Preeriakisa, AR ja pituuskisa 13.5.2017

väsään huomista preerianuolia hotellihuoneessa. Eiköhän näillä pärjää.:grinning:

Heh, täällä nahkakahvat jousiin, autossa, tyttöystävän ajaessa! Toimii.
Ensimmäiset tuollaiset punotut kahvat mulle. No pysyy ne kädessä kai noillakin. :smiley:

Iltavuorosta kotio klo 20:15 ja nuolten kimppuun. 10 amroundnuolta ja 5 vesanuolta valmiit eikä mennyt edes lauantain puolelle. Ehtii vielä vähän nukkumaan ennen lähtöä.

Olipas taas hieno päivä! Sää suosi, niska kärähti, mukavaa seuraa ja hyvät kisat. American round sujui miten sujui. Nyt voin sanoa, että ensimmäisen kerran kävi niin, että suoritukseeni vaikutti ulkopuolinen tekijä - niska-/hartiajumi esti loppuvedon. 24–25 tuumaa meni vielä melko mukavasti mutta sitten tyssäsi. Näin tällä kertaa.

Pari ehdotusta, jotka on jo aiemmin mainittu, AR:n voisi tosiaan siirtää isolle pellolle, niin ei tarvi ampua joen yli. Samalla radan saisi tasamaalle. Samalla paikalla voi ampua preeriakisankin.

Toinen ehdotus, ammutaan virallista pituusammuntakilpailua vähintään kolme tai vaikka neljä kierrosta. Kaksi kierrosta on huitaistu aivan liian äkkiä. Varsinkin jos ammutaan kahdellakin jousella, niin yhtä nuolta pääsee testaamaan vain yhden ainoan kerran. Luulen, että tämäkin on yksi syy “huonoihin” tuloksiin - ei ole mahdollisuutta ampua pituutta kunnolla kisoissa. Vaikka yleensä ekoilla kierroksilla ammutaan pisimmälle, niin ei se tietenkään aina päde. Nyt kisa on ohi liian nopeasti.

1 tykkäys

Aiheeseen vielä palatakseni, Preeriakisa alkoi kello 10, joka oli varmaan ihan sopiva, ainakaan mitään nurinaa ei kuulunut. American round alkoi kello 12, joka oli myös juuri sopiva aika. Kisan ampuu läpi kolmessa tunnissa, kun toimitaan leppoisan tehokkaasti. Pituuskisan voi aloittaa heti perään, vaikka kello 16 ja siinä voi mukavasti ampua vaikka 5–6 kierrosta, jonka jälkeen mittaus. Saataisiin pituusammuntaankin vähän uutta virtaa.

Keskeistä on kilpailutapahtuman luonne. Ollaanko viivalla kilpailemassa vai testaamassa jousia ja nuolia? Eikö kilpailun käynnistyessä osallistujilla kuulu olla tiedossa tai vähintään väkevä aavistus, millä jousilla ja nuolilla tulee paras tulos? Olisi päätön ajatus, että jossain muussa kilpailulajissa, oli se pikajuoksua tai maastoammuntaa, kilpailija testaisi välineitään starttipistoolin lauettua. Testit ja koeponnistukset kuuluvat harjoituskentille.

Kilpailutilanne on nopea ja paineinen niin kuin sen kuuluukin olla. On osa onnistumista, että ratkaisevassa aikaikkunassa pystyy pusertamaan itsestään parhaan suorituksen. Kuten Simo aikoinaan totesi pragmaattisesti, tulokset harvoin paranevat toisen kierroksen jälkeen. Kääntäen voisi ajatella, että kisavalmistelut ovat heikolla tolalla, jos hyvään suoritukseen tarvitsee enemmän laukauksia kuin 2 x vapaavalintainen sarja.

Pitäisin mahdollisena, että kilpailukierroksia lisättäisiin kahdesta kolmeen. Kolmas kierros olisi ilmeisesti eilisissä kisoissa muuttanut tuloslistaa jonkun verran. Monistakaan syistä en näe, että 5 - 6 kierroksen pituuskisassa olisi mieltä, triplakisapäivän päätteeksi.

Jousten ja nuolten testaileminen on arvokasta ja antoisaa puuhaa sekin. Sen nimissä viime keväänä pidettiin Pituusammuntapäivä, johon osallistui kolme turkulaista aktiivia. Ulkopaikkakuntalaiset pituusampujat tuntuvat toivovan samanlaista ajan kanssa fiilisteltyä pöhinää Pituuskisoihin. Käytännön seikat tuntuvat sanelevan, että se kuitenkin tapahtuu vain erillisissä, pituusammunnalle omistetuissa tapahtumissaan.

Samalla logiikalla American roundissa riittäisi yksi kierros kultakin matkalta. Kyllä siinä paras erottuu edelleen. Homman juju ei ole niinkään raaka kilpailu vaan myös ampuminen sinänsä. Yksi viehätystä tässä kevään kilpailupäivässä on se, että saa ampua paljon nuolia, nauttia ammunnasta.

Kyse ei ole harjoittelusta, vaan tuloksen ampumisesta erilaisilla jousilla. Nyt ammuin yli ja alle 50-paunaisella, toisen yksipuisella ja toisen laminaatilla. Mielellään ampuisin vaikka neljällä eri luokan jousella. Toisekseen, moni on todennut ja jotkut totesivat AR:nkin aikana, että ammunta lähtee kunnolla käyntiin vasta alun jälkeen. Eka kierros on totuttelua, toinen kierros vielä lämmittelyä ja jossakin vaiheessa rytmi ja tuntuma löytyy. Sama pituusammunnassakin, joka on vielä paljon AR:ää herkempi laji. Tuntuu tylsältä, että yrityksiä on yksi tai kaksi ja siinä pitäisi heti onnistua täydellisesti. Kuka tietää, vaikka vasta viidennellä yrityksellä tulee se puhdas ja täydellinen laukaisu, jolla tikku lentää 50 metriä normaalia pitemmälle.

Se, että pituusammunta on päivän kolmas kilpailu, ei pitäisi olla mitään merkitystä. Joillakin takana oli 130 nuolta, joillakin vain 40, kyllä nyt sen päälle jaksaa pituuttakin ampua muutaman ylimääräisen kierroksen. Eikä tietenkään ole pakko ampua, jos kunto pettää ja ampuja hyytyy.

Edit:
Eikös yhtenä ajatuksena ollut myös se, että kirjataan eri jousi- ja jäykkyysluokkien ennätykset? Toki kisassa absoluuttinen pituustulos ratkaisee mutta oikein kiinnostavaa ja tärkeä osa pituusammuntaa on ampua eri luokkien tuloksia ja ennätyksiä. Silloin pituusammuntatekniikka voisi kehittyä eteenpäin, kun ampujat voisivat keskittyä paunojen haalimisen sijaan hyvän pituusammuntajousen anatomiaan. Alle 35-paunaisen tai alle 50-panaisen pituusjousen tekeminen on helpompi juttu kuin tymäkän tykin, jota ei saa välttämättä edes vedettyä täyteen vetoon saati sitten pysty hyvällä tekniikalla ampumaan.

Kyllähän jengi kysei siinä AR jälkeen että koska lähdetään matkaan ampumaan ja pelipaikalla minähän kysyin että onko kaksi kierrosta ok ja sit vapaata ammuntaa??
Eipä siihen mitään sanottu…

Näinhän se meni, Mikke. :smiley:

Mutta jatkossa voisi useammankin rundin sitten ampua, nyt tuli huomattua että 2 on liian vähän. Mulla parani ennätys 9m lisää kolmannella rundilla. Paikat alkoi vasta lämpiimään ja veto pitenemään! Ennen ampumista voitaisiin kysellä tarkemmin välineistöstä ja jousiluokista ja tämän jälkeen sitten arvioida kierrosten määrää.

Voisi myös harkita, että pituutta ammuttaisiin kisapäivänä jossain muussa välissä kuin viimeisenä, näin saada hieman enemmän näkyvyyttä, panostusta ja erityisesti parempia tuloksia.
Paras terä ammunnasta ja jousen laukaisusta on päivän aikana saatu jo pois kun viimein illansuussa pituutta ammutaan. Koskee varsinkin sitä kaveria, joka ampuu jäykällä jousella (itselleen) pituutta. Oli omat pituuspaunat sitten naisen 40, nuoren miehen 100 tai vanhan konkarin jostain välistä.
Vaikka pituutta ammuttaisiin aamulla, ei se veisi 10-20 laukauksen muodossa hirveästi virtaa tulevilta kisamuodoilta.

Jaa, multa taisi mennä ohi, kun aina on ammuttu kaksi kierrosta vakiona, niin oletus oli, että sillä mennään. Itse en kolmannella kierroksella parantanut mutta ei se kaukana ollut. Enemmän kierroksia tarvitaan, jos eri jousi- ja jäykkyysluokat otetaan vakavammin ja halutaan pituusammunnalle enemmän statusta.

Höh. American Round ei ole American Round, jos siinä ei ammuta 5 x 6 nuolta 60, 50 ja 40 jaardin matkoilta kultakin. Jos olisi Flight Round, jonka olisimme omaksuneet kilpailumuodoksi, niin sen mukaan kisattaisiin. Vaan ei: olemme ampuneet pituutta vuodesta 2003 omilla säännöillämme, joihin kuuluu kaksi kilpailukierrosta.

Eka pointti on perusteltu, mutta samaan hengenvetoon todetaan sitten jälkimmäinen. Aivan ihmeellistä ininää on, kilpailusta puhuttaessa, että mälsää kun pitäisi onnistua heti täydellisesti. Onko näin kokevilla ihmisillä ylipäätään rahkeita kilpailla?

Tough shit, man. Kisat voittaa se, joka pystyy ampumaan hyvin annettujen kierrosten puitteissa, kuten missä tahansa kilpailussa. Ihan sama, mihin joku vähemmän lahjakas tai treenannut sankari yltäisi, jos vain saisi tarpeeksi yrityskertoja.

Tässähän on käytännössä kyse tietyn ihmis- tai ampujatyypin suosimisesta. Viiden kierroksen kisassa hitaasti syttyvä kaveri hyötyy kun saa alle riittävästi harjoittelulaakeja, mutta nopeasti leimahtava kaveri varsinkaan jäykän jousen kanssa ei saa mitään hyötyä venytetystä kisarungosta. Kyllä se, että pystyy nopeasti tekemään merkittäviä suorituksia on meriitti josta pitää palkita. vrt. pituusammunnan alkuperä ja luonne, lopussa.

Olin itse suunnitellut ampuvani ennen pituuskisaa pituustreenilaukauksia pellolla. Puhutaanpa tarkkuusammunnasta, kronottamisesta tai pituusammunnasta, lämmittely kohentaa suoritusta. No, AR olikin yllättävän aikaisin ohi ja porukka oli jo siirtymässä pituuskisoihin kun tulin dummy-jousineni mestoille. Kisat meni osaltani paremmin kuin ikinä, joten olisiko harjoittelulla sittenkään ollut mitään vaikutusta?

Mielestäni hyvä kompromissi olisi tilaisuus ampua muutama lämmittelylaaki ennen pituuskisan alkamista. Ongelma tässä on nuolten etsimiseen kuluva aika ja energia. Joka kerta, kun nuolia on laskettu vapaaksi, seuraa etsintää, joka voi venyä ja venyä. Lämmittelylaakit pitäisi ampua lyhytkantamaisilla, helposti löytyvillä ja itse kisan kannalta merkityksettömillä dummy-nuolilla, kuten olin varustautunut tekemään. Niillähän turkkilaisetkin treenasivat ennen koitosta.

En tunne kuin yhden pituusampujan, joka omien sanojensakin mukaan haalii paunoja. Paunaluokissa on se ongelma, että yksikään varhaiskantainen jousenkäyttäjäyhteisö ei moisia tunnustanut, eikä pituusammunnan juurilla, sodankäynnissä, 35- tai 50-paunaisilla jousilla ole juuri mitään virkaakaan. Tekemisen luonteeseen kuuluu olennaisesti se, että viivalla on tymäköitä tykkejä. Siinä ei ole mitään epäreilua, sillä kevyen mutta nopeaiskuisen jousen tehnyt, pituusnuolen hyvin tuunannut ja ampumatekniikkansa hionut ampuja hakkaa liian jäykän jousen jännittäjän joka tapauksessa.

Myös kilpailun kesto eli yritysten määrä linkittyy tähän alkuperä-aspektiin: kumpi voittaa taistelussa: se, joka ampuu hyvin viidennellä kierroksella vai se, joka ampuu hyvin ensimmäisestä alkaen?

Onko vastauksesi tulkittavissa niin, että kyseessä on täysverinen kilpailu, jossa vain voitto ratkaisee. Kovin, nopein ja vahvin vie potin, muille ei jää mitään?

Itse olen ymmärtänyt Knuutinpoikien pituusammuntakilpailujen luonteen niin, että kyseessä on mukava ja rento kilpailullinen tapahtuma, jossa tarkoituksena on ampua pituutta ja vertailla erilaisten jousien ja nuolien suorituskykyä. Se, että ammutaan 3–6 kierrosta ei ole keneltäkään pois, paitsi tietenkin sellaiselta kaverilta, joka pystyy vain yhteen kovaan suoritukseen ja pelkää voiton menevän sivu suun, jos joku ampuu sittenkin vielä paremmin, kunhan lämpenee. Eikö tarkoituksena ole kuitenkin kannustaa muita hyvää suoritukseen, auttaa, opastaa tarvittaessa, ja nauttia ammunnasta? Hieman pitempi pituusammuntakilpailu palvelisi tätä tarkoitusta hyvin.

Miksi tässä(kin) lajissa pitäisi hakea ideologista perustaa primitiivisyydestä? Tuskin yksikään varhaiskantainen jousenkäyttäjäyhteisö käytti metsästyksessä tai sodankäynnissä pituusammuntanuolien kaltaisia tikkuja, jotka pyrittiin ampumaan mahdollisimman pitkälle. Ja miten niin 35- tai 50-paunaisilla jousilla ei ole mitään virkaa - monestihan täälläkin on todettu, että 35-paunaisella kaataa vaikka peuran tai 50 paunaa on ollut ihan normaali metsästysjousen jäykkyys. Nyt ollaan nykyajassa, ammutaan nykyaikaista pituusammuntaa primitiivisillä ja ei-niin-primitiivisillä jousilla. Kevyemmät jäykkyysluokat ovat täysin perusteltuja, jotta pituusammunta herättäisi kiinnostusta myös niissä, jotka eivät 60-paunaista saa täyteen vetoon.

Tuukka itse ehdotti aikoinaan vanhalla foorumilla, että pitäisi olla 10-paunaisten luokka, jotta ampujan todelliset taidot niin välineiden tekijänä kuin ampujana tulisi todella esille. Kannatettava ehdotus edelleen - vai onko pituusammunta vain äijätouhua, jossa lasten leluilla ei ole mitään merkitystä?

Noista säännöistähän voisi pitää jonkinsortin kokouksen seuran hallituksen sisällä, jonneka voisi ehdotuksia osoittaa. Toki jos joku keskusteluilta asiasta järjestetään jäsenillekin avoimeksi, miksi ei näinkin.
Tässä vaan ei kukaan keskusteleva ole edes hallituksessa jos jäsenkään, muut kuin Mikke.
Olettaisin että jos kilpailutoimintaa oikeasti pituusammuntaan halutaan järjestäytyneeksi ja Knuutinpoikien kisojen alla näitä järjestetään, päättää seuran hallitus viimekädessä kilpailujen säännöistä.

Primitiivijousiseura on kyseessä, mutta eihän primitiivijousiammuntaan pituusammunta kuulu. Jonkin sortin brittien sotajousiammunta on lähimpänä, mutta tarkimmat kaverit ei tätä enää primitiiviseksi edes laske. Onko sitten american roundikaan primitiivistä. No hei ammutaan kuten ishi, lyhyellä jousella testimielessä… Kuka jaksaa. Minä ammun pitkällä taulujousella kaikista mieluiten. Ja tämän sanon, vaikka lyhytjousi on se millä tykkään kaikista eniten ampua. Ja vesoilla!

Pituusammuntaan kannattaisin suhteellisen kansainvälistä linjaa, että tulokset on myöhemmin vertailtavissa.
Laminoitu selkänokki ei ole primi, mutta keinokuitujänne on jees. Mites kun jenkeissä vain luonnonmateriaalijänteellä saa ampua pituutta? Ennemminkin sen olisin ottamassa suomeenkin, kuin nillittämässä selkänokista. Näistä keskusteluistakin huomaa, että Tuukka ampuu selkänokittomilla jousilla, mutta hienosti soivalla keinokuitujänteellä. :wink:

Tosissaan, keinokuitujänne on se joka tuo hirmuisesti tulokseen etua.
Ei venymää, paino puolet pellavaverrokista, ohuempi. Kaikki nämä tuo iskunopeutta jouseen enemmän kuin selkänokki ikimaailmassa.
Keinokuitujänteen kiellon myötä pitäisi minun mielestä aloittaa ennätyslista tyhjältä pöydältä reiluuden nimissä.

edit:
“En tunne kuin yhden pituusampujan, joka omien sanojensakin mukaan haalii paunoja.” @TuukkaKumpulainen
Varmaan puhut minusta, joka on mielenkiintoista, kun pituusviivalla toisillakin jäi kunnon puolesta veto vajaaksi ja elb-tykki kierti kädestä käteen että kuka jaksaa virittää. :smiley:
Ei se mitään, tasan vuosi sitten osallistuin ensimmäisiin jousiammuntakisoihin ja näin pituusammuntaa. Silloin tulin kisaan taidoilla: paksu pihlajanvesa, 2" pitkä ja 2cm korkea sulitus, ihka ensimmäinen kasassa kestänyt jousi ja rapiat 140m pituutta. Vuodessa puhkastiin 238metriä, joten hyvältä näyttää.
Mutta kuten todettu, en ole ainoa pituusampuja joka arvostaa jousessa lähtönopeutta.

Ja tuosta 10 paunan jousiluokasta vielä… Multa ei ainakaan kovin löydy kiinnostusta. :smiley:

1 tykkäys

Viime vuonna Vanhalinnan kisoissa ammuin modernilla jänteellä 253 metriä. Nyt samalla jousella ja pellavajänteellä 232 metriä. Kertayritys, vaikea sanoa, mikä on todellinen ero. Tuntuma oli aivan sama. Pitäisi päästä ampumaan enemmän virallista kisaa…

Pituuskisa oli yllättävän hauska. Pakko myöntää, oma suhtautumiseni oli ennen kisaa hivenen skeptinen mutta ensimmäisen kierroksen jälkeen mieli muuttui. Jälkikäteen vähän hävetti ne ennen kisaa pikapikaa väsätyt nuolitekeleet. Itse ammuntahan on hyvinkin kaoottinen, nuolet ammutaan sarjatulella taivaalle ja kisasuoritusten seuraaminen on hankalaa. Jos sääntöjä lähdetään rukkaamaan niin newbienoviisin vieno toive on ammuntatapahtuman rauhoittaminen ja stabilointi tyyliin numerolaput rintaan, viivalle omalla vuorolla ja nuolet taivaalle ja horisonttiin…

Onhan se mukavaa. :slight_smile: Kisahan minun mielestä käydään verstaan puolella, pois lukien välineiden yhteensopivuuden testautta. Itse kisatapahtuma on sitten vain lyhyt toimitus! Paljon panostusta ja testausta vain muutaman laukauksen takia. Sinällään hienolla tavalla tasapainottava ääripää vajaan sadan laukauksen taulukisalle, jossa pärjää jo hyvinkin vaatimattomilla välineillä.

Tuo on varsin perinteistä, että nuoli viilataan ensimmäistä kertaa kuntoon vasta kisapaikalla. Niin oli minullakin viime vuonna ja tulos oli, noh, nuoli vastasi painoltaan ja sulitukseltaan vieläkin taulunuolta. Porukassa saa hyvin paikan päällä vinkkiä ja ensi kertaan varmasti saatkin paremman nuolen taivaalle!

Pituusammunta on hieman sekavaa, kun koko ammunta on niin nopeasti ohi. Toki olisi kiva seurata muiden ammuntaa, jolloin voisi jonkin sortin vuorottelua harkita. Alitajuisesti tulee tosi nopeasti ammuttua itsekkin, kun jousia ja nuolia on niin hemmetisti mitä lingota… Hieman kun saa järjestystä ja pohjaa tälle ammunnalle, alkaa olemaan parempi tuntuma kokonaan että mitä sitä kannattaa ampua ja kuinka paljon. Jos useaan jousiluokkaan hakee suoritusta, on siinä tosissaan kiirus, kun yhdellä jousella ampujat alkaa jo odottaa että joko pääsisi katsomaan mittaa.

Tuo ajankäyttö pituusammunnassa vähenisi muuten hurjasti, kun kaikki nuolet merkattaisiin väreillä tehokkaammin, vaikka noilla neonvärisillä spraymaaleilla. Ei oo kivan näkönen välttämättä, mutta toimii ja säästää aikaa tosi paljon. Nyttenhän ampumiseen kuluu 20% ajasta, 20% kävelyyn ja 60% etsimiseen. Kun nuolien etsimisajasta saataisiin nipistettyä, voitaisiin ampua useampi kierros, session kuitenkaan menemättä monituntiseksi.
Myöskin ammuttavien nuolien raja voisi olla hyvä asettaa, ettei joku Nyström tulisi ja aina ampuisi 12 nuolta taivaalle joka kierroksella, joita sitten pitäisi vielä etsiä… :smile:

Luetun ymmärtämistä, Tuomo hyvä. Kirjoitin, että 35- ja 50-paunaisilla ei ollut juuri mitään virkaa sodankäynnissä.

Ei pidä paikkaansa. Kärjettömiä, kevyitä, pienisulkaisia nuolia käytettiin yleisesti varhaiskantaisessa sodankäynnissä eri puolilla maailmaa. Taistelunuolen oli tärkeää olla pitkäkantamainen. Kun vedin viime kisoissa alkuun 250 metriä lentänyttä, 300-greinistä, kovapuista ennätysnuoltani kuivasta savipellosta kolmen tuuman syvyydestä irti, totesin mielessäni, että tämä nuoli olisi käypä sodankäyntiväline maksimimatkoilta. Ohimoon, kaulaan tai vaikka paljaaseen kylkeen osuessaan se olisi mennyt sisään; monet varhaiskantaisista metsästysnuolistakaan eivät olleet tätä painavampia.

Pituusammunta ei ole mikään historiallisen ajan uutuus ja enimmäkseen moderni jousenkäyttötapa, vaan universaali varhaiskantainen jousenkäyttötapa, vain pykälän erossa pyynnistä ja sodankäynnistä.

Luonnonkuitujänne on hieno lisä pituusammuntakamoihin. Kilpailukykyisiä luonnokuitujänteitä ei kuitenkaan viime kisojenkaan perusteella ole edes Suomen johtavilla luonnonkuitujousenjänteentekijöillä. Dilemma on siis valmis. Pitäisikö meidän antaa esimerkiksi norjalaisille ja brittiläisille kollegoille vielä 20 - 30 metrin lisäetu, kun kaikki muut pituusampujat paitsi amerikkalaiset käyttävät keinokuituja?

Mistä ihmeestä tuo iskunopeus on tähän repäisty? Kukaan ei ole missään väittänytkään, että laminoitu nokki lisäisi iskunopeutta. Laminointi tekee jousesta yksipuista kestävämmän ja helpomman tehdä, ja poistaa sen yksipuisten ryhmästä.

Jousten osien ja jousenjänteiden ero on siinä, että jousen jänne voidaan vaihtaa modernista primitiiviseen käden käänteessä. Semi-primitiivinen yksipuinen jousi muuttuu minuutissa täysprimitiiviseksi jänne orgaaniseksi vaihtamalla. Laminoituja nokkeja ei sen sijaan voi nipsauttaa pois kärjistä. Selkälaminaattinokkeja ei ole ollut olemassakaan ennen lasikuitujousia. Ne tekevät jousesta lasikuitugenren jousen.

1 tykkäys

Onko Tuukan vastaus nyt tulkittavissa niin, että eri jousi- ja jäykkyysluokkia ei tarvita, perusteena pituusammunnan historiallinen yhteys sodankäyntiin? Voidaan kyllä tilastoida tuloksia jäykkyyden mukaan mutta niitä ei mitenkään mitata tai tarkisteta?

Toiseksi, koska Norjassa ja Britanniassa ammutaan muovijänteillä, niin meidänkin pitää tehdä niin, ettei vain ammuttaisi huonompia tuloksia kuin siellä? Jänteen osalta historiallisuudella ei olekaan mitään merkitystä? Jos kerran varhaiskantaisuus ja historiallisuus on koko homman tausta-ajatus, niin en vain jaksa ymmärtää, miksi se ei koskisi myös jänteitä?

Eipä ole tainnut vielä kukaan Suomessa kunnolla ampua pituutta luonnonmateriaalijänteillä. Oma yritys oli huono eikä sen perusteella pidä tehdä vielä mitään päätelmiä.

Täällä Norjan pituusammuntaennätyksiä:

http://www.norwegianwarbows.com/norwegianrecords.htm

Säännöt mukailevat English Warbow Societyn väline- ja pituusammuntasääntöjä:

http://www.theenglishwarbowsociety.com/FlightShootRules2015.html
http://www.theenglishwarbowsociety.com/EWBS_about2015.html

Kun noita sääntöjä lueskelee, niin aika sekavia ja tulkinnanvaraisia ne ovat. Mutta kaipa niillä ampuu. Edelleen, jos luodaan yleisesti hyväksytyt säännöt, niin voidaan keskittyä asiaan, jooko? Näyttäisi kovasti siltä, että siellä missä pituusammuntaa ammutaan edes jollain tasolla vakavasti, on jonkinlaiset julkiset säännöt sekä tilastot ennätyksistä.

Sääntökeskustelua voisi jatkaa täällä:

Täältä tulee kannatusta 10 lb luokkaan :slight_smile:

Muutamia kuvia preeriakisasta, American roundista ja pituusammunnasta: