Hienot kisat, mahtava sää (tosiaan niskanahkaa poltaa kunnolla) kaikki ihana vain, - nolo lopputulos mun kannalta.
Selkeä virhe tuli, kaikki meni vasemmalle enkä pystynyt korjaamaan sitä millään.
Nyt on Petikon vaistoon asti kaksi viikoa aikaa saada asiat kuntoon.
Kärkipään tuloksista merkille on pantava Miken 45-paunaisella laminaattijousella ja 200-greinisellä mäntynuolella ampuma 254 metriä, mikä on tietojeni mukaan pisin alle 50-paunaisella laminaattijousella ammuttu laukaus Suomessa.
Hyvä Mikke!!
Mikähän on yksipuisen vastaava ennätys?
Mikellä sekin, 264 metriä ja ammuttu kivikausityyppisellä jalavaselffarilla. Samalla jousella on ammuttu pidemmällä, yli 50-paunaisella vedolla 274 metriä. Jousesta hajosi nokki joku aika sitten, ja Mikke seivasi jousen selkänokkilaminaateilla, mikä siirtää jousen pois yksipuisten ryhmästä.
Oma tulokseni tuli AR varusteilla. Kokonaan bambusta tehty jousi ja kuusinen taulunuoli 100 grainin taulukärjellä.
Käytössä oli myös pari ns. pituusnuolta, mutta ne eivät lentäneet yhtäkauas kuin taulunuoli. Bambujousi on ilmeisesti vaan niin hidasheittoinen, että massa rulettaa.
Ammuin myös preeriajousella (jalava jänneselällä) parikymmentä metriä vähemmän.
Jalava jousi jonka molempiin kärkiin on nyt asennettu nokin vahvistamiseksi 2,5cm pitkät, 8mm korkeat +4mm leveät ja yhteensä painavat vaivaiset 1g sarven palat on nyt siis Kumpulaisen silmissä verinen laminaatin äpärä suoraan helvetistä vaikka yksipuisten ryhmään kuuluminenn edellyttää että itse työtä tekevän osa on yhtä ja samaan puuta…
Jos asia on näin niin JOKA IKINEN englantilais tyypin yksi puisten jousien ennätys on tästä kellon lyömästä eteenpäin siirrettävä laminaattien luokkaan.
Sir Alan Rickman. Please explain this madness me…
Jousen nokit on ihan ratkaiseva osa jousta, kuten tuossa Miken ennätysjalavajousessakin nähtiin. Yksipuisena jousi ei kestänyt. Nyt sen kantaviin rakenteisiin on laminoitu sarvea jotta jousi kestäisi. Mikä vitun yksipuinen se sellainen on? On täysin epäreilua kisata yksipuisten jousten luokassa jousella, joka on laminoitu yksipuista lujemmaksi. Onko vaikea tajuta?
Englantilaisiin pitkäjousiin sarvinokit kuuluvat. Ihan helvetin olennaista on ymmärtää, että kansainvälisissä ELB-säännöissä jousen yksipuisuus tai laminointi ei ole mikään kriteeri: jousissa saa olla laminaattia ja liimakerroksia ihan vapaasti. ELB-maailmanennätys on ammuttu jousella, johon on laminoitu sellaisia puita ettei pitkäjousissa ole koskaan nähtykään. Sarvinokkia päälle vaan.
Kun viime keväänä muodostimme lähinnä Tuomon kanssa pituusammunnan raameja ja linjauksia julkisesti Knuutinpoikien foorumilla, sovimme yhteisesti, että yksipuisten jousten luokassa ei sallita laminoituja nokkeja, koska ne siirtävät määritelmällisesti jousen pois yhdestä puusta tehtyjen jousten luokasta. Silloin ei kuulunut Mikeltä, Jereltä tai muilta mitään poikkipuolista kommenttia. Nyt sitten, kun yksipuista jousta on laminoitu jotta sillä voisi vielä ampua, aletaan kirota ja irvistellä linjauksista. Asiallista menoa.
Saako siis sarvinokkisella yksipuisella pitkäjousella ampua yksipuisten luokassa pituutta?
Tuota minäkin ihmettelen kun ammutaan puilla joita ei suomessa ole koskaan nähtykään. Erityinen mielenkiinto tuntuu tuohon purplehearttiin olevan. No täältä tullaan itse kaadetuilla kuusen ja männyn pulleroilla.
Joo, ei kiroilla tarvii, kenenkään.
Ensiksi, asian asialliseksi edistämiseksi hillitään sitä kielenkäyttöä, jooko?
Alustavissa suomalaisissa pituusammuntasäännöissä jousia ei luokiteltu mitenkään historiallisen esikuvan mukaan, vaan vain rakenteen. Ehdotuksessa oli yksipuiset, yksinkertaiset laminaatit, monilaminaatit, komposiitit, näin karkeasti jaoteltuna. Niille on omat kriteerit, joissa jousen historiallista mallia sinänsä ei ole mitenkään huomioitu.
USA:n pituusammuntasäännöissä yksipuisissa jousissa saa olla nokkivahvike, mikä on sinänsä ymmärrettävää, kuten Mikke totesi - nokkivahvike sinänsä ei vaikuta jousen toimintaan. Mutta koska täällä mennään Knuutinpoikien linjausten mukaan, niin tulkinta on tiukempi, primitiivisyyden hengen mukaisesti, jolloin on loogista, että yksipuinen jousi on tosiaan vain yhdestä puusta veistetty, ilman ainuttakaan liimausta. Se on selkeintä, ei tarvitse vääntää, mikä on nokkivahvikkeen maksimimitat ja niin edelleen. Tässä on kaksi puolta vähän vastakkain - loogisuus ja primitiivisyyden henki.
Kunhan perussäännöt saadaan ensin sorvattua kuntoon ja yleisesti hyväksytyiksi, niin sitten sääntöjä voidaan laajentaa - jos tarpeelliseksi katsotaan - koskemaan jotain tiettyä jousityyppiä, kuten vaikka ELB:tä. Sitten väännetään, että mitkä ovat niiden oikeat kriteerit. Kunhan nyt saadaan pituusammuntasäännöt ensin kuntoon ja sitä kautta lisää virtaa ja uskottavuutta pituusammuntaan, niin hyvä!
On tässä vielä sellainenkin puoli, että kellä on lopulta valta päättää säännöistä? Jos minä ja Tuukka saadaan tehtyä molemmille kelpaava malli (ah, mikä upea vääntö…!), niin hyväksyykö Knuutinpoikien hallitus ne vai riittääkö “yleinen ja julkinen” hyväksyntä?
Olipa muuten hieno nähdä kun american roundin peräpään pitäjät osuikin hyvin preeriakisassa! Ei me kaikki peräpäänpitäjät kuitenkaan osuttu. 
2 osumaa @SimoHankaniemi, @hoja ja Mika Toivasella!
Ei pidä paikkaansa. Laminoitu nokki mahdollistaa jousenkärjet, jotka eivät olisi mahdollisia yksipuisina. Jousen toiminta päättyy, kun nokki hajoaa, ja kuten tälläkin erää on nähty, nokit hajoavat helposti pituusjousissa. Tehokkaiden ja kestävien nokkien tekeminen on olennainen haaste yksipuisen jousen teossa. Viilasin kokeellisesti omien kisajousteni nokkeja varmaan useamman tunnin sovittaen ja trimmaten, alkavia pettämisiä eliminoiden ja välillä henkeäni pidätellen. Olisin voinut kiertää kaikki nämä haasteet laminoimalla sarvea tai kovapuuta nokkeihin. Jousi ei vain ole yksipuinen sen jälkeen.
Kaikista yksinkertaisinta olisi kopioida Yhdysvaltain pituusammuntasäännöt suoraan Suomeen. Ei tarvitsisi säätää mitään erikoista ja olisi tulokset vertailukelpoiset monien muiden tulosten kanssa. Luonnonmateriaalijänteiden lisäksi tuloksia voisi ampua moderneilla jänteillä, niin mahdollisimman moni pääsee mukaan. Samalla saisi hyvää dataa siitä, mikä on jänteen merkitys. Itse voisin vaikka heti siirtyä pituusammunnassa pelkkiin luonnonmateriaalijänteisiin. Jokaisessa primikisassa ammuin viime vuonna ja ammunta tulevaisuudessakin vain luonnonmateriaalijänteillä. American roundissa vain minä, Jere ja Kaisu ampuivat pellavalla, muilla oli muovia. Pituusammunnassa vain minä ammuin pellavalla. Preeriakisassa taisi olla lisäksi muutamalla muulla pellavaa, mutta ei kellään jännettä tai raakanahkaa.
Laminoitu nokkivahvike ei ole välttämätön. Samaan lopputulokseen pääsee kasvi- tai eläinkuitupunoksella. Nokkivahvike tai vastaava ei vaikuta jousen toimintaan mitenkään - nopeus on sama.
Voi hurja. Eilisessäkin kisassa enemmistö pituusnuolistani oli itse omin käsin metsästä korjaamistani puista tehtyjä, joten ohi menee snarkki että vilahtaa. Se oli ihan sivujuoni, mistä puista Spencer ja kumppanit ELB:nsä laminoi. Olennaista on, että kolmesta suikaleesta epoksilla muottiin laminoitu jousi on briteillä ja britinmielisillä ihan samassa luokassa kuin walesilaisen kallion syrjässä kasvaneesta jutikasta vetopuukolla vuoltu jousi (tosielämän ennätysesimerkkejä). Turha on hakea mallia briteilltä, mutta yhtä turha kulttuurittomilta, historiattomilta jenkeiltä, joiden mielestä kahvaliitos, laminoidut nokit ja nuolihylly kuuluvat Primitive Self Bow-luokkaan.
Kuten olen monesti todennut, ampuisin mielelläni ennätykseni itse korjatusta puusta tehdyillä nuolilla, mutta parin vuoden työ ei ole tuottanut tulosta. Vielä on pari potentiaalista lajia kokeilematta, ja seitsemänmillinen, 70-paunainen friikki-villaheisi osoitti, että aina on mahis löytää väärti puuyksilö tavisten joukosta.
Purpleheart on puuta sekin, ja olen tehnyt siitä pituusnuolia, jotka ovat toistaiseksi hakanneet muista puista tekemäni pituusnuolet. Eilisten kisojen kärkituloksissa nähtiin mm. pohjoisamerikkalaisista, eteläamerikkalaisista ja aasialaisista lankuista tehtyjä välineitä, joten malkaa ei irtoa sillä, että viinessäni on purpleheartia.
No kerrohan OI SUURI JA MAHTAVA VIISASTEN KIVI, että miten nuo nokit olisit itse korjannut?
Ala nokki murtui seuraavana vuonna koska alle 2mm moderni ff jänne kiristettii luilleen +7mm paksun pehmeäpuisen nokin ympärille ja se pureutui ekan vuosi luston läpi murtaen keskelle jääneen tukirangan. Ala nokki murtui kun jousi putosi verstaan hyllyltä lattialle nokki edellä.
Tällä hetkellä toinen kärjistä on noin 0,5mm leveämpi kuin ennen mutta toinen pysyi samana…
Jos olisi laittanut uudet urat vanhojen alle niin jousen nokkien välinen pituus olisi lyhentynyt kolmella sentillä.
Jos olisin laittanut vain narua ja liimaa olisi kärkien massa kasvanut parissa grammalla. Jos olisin veistänyt kärjet auki ja liimannut uutta jalavaa tilalle sanoisitko asiasta yhtään mitään?
Jaa olitte sellaisia Tuomon kanssa keskustelleet vain… Näillä keskusteluilla ei ole toistaiseksi mitään virkaa meidän kisoissa koska niitä ei ole tuotu hallituksen eteen eikä hyväksyttäväksi. Ensi kokoukseen voi tuoda nipun tekstiä luettäväksi ja sitten voidaan keskustella tehdäänkö muutoksia.
Simon viesti olisi aikalain seuraava: “Ei täällä foorumilla mitään itsenäisiä päätöksiä edelleenkään tehdä, ei ainakaan niitä jotka mihinkään meidän kisaan vaikuttasivat.”
[quote=“TuukkaKumpulainen, post:23, topic:590, full:true”]
Voi hurja. Eilisessäkin kisassa enemmistö pituusnuolistani oli itse omin käsin metsästä korjaamistani puista tehtyjä, joten ohi menee snarkki että vilahtaa.[/quote]
Mutta siellä taisi olla yksi sademetsäpuu, jolla oli kovinkin suuri merkitys!
En mä tiiä mikä vika siinä kuusessa tai männyssä on, kivasti ne mulla lentää.
Tarviiko kulttuuria ja historiaa että voi primijousta tai puujousta tehdä? Minä en ainakaan muista historiasta henk koht, lukemaan on joutunut. Sekin kun on kovin muiden tekemää historiaa, en suuresti koe olleeni osana euroopan kivikautisjousikulttyyria.
Meinaan vaan että paperilla jenkit ampuu enemmän luonnonmateriaalijänteillä kun primiseura suomesta. Näin vaan on. Jos jostain syystä joku olisi tuhat vuotta sitten halunnut tehdä sarvivahvikkeet nokkeihin, se olisi onnistunut, dacron- tai ff-jänne ei.
Knuutinpoikien hallituksessa ei muistaakseni ole erikseen otettu kantaa pituusammunnan sääntöihin. Olemme määritelleet vain sen, millaisilla välineillä ammutaan tarkkuusammuntakisoissamme, jos haluaa saada tuloksensa noteeratuksi. Preeriakisan välineistäkään ei muistaakseni ole keskusteltu hallituksessa. Se kisa on minun yksityistä ideointiani, alkuperäisen esikuvan mukaan.
Pituuskilpailu-idean on varsinaisesti tuonut Tuukka ja aluksi säännöt lainattiin melko tarkkaan USA:sta jopa siihen saakka, että paunamittari käytiin tutkituttamassa Inspectassa. Pituutta tietenkin ammuttiin aikaisemminkin, mutta se oli lähinnä sitä, että kokeiltiin, miten pitkälle lentää niillä tavallisilla välineillä.
Amerikkalaisissa säännöissä oli itseäni häiritseviä yksityiskohtia, kuten se työläs narulinjan vetäminen ja takaisin kelaaminen, paunamittari olisi pitänyt joka kerta tutkituttaa (mikä maksoi) ja jousien luokittelu oli mielestäni historiaton ja kulttuuriton. Vain joitakin ongelmia mainitakseni. Aloimme jättää pois “turhia” sääntöjä, varsinkin kun tuloksemme eivät ole kansainvälisesti merkittäviä. Mielestäni me voimme ampua Suomessa rennommin ja kun tämä hiekkalaatikko käy pieneksi, on aika siirtyä Utahin suola-aavikolle, missä oikeat ennätykset tehdään. Näinhän se on kaikissa urheilulajeissa. Peräseinäjoella ei voi tehdä MM-tulosta, se pitää tehdä MM-kisoissa tai Olympia-kisoissa.
Olen itse kiinnostunut eniten siitä, mikä on jonkin kulttuurin mukaisen käyttöjousen ja -nuolen kantama maksimissaan. Eli oma kunnianhimoni kohdistuu sihen, miten pitkälle ammun normaalilla preeria-jousella ja tappotarkoitukseen tehdyllä leikkurinuolella. Vertailukohtana tässä voi olla tietenkin pituusnuolella ammuttu tulos. Muiden henkilöiden kiinnostuksen kohteena voi olla ja mielellään saa olla jokin toinen systeemi.
Oma kiinnostavuutensa on myös siinä, minkä tuloksen pystyy ampumaan kulttuurittomalla “fantasia-välineistöllä”, jolta puuttuu kenties kaikki muu käytännön merkitys kuin se pitkälle ampuminen. En mitenkään halveksi fantasia-ammuntaa, sillä pelkästään pituuteen keskittymällä on tietenkin mahdollista saavuttaa absoluuttisesti maksimaalinen pituustulos ja tämä on hyvä vertailukohta historiallisille välineille.
En siten ota kantaa siihen, miten muut haluavat määritellä sen luokan, missä haluavat ampua pituutta. Minua ei häiritse, vaikka jokainen ampuisi omassa luokassaan. Eri asia sitten on, kun menee vaikka sinne Utahiin, niin silloin täytyy mukautua sikäläisiin sääntöihin ja luokituksiin.
Pituusammuntakeskustelu levähti aika hajalleen, joten kokosin eri ketjut täältä ja aiemmalta foorumilta yhteen ketjuun. Jatkettakoon keskustelua siellä, niin pysyy asiat hallinnassa.
Onnea Pasille preeriakisan voitosta. Hyvä et mun ME ei menny rikki. Hyvä muutkin osallistujat. Onnee Tuukalle kovasta pituustuloksesta. Hyvät jälkipuheet täällä… Hah. Meikä veistää saksaa ja jousi on mukana. Pakettiautolla pitäis täältä jousipuita tuoda… Voi taivaan isä näitä jousipuita täällä…
Muista Juha että Saksassa melkein joka pieni puu on jonkun tyypin ominaisuus.
Voi joutua vaikeuksiin kun kaataa…
Kaada yöllä! Terveisiä Saksalle.
Jos yksipuinen jousi ei kestä käyttöä, kun liian ohut jänne pureutuu liian pehmeän puun vuosilustoihin, täytyy sillä jättää kisoissa ampumatta tai ampua laminoinnin jälkeen laminoitujen jousten luokassa. Hyvä että sait jousen pelastettua mutta joku roti on oltava. Olet tehnyt varmaan 100 jalavajousta, ja kehuit vielä tuon syntyneen erittäin nopeasti ja helposti. Jousia siis riittää, mutta reilu pitää olla. Toistan, että on täysin epäreilua, että laminaattinokkiset jouset kilpailevat samassa sarjassa yksipuisten kanssa. Laminaatti on laminaatti, oli se samaa puuta tai vesipuhvelinsarvea.