Preeriakisan ja pituuskisan 2017 tulokset

Preeria

  1.    Pasi Pohjolainen pisteitä 3
    
  2.    Simo Hankaniemi 2
        Tuukka Kumpulainen 2
        Heikki Oja 2
        Mika Toivanen 2
    
  3.     Tuomo Reiniaho 1
        Jani Varjola 1
    
  4.     Petra Heier
        Kaisu Natunen
        Jere Nyström
        Tapani Packalén
        Mikke Reinikainen
        Victor Väänänen
    

Preeriakisassa 13 osanottajaa.

Pituusammunta

  1. Tuukka Kumpulainen 268 m
  2. Mikke Reinikainen 254
  3. Tuomo Reiniaho 232
  4. Jere Nyström 229
  5. Victor Väänänen 191
  6. Pasi Pohjolainen 171
  7. Tapani Packalén 156
  8. Heikki Oja 144
  9. Kaisu Natunen 140
  10. Petra Heier 132

Ampujat kommentoikoot tulostaan, välineitään tms.

Pituusammunta

Välineet: Jousi 57-paunainen jalava, 175cm nock to nock. Nuolet 2 kpl26 tuumaiset, koivua, tehty k-raudan kukkakepeistä vai mitä kasvutukia ne nykyään ovatkaan, valmistuneet tovi ennen kisan alkua, 8mm paksut ja lievähkö barrelointi siklillä ja hiekkapaperilla.

144 metriä ei kovin kummoinen tulos ole mutta veikkaan että ensi vuoden kisan kovin tulosparannus tulee täältä!

Preeriakisa

Jousi: 129-senttinen jalava, nock to nock 125cm, 35 lbs@21". Lopputilleröinti ja nokit tehty kisapaikalla noin puoli tuntia ennen karkeloiden alkua.

Nuolet: 26-tuumaiset, 2kpl koivu ja 2 kpl paju. Paksuus noin 8mm, 3,5-tuumainen sulitus. 2/4 varsia paahdettu, lopetin toholla puhaltamisen kun yksi varsista taipui voimakkaalle banaanille ja katkesi kun yritin suoristaa. Kärjet 80-grain.

Kisojen alla oli käynyt selväksi, että useampi ukko oli kovaa vauhtia väsäämässä uutta kalustoa pituusviivalle. Sellaisetkin kaverit, jotka eivät olleet yksipuiseen flaittiin panostaneet vähään aikaan. Oma aikani oli harmittavan kortilla, eikä vuosi sitten suunnitellut parannukset omiin pituusammuntakamoihin ja ennen kaikkea -taitoihin olleet ihan realisoituneet. Kun viilasin uuden pituusjousen nokkeja ja viimeistelin uusien pituusnuolten sulituksia männäyöllä, koin olevani oman ennätyksen perässä, at best. Mitäpä sitä muutakaan.

Tänään lauantai-iltapäivällä Kuralan aurinkoisella takaniityllä vaihtelevan myötätuulen puhaltaessa alettiin sitten laittaa keppiä ilmaan. Mukanani oli nyt jo 12 vuotta vanha yksipuinen 28 mm leveä D-syreeni, jolla olin aiemmat ennätyksenikin ampunut. Uusia nuolia tälle jouselle mukanani oli vain yksi, muut tekeleet eivät läpäisseet mutu-seulaa verstaan puolella. Ei tätäkään nuolta ollut koskaan ammuttu, kuten ei pituusnuolia ennenkään.

Ammuin kolme nuolta vanhalla pituussyreenilläni. Vetosormet tuntuivat takertuvan jänteeseen laukaisuissa, mikä näkyi tietenkin heti nuolten lentoradan vakaudessa. Ammuin sitten toiset kolme nuolta uudella pituussyreenillä, joka oli ensinmainitun mallinen, mutta tehty 20" vedolle. Olin parissa viime pituuskisassa ampunut tasankotyylisellä syreenijousella samalla vedolla yllättävänkin kovia lukemia, ja kiinnosti nähdä, mihin 20" vedolla pystyy.

Uudessa jousessa oli tasankojousta pyöreämpi tilleri ja kapeammat kärjet. Siinä missä vanha 60# pituussyreeni taipui tänään täysiin vetoihin juohevasti, tämä lyhyempi uutuus tuntui pysähtyvän kuin seinään jossain 18" kohdilla. Jousen tilleri oli juontunut alun vipukärkisestä melko läpitaipuvaksi ennen valmistumistaan, fiilispohjalta. Vivuissa on jotain perin juurin väärää.

Lähdettiin nuolia hakemaan ja kävi ilmi, että vanhasta jousesta ampumani uusi purpleheart-nuoli oli pisimmälle lentänyt sekä omistani että kaikista kisanuolista. Vähemmän siistiä oli se, että kolme nuolta kuudesta oli ensimmäisen kierroksen jälkeen kateissa.

Toisella kierroksella sain vanhalla jousella aikaan parempia, puhtaampia laukaisuja. Uusi jousi ei venynyt täyteen lyhyeen vetoonsa vieläkään. Sinänsä oli hienoa, että sen ongelmia aiheuttaneet, pohjasta viisimilliset nokit kestivät flaittirytyytyksen ihan kunnialla.

Taas lähdettiin nuolia hakemaan ja nyt myös mittaamaan. Vähän yllättäen uuden jousen tosi lyhyesti vedetyt lyhytnuolet olivat ihan kelpo lukemilla. Nuolista vanha Lyhyt PH kellotti 245 metriä, mikä oli 26 metriä pidemmälle kuin saman nuolen tasankojousella ammuttu vanha kärkitulos. Vänkyrästä mutta ihmeellisen jäykästä villaheisinvesasta tekemäni uusi superkevyt 170 greinin pituusnuoli törrötti 235 metrissä sekin.

Vanhan pituussyreenin viimevuotiset nuolet olivat lentäneet hellyttävästi lähes samoille metreille kuin vuosi sitten: Alppikuusi paransi sentään viisi metriä, ja Jasmikekin neljä metriä. Uutta purpleheart-nuolta ei näkynyt missään, joten alettiin mitata sen ensimmäisen kierroksen tulosta: 249 metriä, eli niukasti oma ennätys, ja näköjään kisojen toiseksi paras tulos Miken 254-metrisen jälkeen.

Ojanvarresta alkoi kuitenkin kuulua, ja kävi ilmi, että uusi ph-nuoleni oli lentänyt tokalla kierroksella sinne. Nuoli oli myös pirun paljon kauempana kuin ekan kierroksen täppä, peräti 268 metrissä! Ammuin sittenkin kisojen voittoon, ja paransin omaa ennätystäni samalla yli 20 metriä! Toisen kierroksen paremmin sujunut ammunta samoilla välineillä toi parikymmentä metriä lisää kantamaa. Turha väittää, että pituusammunta olisi pelkistä kamoista kiinni.

Uusi paras nuoli on siis purpleheartia, ja lajisekseen raskas ja paksu nuoli: 300 gr. ja 7 mm. Barreloidun ja self-kärkisen nuolen FOC on - 0.8 %. Nuolessa on hanhen siipisulkien kääntöpuolesta tehdyt, tuumaiset sulitukset.

Preeria: Mateen nahkalla päällystetty hikkori selkäinen/saarni vatsainen reflex deflex, 50" 42lb 19". Jänne dacron 10 säietttä. Setti +1,5cm.
Nuolet jasmike 25" 100grain, sulat 6 tumaa pitkää pronssikalkkunaa.

AR: Selffari saarni 71" 62lb 29", jänne ff 8 säiettä. setti +3cm.
Nuolet 8,7mm mäntyä bauhausiista, 5 tuuman kalkkuna sulat, 120grain messinki kärjillä.

Pituus: 3mm bambuliuska vuosien takaisen turmion hikkori lankku jousen selässä. 167cm pituutta nokki urasta toiseen. Setti nolla. Noin 45lb 26". Jänne ff 8 säiettä. Painoa jousella on 395g. Tilleri keskipainoitteinen ja kärjet raskaat.

Pisimmälle lentänyt nuoleni oli mäntyä 25" 13g, kärki 5mm, keski osa 6,8mm, paksuin kohta 7,1mm, nokin alta 6,2mm. Spine noin 40lb. FOC - 0.6 %. Sulat kanadan hanhea.

Hienot kisat! Preeriakisassa ei osuttu, mutta meni sitten hieman paremmin ar:ssa ja pituuskisassa.

Preeriakisan ammuin 118cm 30lb 20" omenapuujousella ja pellavajänteellä. Kivasti heitti nuolta kevyeksi jouseksi, vielä kun refleksiä oli sentti. Nuolet oli pihlajaa, vanha Kaisun vesasetti, 350 greiniä 24". 6 tuuman kalkkunasulituksella ja 90gr kärjillä.
Ensi vuoteen jää taas yrittäminen että edes osumia tulisi. Ei voi kuin sanoa että läheltä meni, se vaan ei riitä…

Pituutta odotinkin jo kieli pitkällä, kun siihen ei osumatarkkuutta vaadita vaan hyvin viritettyjä välineitä. Ammuin nyt uudella jousella, 123cm 75# @20 syreenillä, kuitusiimajänteellä ja lukuisilla punospaikkauksilla. En jaksanut vetää ihan täyteen vetoon, tuuman jäi vajaaksi. Sanoin väärin kisapaikalla paunat, se olikin sitten 80# @21". No sinne reenataan tässä ja ammutaan vielä vähän pidemmälle. Muutamia tuumia jousesta vielä irtoaa, jos vaan jaksaa vetää. Nyt itseasiassa kisan jälkeen ammuin 238m, joka oli jo tosi positiivinen yllätys.
Nuoli oli virallisessa kisassa ja jälkeen ammutun rundin aikana mäntyä 21", 8mm~ paksu, 216 greiniä, taipuma 20" tappivälillä 7,5mm joka vastaa 26" tappivälin spinemittarissa 77 paunan spineä. Sulitus hanhea.
Suoraan sanottuna tämäkin nuoli oli aivan surkea, ei edes pyöreä, rosoinen, epätarkasti barreloitu ja paksut sulat. Mutta tässäkin kisassa mikä lopulta merkitsi todella, oli oikean jäykkyyksinen ja painoinen nuoli. Tein kisojen alla kokonaisuudessaan pyöreät 18 nuolta, joista tuo oli ainoa joka lenti puhtaasti ja muita reilusti pidemmälle. Ensimmäinen homma seuraavaksi pituusammunan saralla onkin tehdä puhdas ja hyvin barreloitu nuoli samalle spinelle. Saattaa tulla yllätyksiä. Ja tokihan nyt uusi pituusjousikin pitää tehdä…Jäykempi, odottamaan.
Työ lyhyiden ja jäykkien jousien parissa jatkuu! Nyt parannettiin omaa ennätystä taas 26m. :slight_smile: Ensi kerralla toivottavasti enemmän.

Miksi Mikke päädyit sadoista jousistasi laminoituun RD:hen Suomen ainoassa historiallis-tyyppisessä jousikisassa?

Preeriakisan ammuin samalla kalustolla kuin kaikki muutkin preeriakisat. Jousi tuomipihlajaa, noin 35–40 paunaa, pellavajänne, nuolet ruusunvesaa. Yksi osumakin tuli! Ja monta lähelle…

Pituusammunnassa ammuin vain pellavajänteillä, kahdella eri jousella. Bambulaminaatti, vanha ennätysjouseni, 60 paunaa 20 tuuman vedolla. Tulokseksi jäi surkeat 232 metriä. Yksi syy oli selvästi vajaaksi jäänyt vetopituus, nyt ei vain pystynyt vetämään. Pellavajänteen vaikutusta en ehtinyt testaamaan, kun kisa oli ohi niin nopeasti. Moderni jännekin oli mukana. Pellavajänteen vetolujuus on 320 paunaa ja massa hitusen yli 100 graania. Moderni jänne painaa 52 graania.

Toinen jousi, jolla ammuin oli yksipuinen jalava, noin 48 paunaa 24 tuuman vedolla (varmistan kun ehdin…), pellavajänteellä, jonka vetolujuus on 210 paunaa ja massa 74 graania. Noin tuuman jäi veto tässäkin vajaaksi. Nuoli lensi 216 metrin päähän.

Nuolet olivat kaikki kuusta, eripainoisia ja -jäykkyisiä. Pisimmälle lensivät hieman alle 200 graanin nuolet, eli setin kevyimmät ja notkeimmat. Tästä lähdetään tekemään uusia nuolia.

Laitoit Tuomo tänne foorumille varhaiskeväällä(?) tosi namun yksipuisen jasmikejousen jota povasit kovaksi pituusehdokkaaksi. Mitä sille jouselle kuuluu?

Makea hytinä tämä, kun pituusampujat kulkevat kukin omia polkujaan. Jäykkää ja notkeeta, kevyttä ja raskasta, paunoja ja tekniikkaa.

Joo, kyseisen jousen ottaminen mukaan oli kyllä mielessä mutta päätin jättää sen vielä kotiin. Mukana oli kolme pituusjousta (yli ja alle 50 paunaa), joista vain kahdella ehdin ampumaan. Jos olisi ollut tiedossa enemmän kisakierroksia, vaikka 5–6, niin olisin varmaan ampunut silläkin.

Koska raakanahka jänteeni otti sopivan puukon iskun edellis viikolla kuralassa kun olin ampumassa jännehikkorillani.
Sitä paitsi tämän RD jousen profiilin oli Simon mielestä täydellinen californialais jännetyypin edustaja. Alkuperäinen tekijä oli Vilppola ja minä viimeistelin loppuun.

80% syy oli myös se koska se ei riko mitään preeriakisan sääntöjä.

Hienot kisat, mahtava sää (tosiaan niskanahkaa poltaa kunnolla) kaikki ihana vain, - nolo lopputulos mun kannalta.

Selkeä virhe tuli, kaikki meni vasemmalle enkä pystynyt korjaamaan sitä millään.

Nyt on Petikon vaistoon asti kaksi viikoa aikaa saada asiat kuntoon.

Kärkipään tuloksista merkille on pantava Miken 45-paunaisella laminaattijousella ja 200-greinisellä mäntynuolella ampuma 254 metriä, mikä on tietojeni mukaan pisin alle 50-paunaisella laminaattijousella ammuttu laukaus Suomessa.

Hyvä Mikke!!

Mikähän on yksipuisen vastaava ennätys?

Mikellä sekin, 264 metriä ja ammuttu kivikausityyppisellä jalavaselffarilla. Samalla jousella on ammuttu pidemmällä, yli 50-paunaisella vedolla 274 metriä. Jousesta hajosi nokki joku aika sitten, ja Mikke seivasi jousen selkänokkilaminaateilla, mikä siirtää jousen pois yksipuisten ryhmästä.

Oma tulokseni tuli AR varusteilla. Kokonaan bambusta tehty jousi ja kuusinen taulunuoli 100 grainin taulukärjellä.
Käytössä oli myös pari ns. pituusnuolta, mutta ne eivät lentäneet yhtäkauas kuin taulunuoli. Bambujousi on ilmeisesti vaan niin hidasheittoinen, että massa rulettaa.
Ammuin myös preeriajousella (jalava jänneselällä) parikymmentä metriä vähemmän.

Jalava jousi jonka molempiin kärkiin on nyt asennettu nokin vahvistamiseksi 2,5cm pitkät, 8mm korkeat +4mm leveät ja yhteensä painavat vaivaiset 1g sarven palat on nyt siis Kumpulaisen silmissä verinen laminaatin äpärä suoraan helvetistä vaikka yksipuisten ryhmään kuuluminenn edellyttää että itse työtä tekevän osa on yhtä ja samaan puuta…

Jos asia on näin niin JOKA IKINEN englantilais tyypin yksi puisten jousien ennätys on tästä kellon lyömästä eteenpäin siirrettävä laminaattien luokkaan.

Sir Alan Rickman. Please explain this madness me…

1 tykkäys

Jousen nokit on ihan ratkaiseva osa jousta, kuten tuossa Miken ennätysjalavajousessakin nähtiin. Yksipuisena jousi ei kestänyt. Nyt sen kantaviin rakenteisiin on laminoitu sarvea jotta jousi kestäisi. Mikä vitun yksipuinen se sellainen on? On täysin epäreilua kisata yksipuisten jousten luokassa jousella, joka on laminoitu yksipuista lujemmaksi. Onko vaikea tajuta?

Englantilaisiin pitkäjousiin sarvinokit kuuluvat. Ihan helvetin olennaista on ymmärtää, että kansainvälisissä ELB-säännöissä jousen yksipuisuus tai laminointi ei ole mikään kriteeri: jousissa saa olla laminaattia ja liimakerroksia ihan vapaasti. ELB-maailmanennätys on ammuttu jousella, johon on laminoitu sellaisia puita ettei pitkäjousissa ole koskaan nähtykään. Sarvinokkia päälle vaan.

Kun viime keväänä muodostimme lähinnä Tuomon kanssa pituusammunnan raameja ja linjauksia julkisesti Knuutinpoikien foorumilla, sovimme yhteisesti, että yksipuisten jousten luokassa ei sallita laminoituja nokkeja, koska ne siirtävät määritelmällisesti jousen pois yhdestä puusta tehtyjen jousten luokasta. Silloin ei kuulunut Mikeltä, Jereltä tai muilta mitään poikkipuolista kommenttia. Nyt sitten, kun yksipuista jousta on laminoitu jotta sillä voisi vielä ampua, aletaan kirota ja irvistellä linjauksista. Asiallista menoa.

Saako siis sarvinokkisella yksipuisella pitkäjousella ampua yksipuisten luokassa pituutta?

Tuota minäkin ihmettelen kun ammutaan puilla joita ei suomessa ole koskaan nähtykään. Erityinen mielenkiinto tuntuu tuohon purplehearttiin olevan. No täältä tullaan itse kaadetuilla kuusen ja männyn pulleroilla.

Joo, ei kiroilla tarvii, kenenkään.

Ensiksi, asian asialliseksi edistämiseksi hillitään sitä kielenkäyttöä, jooko?

Alustavissa suomalaisissa pituusammuntasäännöissä jousia ei luokiteltu mitenkään historiallisen esikuvan mukaan, vaan vain rakenteen. Ehdotuksessa oli yksipuiset, yksinkertaiset laminaatit, monilaminaatit, komposiitit, näin karkeasti jaoteltuna. Niille on omat kriteerit, joissa jousen historiallista mallia sinänsä ei ole mitenkään huomioitu.

USA:n pituusammuntasäännöissä yksipuisissa jousissa saa olla nokkivahvike, mikä on sinänsä ymmärrettävää, kuten Mikke totesi - nokkivahvike sinänsä ei vaikuta jousen toimintaan. Mutta koska täällä mennään Knuutinpoikien linjausten mukaan, niin tulkinta on tiukempi, primitiivisyyden hengen mukaisesti, jolloin on loogista, että yksipuinen jousi on tosiaan vain yhdestä puusta veistetty, ilman ainuttakaan liimausta. Se on selkeintä, ei tarvitse vääntää, mikä on nokkivahvikkeen maksimimitat ja niin edelleen. Tässä on kaksi puolta vähän vastakkain - loogisuus ja primitiivisyyden henki.

Kunhan perussäännöt saadaan ensin sorvattua kuntoon ja yleisesti hyväksytyiksi, niin sitten sääntöjä voidaan laajentaa - jos tarpeelliseksi katsotaan - koskemaan jotain tiettyä jousityyppiä, kuten vaikka ELB:tä. Sitten väännetään, että mitkä ovat niiden oikeat kriteerit. Kunhan nyt saadaan pituusammuntasäännöt ensin kuntoon ja sitä kautta lisää virtaa ja uskottavuutta pituusammuntaan, niin hyvä!

On tässä vielä sellainenkin puoli, että kellä on lopulta valta päättää säännöistä? Jos minä ja Tuukka saadaan tehtyä molemmille kelpaava malli (ah, mikä upea vääntö…!), niin hyväksyykö Knuutinpoikien hallitus ne vai riittääkö “yleinen ja julkinen” hyväksyntä?

Olipa muuten hieno nähdä kun american roundin peräpään pitäjät osuikin hyvin preeriakisassa! Ei me kaikki peräpäänpitäjät kuitenkaan osuttu. :smiley:
2 osumaa @SimoHankaniemi, @hoja ja Mika Toivasella!