4 viestiä siirrettiin toiseen ketjuun: Pituusammuntanuolia kaudelle 2017
Viime hetken pakkauksia ennen Romaniaan lähtöä…
Pojan kanssa lähdetään. HB-luokassa on kymmenen ampujaa ja varmasti tulee hieno kisa. Taulukauhu riivaa tosin edelleen sen verran, että jos nyt saisi ammunnan edes jotenkin kulkemaan, niin hyvä, tuloksesta viis. Omalta osaltani siis enemmän turistimatka kuin vakavaa kilpailua. Pojasta en tiedä vielä, saattaa ampua paremmin kuin minä, katsotaan…
Onnea matkaan! Transsilvaniassa kannattaa muuten varoa tuntemattomia terävähampaisia herrasmiehiä…
Joo, käydään toki ko. kaveria moikkaamassa. Branin linna on ihan siinä kisapaikan lähellä. Matkalaukku täynnä valkosipulia. Saa ammuntaviivallakin paremmin tilaa ampua…
Tuomolle: Osu, älä hosu!
1 tykkäys
Kävin eilen ammuskelemassa, vieressä ampui nuori kaveri teollisella lbllä. Ihan hyvin ampui, kehuin siistiä nippua ja mursin puhumattomuusjään. Alkoi sitten heti utelemaan murteellisella suomenkielellä: onko itsetehdyt nuolet? Jousi? Hänkin haluaisi tehdä mutku ei puuta saa mistään. Pihlajaa tai ehkä vaahteraa. Minä tietysti mielelläni kerroin omista kamoista ja satuin huomaamaan sällin kaulariipuksen. Thorin vasara. Kysyin että kiinnostaako viikinkikulttuuri, jätkä veti paidankaulusta sen verran alas että riimutatuointi näkyi. Sanoin että oon muuten nähnyt Hedeby-mallisen jousen ihan tositoimissa (eikös Mikellä ollut semmoinen Petikossa). Kaveri innostui. Ei me enää keritty ampumaan kun puhuttiin elb:t, mongolijouset, Örbyhusit, ugrijouset… suunvuorosta melkein tapeltiin. Talja-ampujat vieressäkin näyttivät kuuntelevan. Poislähtiessään kiitteli vielä kädestä pitäen. Mulle jäi kuva että yksikseen innostunut aiheesta ja kun löytyi samanhenkistä seuraa niin paine purkautui ilmoille kuin painekattilasta. Mainitsin muuten American Roundista, katotaan pääseekö paikalle katselijaksi.
4 tykkäystä
Jousipajan vika kerta pidetty. Talven saldoa en edes itse pysty muistamaan, mutta kokoonnumme ensi maanataina vielä ampumaan ja koetan kuvata kauden aikana syntynyttä satoa muistiin. Profiloituja jännejousia valmiina 1 ja pian tilleröinnissä 5 lisää. Lyhäreitä 4 (pähkinä, pihlaja, jalava) ja pitkää jousta kai noin 8-10 kappaletta (vaahtera, saarni, tammi…) Osa raakanahkaselystettyjä, osa paljaita.
Vaikka jää kisoista preeriat, pituudet ja american roundit väliin, niin keväistä nuolisessiota en ohita. Jatkan 10 nuolen sarjaani 13 uudella, jotka ovat samaa spineä ja pituutta. Mäntyaihio, osa spinetetty taperoiden kevyesti. Itse revityt kalkkunasulat. Old design Menna, hyväksi havaittu.
Tammilautajousi Plan B räsähti. Kesti noin 2000 laukausta. Alussa 48lbs@26", satuin viikko sitten mittaamaan paunat uudelleen ja oli 46lbs@26" settiä 5,5 senttiä heti ampumisen jälkeen ja 3 senttiä 24h kuluttua. Ensimmäinen jousi jonka olen tehnyt pystysyylaudasta. Selässä 3 kangasvahvikekerrosta, 2xjuuttisäkki + pellava.
Johan kakan nakkasi! Murtuma on klassinen rapsakan totaalinen vetomurtuma, jota ei kokemukseni mukaan synny vahvoihin lehtipuihin muuten kuin lankkutavarassa. Vaikka uunikuivaus tuottaa periaatteessa lujuudeltaan virheetöntä puuta, näyttää siltä, että optimaalisia laji- ja dimensiokohtaisia kuivausohjelmia ei läheskään aina käytetä, rahan, ajan ym. säästämiseksi. Eihän jossain paneelissa vetolujuus tule koskaan vastaan.
Joo, pamahti täydessä vedossa ja katkennut kärki raapaisi naarmun poskeen. Puuta ostaessa tuskailin myyjälle ettei hirveän hyvälustoisia ole tarjolla, sanoi että paraslaatuinen tammi myydään veneveistämöille. Semmoisesta saattaisi saada priimaa jos suostuvat vaan myymään.
Nyt kun alkaa olla taas kivat kelit ammuskella maastossa, niin täytyi ruveta tekemään uutta vesanuolisettiä tammijännärille. Sydäntalvella poimittuja aihioita oli aluksi seitsemän, mutta valmiiksi asti selviytyi vain neljä. Tähän mennessä oikeastaan kaikki nuoleni ovat olleet vetopituuteen poikkastuja, joten tein näistä noin 10 senttiä pidempiä, yhteensä 60 senttisiä. Sulituskin huokuu uutuutta, kun eivät ole kanaa ja muutenkin reippaasti kookkaampia kuin aikaisemmat. Tarkoituksena oli tehdä natiivityylinen pitkä ja matala sulitus. Löytyiskö keneltäkään hyviä kuvia malliksi?
Joulukuussa -16 Menna laittoi kuvan metsonsulkanuolistaan tähän samaiseen ketjuun. Matala leikkaus ja pitkä ruoto. Jätetty vielä se sulan untuvaosa kiinni, preeriaintiaanityyliin. Preerialla näkyy tuulessa untuvien liike ja nuoli löytyy helpommin.
Uusi treenisetti nuolia. Yhdeksän kappaletta, jäykkyys 47–48 paunaa (testattu sulattoman testillä) ja massa 15 graanin sisällä. Tein näistä pitkästä aikaa täsmälleen vetopituuden mittaisia. Tiedä sitten oliko syynä nimenomaan pituus vai joku muu mutta muutamassa laukauksessa nuoli lensi erikoisesti, hieman mutkitellen ja todella paljon oikealle. Ihan uusi ilmiö minulle. Aiemmat nuolet ovat olleet 5–7 senttiä ylipitkiä.
Uusi jousi American roundille valmistuu myös ihan kohta, nyt tulee bambulaminaatti, kapea, lonkkarimallinen. Teen siihen vain pellavajänteen ja viritän nuoletkin vain pellavajänteelle. Nuolet pitäisi vielä tehdä… Jos aika loppuu kesken, niin ammun viime vuoden kamoilla.
Lisäksi tein palikat bambu-bambu-laminaattia varten, siitä tulee kurvikas ja toivon mukaan ärhäkkä jousi.
Minulla on semmoinen tuntuma, että juuri vetopituuden mittaiset nuolet ovat herkempiä laukaisuvirheille, vetopituuden muutoksille yms., kun vertaa pari kolme tuumaa “ylipitkiin”. Ainakin itse olen huomannut lyhyemmät nuolet, joita olen tehnyt notkeammista varsista näennäistä jäykkyyttä lisäämään, kiikkeriksi ampua pidempiin verrattuna. Tämä erityisesti perinnejousissa, jossa nuoli joutuu kiertämään paksumman pokan kuin ikkunalta ammuttaessa. Kunnolla keskittymällä ampuma-asentoon ja laukaisuun, osumat ovat OK, mutta hiukankin heikommalla suorituksella hajonta on selvästi isompi kuin “ylipitkillä” ampuessani.
Kävin lukemassa näiden vanhempien foorumien erittäin meheviä juttuja ajatuksen kanssa. Löytyi paljon vastauksia omiin kysymyksiin sekä syntyi liuta uusia kysymyksiä joihin pitää vastaus saada ja nimenomaan sillä ainoalla oikealla tavalla. Vetäydyn taas sissitoimintaan ja raportoin ainoastaan jos on raportoitavaa… Ilmaisia lounaita ei ole ja kaikki mikä on saavutettu hikeä, verta ja kyyneleitä säästämättä on kultaakin kalliimpaa. En kuitenkaan aio lopettaa foorumin seuraamista 
Vesanuolet alkavat olla 8-9 mm paksuudessa. Jouseksi teen 130-senttisen jalavan, lyhensin epäonnistuneen elb:n mutta paha oksa kahvan kohdalla pakottaa kompromisseihin paunojen suhteen.
2 tykkäystä
Muutamia nuolisarjoja ja pari jousta on valmistunut viime viikkoina. Kuvia tulee jahka kerkiän. Nyt on ollut niin surkea sää, että ammunta on jäänyt aika vähiin. Toisaalta, verstaallakin on kivaa!
Pari päivää sitten sain tämän kauden American round -kaluston kuntoon. Preeriakalusto ja pituusammuntajouset pitäisi vielä viimeistellä, pari pellavajännettä tehdä ja ehkä jopa vähän harjoitella. Onhan tässä pari reilu viikkoa vielä aikaa.
Räjäytin eilen yöllä pituuskisoihin tekemäni 50# selffarisyreenin. Vähän rouhii, kun maanantaina on kahden viikon rankka kenttätyöputki edessä ja kisavalmistelupäivät siis todellakin luetut.
Rikoin omia kokemusperäisiä ehtojani, kun lähdin tekemään jousta kuoren alta vain 32 mm paksusta latvahaarasta, jossa uloin lusto oli vain 0,8 mm paksu. Puu oli sen lisäksi maannut maastossa pari kuukautta keskitalvella, osana latvustaan, ennen kuin älysin hakea sen pois.
Murtuma noudatti täydellisesti prognoosia: yläkaaren harjan laelta (suurin rasitus), sisäkaaresta (suurin rasitus), ratkesi uloimman ohuen luston (vetorasitus lustorajassa) paksuinen säle, joka ikävä kyllä matkusti kahvan kautta alakaaren sisäkaareen, paksuuntuen matkalla puolen kaaren paksuiseksi.
Saapa nähdä, ehdinkö tehdä korvaavan jousen laakeaselkäisemmästä, paksulustoisemmasta aihiosta, sellaisesta, josta olisi pitänyt alun alkaen lähteä tekemään.
Sattuu sitä pro hemmoillekin. Joka jamppa joka jousia on tehnyt tuntee osanottoa noin käydessä. Pieni kuolema. Räjähdys on tismallinen, kuten yhdessä omassa syreenissäni viime vuonna.
Itse räjäytin kaksi muinaisaihiota hyllyn reunoilta (jotka eivät 100% kelpoja olleetkaan) helmikuussa kuivuuden ollessa äärimmillään. Leikkiin sisältyi hieman henkeä, että paljonkos nämä puut kestävät näin kuivina. Eivät juuri mitään, jos esivenyttelykin oli mitätöntä. Leikin loppu.