Kuinka kauan keitit?
Oiskohan siinä vajaa kolme tuntia mennyt, että oli sulanut suunnilleen kaikki mitä nyt näytti sulavan. Joitain könttejä jäi. Tyhjensin välillä paistinpannun sisällön purkkiin.
Olisti päässyt helpommalla kun olisit pilkkonut klöntin pienempiin osiin.
Itse keitin noin 2,3h jotta sainsin mahdollisimman paljon vettä pois ja siltikin kun katsoin purkkiin parin viikon päästä niin pinnassa oli vielä sellainen 3cm kirkasta rasvaa joka ei kiinteytynyt. Eli kaadoin takaisin pannulle sen kirkkaan litkun ja keitin vielä lisää. Nyt on kaikki kovettunutta valkoista rasvaa jäljellä.
Kausi on lopussa, joten pakko on jaagata liikenevät hetket. Tänään aamulla auringonnousun molemmin puolin maastojen kairaus oli silkkaa tyhjän pyyntiä. Paska homma, että paukkupakkaset iski nähtävästi koko loppukuun ajaksi. Lumi on pirun äänekästä, ääni kantaa tavallista kauemmas, mustankirkas taivas huonontaa puiden ja pensaanalusten lukemista, vanhaksi käynyt lumi on täynnä vanhoja jälkiä, eläimet jumittavat piiloissaan ja pakenevat jo kaukaa. Kun pakkasta on 18, ainakin omista jahtikamoista alkaa kylmä tulla läpi niin nopeasti, että passissa nakottamisenkin voi unohtaa. Ikävä tulee vuoden takaisia pilvisiä nollakelejä!
Kyllä, tismalleen. Ei kiva nää pakkaset ja jälkimeri on mieletön, niin mieletön että selkoa ei enää saa. ensi yönä tulee uutta lunta.
Lähdettiin Simon kanssa pitkästä aikaa duo-metsälle, kun yksin ei onnaa. Vähän ennen jahtimaille saapumista bongasimme kauriseläimiä pellolta, keskellä päivää. Hiekkatiekurvista oikaistuamme totesimme, että neljän metsäkauriin lauma nakottaa tien vierellä, nuolenkantaman sisällä!
No, kausi tietenkin meni jo, mutta pysäytettiin silti auto. Kauriit toljottivat kohti, ja kun aloin liikehtiä auton sisällä, ottivat jalat alleen ja juoksivat alle 10 metrin päästä auton keulasta tien yli ja ylös jyrkkää metsärinnettä. Oli mahottoman komea näky, ja eka kerta ikinä, kun juuri tuollaista tilannetta pukkaa.
Itse nelituntinen jousijahti pienipiirteisessä maalaismaisemassa puronvarsineen ja jokivarsirinteineen oli sitä samaa, onnettoman hiljaista menoa kuin tähänkin asti. Jälkeä riitti joka paikassa, mutta ainoa riistahavainto oli pyyn pörähdys ja vihellys. Keikan kruunasi, kun liukastuin kiven päältä puroa ylittäessäni ja onnistuin katkaisemaan viimeisen ykkösdivarin leikkurinuoleni, laukaustakaan ampumatta.
Ammuskeltiin sitten hylsykolkilla lahokoivuja, että saatiin keppiä ilmaan. No, liikuntaa, raikasta ilmaa ja seuranpitoa, eikä tartte jossitella että oliskohan tullu jos olis menny.
1 tykkäys
Jes. Sorkkaelukoista kauris on omien havaintojeni mukaan selkeästi päiväliikkuja eniten. Siis sektorilla Hirvi-peura-kauris. (villsioista ei havaintoja näillä main. Ja missä ne villivisentit viipyy joista oli viime viikolla juttua Hesarissa!!)
Kauriit jäävät usein vaeltamaan aamuhämärien jälkeen muutamiksi tunneiksi ja toisaalta lähtevät ensimmäisinä alkuillasta liikkeelle. Jostain muistan lukeneeni kauriin 6 tunnin syklistä. Että tasaisesti kuuden tunnin välein olisi liikkeellä…? En voi uskoa tätä ja uskon että enempi menee säiden mukaan kuten kaikki elukat muutenkin. Niin, ja tietysti ruokinnan mukaan, nyt on kauriilla tiukkaa. Maa on todellakin jäässä ja vain ruokinta auttaa elukat maaliskuun leppeämpiin säihin.
No joo, itsekkin olin kytiksellä eilen 20-22. Ei mitään. Ei muuta kuin kaunis puolikuu ja metsässä pakkasen komeat paukut. Pöllötkin olivat vaiti eilen. Pakkanen kiristyi -25 aukella paikoilla ja -20 metsäisillä jos auton mittaria uskominen.
Toki yksi elukka, kun pihasta lähdin, niin lintulaudan alla pitkäkorva mutusteli ja kun palasin niin sama yksilö oli taas siinä. Saakutin taajamaleuhkat. Tulevat oiken näytille kylkiään kääntämään. Tämä oli kolmesta pihallakävijästä se pienin. Koko tontin täydeltä on jälkiä ja alkaa jo kiinnostaa omenapuiden kuoret ristiturpia. Eväs tiukassa joka jampalla nyt.
Saatko Tuukka kaataa pikkuhaapoja metsämaillasi. Sillä haapaoksikolla teksi hyvän kytispaikan. Meillä on pari haapamestaa ja kuori on kelvannut hyvin. Onko sulla ruokintaa siellä vai onko se out of tradition?
Kauriin kanssa maastokontaktit menee mullakin vähintään 50 / 50 päivänvalo / hämärä. Monilla eläimillä on kyllä uskomattoman tarkka sisäinen kello. Passissa voi todeta rapseen alkaessa, että juu, kello on 19:45 kuten kymmenellä aiemmallakin kerralla. Muuttujia on tietysti sikana. En minäkään monesti ole ollut vesisateessa tai syysmyrskyssä vartomassa pitääkö kutinsa. Kauriista ei ylipäätään ole tarpeeksi kokemusta, etten luottaisi Juhan kertomaan villisti vaihtelevista lukkareista näillä pikkusarvipäillä.
En ole harjoittanut ruokintaa. On ollut sellainen leave no trace-meininki tähän asti. En ole oikeasti edes ajatellut, että rusakolle maistuisi haapa, kuten metsäjänikselle, jonka normaali talviarki on parkinpurentaa. Omenapuu on tutusti sitten jo eri herkku.
Eilen todettiin Simon kanssa, että tämän pitkän ja kovan pakkasjaksonkin jälkeen rusakot olivat paikallistaneet ja tonkineet lumen alta pelloilta vihreää kasvua appeeksensa. Miksipä ei metsiksetkin.
Viime talvena juuri tähän samaan aikaan olin iltahämärissä rusakkopassissa kohdassa, missä eläinten polku ei voi mennä kuin yhdestä kohdasta joen ja pusikon väliltä, ja tilannetta pukkasi. Nyt, kun virtaavatkin vedet on tiukalla jäällä, ei eläimillä ole mitään pakkoa pysyä kapealla kuivalla maalla.
Perkkasin matikan nahkoja kolme kappaletta eilen illalla ja laitoin fairyveteen ja jääkaappiin lillumaan limojen poistamiseksi eilen illalla. Että osasivat olla limaisia nuo nahat, onko kokeneemmilla vinkkejä kalannahkojen öljyjen poistamisesta?
Tuo fairykikka tuntuu toimivan ihan hyvin noinniinkuin hätäratkaisuna, mutta joku primimpi ratkaisu olisi mieleen. Suomut lähti suurelta osin pois kun rapsuttelin “karvapuolta” siklillä limojen vähentämiseksi, mikä on harmi. Ajatus olisi saada niistä raakanahkaa tuon jännetammen selkään.
1 tykkäys
Mateennahat olen vain vetänyt irti mateista ja pingottanut laudalle. Lihapuoli niin putsaten kuin lähtee. Kuivuessaa tulee läpinäkyvää, ohutta paperimaista nahkaa.
Ennen jänneselän päälle liimausta annoin sopivaksi leikatun nahan olla vedessä yön yli. Jänisliimalla kiinni ja hyvin on pysynyt kahdessa jousessa. Ohut nahka aivan imee jänneselystyksen uriin kiinni. Pienet mateen suomut kyllä saattaa ajan myötä irtoilla, mutta tekee nahasta vain leuhkan näköisen.
Ei parkkauksia virtsalla, ei millään, ei kovia hankauksia, ei suomustuksia. Hyvin skulaa jos tavoitteena jänteiden kosteuseristys.
1 tykkäys
Raita on myös rusakon herkkua ja koivunkin oksat jopa kelpaa. Ne pienet ja ohuet, punertavat. Havaintojeni mukaan. Ollaan niitä risukkoja kaadettukkin ihan vasiten.
Eilen oli aikaa käydä ampumassa nuolia mukavassa lumisateessa ja hiljaisuudessa. Huomasin kuinka jäykäksi jousi menee kylmässä, hyvin se kuitenkin toimi. Yksi nuolesta osui johonkin kovaan ja pamahti palasiksi. Täytyypi tehdä lisää. Ihastelin samalla matkalla vanhoja tammia ja vaahteroita mitä tuli vastaan. Osa niistä oli helposti yli 100 vuotta vanhoja
Tulin tänään matkoilta kotikonnuille, ja tietenkin piti liikenevä parituntinen käyttää jahtimailla käyntiin. Kuinka ollakaan, viikonlopun aikana täkäläisetkin rusakot olivat alkaneet hätäruokailemaan ratkenneen raidanhaaran käsille tulleella latvuksella. Sen huudeille on pakko mennä yöpassiin vielä, vaikka pakkanen pudottaisi pallit.
Miten mahtaa äijän käydä - talven kylmimmät yöt tulossa…
Seonnut napapyörre a.k.a. ilmastonmuutos vei voiton miehestä. Ihan tosissani yritin, mutta poskipäät jäädyttävä tappotuuli pakotti liikkumaan lyhyenlännän passauksen jälkeen. Mitään ei ehtinyt näkyä eikä kuulua. Joskus actioniin valmistautuminen kestää kauemmin kuin itse akti, sano entinen isäntä.
Osagea työstin. Tästä ajattelin pituusammuntajousta koittaa. Pituudeksi joku vajaa 150 senttiä ja tiukat rekurvit kärkiin. Onpahan kovaa puuta märkänäkin. Ja kaunista - upea kultainen loiste valtaa pikkuhiljaa verstasta…
4 tykkäystä
Kun ei tässä flunssaa potiessa muutakaan, niin edes pihlajanvesoja vähän kuivumaan. Ihan niin kuin nyt tarttisin enää yhtäkään lisäaihiota tässä elämässä 
Mutta noista tulee parempia kun edellisistä… 
Pihlaja on pelittänyt täälläkin hyvin. Mielenkiinnosta, minkälainen on suoristusrutiini?