Back on Track! 
Tänä aamuna jousi ja nuolet kädessä ensimmäisen kerran sitten Budapestin EM-kisojen, käsien leikkauksen ja viikon ibuprofeenikuurin jälkeen flunssan kesyttämiseksi. Sievä 243 60 nuolella 20 jaardilta, vaikka mukana yksi huti toisessa viiden nuolen setissä.
Tähän mennessä käyty ostelemassa vähän tulevia projekteja varten erilaisia materiaaleja sekä nuoliaihioita. Prismasta löytyi 2m pitkiä keppejä, paketissa oli 8kpl ja hintaa vain 5€. Mäntyä ovat. Suosittelen käydä hakemassa. Samalla mukaan tuli 30m dacron rulla ja 10m rulla hamppunarua.
Parin menneen viikon aikana olen rapsutellut vesanuolia silloin tällöin 1-4 vartta per kerta. Pääasiassa tuomen vesoja sekä muutama ruusun ja angervon vesa. Pihlajan vesat olivat kadonneet johonkin, todennäköisesti moolokin kitaan jonakin uunin lämmitys päivänä. Tänään pari varta tuomesta puolivalmiiksi.
Joitakin tuli testailtua viime viikolla 5 m matkalla tallissa ja hyvin tuntui toimivan. Pitää seuraavaksi alkaa opettelemaan sulitusta. Teipit nokkien juuressa ovat sitten vain testaamista varten, niihin tulee pellavasta, nokkosesta tai hirven jänteestä vahvike. Vahvike materiaali riippuu ihan siitä kuinka kyseiseen nuoleen tykästyn. Kuten muukin jousi touhu niin onhan tämä älyttömän mukavaa.
Kunhan kelit pehmenee niin pitää lähteä maastoon ampumaan, vanhan nakit ei oikein kestä pidempään edes näitä alle 10 asteen kelejä.
Tullaanko näillä ampumaan toukokuussa Turkuun, preeriakisaan?
Se on mahdollisuuksien rajoissa, siinä on tosin pari muuttujaa…
Luin Miken jutun ja koin valaistumisen hetken nuoliviinen suhteen. Tori.fi kautta löytyi ilmainen vanha linko jonka samantien purin. Sain hyvää pellavaliinaa kahteen viinen, pari akselia josta voinee takoa nuolenkärkiä plus muuta käyttökelpoista metallisälää. Loput matskut metallin- ja muovinkierrätykseen, puuosat uuniin. Ei mitään kaatopaikalle. Hyvä keikka.
Ei siinä mitään ihmeellistä. Aloitan sillä, että vuoleskelen varovasti oksakohdat sileiksi ja jätän vesat verstaaseen lojumaan epämääräiseksi ajaksi, jotta ne hivenen kuivahtaavat. Jätän tässä vaiheessa reilusti pituutta, mikä helpottaa taivuttelua - läheltä päätä on vaikea muuten taivuttaa. Sitten tuon ne sisälle pirttiin ja kuorin kokonaan. Ensimmäisen suoristelun teen saman tien ihan sormin vääntelemällä. Varsinkin tiukemmille mutkakohdille sekä oksan kohdalla oleville mutkille tämä on hyvä, sillä lähes tuoreena vesa taipuu hyvin ja saa jo tuntumaa uudesta muodostaan. Tämän jälkeen ne kyllä palautuvat vielä alkuperäiseen muotoonsa.
Sitten jätän vesat sisälle lattialle lojumaan ja seuraavana päivänä taivuttelen ne sormissa uudelleen suoriksi. Nyt palautuminen on jo vähäisempää. Tämän jälkeen taivuttelu jatkuu aamuin illoin aina ohimennen, ja muutamassa päivässä ne alkavatkin jo pitää uuden muotonsa. Loppuvaiheessa nostan ne vielä takan päälle saamaan lisälämpöä ja kuivumaan loppuun. Sitten kun venkoilua ei enää esiinny, katkaisen vesat vähän lähemmäksi tulevaa nuolen mittaa ja vetäisen kumiremmillä tai teipillä ne pakettiin. Kirjoitan vielä kantaan merkinnän puulajista ja tällään nipun a-tarvikevarastoon odottamaan jatkojalostusta.
Hoja linkitti johonkin ketjuun amerikan natiivien urituksista ja lämmöllä oikaisusta. Olen itse käyttänyt sitä kuivuneisiin varsiin hyvällä menestyksellä, paljon parjattu koivukin on pysynyt suorana vaikka olen säilönyt testivarsia myös sään armoilla.
Taas tulokseton päivä sulkien kanssa. Ei löydy oikein mistään sulkia nuoliin. Saisi harakat ja korpit pudotella vähän enemmän sulkia!
Parina päivänä siklillä sipsutellut pahaista peukalon vahvuista orapihlajan vesaa. Tänään laitoin ensi kertaa tilleriin pitkällä jänteellä. On siinä makia tunne nähdä staavi ensimmäistä kertaa taipuvan ilman mitään ritinöitä ja joka suuntaa lenteviä puun säleitä. Lähdin hakemaan 130 cm aihioon ELB mittasuhteita harjoittelun vuoksi. Taipui ensimmäisellä kerralla yllättävän nätisti, 8 tuuman vedolla karmeat 50 paunaa. Tavoitteena 22" veto ja 60# ja tietenkin toimiva jousi. Toisessa lavassa muutamia pieniä oksankohtia jotka huolettaa ja toinen lapa täydellisen virheetön.
Siinä samalla mietin velipojan falcoa joka reilu vuosi tämän jousikuumeen aiheutti. Silloin mietin mistä halvimmalla saan hyvän pitkäjousen. Tänään otan käteeni 130 cm pitkän pätkän puuta ja mietin miten saan siitä kaivettua esiin jousen jolla saan elukan tapettua, jännä miten se elämä miestä heittelee…
Harakansulat liian pehmeitä. Korpin pudonneita sulkia saa odottaa aika kauan… Kalkkunansulkaa kehiin vaan. Niitä saa.
Orapihlajan puuaines on sitkeää ja mahtavan elastista tavaraa jouseen. Vaikea vain löytää suoraa, oksatonta palaa. Mulla on kaksi, joista toisen olen tehnyt valmiiksi asti, jännejouseksi. Olen jo reilut 3 vuotta sillä rykinyt.
Tänään tuli tilaamani leikkaamattomat luonnonsulat ja niissä olikin pituutta peräti 20-25cm. Nyt tuossa sitten alkoi mietityttämään mihin mittaan noita arvaa leikata tilanteessa missä nuoliaihiot ovat 22-24 tuumaa ja käytettävissä olevat kärjet 80-125 grainia. Nuukuus tietenkin nosti päätään kun tuumailin että saisinko jopa kolme sulkaa yhdestä leikkaamattomasta sulasta. Jos ajatellaan tälläistä perus priminuolta niin mikä sulanmitta on jo ehdottomasti liian lyhyt ? Tuukan metsästysnuolissa ainakin näyttää profiili korkealta mutta mikähän mitta niissä mahtaa olla ?
Tauluun/maaliinammunta kuuluu tietenkin suunnitelmiin mutta toimivat metsästysnuolet kuitenkin ovat se pääasia.
@MikaP - Tietänet ahneuteen liittyvän sanonnan…? Täyspitkästä sulasta saa käytännössä kaksi leikattua sulkaa. Tai saahan niitä enemmänkin mutta lyhyet (ja matalat) sulat sopivat parhaiten tauluammuntaan pitkille matkoille. Metsästysnuoliin laitetaan yleensä hieman reilummat, 4–5 tuuman (10–13 senttiä) sulat.
Mitä tein viikonloppuna? Rikoin lupaavan jousiaihion jo tilleröinnin alussa. Eipä ole pitkään aikaan tällaista sattunut. Selästä näytti lähteneen, oli valkotammi varmaan vähän hapantunut tai sitten syykulku huono, vaikka lankun perusteella ihan hyvältä näyttikin. Materiaalit valkotammi-jalava-valkotammi ja kahvassa vaahteraa.
Miksi helkkarissa tammea selkään? Jalava olisi riittänyt ihan hyvin.
Tee niin että laitat selän valmiiksi ja sitten vaikka höyryllä tuo vatsa laminaatti raaka muotoon. Sitten lämpökäsittelen tsen vatsa laminaatin ennen liimausta. Tuulee paljon jäykempi paketti.
Jeppis. Perry-reflexiä niin pirusti ja kunnon vatsapaahto… Aijai!
Ohan tuo ihan hieno puukko, mutta ei jousen väärti 
No ihan siksi, että valkotammi on keskimäärin erittäin vetoluja puulaji. Onhan niitä muitakin mutta tähän nyt valikoitui valkotammi. Joka sitten osoittautui huonoksi lankuksi. Eipä siinä kummempaa. Seuraavaan versioon hikkoriselkä.
Vatsan lämpökäsittely ennen liimausta on kyllä hyvä ajatus. Minulla on lämpökäsiteltyä saarnia ja se toimii vatsana kohtuullisesti, joskin tarkkana pitää tilleröinnin kanssa olla. Pitäisi tehdä itse uuni ja lämpökäsitellä puut, niin ei tarvitsisi kuumailmapuhaltimen kanssa pelata.
NYT on suunnitelmat. 
Mutta kokeile puhaltimella ensin, ohuet viilut erityisesti paahtaa nopeasti. Samalla voi kalikan taittaa muottiin, refleksille, defleksille, you name it.
