En ole huomannut mitään vaikutusta etikan märällä. Jokainen kupari kyllä on antanut joka kerta vähemmän oksidia ensimmäisen kerran jälkeen johon käypä ratkaisu on kunnollinen puhdistus ja pieni hionta pintaan mikä on parantanut laatua välittömästi.
Lusikallinen kupariasetaattia kahvissa pitää mielen virkeänä…?
Aika vahva väri, tollahan vois värjätä vaikka kankaita tai nahkaa!
No tuo levy on tehnyt 3 kertaa ja aina yhtä hyvin. Saavista on otettu 5 kertaa mutta aina yhtä vähän. Voikohan olla että siinä on joku seosmetalli tms
Kokeileppa enskerralla hioa pintaa vähän auki. Ei varmasti oo mitään seostettua.
Täytyy kokeilla. Jätin kupari astian päiväksi ilman etikkaa niin pohjalle oli muodostunut paksu kerros jauhetta…!
Tein tänään loput viisi vartta seitsemästä, sovitin kärjet ja liimasin ne ja sarviliuskat myös. Kohta pääsee vahailemaan. Täytyy vielä hioa varret lopulliseet paksuuteen. Nyt on painot 104-109g paikkeilla kärkineen.
Verstaan raivausta tulevia puruputkia varten ja jousiaihioiden sahailua → purua ja hukkapätkää paljon. Totesin samalla, että taitaa riittää yksipuiset aihiot ainakin loppuelämäksi… Sen lisäksi yhden laminaatin työstämistä ja muutaman nuolen sulitusta, sekä vähän nuolien järjestelyä jousikomeroon.
Hain mökiltä torstaista asti siellä venytyksessä olleen jänteen ja viritin sen ”Spirit of Apple” -jouseen, jonka alkuperäinen jänne alkoi näyttää hapsuja ylänokin silmukassa. Helpoin jänteen viritykseni ikinä; tuli kerrasta oikean mittainen, kun aloin keskipunosta tekemään, eikä testiammunnassakaan tarvinnut tukkikytkyä avata, eikä kierteitä lisätä. Parin harjoitussarjan jälkeen 248 uffaffaan 20y-tauluun; alas 121, ylös 127. Härnäysmielessä kehun vielä, että eilen sama 248 (124+124) samassa järjestyksessä ”The Ugly” -mustabambuselkäisellä.
Tänään hallilla 7 laukausta ja paluu kotiin. Tukikäden olkalihas on jo tovin vähän vihoitellut, mutta nyt vaatii ainakin loppuvuoden levon. Hauska lihas/kipu kun tulee esiin vain kun jousi on täydessä vedossa.
Ammuntavarmuus on kuitenkin itselle niin hyvässä kunnossa että kun pystyy taas kivuttomasti vetämään, niin tulosta pitäisi olla helppo tehdä.
Nyt vaan hiihtoa ja punnerruksia. Kisoihin on vielä aikaa.
Harmillinen vaiva sulla. Onko niillä nurkilla ketään valmennusasioista ja fysiikasta ymmärtävää, jonka saisit katsomaan, onko syynä pieni asentovirhe? Täällä meillä Kankaanpään Seppo näkee aika pieniäkin asioita, vaikka en kaikkia hänen ohjeitaan sellaisenaan ole niellyt, jos ei homma ole luontevalta tuntunut. Hän varmaan ”voisi vilkaista”, jos/kun sopii jonkun ajan, mikäli innostut Rixuun ajelemaan.
Kiitos. Eipä näistä paikallisista taida juuri apua olla. Pikkusen liian aktiivinen on ollut tuo pokakäsi kun aina joudun nostamaan nuolen täplälle. Nyt ei hetkeen voi tehdä muuta kuin tukevia harjoituksia. Sen jälkeen rakennan ton osan tekniikkaa uudelleen.
Ylhäältä alas ei mulla ole toiminut kuin kiväärillä. Yritän saada alkuasennon suoraan lähemmäs oikeaa korkoa ja asennon suoremmaksi.
Koetas semmoista, että otat perusasennon vaikka silmät kiinni niin, että seisot viivalla semmoisessa asennossa, jotta nuoli osoittaa automaattisesti taulun keskilinjaa pystysuunnassa. Sitten pokakättä liikuttamatta haet koron lantiolla, kuten maastossa yla/alamäkeen sihtaillessa. Itse koetan toimia noin, eli haen suorituksen alussa seisoma-asennon, jossa käsi ja nuoli osoittaa ennen vetoa luontevasti tauluun. Koron haku lantiolla tekee sen, että jousikäden olkapää pysyy silloin vedossa paremmin alhaalla ja luut jonossa.
Kiitos! Toi oli hyvä vinkki. Lantiossa mulla ei ole ammuntaan juurikaan lihasmuistia. Ainoa juttu sillä alueella on ollut liiallinen perseellä puristaminen. Sekin on vähän lantion alla…
Tolla mennään kun kun olka taas kestää toimia pönkkänä.
Hyvää joulua! Jos ei tule enää postailtua sitä ennen.
Näkisin että ainoa tapa miten jousikäsi voi ylirasittua on se että jousikäden olkapää karkaa taakse. Eli jousiampujan kolmio menee liian isoksi ja olkapää joutuu tekemään hurjasti työtä jaksaakseen liikkeen. Näkyy myös laukaisun jälkeisenä käden sivuliikkeenä, kun jännitys laukeaa.
Pitäisi pakottaa koko käsi- ja hartialinja samaan asentoon, jousikäden ranne, kyynärpää, jousikäden olkapää, vetokäden olkapaa ja vielä vetokäden kyynärpää. Vielä parempi jos täydessä vedossa vetokäden olkapää menee taaemmas kuin jousikäden olkapää. Näitä tarkistamalla veikkaampa että moni löytää linjauksesta puutteita, meikäpoikakin… Eilen oli radalla kaveri jolla jousikäden olkapää vihotteli myös. Haluaisin tarjota samat lääkkeet hällekin. Kokeili yhden laukauksen paremmalla jousikäden olkapään hallinnalla/linjauksella ja homma toimi.
Jousiampujan olkapäävaivat liittyvät yleensä kiertäjäkalvosimeen (rotator cuff). Googlen avulla löytyy paljon kiertäjäkalvosimen kuntoukseen liittyviä harjoitteita, niitä suosittelen ihan jo ennaltaehkäisevästi. Aiheesta on hyvä ketju:
Tietenkin, tapaukset ovat aina yksilöllisiä, joten mitään varmaa on mahdotonta sanoa. Itse olen onnistunut ratkaisemaan tähän asti kaikki ongelmat hyvin suodatetun nettitiedon avulla. Vähän niitä (ongelmia) on onneksi ollut mutta kuntoutus/ennaltaehkäisy täsmällisillä oheisharjoitteilla on toiminut hyvin.
Olen myös samaa mieltä Esan ja Jeren neuvoista, hyödynnän itsekin.
Ottaa tarpeeksi jäykän jousen, niin ei pääse tulemaan tekniikkavirheitä, kun ei pysty ampumaan väärästä asennosta… … on toiminut minulla…
P.S. Älkää ota liian tosissaan tuota…
Emäntä leipo leipää ja minä myrkytin nuolia.
Kävin hakemassa pakkasesta pihkaa kun oli jäänyt hakematta sillon aikanaan. Täytyy ens keväänä tehdä se kalanruoto jonkun kuusen kylkeen että saa puhtaampaa tavaraa.
Jäi hieman purua tms. tuohon vahaan nyt ja se jäi sulamattomana nuolivarsiin… vielä nokkien viimeistely ja pääsee sulittamaan. Meinasin laittaa valkoista pellava lankaa punokseksi. Ei viitti muutaman nuolen takia silkkiä nyt ostaa, ehkä joskus
Oli muuten hyvä setuppi kun piti hellan jälkilämmöllä nuolivarsia uunissa lämpösessä ja kuppia kannella. Emäntä sano että vihdoin se polttaa nuo rojut… Eheeeei…
Komean näkösiä, ootko ite takonu kärjet?
MR valmistama
Kattelin että olipa tutun näkösiä kärkiä
Jouluvalmistelut parhaimmillaan, eli pari tuntia aamulla verstaalla, jänteet likoamassa (rasvanpoistopesu), liima lämpiämässä, sekä yhden jousen ihastelua viimeisen pintakäsittelykerroksen jälkeen. Tämä oli lähinnä testikappale itselle – vaahteraselystetty kiiltotuomi, pituus 1930 mm, 63 paunaa 32 tuuman vedolla (pituus-vetopituussuhde 2,37), leveys 25 mm, virui noin 30 millimetriä. Toivoin, että olisin saanut tiristettyä enemmän mutta nämä vähän jäykemmät jouset ovat vielä pikkuisen hankalia. Joku 100 paunaa 30 milliä leveänä voisi yrittää seuraavasta?