Pitkästä aikaa jouskarihommia, kun olkapäät tuntuu taas kestävän ammuntaa. Kävin viikolla pari kertaa seuran treeneissä eikä tullut mitään oireita, jos ei jousikuumetta lasketa 
Tämmöstä sakarapäistä møllegabet-mukaelmaa oon tässä nyt pari päivää viilaillut. Vähän on vänkyrä, joten kahvan höyrytystä ja muuta kivaa tiedossa.
Vaahteraa, 40mm leveät lavat, taipuva osa 55cm ja sakarat jotain 30ish. Lavat nyt ensin tasapaksuuteen 14mm ja sit aletaan hieroa.
Saa nähdä mitä tulee.
Minullakin pitkästä aikaa jousi työn alla. Aapolle pitäisi tehdä uusi jousi vähän reilummalla vetopituudella. Aloin tekemään vaahterasta. Tilleröintivaiheesen pääsy vaan on kovin hidasta, kun ei ollut oikeen tuntumaa, että kuinka ohkaiseksi teen 33 milliä leveän aihion. Ensimmäinen arvaus meni sen verran pieleen, että tavoitepaunat (n 40) tuli vastaan jo ennen pitkälle jänteelle laittamista 
Siitä sitten milli kerrallaan vähemmäksi. Jos osaisi arvata suunnilleen sopivan paksuuden jo halasta pyöritellessä, olisi eteneminen paljon nopeampaa.
Lattiatillerissä kokeilee uuden jousen taipumaa ja vertaa johonkin vanhaan jouseen. Sillai oon itse saanu osviittaa, mutta pitää toki veistää vähän kerrallaan ja lattiatillerillä etsiä sopiva paksuus.
Näinhän se menee. Minä vaan yleensä piirrän jousen kylkiin tavoitepaksuuden mukaan viivat ja sahaan/veistän aika ravakasti niihin asti ja sitten lattiatilleriin. Sitten jos pitää ruveta tosissaan ohentelemaan, niin siinä saa parhaimmillaan tehdä sen puolen millin - millin tasapoiston useampaan kertaan. Vaan mihinkäs tässä kiire.
Minä en omia jousia väsäillessä tuohon lattiaa vasten taivutteluun ole juuri turvautunut, kun en siitä oiken mitään näe tai tunne. Ylhäältä taivuttelua katsellen en kaaren taipumista kunnolla näe, eikä peiliäkään ole seinällä. Etenenkin näin: Ensimmäiseksi tietenkin aihio käytännössä lopulliseen muotoonsa leveydeltään ja paksuudessa jätän reilummin tavaraa poistettavaksi. Seuraavaksi pyöristelen ja hion selän kulmat, ettei sälöjä korkkaa taivutellessa. Sitten onkin jo lapojen kärkien vuoro saada liki lopullinen muotonsa, 13 - 14 mm päissä ja parikymmentä senttiä hoikaksi ja siistiksi. Myös kahva-alue saa tässä vaiheessa karkeasti muotonsa. Pitkässä tillerinarussa, jonka voi säätää sopivaksi jousen pituuden mukaan, on paksusta nahasta tupet päissä ja sen avulla seinätilleritelineessä taivuttelun aloitus ylittämättä tavoitepaunoja. Sitten vain puuta pois jäykistä kohdista ja hommaa toistetaan, kunnes lapojen päät saavuttavat tulevan jännekorkeuden. Tässä vaiheessa teen joko tilapäisnokit tai nykyisin useimmiten liimaan sarvet ja teen niiden raa’an muotoilun lopullisiksi nokeiksi. Jatkoa sitten mahdollisimman tiukalla pitkällä narulla lähelle lopullista vetopituutta tavoitepaunoja ylittämättä, jolloin lyhyellä jänteellä ollaankin jo viimeistelyä vaille valmiita. Se on edelleenkin yllättävää, kuinka nopeasti jousi tuossa viimeisessä vaiheessa alkaa totella ja selittää sen, miksi moni ”onnistuu” tekemään jousestaan liian löysän.
Tässähän tulikin Esalta monta hyvää vinkkiä: kärkien ohennus heti alussa, nahkatuppitillerinaru ja aikainen selkäkulmien pyöristys.
Tuon lattiataivuttelun kanssa on tosiaan vähän niin ja näin. Ei siinä juuri taipumaa pääse arvioimaan, mutta kyllä se auttaa saamaan paunalukeman suunnilleen oikealle orbitaalille.
Tässähän on myös se juttu, että joka suuntaan ja joka pinnasta suoran lankku-/laminaattiaihion tilleröi jouseksi puolessa tunnissa tuntiin. Se on todella nopeaa – ensin kavennus lopullisiin mittoihin, kulmien pyöristys ja sitten ohennus käsihöylällä, ja se on siinä. Mitoitus on otettu vanhoista jousista, joten jäykkyttäkään ei tarvitse arpoa. Sen sijaan hieman käkkäräisen luonnonaihion tilleröinti on ihan eri luokan juttu. Omalla pöydälläkin on pyörinyt pitkään hieman hankala kultasadeaihio, siinä ohessa on tehty lukuisia “helppoja” jousia.
Totta kai teollinen puolivalmiste nopeuttaa jousen tekemistä verrattuna luonnonaihioon, muutenhan nykyaika ei ns. toimisi ollenkaan.
Minulla menee kyllä enempi aikaa kuin tunti-pari, kun en käsihöylää käytä pyöreävatsaisille jousilleni. Latuskoja on tullut tehtyä vähemmän. Kavio- ja shinto-raspit sekä Juri-sikli ovat päätyövälineet ennen hienompia viiloja, sikliä ja hiomapaperia. Aikaa menee osin senkin takia enemmän, koska aihioissani on yleensä poistettavaa reilusti, kun en ole tieteellisen tarkasti ohennellut laminaatteja liimausvaiheessa.
Värjäsin tänään jousta kurkumalla ja nyt yksi kerros truoilia pinnassa. Sunnuntai meni mukavasti muutenkin jousien parissa, työstin aika haastavaa jalavajousen alkua joka jää nyt kapeaksi n. 3,5senttiä leveäksi jouseksi. Lyhennän aihion 110-116 sentin pituuteen ja v-liitoksella sakarat kärkiin ja jännettä selkään kunhan ehtii. 4 jousiaihiota työn alla ja kaikki etenee hitaasti. Kuvat on alussa mainitusta värjätystä jousesta
Pääsin tänään tänne Vattuniemen ala-asteelle peruutuspaikalle. Täällähän on kunnon puitteet tehdä, kiitos tästä vinkistä!
Pikku-Huopalahdessa OmaStadin verstaalla. Kristian on legendaksi noussut, recurve-jänne oli ilmeisesti purrut. Mun corylus on saatu 20 tuumalle.
Mahtavaa. Siis jengi kiinnostuu? Yllyttäkää kevään/kesän kisoihin mukaan.
Oliko kuvan jousi suora alussa? Näyttäisi että oikea kärki taipuu liian vähän. Samoin vasemman lavan tyvi ja vasemman lavan hieman keskikohdan jälkeen.
Kokonaisuutena näyttäisi kuin vasempi lapa on vähän jäykempi.
Munki pitäisi tehdä pähkinäpensasjousi… Oli se yks lonkkariaihio minkä ostin Mikkeltä. Semmonen 100+ paunanen pötkylä vois olla kiva.
Verstaalla kerrottiin heti, että täällä on ollut toinenkin joka on tehnyt jousia ja tohkeissaan selittänyt jousen tekemisestä😀Jokainen tuli vuoronperään kysymään että mitä teen ja mistä löytyy tietoa. “Primitiivijousifoorumilta, YouTube:sta netistä” Yhdessä ihmeteltiin jänteiden kovuutta, kun niitä paukuttelin vasaralla ja samalla koitin selittää miten niistä tulee jännejousen selkä vaikken ole vielä yhtäkään tehnyt. “Tää jännenippu tulee tänne selkään ja sit se kuivuessaan taipuu vastakaarelle ja sit tätä jousta vedetään toiseen suuntaan. Nää jänteet kestää vetoa paljon enemmän ku puu”
Tätä foorumia tuli mainostettua niin luulis jonkun tänne eksyvän. Hyvä toi verstas juurikin kaikkeen kovaääniseen työstöhommaan, kun ei kerrostaloasunnossa kehtaa jatkuvasti metelöidä. Voin kyllä suositella kaikille joilta tilat puuttuu👍
Kiva juttu, tulee jatkajia.
Tuli tästä mieleen, kun viikko sitten tajusin että liima loppuu niin laitoin tilausta nahkaliimarakeista eteenpäin. Tsekkailin dictumin tilaushistoriaan ja perkule, 9kg on jo tullut käytettyä nahkaliimaa. Sitten siihen lisäksi joku puolisen kiloa itse tekemää jänneliimaa ja kalaliimaa.
Eli helposti 50L jänneliimaa on tullut käytettyä. Eiks oo aika paljo?
Tuolla määrällä selystäisi n. 150 jännejousta. Toki mä oon sillä liimannut sarvijousien runkoja, laminaattijousia, kahvapaloja, jänneselkiä jne…
Nyt tulee uusi 4kg setti niin saa uusia jousia työnalle. 
Joutu ostamaan plektratreidingiltä tällä kertaa, vähän korkeemmalla hinnalla.
Onhan se, varmaankin enemmän kuin Suomessa on käytetty nahkaliimaa jousenrakentamiseen viimeisen sadan vuoden aikana!
Eikö Dictumilla ollut enää liimaa?
Oletko muuten huomannut eroja liimojen laadussa?
Eikun Guinnesin ennätyskirjaan ilmotus…
Dictumilla oli 1kg säkit loppu.
Kyl mä niitä “bloom” vahvuuksia kattelin joskus, mutta vaikutti että jousiporukoissa ei hirveästi niille anneta painoarvoa. Ehkä joku hifistelee sillä, mutta niistä ei ole oikein keskustelua missään. Paitsi tietty soitinrakentajilla.
Vähän uskoisin että plektratreidingin nahkaliima on samaa kun dictumin valikoiman liima.
edit: hittolainen, nyt näyttäisikin niin että dictumilta löytyy mutta plektralta ei
Niin, tämä on kyllä tavallaan kiinnostava asia, joka kaipaisi lisätutkimuksia. Bloom-arvo kertoo tavallaan epäsuorasti liiman lujuuden ja toki myös liiman muista ominaisuuksista – mutta kuinka paljon sillä sitten on merkitystä? Soitinpuolella niistä keskustellaan, koska se on paljon yleisempi “harrastus” tai ammatti, niin on vakiintunut tiettyjä käytäntöjä liiman käytettävyyden ja lujuuden suhteen. Tosin, jos yleistetään, niin mielestäni sielläkään asialla ei ole paljon väliä. Keskimäärin keskimääräinen eläinliima (bloom-arvot luokkaa 150–250) on eniten käytetty.
Pikkusen verstaalla touhuilua… Emännälle tammista rasiaa insuliini kynille ja itselle poplari sota nuolta. Eka valmis varsi on 32 pitkä plus 3" kärki ja painoa 105g. 15mm -11mm taperoituna…
Sarviliuskoja ja kupariasetaattia… kokeilin kahta tapaa tehdä jauhetta etikan avulla. Toinen on kupari saavi jossa pohjalla etikka ja kansi päällä. Seinämille kertynyt vain ohut kerros.
Toinen tapa oli laittaa kuvan mukaan taivuteltu kupari levy rasiaan jossa pohjalla etikkaa. Tämä tuotti paljon paksumman kerroksen raetta rapsuteltavaksi pinnasta ja sain paljon enemmän jauhetta vaikka pinta ala saavissa on kymmen kertainen. Kupari saavista en kyllä tiedä onko se ihan täyttä tavaraa, levy ainakin oli.
Onko kukaan tehnyt havaintoja onko etikan määrällä millainen vaikutus tms ?
