Jos 25mm leveänä 63 paunaa ja 30mm settiä, eikös 30mm leveä 100 paunanen ota aika rujosti settiä?
Jos samalla pauna/leveyssuhteella mennään niin 30mm leveä on 75,6# ja ottaa samat 30mm settiä.
Tarvii ipeä ja bambua tommoseen! Mulla oli 25mm leveä tonkin-ipe jousi joku 115# @30" yhessä vaiheessa. Se oli aikamoinen tikku, mutta otti sitten myös settiä, joku 3-5cm. Heitti tosin Mikon ampumana joku 280-290m pituusnuolta.
No nyt ! 12.3 ? Aika hyvässä kunnossa 
vai korjasitko hamaraa
Hamaraa viilailin pikkusen ja teräkulmaa myös. Koivu varsi ja lyly käärmekiila:+1:
Ton mukaisesti tein varren, hyvä video.
Oli pakko päästä ampumaan pakkasilla pähkinäjousta ja oli hauskaa n.30 laakia kunnes kävi mitä pelkäsin. Ilman ennakkorutinoita jousen kumpikin lapa hajosi selästä sekä toinen rekurveista lensi taivaan tuuliin täydessä vedossa. Taidan jättää pakkasilla ammunnat jatkossa väliin
Oliko jousi missä säilötty ? Olen ampunut monilla puulajeilla 25 pakkasessa ilman hajoamista, pähkinä mukaan lukien. Säilyttänyt vain kosteammassa kuin kuiva huoneilma mitä pitkien pakkasten aikaan tuppaa tulemaan.
Jokatapauksessa kurja juttu. Onneksi jousia SAA tehdä aina lisää 
Eilisestä lähtien kylmässä autossa,sitä ennen lämpimässä sisällä.Ehkä ois säilynyt ehjänä jos ois ollu säilöttynä kosteassa, vois laittaa vajaan säilöön jonkun millä ampuu jatkossa. Ei tää nyt niin haitannut kun on muutama jousi työn alla.
Kuinka paljon pähkinärekurvilla oli ammuttu ennen räjähtämistä? Oma kokemukseni on, että uudenkarheat jouset (sanotaan nyt alle joitain satoja laakeja alla) eivät välttämättä kestä superkuivia tai puuta jäykistäviä kylmiä oloja, mutta kunnolla sisäänajetut jouset kestävät.
Ehkä n.2000 kertaa, ei tullut niin laskettua. Kesällä ammuin monta päivää putkeen about 20 nuolella monta tuntia päivässä ja syksyllä muutaman tunnin. Ehkä se oli toi kuivuuden ja pakkasen yhdistelmä kuitenkin mikä ton aiheutti ja lisäksi vajaa 160cm pitkänä 28" vedolla, niin ei mikään kovin alirasitettukaan jousi ollut kyseessä. Hyvin toi tähän asti toimi, vähän jopa yllätti että kapeastakin rungosta sai kohtuullisen jousen pyöreällä selällä. Onneksi on lisää pähkinää ja parempia aihioita tallessa niin teen samantyyppisen keväällä uusiksi muutaman sentin pidempänä ja leveämpänä. Kerrostalossa asuessa ei oikein ole mitään kosteeta paikkaa missä säilöä jousta, ehkä joku kellarivarasto saattaa olla hiukan kosteampi tietysti. Kun saapuu mökille ja jousi on matkassa niin tottakai sitä vähän pitää ampuakin, vaikka sitten hiukan kuivana. Taidan tehdä pari jousta vain vajassa säilytettäväksi ja en sitten ammu muilla talvella
Veikkaan syyksi sitä kylmässä säilytystä. Jos käyttää vaan ammunnan ajan ulkona niin pitäisi kestää. Ei ehdi niin paljon tunnissa reagoida.
Kuulostaa siltä, että jousi eli normioloissa lähellä rikkoutumisrajaa, ja nyt mentiin sen yli pakkasen voimalla. Keskitiheä puu, kapea kaari, pieni käyryyden säde, korkea selkä…lista on pitkä.
Yhden pitkään kesäisin käytetyn (kapean ja ohutlustoisen) jousen onnistuin kosauttamaan pakkasella, kun vedin pitkään käyttämättä olleen jousen täyteen vetoon, ekaa kertaa ikinä kylmässä. Lämpötilan lasku jäykistää puuta kummasti, mutta lujuus ei kohene, ja silloin mennään, jos varoja ei ole.
Pihlajan kuivausta, kattoo mitä saa aikaan, jos on vinoo kuivuessaan. Päät liimattu ja kuorta suurin piirtein otettu, cambiumin pois myöhemmin.
On myöskin toinen pitempi, vanhempi runko varastossa, aika ‘littee’ jännästi, mutta oksista ei ole varmaa.
Tuossa kannattaa ottaa huomioon se, että ei-ihan-halvimmatkin digitaaliset kosteusmittarit voivat näyttää aivan vääriä lukemia. Ja toisin kuin lämpömittarin kohdalla, ilmankosteuden virhettä ei ole helppo todeta.
Todettuani, että digin kanssa ei ole mitään takeita todellisen ilmankosteuden suhteen, olen pitäytynyt jo pitkään analogisissa kosteusmittareissa. Ne voivat heittää jonkun verran, mutta eivät olla sekaisin: joko toimivat tai ovat rikki.
Kyllähän digien spekseissä annetaan aika isot virhemarginaalit, jotka ovat ääripäissä vielä suuremmat. Mutta toisaalta, ovat ne myös ihan tarkkojakin. Noita Jeren mittareita vertasin muutamia rinnakkain, lisäksi toisen merkkinen digimittari – ja kaikki antoivat 1–2 prosenttiyksikön sisällä samat lukemat. Olennaista on kuitenkin se, että näillä keleillä on aika kuivaa…
Mitäs Tuukan analoginen näyttää näillä keleillä?
Ei kyse ole alkuunkaan ilmoitetuista virhemarginaaleista. Kyse on siitä, että digi-mittarien ilmankosteuden mittaus menee täysin sekaisin, esimerkiksi siten että 45 % RH on laitteen mukaan 25 % ym. ym. ’
En tiedä, millä mittausperiaatteella digimittari havaitsee muutokset ilmankosteuksissa. Asia ei myöskään kiinnosta niin paljon, että ryhtyisin selvittämään sitä. Olen käytännössä todennut, ettei suuren yleisön edullisiin digi-ilmankosteusmittareihin ole luottamista. Yhtälailla on selvää, että ammatti- ja tutkimuslaitteet ovat eri juttu.
Analogisissa ilmankosteusmittareissa on lanka, joka käpristyy ja oikenee suhteellisen ilmankosteuden muutosten mukaisesti. Kyse on äärimmäisen yksinkertaisesta ja siten luotettavasta mittaustavasta, jonka epäluotettavaksi käymistä (langan katkeaminen) ei voi tulkita väärin, toisin kuin digi-mittarin kanssa, joka voi olla täysin pielessä, antamatta valheestaan mitään vihiä.
Digi-vaaoissa olen empiirisesti todennut, että kun paristo alkaa käydä vähiin, laite alkaa antaa virheellisiä lukemia. Laitteen näyttö ei himmene, laite ei sammuile, vaan se antaa virheellisiä lukemia! Tässä ollaan yhtäkkiä todella heikoilla vesillä, esimerkiksi annosteltaessa komponentteja painon perusteella.
edit: en ole ollut kotona pitkään aikaan, joten en tiedä, mitä analogiset ilmankosteusmittarini näyttävät nyt.
Kursseiltani menee läpi valmistuneiden jousien ja nuolien kanssa vuosittain n.20 hlöä. Kursseillani on valmistunut jousi liene n.150 henkilölle kaikki vkonloppukurssit mukaan laskien. Yllätävän harva tarraa ampumaan kisoissa vuodesta toiseen, vaikka niissä kerran vierailisikin. Tai että kunnolla satsaisi metsästykseen. Viimeisen 5 vuoden otannasta taitaa olla useammin kisaavia vain yksi: Tiina H. Vieläpä erinomaisella tasolla.
Yllätävän harva - muuttuu loogisen harvaksi, kun ottaa huomioon että kurssilainen tekee siellä ekan, tokan tai kolmannen jousensa. Laji vaatii täsmää tekemistä koko ajan: nuolia, jousien huoltoa, uusien jousien tekoa jne. Jousiammuntaharjoittelun lisäksi. Osata tehdä liki tai ostojousien veroinen, tarpeeksi ketterä luonnonmateriaalijousi, vie aikansa. Vuosia.
Jos puuttuu jouseen kulttuurillinen identiteetti, eli mikä tahansa, minkä muotoinen tahansa tai pituinen tahansa jousi kelpaa, niin nopeasti on ostojousi hyppysissä. Asiaa auttaa jos on sopivasti kahjo tai ihaillen on perehtynyt johonkin historialliseen ajanjaksoon ja tiettyyn kulttuurialueeseen, jota haluaa sitten hieman elää omien kokemuksiensa kautta.
Pitää ihastua lajiin ja tekemiseen melko syvästi, jotta pääsee lajiin kiinni kaksin käsin.
Olisihan se mukava kohdata enemmän perinteisellä jousella ampuvia myös lisenssiä vaativissa kisoissa. Riihi-Jousissa lisäkseni jo pari tuoreempaa minun ja/tai Tuomon tekemillä jousilla kisaavaa ja ainakin pari uutta “itämässä”. Aikaahan näillä jousilla ampumaan oppiminen vie; itselläkin 15 vuotta, ennen kuin aloin osumaan kisoissa samalla tasolla kuin harjoituksissa. Se on se korvien välinen maailman lyhin pururata saatava kuntoon, niin sitten…
