Kotona taas vajaan parin viikon Kroatian/Slovenian loman jälkeen. Ainoa asia, mikä muistutti jousista, oli yhden ohiajetun majapaikan jousiammuntapiktogrammi. Sekä tietenkin lukuisat jousipuut, joita kasvoi siellä sun täällä. Varsinkin valeakaasia vaikutti olevan todella yleinen. Juu, en ottanut mitään puuta mukaan. On tällä foorumilla taas paljon hyvää luettavaa!
Eilen illalla Evgenin varpajaisia juhlistamassa. Ukot metsässä nuolien kanssa sotimassa.
Eipä ole minun aikanani näin monta ukko ollut mukana.
5 tykkäystä
Hankin viimeksi oman taustan. Hain fillarin kellarista kahden vuoden jälkeen ja kunnostin sen. Lähdin lähimetsään kokeilemaan (fillarin sekä taustan). Maastossa ampuminen on paljon hauskempaa kun Ruskeasuon City-radalla. Peurakin tuli katsomaan.
Sellainen minun Juhannus on.
HYVÄÄ JUHANNUSTA kaikille !!!
4 tykkäystä
Olen tässä tusannut 50-tuumaista luumuaihiota eteenpäin. Yritykset luoda länsirannikon luumun kaltainen päheä luonnonpatina vähemmässä kuin kuuden vuoden märkävarastoinnissa epäonnistuivat. Ulkonäkökeskeisen työhelyn kruunasi aihion kuoriminen, lopultakin. Kuoren alta paljastui luonnetta omiksi tarpeiksi.
Puun kuori on lähtenyt kuolemaan paikallisesti, jolloin pintapuuhun on muodostunut mannon ja erivaiheisen sisäkuoren sekasotku. Vetolujuus ei ainakaan parane tuosta. Roima selkähalkeama säestää. Eihän vetopuolen rotko jousen lujuutta sinänsä vaaranna, mutta on reitti kosteudelle syvälle kaaren sisään. Vaatii tukkimista.
Huolestuttavin koro löytyi raakateipperöinnissä jousen kyljestä: mannon ja sydämen rajalla puu on alkanut erkaantua omia aikojaan parkki-inkluusion myötä. Onneksi läskiä on separaation päällä niin paljon että vetorasitus jää ehjän puun puolelle.
Perinteisesti juhannuspäivänä jousentekoa. Teen kolmea pihlajajousta samanaikaisesti, tämä on mun suosikki koska se on profiililtaan luonteikkain. Tosta tulee pihlajahaastejousi jos pysyy ehjänä, paunoja tulee riittävästi ja saan tota ongelmallista jännelinjaa paremmin lavan päälle juoksemaan. Sade tuli harmillisesti sotkemaan.
Luumun selkäkoroista tuli kuin tulikin ongelma. Kun taivuttelin teipperöityä refleksiaihiota lattiata vasten, noin kahden tuuman jänneväliä vastaavalla kurvilla selästä alkoi kuulua ritinää, ja koroalueelta löytyi parikin puhdasta vetomurtumaa. Siklasin selkää välittömästi, mutta luotto ja maku menivät jo. Ei jousella, johon ei voi luottaa täysin tee mitään jahtihommissa.
Mulla oli se hassu luumu jossa oli kovera selkäpinta. Siinä oli just tapahtunu tuo joku ihme juttu että pintapuuoli osin ihan tohjona. Nytpä sain sille selityksen, kiitän. Kaavin sen löysän sitten kaiken pois ja lopputulema oli että pintapuuta jäi toiseen lapaan ja toiseen ei ollenkaan. Siirtymäsuma jäi kädensijan paikkeille. Puujousta en olisi siitä arvannut tehdä erilaisten puoliskoiden takia, mutta jännejousen tein. Siirsin siis vetorasituksen kokonaan jänteille. Jousi onnistui muuten hyvin mut tuli hiukka keveä paunoiltaan. Luumun hurja puristukestävyys yllätti ja innostaa jatkamaan luumun parissa. Kuhan taas saa itsestä irti…
Kesäkuussa en ole ampunut laukaustakaan. Ensin oli perheen lomamatka ja sen jälkeen aika on mennyt kellarissa rymyten, ihan viemäreitä myöten. Onneksi kesäkuun sää suosii kellarissa remppaamista. Yhden jousen ehdin silti tehdä, onneksi oli puolivalmis aihio varastossa, tuomipihlajaa, 33 paunaa 26 tuuman vedolla.
Tänä aamuna hoidin oman vastuualueeni loppuun siinä, että pellinkiläinen kelluu taas Suomenlahden alloilla, joten tähän asti jousittelut on taas jäänet aivan marginaaliin. Jospa nyt taas, kun lomakin (reissuineen 
) kohta lakaa…
Kun suunnitelmat vuolla jousia viime syksynä korjatuista jousipuista tökkivät erinäisistä syistä, täytyy himoja ruokkia nettikauppoja koluamalla. Sulat ja sulkaliimat on lopussa. Nykyaika puraisee. Onhan siitä jo vuosia, kun viimeksi tilasin näitä, mutta nyt hinnat ovat täyden kolmasosan kovemmat kuin viimeksi! Jos oli nuolten sulittaminen kallista ennen, niin nyt lompakko narisee kahta kauheammin.
Aiemmin käyttämäni JVD Archery on siirtynyt kokonaan tukkumyyjäksi, eli edullisin ja isoin euroalueen puoti on poissa pelistä. Ennen vanhaan iloisia yllätyksiä tarjonnut 3rivers Archery veloittaa sulkapussista ja parista pienestä vihkosesta 60 euron lähetyskulut! Tullit päälle niin avot. Saundersin sulkaliimaa ei ole tarjolla ollenkaan. Jääpi tilaukset tekemättä.
Tokmannista olen ostanut scotch geeliliimaa noin 2€ putki sillä on sulat pysyny kiinni.
Falcolta, virosta, sai ihan kivaan hintaan tilaamalla. Täyspitkä ~25cm kalkkunansulka oli 60-70 senttiä kpl. Otin samalla kevyitä 70gr kärkiä, kun niitä ei ebaysta saa, 80 senttiä kpl.
Tuohon postit päälle, mutta aika hyvään hintaan sai mun mielestä.
Jos ei sulkia pidä ihan heti saada niin aliexpressistä. 100 kpl turkey feathers alle 15 eur, free delivery. Tavara tulee 3-4 viikossa.
Wholesale 100pcs natural WHITE Turkey feathers 28-33cm / 11-13inch
http://s.aliexpress.com/RZRRfMVN
(from AliExpress Android)
Saa sieltä valmiiksi leikattujakin. Hintataso pyörii samoissa.
Kiitos vinkeistä, kamut! Kävin hakemassa paikallisesta ensi hätään noita sulitustarpeita. Kun kulut on nolla, mennään näillä tasoihin amerikantilauksen kanssa, ja lähelle Falcoa.
AliExpressin kalkkunansulissa hinta on kohillaan, mutta sulkien revintä ja ruotien fiksaaminen jää omalle kontolle. Villi- ja löytösulille tuota tekee ihan mieluusti muinaishengessä, mutta ostokamassa se tuntuisi vähän pöljältä. Olen siirtymässä jahtinuolissa kokonaan punaiseen sulkaan, joten värjääminenkin olisi edessä.
Pihlajajousien kärkien suoristamusta. Kiehuvaa vettä ja annan olla 10 min ja sitten suoristumaan. Onkohan 10 min riittävä aika?
Näytti riittävän. Ainakin ne taipuivat kun viritin tuon suoristuspukin. Monitoimitikkaat ovat nimensä veroiset!
2 tykkäystä
2 tykkäystä
Vanha Bahcon luottoraspi alkaa olla tiensä päässä, joten tilasin tänään uuden Save Edgen raspin, jota esimerkiksi Amerikan osage-ukot ovat kehuneet jousityökaluna. Raspi on melkein ainoa järkevä kalu esimerkiksi kivikovan pihasyreenin teipperöintiin, joten innolla odotan, kuinka hyvin kehuraspi syö tätä Pohjolan osagea.
Tarkoitatko Tuukka sellaista karkeata ja isoa kavioraspia? Kyllähän kovat puut menevät nätisti terävällä ja hyvällä kavahöylälläkin kuin unelma. Viimeisimmän tuomipihlajajousen työstin lähinnä kavalla. Hyvin toimi, kunhan muisti katsoa työstösuunnan, muuten repii. Raspit ovat viime aikoina jääneet vähälle käytölle leikkaavien työkalujen rinnalla. Pinta pitää kuitenkin viimeistellä ja leikkaavalla työkalulla viimeistelyn tarve on minimaalinen. Toki poikkeuksia on, varsinkin jos on kovasti mutkaa tai oksaa aihiossa.
Jaa, että mitäkö tein? Viimeksi ampunut Petikon Waistossa… Kellarissa menee kaikki aika edelleen. Täytyy sanoa, että kiviainesten kanssa pelaaminen on tylsää ja ikävää verrattuna puutöihin!