Hieno teline! Hyvin päässyt luonnon muovaamat muodot käyttöön.
Vesanuolileikkuria tekemässä. Mökillä oli vuosi sitten kerättyjä varsia joista valkkasin suorimman ja tommonen siitä on tulossa. Milläköhän luonnonmateriaalilla terän köyttäisi, jotenkin ei tunnu oikealta nyörittää hammaslangalla tuota. Ehkä pellavalangalla jos ei muuta keksi.
Jänteellähän tuo pysyisi kivasti kiinni. Nyt syksynä kärkyt hirviporukoilta jänteet, niin ensi vuonna saat jo leikkurin kiinni. 
Joku vahva, ohut lanka, esim. silkkiä. Tai jopa ohut rautalanka.
Joo kyllä jänteet menee nyt viimeistään hankintalistalle. Jos siskonpojalta nätisti pyytäis.
Kyllä jänteitä löytyy… voin tuoda sulle petikkoon vaikka pari.
Hieno homma! Mielelläni otan.
Kävin testaamassa Rovaniemen jousiammuntakenttää ja olihan tuo siistiä ampua pidempää (50-60 m) kaarta ja katsoa miten nuolet käyttäytyy tuolla minun hyvin laiskaheittoisella saarniflättärillä ammuttuna. Joku 3d-maastoratakin täällä vissiin on, pitänee käydä ihmettelemässä sitäkin.
Roikkuuko foorumilla muuten ketään muuta Rollon seudulla asustelevia primitiivi-intoilijoita?
Leikkurikärkien kiinnitystä. Epoksilla laitoin mutta aikamoista suttaamista oli. Nuolenkärjen urat oli vähän vinoon hoonattu, aika hassun näköisiä noista tuli. Hyvä. Oppiipahan tekemään seuraavat suoraan.
Teräväksi kun viilaa, niin eiköhän se uppoa! Ammuitko viime vuonna ratakärjellä tuon läpäisyrastin?
Mäkin eilen tein kaksi leikkuria tuolle rastille, aikalailla Tuukan mitoilla (mitkä tuolla metsästysosastolla jakoi). Parempia tuli kuin viimekertaiset putkileikkurit! Tällä kertaa samallailla kuin sinäkin, loveen upottamalla.
Mielenkiintoista nähdä, mitä saadaan tauluun aikaiseksi.
Viime vuonna ammuin taulukärjellä, vedin ylivetoon ja ohi. Parista metristä. Tänä vuonna jos osuisi tauluun niin olisin tyytyväinen.
Joo, teräväksi vain ja kunnon öljyäminen litkulla öljyllä, niin johan uppoaa! Nimimerkillä viime vuonna täydet pisteet leikkurirastilta 43-paunaisella jousella!
Ja mitään jousijuttuja en eilen tai tänään tehnyt, valitettavasti, kanalan portaat veivät ajan.
öööö. pettymys tuunaajille… ei o läpäisyrastia tänä vuonna… Tuunaaminen kannattaa silti aina.
Mutta tarvitaanko leikkuria?
Sulitukset ja punonnat saatu nysvättyä leikkureihin:
Vesanuolessa metson sulat. Mäntyrimassa kaupan verenpunaiset. Pellavalankanyöritys molemmissa.
Kyllä mä otan nämä varmuuden vuoksi mukaan huomenna. Jos ei muuten niin näytille.
Pihlajahaastetta varten neljä pihlajaa raakatyöstetty kirveellä. Otan ainakin yhden kaupunkiin mukaan, onpahan iltapuhdetta sitten.
1 tykkäys
Uutta ruusujousta työn alla. Tällä kertaa yksipuista ja ajattelin jättää kuoren päälle. Jos se siis vaan pysyy. Baker oli PPlanetille kirjoitellut, että kuoren kiinnipysymiseen vaikuttaisi puun ikä. Ruusuksihan tämä taitaa olla jo melko vanha, suurin leveys tässäkin 22 mm. Mitäs mieltä viisaammat on?
Ruusulla on melko paksu, huopamainen sisäkuori, jolla ei ole pal mittää vetolujuutta. Omissa ruusuissani kuori on paukahtanut poikki jo vähillä vedoilla. Öljytty ruusunparkki on sairaan makean näköistä, joten vähän on harmittanut. Mutta ruusunselkä on kuorittunakin villin näköistä juomupahkurapuuta.
Sain tuossa pätkän tänään kaadettua orapihlajaa, mutta siinä on muutama epäilyttävä kohta. Kuorimisen jälkeen tietäisi enemmän ja kysymys kuuluukin, että uskaltaako tuota vielä lähteä kuorimaan? Ei huvittaisi pilata hätäilyllä koko keppiä, jos halkeaakin päreiksi. Hyvin painavan tuntuista puuta ja siten oletettavasti myös tiheää. Jos ei jännejousta tuosta saa, niin onpa ainakin kalakärkimatskua pitkäksi aikaa. 
1 tykkäys
Orapihlaja kuuluu heittämällä vaikeimpien kotimaisten puiden joukkoon kuivumiskutistumisominaisuuksiltaan. Sitä täytyy helliä ja hoivata hitaasti kuivaten, tai tuloksena on sellaisia kuivumisratkeamia, joihin pienemmät kolikot mahtuvat putoamaan.
Tuoreena työstäminen lähes lopulliseen paksuuteen, ja sitten kuori päällä hitaasti ensimmäiset pari viikkoa kuivaten ennen varsinaista jousivalmiiksi saattamista on resepti, jota itse käyttäisin.
Kiitokset taas ripeästä vastauksesta!