26 tuumaa vetoa 146 cm kepistä on kyllä aivan liikaa.
Voi helvata! Alkaa lähennellä kyseenalaista Suomen ennätystä, kun hampulla ja raakanahalla selystetty jousi räjähtää jänteellepanossa. Ymmärrän hyvin, jos alkaa jousi-itsetunto murentua…
26" vetoa 57,5" jousesta on melko roima käyrä, mutta ei kyllä “aivan liikaa”. Se tuottaa pituus/vetopituussuhteen 2.21, joka on vielä ihan käypäisellä alueella. Olen itse tehnyt useampia yksipuisia jousia vastaavalla suhteella, läpitaipuvia useimmat tosin.
Hampun pitäisi tehdä puujousesta lähes vetomurtumattoman, kuivuus ei selitä, jos nyt ei olla jossain uuniolosuhteissa. Kunnon tillerijumppa ja täyden vedon laakit alla ja jänteellepanoräjähdys sen jälkeen viittaa siihen, että jänteellepanossa on jotain outoa häikkää. Suoritusta näkemättä on paha diagnosoida tarkemmin.
Aloin itsekkin epäilemään jänteellelaittoa koska tuomi räjähti lähes identtisesti ja samasta kohtaa alalavasta. No ei siinä mitään, kunhan tässä enin v###tus alkaa laantumaan niin alan rapsuttelemaan uutta pulikkaa, Positiivista oli kuitenkin hetken aikaa omistaa toimiva jousi jolla oli hyvä ampua ja jolla jopa muutaman kerran osuin maaliinkin. Mukava kuulla että tässä on ansaitsemaisillaan Suomen ennätystä, niitä ei ihan joka pojalla olekaan.
Voisko olla, että tässäkin tapauksessa selkä oli liian vahva, vatsa petti ja lopulta antoi sitten selyksetkin periksi? Outoa on joka tapauksessa, kun jänteellelaiton yhteydessä räjähtää.
Oliko vatsaa yhtään lämpökäsitelty? Sattuuko löytymään kuvaa täydestä vedosta?
@TuomoReiniaho kirjoitti toisaalla
Nyt pitää muistaa se, että hamppu ja pellava kestävä teoriassa aavistuksen paremmin vetoa kuin puu. Siinä missä puu jousen selässä venyy parhaimmillaan noin prosentin verran, niin hampulla ja pellavalla pyöritään optimitapauksessa siinä yhden ja kahden prosentin välillä. Ominaisuudet eivät siis millään tavoin ole lähelläkään esimerkiksi jänteiden ominaisuuksia.
Toisin sanoen, parhaimmillaan hamppu on haettaessa lisää jäykkyyttä jouseen tai tehtäessä jousta epätäydellisestä aihiosta. Jos vaikka käsissä on lankkuaihio, jonka lustonkulku on huono (ei lähelläkään yhtenäistä lustoa selässä), niin kuituselystyksellä ko. aihiosta saa täysin toimivan jousen.
Tässä tapauksessa vatsa antoi periksi (olisi varmaan antanut hampusta riippumatta), jonka jälkeen kohta taipui paljon ja hamppu joutui venymään enemmän kuin se kesti. Lisäksi liima oli huono valitan. Kerran kokeilin Titebondia hamppuselän liimaamisessa ja homma epäonnistui täysin. Selkä petti ja hamppu ei edes pysynyt kunnolla kiinni puussa. Ehdottomasti paras liima on eläinliima, sellainen keittomainen juoksevuus. Sitä voi läträtä paljon ja se on osoittaunut toimivaksi.
Vatsa oli paahdettu. Kuvia en ehtinyt ottaa, oli eilen tarkoitus ottaa vaan toisin kävi. Mulla alkaa olla vahva tunne siitä että jänteelle laitossa tein virheen. Sen sijaan että koko jousi olisi taipunut alalapa taipui liikaa ja ylälapa ei taipunut mukana. Tilleri oli minun silmissä hyvä joten en usko että syy löytyy siitä. Hamppua oli noin 1mm selässä. En osaa sanoa mitään arviota selän vahvuudesta kun ei kokemus riitä. Vatsasta ei löytynyt ennen rikkoa mitään vikaa minun silmissäni. Mulla on hyvä pihlaja kuivumassa joten uusinta yritystä pukkaa selystetyn pihlaja flättärin suhteen . Oli tämä sen verran mielenkiintoinen projekti. Saattaa olla että siirryn suoraan jänneselystyksen tekoon.
Jos vain mahdollista, niin laita kuva siitä, miten virität jousen jänteelle. Ongelma saattaa piillä siinä. Kerran näin, kun eräs MM-tason longbow-ampuja viritti saamansa puujousen jänteelle. Ihan pahaa teki katsoa sitä ja oli pakko käydä sanomassa, että tuolla tavoin virittäen jousi hajoaa aivan varmasti. Hän painoi siis polvella alalavan puolesta välistä jousta maata kohti ja samalla väänsi ylälapaa itseään kohti. Lasikuitujouset kestävät rankaakin kaltoinkohtelua.
Polviviritys tietenkin toimii mutta tärkeintä on muistaa symmetrinen rasitus - tukipisteet ovat kahvan keskikohta ja nokit, aivan samalla tavalla kuin ampuessa. Virityksessäkin tukipisteiden pitää olla ehdottomasti samat.
Tuomo, olen aika varma siitä että minulle kävi juuri kuvailemallasi tavalla. Oma tekniikka ei riittänyt noin jäykälle jouselle, jänteen silmukka vielä takelteli nokki vahvikkeeseen. Hieman lisää voimaa väärään kohtaan ja poks se oli siinä. Täytyy sanoa että kirpaisi niin pahasti että en saanut edes kiroiltua, se oli hyvä jousi. Onneksi kaapista löytyi tiukkaa viinaa pahimpaan tuskaan. Mutta ei siinä mitään, homma jatkuu.
Leikkurin terän askartelin mökillä. Teelusikka alunperin, lekalla suoristui kolmella näpäytyksellä ja viilalla sitten reunat siistitty. Pitää vielä hiomakivellä teroittaa. En hoksannut punnita, sekin vielä. Aattelin kyllä porata pari reikää että saa helpommin kiinnitettyä nuolenvarteen.
Lähdin tuossa veistelemään aamulla (11:30-15:30) 4 tunnin aijaksi pienen järven rannalle yhden tilleri kuntoisen, yhden puoli kuntoisen sekä yhden alkuvaiheisen. Kaikki kuuman auringon alla sekä vain kahden oluen voimalla.
6 tykkäystä
Kiva “verstas” Mikellä!
Itse aloittelin vähän säännöllisempää ampumakautta nyt, kun kelit on mukavat ja moni välttämätön kiiretyö on poissa käsiltä. Heti rupesi tulemaan niin tiukkaa nippua pakkaan, että nokkeja joudun korjailemaan 
Napsin kuvia, miten sen teen ja postaan omaan ketjuunsa.
1 tykkäys
Tilleröin 139cm vaahterajousta, 24" vedolla 30 paunaa. 3cm leveä, eikä mitenkään ylirasitettu. Oli joku vanha pitkäjousi mistä lyhensin, saattaa olla että olen kosteana tehnyt alunperin siitä jousta. Hieman meni maku touhusta, kun otti 7cm settiä. Jänneväli kun on 11cm, niin eipä tuohon hirmuisesti jää jerkkua. 
Hitto mikä peli…
Mitä puuta käytit hinkkaustikkuna?
Sellaista puoliksi kelottunutta/kuollutta terttuseljaa. Paahdoin sen vielä homman helpottamiseksi, mutta täytyisi kyllä kerätä uutta puuta ja jättää ne kärtsäämättä.
Seljahan se on selja tossa hommassa.
Muutaman laukauksen ammuin Petikon Waiston kisajousella - kotimaista tammea, noin 43 paunaa, pellavajänne ja pitkät bambunuolet. Kyllähän sillä ampuu ja toivon mukaan osuukin. Viime vuoden voittoisa kalusto!
Tuskistelin jousentekokuumeessa, matkatöiden ja kuittina toisten nurkissa budjaamisen myötä tilapäisnäivettyneessä elämäntapa-intohimossani. Aina voi kuitenkin suunnitella ja haaveilla.
Jahka voin, teen vaakasuorassa kasvaneesta, refleksille kuivuneesta vetotuomesta uuden 130-senttisen kevyen kisajousen kenties härön keltaisella sävytyksellä ja mustaksi värjätyllä kasvikuitunuorakahvalla, 50-tuumaisesta kallioluumusta metsästysjousen, johon toivon jäävän samanlaisen mustanruskean nilapatinan kuin länsirannikon läpitaipuvaan luumuun, uusia koneteräleikkurikärkisiä metsästysnuolia viime kauden parhaan nuolen reseptillä, kronotestejä eri jousilla ja jousenjänteillä sekä kolmella eri nuolenpainolla, ja tuunaan kevyimmän ja istuvimman vaakaviineni pidemmille nuolille sopivaksi. Noin niinku aluksi.
Kävin testaamassa mulperinuolia, nämäkin silkkitieltä hommattuja. 12 nuolta joista 4 mutkavartisia. Saisko noita höyryllä oiottua?
Ruskeasuolla oli taas ratsuampujia, oisko ollut viisi tyyppiä. Hakkasivat kymppiä peukalo-otteella ahkeraan. Artemiksen keskiviikkovuorolla käyvät kuulemma. Oli siellä se itseoppinut vanhempi herrasmieskin taulua rei’ittämässä. Hänen kanssaan kävin pitkät keskustelut, kun näytin ne mun pituusammuntanuolitekeleet niin niitä pyöritteli ja ihmetteli pientä sulitusta ja kärjettömyyttä.
Mukava varmaan käydä radalla ampumassa, laidasta laitaan välineitä ja ampujia. Jos saa itse sitten ampumiselle aikaa siltä puujousista kyselemiseltä.
Nuolet kannattaa oikoa kuivalla lämmöllä. Jos et 90 asteen kulmaa halua nuoleen vääntää… Itse olen käyttänyt pöydän reunalle asetettua kuumailmapuhallinta, johon tarjoan nuolta ja sitten hyppysissä taivuttelen suoraksi. Yllättävän vähän tarvitsee lämpöä, että suorastaan yli tulee oiottua. Liedelläkin onnistuu varmasti. Tai avotulella.
1 tykkäys
