Sinä Tuomo tykkäät tunnetusti tehdä jousesi kavahöylällä, mutta minä en, siksi, että en omista ruuvipenkkiä, jousipenkkiä tms. puuta paikoillaan pitelevää vermettä joka fasilitoisi kahdenkäden työkalujen käyttöä. Lisäksi kava jumittaa ja repii oksankohtia ja mutkasyytä, jota on esimerkiksi viimeisimmässä syreenissäni molemmissa puoliskoissa.
En tiedä yhtään tekijämiestä lisäksesi, joka tekisi jouset viimeistelyä vaille valmiiksi kavalla. Raspi on lähes poikkeuksetta jokaisen kädessä tilleröintityökaluna. Raspatun vatsan ja kylkien siloittelu siklillä on suorastaan herkullista puuhaa, joten viimeistelyn tarve ei ole miinus.
Äänestin jossain jousityökaluäänestyksessä lempityökalukseni raspin. Nimenomaan kavioraspin. Ensin ostin jonkun aika ok vuonna 2011 ja siihen loppui höyläily. Sitten ostin paremman ja toissa talvena Heller vai oliko se nyt Helner merkkinen laatupeli. AAAH. Tekemisen autuutta. Työkalun omapaino on hyvä maltilliseen hienopoistoon ja jos tarvii saada usempia millejä pois niin sekään ei kauaa vie karkeammalla puolella. Kun peli oli uusi niin enempi piti jarrutella ettei nyt jousi aivan päreeksi asti menisi… Ja vielä. Jos tarvii saada suoraa pintaa niin kavioraspi toimii siihenkin. Olen tehnyt puuveistoksiini lie sadat liimasaumat kavioraspilla. Laita save edgestä kuva kun tulee. Oliko hinta n.50e?
Eikä tarvi sähköä ja sitä voi käyttää metsässä sekä kerrostaloyksiössä. Kun mulla ei ole työhuonetta.
(Ja sit voi vielä sillä raspia hepan kaviot, jos heppa on ).
Jaa, kyllähän se varmaan pitää kavioraspikin hankkia kokoelmiin. Nyt hyllystä löytyy perinteinen raspi, Shinto, Iwasaki, Surform ja Microplane. Noista Iwasaki (tästä on ollut aiemminkin juttua) on raspeista useimmin käytössä, tosin lähinnä ongelmakohdissa.
Huonolla kavahöylällä ei tee oikein mitään mutta sen jälkeen kun ostin vuosia sitten Veritaksen kavahöylän ja siihen paksun pulveriterästerän, niin johan oli kavaakin ilo käyttää.
Minulla ei ole ruuvipenkkiä käytössä, vaan ihan tukeva työpöytä ja pikapuristin - jousi pöytään kiinni puristimella, jonka jälkeen työstö käy mukavasti. Ilman tukea raspi on varmasti kätevämpi työkalu.
90-luvun alussa ostamillani kauha- ja höylämallin Surformilla olen tehnyt melkein kaikki parisataa joustani (teriä on tietenkin vaihdettu moneen kertaan). Mikään työkalu ei ole yhtä hyvä jousentekoväline, saati hinta-laatusuhteeltaan. Kovimmilla ja ennen kaikkea syheröisimmillä puilla Surform alkaa hyytyä ja tökkiä, joten ainoastaan sitä varten olen raspiin koskaan tarttunutkaan.
Ilmeisesti näissä työkaluissa on sitten kovastikin eroa eri valmistajien välillä. Mikä eroaa tuossa veritaksen kavahöylässä? Laadukkaampi terä ilmeisesti ainakin. Onko painoa enemmän? Mä olen höyläillyt ihan motonetin vehkeellä…
Joku laadukas surformikin pitäisi hankkia ja tuommoinen kavioraspi.
Höyläpenkki ja kavahöylä on aika huippu kombo. Höyläpenkki on kaikessa niin monimuotoinen alusta, että ilman sitä olisi huomattavasti monimutkaisempia monet työvaiheet. Siinä hoituu myös kuorimaraudalla/vetopuukolla aihiointi. Sillähän mulle maistuu ihan mukavasti vaikka kuinka leveän syreenin veistely.
edit: vanha kunzin höylän runko löytyisi, siihen varmaan voisi siirtää tuon terän ja kokeilla kanssa.
Mulla on ikivanha, ilmeisen kiinanpaskainen Shinto-raspi, jolla ei voi tehdä paljoa muuta kuin naarmuttaa puuta. Se jätti sellaisen maun, ettei ole tehnyt mieli puraista, vaikka tiedän hyvin että parempaakin on olemassa.
Microplanen ostin aikoinaan suurin odotuksin. Se toimii, mutta ottaa vatsapuuta pois niin hitaasti, että ei ole kustannustehokas. Pitäisin parempana kaluna kyökin puolella, missä Microplaneja myös käytetään.
Iwasakista mulla ei ole mitään kokemusta. Olisi paikallaan tyypätä.
Kavahöylissä on tosiaan valtavia eroja, vaikka yksinkertaisesta esineestä sinänsä on kyse. Kiinalaisella ei tee mitään. Olen nähnyt käytännössä, miten monilla ihmisillä hyvänkään kavahöylän käytöstä ei tule oikein mitään, homma vaatii tatsia. Raspi on huomattavasti intuitiivisempi ja omaksuttavampi.
En ole koskaan käyttänyt oikeasti laadukasta kavahöylää kuten Veritas, olen pärjännyt asiallisen peruslaatuisilla Stanleyillä ja Recordeilla. Primitiivinen puurunkoinen ja oikeasti hyvä kava olisi melkeinpä hotein mahdollinen jousentekokalu, varsinkin jonnekin työnäytöksiin. Jos kiinteää kiviraspia ei lasketa, siis.
Eipä höyläpenkki välttämätön olekaan. Sitten kun on niinku mulla, ettei ole työpöytääkään, niin se alkaa rajoittaa tehokkaiden käsityökalujen valikoimaa. Jos ei pysty käyttämään yhdellä kädellä, ei toimi. Kyllähän sitä kavallakin ottaa yksikätisesti, jotensakin ja jonkun aikaa.
Vastaan tohon Tuomon Heller raspikyselyyn. En tiä onko sama, tuossa valkonen maali kahvatikussa , mulla punainen. Onpa puuilolla halapa hinta jos toi on sama vehje. Itse valkkasin raspini Agri marketista, heppaosastolta. Oisko ollu neljää eri mallia Hyvinkään Agrissa tarjolla.
Ei ole minulakaan höyläpenkkiä ku ei pajalle järkevästi mahdu. Puristusleuat pöydässä kiinni kuitenkin. Hakkuupölkkyjä sen sijaa on kaksi. Erikorkuiset, niin erilaiset jutut voi tehdä niitten päällä. Siinä tulee jousta ja veistosta. Pienellä trimillä siinä viimeistelen pronssitkin kun vähän sopivaa stopparia ruuvaan kiinni.
Enimmäkseen nojaan siihen haaveillen kuitenkin kyynärpäällä ja koura tukee neron päätä retkahtamasta, kun punaviiniä siinä myös aina tarjolla, kuten kaikilla taiteilijoilla aina ja koko ajan alati aamusta iltaan.
Ensimmäinen tilausjousisetti alkaa olla viimeistelyä vaille valmis ja kyllä sanon, että tuohon en heti enää ala! Niin tarkkaa sipistelyä tuppaa tulemaan kun jollekin toiselle tekee ettei ole tosikaan. Toki onhan se kivaa kun pikku taskurahaa tulee ja nauttii vähän tekemisestäkin.
140cm jalava rekurvi + nuolisetti, voisin siitä ketjun pykätä myöhemmin. Siistein tekemäni jousisetti luonnollisesti siis kun toiselle tekee .
Aika moni käsityöläinen on todennut, että varsinkin tilaustöiden teko on niin syvältä, ettei kannata tehdä. Vastuu painaa ja asiakastyytyväisyyden esteenä on vaikka mitä sudenkuoppia. Jousesta halutaan vetää enemmän kuin se suosiolla kestää, tilaajan mielihalut eivät välttämättä sovi siihen ehdottomaan vaatimukseen, että jousen pitää olla tarkka, nopea, pehmeä, ärhäkkä, kestävä, näppäränkokoinen ja hyvännäköinen.
Huomattavasti mieluisampaa on tehdä sellaisia kamoja kuin tekee, ja jos jotain kiinnostaa ostaa olemassaoleva jousi tai setti, myydä. Silloinkin voi vallan hyvin käydä esimerkiksi niin, että jousta tullaan säilyttämään ohjeistuksesta huolimatta aivan liian kosteassa ympäristössä ja se tulee myötäkäyristymään käsiin. Siinäpä on sitten mainosta kädentaidoilleen.
Joo, pitää varmasti paikkansa.
Tällä jousisetillä saa serkun pojan syksyn hämeen keskiaikamarkkinoille mukaan, joten ollaan hyvällä asialla. Pitää yllyttää vielä primikisoihin.
Tänään taas tunnin verran haastepihlajoiden rapsuttelua, niinkuin joka ilta tällä viikolla. Lisäksi pyörittelin 5 cm liian lyhyen 14-säikeisen dacronjänteen edellisiin eli se menee sitten tuleviin projekteihin. Hain vielä postista kiinalaisia nuolenkärkiä 24 kpl. 80 greinisiä nämäkin.
Save Edge tuli postissa. Pakkohan sitä oli tyypätä heti, täsä mitää kahvoja ruveta hommaamaa…
Raspihan on ihan huikea! Julmahampainen karkeampi puoli syö yhdellä kädelläkin vedellen ruutikuivaa orapihlajaa ja pihasyreeniä tosi tehokkaasti. Tuohon puukahva ja jousipuu kiinni johonkin, niin tällä voisi ottaa millin vatsasta kovaa kyytiä.
Kun raspi on 45 milliä leveä ja mallia latta, ei sillä pääse käsiksi jousipuiden koveriin kurveihin, joita oli tänäänkin molemmissa. Mutta se ei ole iso miinus.
44-tuumainen lättäoris ja 48-tuumainen kaposyreeni työstäjineen:
Rouvin näköistä rouhetta! Pitänee hommata tommoinen. Mun raspillakin saa nopeammin kuin viilalla mutta jos pitää ottaa 5mm 20 sentin matkalla niin menee siihen helposti puoli tuntia.
Kävin Urjalan aseman kirpparilla esittelemässä siansuolijännejousta. Kävin viikko sitten etsimässä sieltä pitkää neulaa olkitaulun tekoon ja juttu eteni perinnejousiin. Kirpparin omistaja Reetta Westerbacka kertoi että on yhtenä vetäjänä Tursuannotkon viikinkimarkkinoilla ja houkutteli esittelemään jousentekoa siellä. Tunsi muuten Tuukan nimeltä. Mulla on duunivuoro lauantaina silloin mutta jos joku on innostunut voin vinkata asiasta.
Kävin sitten näyttämässä jousta reilu tunti sitten. Pari nuolta ampui ja oli kovasti innostunut asiasta. Siansuolijänteenkin aikoo kuulemma tehdä, saa materiaalia tutusta lähiteurastamosta. Missio etenee.
Tuollainen raspi pitää kyllä hommata. Menee hankintalistan kärkeen. Pääasiassa täällä on menty puukolla, ja nyt parin viimeisen jousen kanssa isoisien aikaisella kavalla. Mutta kuten täälläkin on todettu, ei kahden käden työkalulla tee oikein mitään jos aihiota ei saa mihinkään kiinni. Joku leveä puukalikka kyllä toimii päällä istuen, mutta se siitä työergonomiasta.
Välil löytyy ja välil ei. Tänä vuon on kyl ollu erittäin vähän hanhia näköpiirissä. Parisen vuotta sitten niitä näky semmoset 300 joka penteleen pellolla täällä meren lähellä. Täl hetkel on vaa tollasii 20-40 parven pikku laumoja. Olisko vaan tuon myöhäise kevään syytä?
Eilen oikaisin pihlajajousten kärkiä. Nyt olis kaksi suorustettua mutta tuo yksi vänkyrä näyttäis palaavan aina vanhoihin metkuihinsa vähän kuivuttuaan.
Pistin kuumaan veteen ämpärillisen tuhkaa ja liottelin, kun oli jäähtynyt niin pajunkuoria parkkiintumaan. Nyt saavat lillua tuhkavedessä ainakin viikon ennenkuin aletaan pajunyörtä punomaan.
Pajuista väsäsin neljä atlatl-keihästä (tai nuolta). Hanhensulilla sulitus yhteen nuoleen, sulat kiinni pajunkuorella. Sulkia kävin keräämässä parisenkymmentä tuolta pikku-Huopalahden rannoilta jossa noita hanhia on taas useampi lauma. Kymmenkunta kertaa heitin, pari kertaa lensi ihan suoraan. Semmoisia reilu 30 metrin kaaria.
).
.
