Kesän ensimmäinen pidempi purjehdus, niin kyllähän sitä tietää mitä heti saareen saavuttua lähti katselemaan! Ei tainnut edes housuja saada kahluun jälkeen jalkaan kun pokasaha alkoi kalliolla soida… 
Löyty oikein läskiä lylyä ja leveämpää katajaa! Jännästi rupesi erottamaan lyly itseään hötöstä kuin itsestään.
Ei vieläkään mitään jousiin liittyvää… Putkimiehen hamppua kyllä olen käsitellyt mutta sitä käytin vain myytyyn tarkoituksen - putkiliitosten tiivistämiseen. Tällä hetkellä seikkailen Etelä-Koreassa eikä täälläkään (lähialueella) ole yhtään mitään jousiin liittyvää, vaikka ennakkoon yritin tietoa etsiäkin. Ei edes kelvollisen näköistä jousipuuta. Lajeista en mitään tiedä mutta joukossa on varmasti tiukkaa ja hyvää puuta mutta ei oikein mitään ihanteellisen jousipuun arkkityyppiä. Enpä silti mitään aikoisi edes tuoda…
Ensi viikolla pääsen ehkä jo ampumaan vähän, joskin verstaalle taidan ehtiä vasta elokuussa. On kesä rankkaa aikaa, kun ei ehdi edes harrastamaan!
Tuomo: Oulan kanssa FFAA:n Maasto-SM:iin, hopi-hopi!
voi olla kandaakin, mutta eikös nämä kaupunkihanhet ole valkoposkia enempi`?
Kaikki mitä täälä päin juuri nyt kuhisee on pääosin valkoposkee. Oon nähny vasta vain pari kanadaa.
Ensimmäinen syreeni jousi tilleröinnissä tänään. Kaadoin kaksi aihiota joskus maaliskuun puolelta pakettipellon laitamilta vanhan ja hylätyn asutuksen vierestä. Molemmat runsas oksaisia joten ei suurempia odotuksia ole ollut. Ohuemman aihion tilleröinnin alku vaiheessa vetoköysi katkesi ilman varoitusta 16 tuuman vedolla ja 44 paunan voimalla. Vaaka irtosi nopeammin kuin pystyy tajuamaan ja osui jousta kannattelevaan palikkaan. Ennenkuin ehdin tajuta niin jousi aiho makasi lattialla köyden ja muutamien vaakan palasten kanssa. Siinä kun aloin tarkastella vahinkoja niin eipäs ollut syreeni ottanut mitään vahinkoja. Jatkoin tilleröintiä uuden köyden kanssa kunnes sain 18" vedolla kohtuu mukavan tillerin. Paunoista ei ole mitään hajua tällä hetkellä, huomenna uusi vaaka kehiin ja jatkan tilleröintiä. Pari kymmentä nuolta ammuin parin kolmen tuuman jänne korkeudella ja ehkä noin 10 tuuman vedolla. Täytyy sanoa että pohjolan osage teki vaikutuksen ominaisuuksillaan vaikka selkä on täynnä oksan kohtia. Mahtavaa puuta aloittelijan mielestä. En malta odottaa että pääsen kaatamaan sukulaisten ja tuttujen syreenejä syksyllä…
Sain tilleröityä ekan syreenin siihen malliin kuin taisin. Leveimmillään alalapa 27mm ja ylä 25mm, paksuutta kahvan kohdalla 15mm. Tein tilleröinnin loppuun ilman vaakaa jotta en antaisi paunojen häiritä hommaa, lopulta paunat olivat 27 tillerin 18 tuuman vedolla. Siihen liittyen kysymys, tillerikuvassa jänne on 18 tuuman kohdalla joten onko kyseessä 18", noin 19" vai jokin muu vetopituus ? Jousi nokista nokkiin 49" joten sille voisi kaavailla 21" vetopituutta ilmeisesti. 21" en kuitenkaan ole uskaltanut siitä vielä vetää sattuneesta syystä. Tilleri on mitä on mutta oli pakko lopettaa koska paunat alkoivat sulaa jo aika pieneksi. Loppujen lopuksi tuli erittäin miellyttävä kevyt pikku jousi jolle tosin nämä minun kaupan nuolet ovat liian raskaita. Oksainen aihio joka kestää mitä kestää, toistaiseksi on kestänyt lyhyellä vedolla. Noin 4 tuntia meni kaiken kaikkiaan tilleröinnissä mikä on meikäläiselle aivan ennenkuulumatonta. Jännekorkeus 6" jänne punottu 1,5mm selkäsiimasta ja tappinokit.
Heh, suojalasit päässä ja kaikki! 
Nythän jousi taipuu vain keskikohdasta, joten eikun lapoja taipumaan reippaammin ja kohti 20" vetoa ainakin. Multa löytyy yksi lyhyt pätkä syreeniä jonka muistaisin taipuneen 20" jollain 110cm pituudellaan, joten varaa on. Syreeni on mukava puu tehdä jousia! Kyllä kelpaa.
Kokeilin tässä keväällä syreeniä kuivatella,mutta halkeili aika reippaasti.Kysymys kuuluu miten pitäisi kuivata ettei pääsis halkeileen? Tuomipihlajan kanssa on käynyt samoin.
Ytimestä halki ja kuivaten hitaasti. Tapauksessa syreeni hyvät venkoilu/kierretyövarat ettei tee liian valmisiin mittoihin ennen kuivausta. Piinapenkissä kuivaminenkin auttaa. Jos jättää kädensijan paksummaksi kuin puolikas puuu nii se tod näk halkeaa sieltä sydämeen. Toki kädensijan vatsapuolen halkeama ei haittaa jos ei ole aivan valtava repeämä ja ei siis mene sydämen toiselle puolelle.
Mulla on nykyään aina suojalasit päässä jos on pienintäkään mahdollisuutta saada tälli silmään, muutaman kerran on ollut silmän menetys lähellä työhommissa.
Pitää vielä vähän tilleröidä niin saa nuo kärjetkin taipumaan, olipahan vaan mahottoman mukava ammuttava tämmönen pikkuinen kevyt syreeni.
Onhan tuo ihan fiksua pitää suojalaseja, välillä niitä puita lentelee tilleröinnissä… Ehkä liioittelin että pelkästään kahva taipuu, mutta joo huomattavasti enemmän.
Vetopituus mitataan aina jousen selkäpuolelta, eli tuossa tapauksessa jos kahva on vaikkapa 15mm paksu, lisäät tämän 15mm siihen tilleripuussa vedettyyn tuumalukemaan.
Aloittelin uutta vuorijalavajousta pituusammuntaan, kaavaillut mitat 141cm nokista nokkiin, 55m leveyttä leveimmillään, pyramidi etuprofiili, 65-70 paunaa 24" vedolla. Saa nähdä miten sopii mitat yhteen. Luonnollisesti paahdan tuosta vatsan ja haen pientä reflexiä. Pitää vielä höyrytellä aihiota suoremmaksi ennen jatkamista.
Hävitin valtavasti nuolia viime aikoina. Ne, jotka jäi ovat tosi kuuluneet ja kaikki erilaiset.
Siks tein 24 samalaista hyvin värikästä uutta nuolta. Toivottavasti ne löytyy nyt helpommin maastosta.
Toinen setti on työn alla.
Ensimmäiset koeammuin jo.
Hienoo settiä Petra. Tsemppiä Saksan kisaan!
Hauska sattumus:
Vaimon sisko oli perheineen sukuloimassa. Hänellä on tanskalainen mies, joten käytin tilaisuutta hyväksi ja pyysin kommentteja artikkelista “Becker, C. (1945). En 8000-aarig stenalderboplads i Holmegaards Mose. Fra Nationalmuseets Arbejdsmark 61–72.” Kyseinen artikkeli on siis ensimmäinen, jossa Holmegårdin jousi on mainittu. Siinäpä sitten kävi ilmi, että Holmegårdin jousen puulajin oli määrittänyt tohtori J. Iversens (lähes ainoa nimi, joka artikkelissa oli erikseen mainittu), joka oli todennut, että “…Bestemmelse er lavet af Elmetrae” (s. 65).
Toisin sanoen, lankomiehen isosetä oli kyseessä. Hän oli itsekin hämmästynyt tästä, että henkilö oli juuri hänen isosetänsä – asia tarkistettiin vielä ja kyllä kyseessä oli sama henkilö. Sinänsä hauskaa, että löytyi tällainen pienenpienenpieni yhteys yhteen maailman tunnetuimmista jousista. Kyllä maailma on pieni!
Ohhoh! No siinä on sattumaa. Ei liene elossa enää?
Huomaa että Tuomo tuli takaisin foorumille, kun seitsemään ketjuun tulee tekstiä 
kiva!
Joo, ei ole elossa…
Mitä tein tänään. Ollaan yhä sähköttömässä ympäristössä yhä ja koleeta ja sadetta on piisannut. Somelakkokin nyt ei oikein pidä… Toki tämä jousihomma sallittakoon. Olen vääntänyt peurannahkoja aivoparkaten. Yksi valmis ja kaksi vaiheessa. Toki savustus kaikille tekemättä. Tipiä olen ommellut. Hiukka alle 4 metristä. Ammuskellu. Kalastellu. Oispa ollu jousi veneessä kerran ku hauki oli ihan veneen vieressä. Hah. Koitin tyrmätä airolla. Veden vastus suureen puuhun oli kuitenkin liian suuri ja ei jäänyt kala… Hain samalta paikalta sitten virvelilllä myöhemmin. Saattoi olla sama tai saattoi olla eri kala.
