Ymmrtääkseni yli puolet kaikista huippu lukemistani ennätyksistä on tehty jonkun muun valmistamilla vehkeillä. Muistaakseni 5 Monuksenkin ennätyksistä on muiden tekemillä jousilla. Mies itse tekee usein vain nuolet.
Turkkilaisen pituusammunta-aikakauden jälkeen yli 500 metrin tulokset ovat vähissä. Onko kukaan muu ampunut yli 500 metriä luonnonmateriaalijousella kuin Don Brown vuonna 1995?
Hyvää tekstiä Simolta tuo, ettei väittelyissä kannata voittaa inttämällä ikuisuuteen.
Itse olen esim. “väitellyt” täällä foorumilla lauotusta välittämästä, “että 80cm jalkajousen kaari voi olla ihan yhtä hyvin käsijousen kaari”.
Ei se aina noin mene. Historiaan katsottuna suurin osa jalkajousen kaarista liikkuu kyllä pauna-alueella, mitä kukaan tällä foorumilla ei käsijousien tyyliin kykene vetämään.
Siltikin se on juurikin tuo turha inttäminen mihin tietokoneen takaa voi helposti sortua ja vieläpä anonyymisti. Termi “maltti” on tällöin paikallaan omastakin mielestäni.
itse arvostan ammattilaisten kommentteja (mitä suurin osa tällä foorumilla onkin esim Reiska ja Jere) mutta satunnaiset huuliheitot voi jättää saunan taakse. 
Foorumillehan saa kirjoittaa kuka tahansa aloittelijasta konkariin, jolloin varsinkin aloittelijoiden kanssa ei kannata turhaan alkaa väittelemään. En tosin itsekään ole lähellekään vielä jalkajousiammattilaista, mutta foorumi on siltikin parhaasta päästä mitä tulee oppimiseen (ulkomaisten sekametelisoppafoorumien sijaan).
Rauhaa.
Eipä mennyt ihan noin. Sanoin viestissäni, että 80-senttinen jousi voi yhtä hyvin olla käsi- tai varsijousen kaari.
Teoriassa kyllä, mutta usein käytännössä ei. Suurinta osaa historian jalkajousista ei ihan kuka tahansa kylähemmo käsin tule vetämään, vaikka kaari olisikin sen tasan 80 cm - vaan jalkajousia viritetään erilaisin apuvälinein, goat’s foot lever, windlass, qranequin, gaff lever yms yms.
^ juuri ylläoleva väittely on mielestäni sitä kuuluisaa inttämistä, mutta antaa olla. 
Jousi on jousi paunoilla kuin paunoilla, mutta käytäntö on aina ihan eri varianssi kun katsotaan jalkajousen ja käsijousen tehosuhdetta - jalkajousi on musertavan paljon heikkotehoisempi.
Kyllä välineiden pitäisi olla itse tehtyjä, jotta voidaan puhua henkilön XX pituusammuntatuloksesta. Jousen- ja nuolentekijöiden maailmassa kun ollaan. Ei maratonillakaan hyväksytä sitä, että joku muu juoksee 20 km ja XX juoksee sitten vain sen lopun eli 22,195 km. Pelkkä ampuminen ei ole kiinnostavaa, eikä riittävän haastavaa. Arvostus syntyy siitä, että tulos on totaalisesti omaa tekua.
2 tykkäystä
Sano tuo sama vaikka autokilpailuissa tai mäkihypyssä tai ihan vaikka 100m pikajuoksussa… Voi varmuudella sanoa että nykyään ei varmasti ole enää seim noissa piireissä elossa niitä jokta omat välineensä fiksaa vaan sitävaeter on suunnettelijat, insinöörit ja ihan vaan valmistajat.
Juoksussa tuota lausettasi voidaan käyttää nykykilpailijoissa kenkien merkitykseen ja mollata jokaista joka ei tee joko itse kenkiään tai juokse paljain varpain…
Se on omat piirit ja arvostuksensa kummallekkin lajille jossa toiset tekee itse ja toiset lainaa…
Nojuu ja jos joku ampuu esim. 400m rikki puunuolella niin on se nyt helvetin kovaa tekemistä silti, oli omilla tai muiden välineillä.
Saa käydä kokeilemassa jos pitää tätä liian helppona. Voin antaa lainaan 110# turkkilaisen ja täyspitkän kevyen pituusnuolen.
Nykyisissä välineurheiluissa kaikki kilpailijat huipputasolla käyttävät muutamien valmistajien tieteellisesti suunniteltuja teollisia tuotteita. Oli sitten kysymys autoista tai juoksukengistä. Kilpailu on välineiden osalta standardoitu, joten tulosten erot kertovat kilpailijoiden kykyjen eroista. Jos yhdellä kilpailijalla olisi Mosse, toisella Morris Mini ja kolmannella Bentley, niin olisi mahdotonta sanoa, kuka on paras rallissa.
Primijousiammunnassa (pituusammunnassa) standardointi voi olla käytännössä siinä, että jokainen kilpailija ampuu tekemillään välineillä. Tällöin kilpailijoiden erot ovat totaalisia. Pisimmän laukauksen ampuja on tällöin todennäköisesti myös paras välineiden valmistaja.
MM-tasolla ampujan kyvyt ovat tietysti ratkaisevia eli kuka tahansa jousiampuja ei ammu lainavehkeillä yli 400 m laukauksia. Mutta mitä merkitystä on tiedolla, että lainailija on ampunut 250 m tai minkä tahansa tuloksen? Ainakaan itse en ole kiinnostunut tällaisesta tiedosta. Vieraalla vehkeellä ampuminen on eri laji tykkänään. Omalla ja vieraalla ampujien tulosten pitäisi olla pituuskisassa eri luokissa, ainakin kansallisella tasolla.
Tarkkuusammunnassa tilanne on hieman toinen, koska se on ampumasuorituksena vaativampi kuin se, että vain roiskaisee nuolen kohti taivaan sineä. Vaikka lainaisi P. Pohjolaisen välineet 3D-kisaan, niin tuloksena voi silti olla häntäpään sijoitus.
1 tykkäys
Kyllä tuo on aika näireä maailman katsomus… Minä en ainakaan tuollaista arvostus vaatimusta halua alalle.
Onneksi menen tuleviin Hikijän kisoihinkin Tuomon välineillä enkä omilla.
Kyllähän se niin on, vain voittajat ja mestarit muistatetaan. Sillä, kenen välineillä voitot ja mestaruudet on ammuttu ei ole paljon väliä, paitsi markkinamiehille.
Tässä lajissa valmiita välineitä on hankala ostaa, joten ne pitää tehdä itse, varsinkin jos haluaa hyvät välineet!
On muuten totta mitä Tuomo sano. Vaikka tietysti kiva olisi tietää kuka ne hienot välineet teki…
Sitten kun on parikymmentä vuotta kulunut niin jäljellä on enään voittajan nimi!
Oli puhe pituusammunnasta. Minä arvostan sitä, että joku ampuu pituusammuntatuloksen omilla välineillään. Tietääkseni kukaan ei ole Suomessa ampunut mitään ennätyksiä pituusammunnassa muuta kuin omilla välineillään.
Oli kyse mistä lajista vaan niin se että tulevatko välineet omasta pajasta vai muualta on vain paholaisen kude koko matossa.
Mainitsemisen arvoinen vain harvoille ja muille ihan yhtä tyhjänkanssa.
Suomen pituusammunta polki liki 10v paikoillaan kiinnostuksen ollen vain kolmen ukon harteilla liianpitkään. Nykyisin jo tietää kuka voittaa koska väline ero on jo historiallisesti merkille pantava. Lainavehkein pituuskisoissa on muistaakseni ollut vain kolme ukkoa joiden lukemat olen jo unohtanut. Päälle voi tietty lisätä lukuisia viivalla tapahtuneita “haluuks kokeilla?” sessioita.
Itse olen muistaakseni ampunut lukuisikertoja jonkun muun tekemillä nuolilla ja osalla niistä on edelleen pitävä suomen enkka omassa jousiluokassaa.
Primiammunta eroaa lähes kaikista muista urheilulajeista siinä, että siinä lähtokohta on ottaa kirves ja kava käteen ja tehdä itselleen omat välineet. Tämä on aivan ratkaisevan olennainen osa harrastusta. Harrastuksen koostumus on täysin vapaa kotimökillä tusaajalle, mutta kun ryhdytään kilpailemaan, on kilpailun oltava reilua.
Kun iso osa kilpailijoista on tehnyt välineensä itse, miten on sitten osannutkin, mutta osa kilpailijoista on ostanut itselleen välineet ja ottanut haltuun vain ampumataidon, on asetelma epäreilu. On kuin ostaja-ampujat aloittaisivat juoksukilpailun ratakierroksen puolivälistä, kun tekijä-ampujat aloittaisivat 200 metriä taaempaa. Miten se voi olla reilua tai tasapuolista?
Ei primikilpailuissa kilpailla vain siitä, kuka ampuu eniten osumia, vaan myös siitä, kuka on osannut tehdä itselleen parhaiten suoriutuvat välineet. Ostaja-ampujat poimivat rusinoita pullasta, samalla kun tekijä-ampujat toivovat, että jousenteossa vekeille menneet kädet eivät haittaisi liikaa ampumasuoritusta kisapäivänä.
Ihmiset, jotka tekevät (osa-aika)työkseen jousia ja nuolia myytäväksi ovat koko lailla jäävejä argumentoimaan asiasta. Heillä on taloudellinen intressi puolustaa osto-ammuntaa katkeraan loppuun asti.
2 tykkäystä
Tänään Taka-Hikiän kisoissa palkintosijoille ylsivät itse aseensa tehneet ampujat 20 osallistuja joukosta. Kisat olisivat olleet paljon tylsemmät tynkäkisat, jos mukana olisi ollut vain omien kätösten tuotteilla kisanneita.
Tuukka on fiksu kaveri mutta välillä vain en ymmärrä Tuukan ajatuksenkulkua. Nämä ovat jousiammuntakilpailuja, ovat olleet jo ihan ensimmäisestä Kuralan kisasta lähtien. Ei jousenveistokilpailu, vaan jousiammuntakilpailu. Katsottiinko aikoinaan kieroon henkilöä, jolla mahdollisesti oli ostovälineet? Varmistettiin ilmoittautumisen yhteydessä? Ennen muinoin primitiivijousia ei saanut kaupasta, vaan ne piti tehdä itse. Sitten keksittiin järjestää kilpailu, joten oli aika luonnollista, että osallistujilla oli itse tehdyt välineet. Silti kyseessä oli jousiammuntakilpailu. Paras ampuja voitti. Aina. Ei se ole välineistä kiinni. Taka-Hikiän 2023 kisassa neljänneksi sijoittui kaveri, joka ampui minun tekemällä lainajousella, omat nuolet. Ei mitään tietoa virityksestä. Mutta kaveri osasi ampua. Itse tehden voi tehdä paremmat välineet kuin ostovälineet, kunhan tietää mitä tekee. Eikä kaikilla ole mahdollisuutta tehdä itse jousia ja nuolia. Siksi kuitupuolella käytetään lähinnä ostovälineitä, vaikka jotkut toki tekevät itsekin välineensä. Eikä pelkkä väline riitä, sitä on osattava käyttää. Perinnejousiammuntaan liittyy paljon tekijöitä, joita esimerkiksi kuituampujat eivät ymmärrä. Tämä on vaikea laji, jota ei voi ottaa haltuun vain ostamalla jousen. Mutta en vain ymmärrä, että mikä siinä on jotenkin “väärin” ampua ostovälineillä, jos haluaa osallistua jousiAMMUNTAkilpailuun. Toki aivan eri asia, jos haluaa osallistua jousikilpailuun. Verrattavissa vaikka puukkokilpailuihin, joissa arvostellaan tekijän taitoa – siinähän olisi aika törkeää osallistua ostopuukolla.
Jos taas verrataan urheilulajeihin, niin ihan sama mikä laji – jos itse voi tehdä paremmat välineet mitä kaupasta saa, niin tokihan moni niin tekee. Mutta monessa urheilulajissa välineet ovat vain niin pitkälle kehittyneet, että niitä on vaikea tehdä itse. Vaikkapa aiemmin mainittu lenkkarit juoksussa. Perinnejousiammunta on siitä hieno laji, että siinä voi edelleen tehdä välineet itse ja parhaimmat jousiampujat myös tekevät, he ovat myös taitavia jousentekijöitä.
Suorastaan hämmentävä kommentti Tuukalta! Taka-Hikiän 2023 kisassa kaksi ampujaa ampui minun lainajousilla, ilman mitään maksua tai vastuuta jousesta. Minun häpeä jos olisi hajonnut. Monella ei tosiaan ole mahdollisuutta tehdä itse jousia mutta kiinnostusta perinnejousiammuntaa kohtaan on. Ei jousta ole pakko ostaa mutta silti jotkut haluavat ostaa jousen. Olen myös julkaissut ihan vapaaseen käyttöön varmaan kattavimman jousenveisto-ohjeen. Autan oikein mielelläni, jos joku haluaa tehdä itse jousen. En edes myy kaikille jousta, jotkut kyselijät ohjaan suoraan kuitupuolelle. Tuukka voisi joskus tulla itsekin mukaan kisaamaan ja nauttimaan jousiAMMUNTAkilpailujen tunnelmasta, eikä vain huudella takarivistä epämääräisiä kommentteja.
Niin ja Taka-Hikiän 2023 kisassa oli taas perinteinen Kilpailun hienoin jousi -kisa. Kaksi ehdotonta ääniharavaa oli kaksi yksipuista marjakuusijousta, joiden omistajista kumpikin oli itse tehnyt jousensa! Että kyllä tässä toivoa on ostojousien ja laminaattien puristuksessa!
3 tykkäystä
Kiinnostava aihe, niin jatkan vielä vähän!
Tavallaan ymmärrän tämän ajatuksen. Mutta siinä on taustalla se, että primitiivijousiammunnan alkuaikoina Turun seudulla oli joukko lajista kiinnostuneita harrastajia. Yhteistä oli se, että kaikki aloittivat suunnilleen samalta tasolta, kaikki opettelivat tekemään jousia ja ampumaan niillä. Joukko oli yleistäen siinä suhteessa aika yhteneväinen. Silloin oli luonnollista myös kilpailla niillä itse tehdyillä jousilla, jolloin itse tehty jousi oli oletus, ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Vähän myöhemminkin lajista kiinnostuneet pääsivät vielä mukaan kun tasoerot niin jousenveistämisessä kuin jousiammunnassa olivat vielä aika pienet. Silloin Tuukan maalailema ideaalitilanne toteutui hyvin. Vähän sama kuin Perinnejousi-foorumin syntyaikoina – oli paljon lajista kiinnostuneita, jotka pääsivät helposti vaihtamaan ajatuksia ja keskustelemaan perinnejousiammunnasta uuden foorumin kautta. Vuosien kuluessa keskustelu luonnollisesti hiipuu, kun uusia tulokkaita on vähän ja mukaan ei ole ehkä niin helppo enää päästä.
Nykyisin tilanne on hieman eri, jousen veistäminen ja jousiammunta ovat ehkä eriytyneet, enemmän kuin aiemmin. Nykyisin Suomessa on paljon monia taitavia jousenveistäjiä sekä jousiampujia. Silloin uuden jousiampujan on vähän hankala tulla kisaamaan sillä itse tehdyllä käkkärällä, joka saattaa olla aika kaukana hyvästä jousesta. Vanhoilla guruilla, jotka tekevät itse jousensä ja nuolensa, on ihan huikea etumatka uusiin tulokkaisiin verrattuna (“…kun ryhdytään kilpailemaan, on kilpailun oltava reilua.”). Silloin tulee mieleen ostaa hyvä jousi, jotta olisi edes jotain mahdollisuutta pärjätä välineiden puolesta jousiammuntakilpailuissa. Toisaalta, moni ei edes halua kilpailla, eikä sitä pitäisi tässäkään painottaa liikaa, vaan haluaa tehdä jousia ja nuolia. Tai ostaa niitä ja ampua omaksi iloksi. Ja toisaalta, moni ei edes halua veistää itse jousta, vaan haluaa vain ampua perinteisillä jousilla, joko kisoissa tai omaksi iloksi.
Liiallista kategorisointia olisi hyvä välttää. Perinnejousiharrastaja on uhanalaisempi laji kuin vaikkapa naali, puhumattakaan sitten niistä, jotka tekevät itse välineensä ja myös kilpailevat niillä!
5 tykkäystä
Uhanalainen laji tai ei. Hienompaa jos maassa on kaksi perinnejousiampujaa omin välinein, kuin joidenkin valmistajien tekemin jousin ja nuolin sata tyyppiä viivalla ns. “perinnejousikilpailussa”.
Ostovälineet johtaisi melko varmasti kisoissa esiintyvän jousityypin tasapäistymiseen, ehkä jopa niin että kaikki välineet olisivat likipitäen identtisiä. Pyhä tylsyys. Perinnejosikisojen suola on ollut laaja väline- ja materiaalikirjo, sekä käsiala välineissä sekä ammuntatekniikoissa. Se että viivalla on Bushmannien tyylinen ampuja, preeriaampuja, peukkuotteella ampuva ja ehkä ns rata-ampujatyyppi - Brittityyppinen, on mun makuun ollu just se makoisa juttu. Tietenkään ne eivät ole tasaväkisiä ammuttavia, mutta tuolla on kymmeniä jousikisaluokkia joissa on suht tarkat standardit välineille kun ne ovat kutakuinkin millilleen sitte ne samat. Sinne niistä kiinnostuneet. Ampuminen ratkaisee.
Lainavälineillä ammuttu, saati menestytty kisa perinnejousikisassa maistuisi kuselta omassa suussa. Toki pituusjousia ja nuolia voi lainailla, kokasta ja fiilistellä, mut omaan makuun ehottomasti ite tehdyt jousi ja nuoli niissäkin karkeloissa ja varsinkin ns enkka on enkka vain omilla välineillä. Kuin myös metsästyksessä näillä välineillä, omat välineet - kärjet kans ite tehdyt. Ymmärrys jousipuun kaadosta lähtien ja kun vesanuoliin on asettanut kärjet ja saada paketti toimimaan on se just se juttu (mulle). Ajatus - kokeilu - erehdys - oppiminen - saavutus. Jos en näin ajattelisi niin eri juttu sitten taljalla tai…
Sitten on vaikka haulikko ja paukutkin kaupasta. Ei mitään omaa. Erittäin helppoa ja ok mut iha eri laji. Voi tuolla rytistellä menemään ja saalista tulee silti.
Sitten jos vetäis jossain olympiajousisarjassa tai longbowsarjassa (SM, EM, MM) ni maksimaalisen hyvät vehkeet hankkisin. Niin kaikki muutkin tekee siellä. Paras tossu juoksukisassa jalkaan. Lapikkaat on sit muihin juttuihin vaikka paljon kauniimmat ja perinteisemmät näillä kulmin. Kirkas valo yörasteille eikä kynttilä otsalla jne.
ITE lajeissa - joihin perinnejousiharrastamisen luen - itse tehdyt välineet on se juttu. Ostovälineet on kelpoa tutustumista lajiin.
Tässä mielessä oon Tuukan linjoilla. Enkä oikeestaan kenenkään henkilön tai mielipiteiden linjoilla, vaan vain omalla linjalla ja just tylsyyttä ja tasapäisyyttä, tietämättömyyttä, laiskuutta, vastaan ja käsityötaitojen, ajattelun, tietämyksen ja kokemuksen puolesta.
Mikä mieletön oli se fiilinki kun sai valmiiksi ensimmäisen jousen ja ne nuolet. Korvaamaton. Ja siitä kehitelly itelle eteenpäin tai johonkin menneeseen kultturiin sidoksissa olevaa jousityyppiä. Tyydyttäny uteliaisuuttaan ja tutkinu puulaji puulajilta että mitenkä soveltuu vaikka vastakäyrin päin tehtyyn jouseen. Miten taipuu saarni, tammi, jalava tai syreeni? Entäpä orapihlaja? Vuosien korvaamatonta kokemusta.
Kaupasta vois hakea sademetsien lankkutavaraa, mut miks ei sitten samointein taljan.
En järkkäile enää kisoja et sinänsä mulle on ihan sama että millä kukakin ja mitä ampuu. Mut jos enkkoja haluu ja omat välineet ei o minkään väärti, ni miks et Tuomo osta Karpowitziltä pituusvehkeitä. Voi sen tekemisen vaivan ajan hioa vaikka laukausta tai mitä vaan. Varmaan lentää pidemmälle ku omilla vehkeillä koskaan ja se siitä. Voi sit sanoo et 621m baarissa koko loppuelämän.
Tuomo kirjoitti tuolla aikaisemmin: “Eikä kaikilla ole mahdollisuutta tehdä itse jousia ja nuolia.”
Eri mieltä, ehkä Pohjoisinta Lappia lukuunottamatta maassamme. Vain viitseliäisyyskysymys. Pihlajaa on haitaksi asti pitkin maatamme ja jopa jousikursseja järkkäillään joilla kädestä pitäen saa tietoa. Kustannukset itsetehtyyn jouseen ja nuolisettiin luokkaa 30e. Hyvän pituusammuntajousen (mallia sarvi) hankkiminen taas ei olekaan kaikkien ulottuvilla. Hintaa kertyy 1500-2000€. Sekin kuitenkin onnistuu varmasti 80% porukoista jos himoa lajiin riittään. paljonkos maassamme on alkoholisteja? Heidän vuodessa käyttämänsä rahat aineeseen ja sarvijousi olisi kourassa varmasti. Vaan kun holi himottaa, eikä pituusammuntatulos 
2 tykkäystä