Komposiittijousia tekeillä hissukseen

Jouset, nuolet, jänteet ja muut aseet Jouset
1

Tarkoituksena on tehdä turkkilaistyyppisiä pituusammuntajousia, sarvi-jänne-puu-komposiitteja, Jeren hyvän esimerkin innoittamana, varsinkin kun pituusammuntaennätys uhkaa siirtyä uudelle haltijalle - saas nähdä mitä näistä tulee.

Yksi runko tuli tehtyä mutta se lipsahti hieman turhan pitkäksi. Hyvää harjoitusta kuitenkin. Varsinkin rungon jokasuuntainen suoruus tuntui olevan tässä vaiheessa erittäin tärkeää. Kaikki palikat kannattaa tehdä täsmällisesti ja varsinkin kahvan liimaus niin hyvin kuin mahdollista, ettei tarvitse tuhrata aikaa turhiin oikomisiin.

Tämä on eläinliimalla liimattu, toki. Sarvet on hankittu, ne pitää työstää ja urittaa, kuten myös tämä runko. Valtavasti työtä on vielä jäljellä.

20190301_113229
20190301_113229.jpg3448×1113 462 KB
20190301_113240
20190301_113240.jpg4083×840 359 KB

Tästä tuli siis pituusammuntajouseksi turhan pitkä, joten tänään laitoin alulle kolmen jousen rungot. Kaikki tehdään perinteisillä materiaaleilla ja liimoilla. Ylimmät vaahterapalikat ovat oman pihan vaahteraa ja siihen pitää tehdä oman kunnan hirvien jänteistä liimat. Ja sitten pitää Jereltä kinuta kotimaisia sarvia, niin saisi tästä täyskotimaisen komposiitin.

Kaksi alempaa palikkasarjaa on lankkutavarasta sahattuja. Ja niihin sarvet ovat Kiinasta ja nahkaliima ties mistä. Palikoiden paksuus noin 15 millimetriä. Hausjärveläisiä jänteitä on aivan riittävästi, pitää niitäkin jossain vaiheessa repiä.

Muotteja on vasta yksi, yritetään sillä nyt pärjätä, koska kiire ei ole, eikä sen puoleen aikaakaan, joten hiljaa hyvää tulee. Aavistuksen jyrkensin kärjen kulmaa, muuten muoto tuntui ihan hyvältä. Seuraavaksi palikat veteen joksikin aikaa, sitten höyrytys ja muottiin.

verstailua-2
verstailua-2.jpg1000×345 234 KB

2 tykkäystä
2

Oletko hankkinut komposiitin tekoon vaadittavan tiedon foorumilta vai kirjoista? Suomeksihan ei kirjallisuutta ymmärtääkseni kovin paljon löydy.

3

Karpowicz on tärkein kirjallinen lähde. Nyström on hyvä ei-kirjallinen lähde. Sekalaista tietoa löytyy sieltä sun täältä kun vähän kaivelee. Toki yleinen jousenrakennusosaaminen auttaa paljon, ja materiaalien tuntemus, sekä maalaisjärki. Tietoa ja osaamista saa toki parhaiten ihan vain tekemällä tekemällä.

4

Sain viimeinkin uudet lavat muottiin ja kuivumaan. Viikon liotus vedessä, noin 20 minuutin höyrytys ja 15-millinen vaahtera taipui kuin tuore paju, ei mitään ongelmia.

Jereltä sain loistavan vinkin, joka säästi aikaa ja vaivaa reilusti. Heti kun puu on jäähtynyt (noin 20 minuuttia viileässä), niin pois muotista ja puristimen väliin. Minulla on muutama pitkä puristin ja sellaisella kun puristaa muotitetun aihion päistä, niin se asettuu täsmälleen muotin mukaiseen muotoon. Siitä muutama puristus vielä yli, niin tulee just hyvä. Heti perään toinen höyrytyksestä muottiin, jäähtymään ja puristus täsmälleen samaan muotoon. Helppoa ja nopeaa!

Toki homman voisi tehdä kahdella muotilla mutta sitten pitäisi tehdä toinen muotti. Lisäksi kuivuminen kestää paljon pitempään muotissa kuin ilmavasti puristimessa.

20190316_122041
20190316_122041.jpg3451×1630 1.26 MB

6 tykkäystä
5

No niin, tämäkin nytkähti eteenpäin. Kiinan tiikerin sarvet jäivät odottamaan myöhempiä aikoja. Nyt sahattiin Dictumin sarvista liuskat. Sarvet sinänsä olivat ihan hyviä ja sahaus oli melko helppoa. Sarven liimaus oikeaan asentoon vaneriin ja sen jälkeen vaan viivaa pitkin sahaus - siinäpä se.

Sen jälkeen uritus. Jousen rungon uritus oli lähes luvattoman helppoa. Kupera urasikli meni suoraan kuin juna, koska jousen runko oli hiottu täysin suorareunaiseksi – eli siklin urat seurasivat hyvin rungon kulmia. Lisäksi sikli puri hyvin.

Sarvien urittaminen koveraksi olikin hieman työläämpi urakka. Pitäisi tehdä sarvelle jonkinlainen tuki, oikean muotoinen sellainen. Lisäksi pitäisi olla pituussuunnassa kaareva karkea raspi, niin saisi hyvän alun oikealle muodolle. Nyt tuntui vähän turhauttavalta kaapia 3 milliä sarvea pois urasiklillä. Sarvissa urat vähän mutkittelivat, kun vapaalla kädellä vedin. Kovin herkästi lähti kyllä sikli ohjautumaan johonkin suuntaan, ilmeisesti vähän sarven lustoja seuraten. Pitäisi varmaan hioa sarvet mahdollisimman pitkältä matkalta tasaleveiksi ja tilapäisliimata sikliin sivutuet. Jos pari ensimmäistä vetoa menee suoraan, niin loppukin menee suoraan.

Liima laitoin 10 kerrosta. Vähän jäi vaaleita kohtia, vaikka ohuella liimalla vedin ja urien pohjia kaavin vielä auki. Välttänee tuollaisena. Viikonloppuna liimaan sarvet kiinni.

Muotosiklit ovat Jeren tekemät, voin suositella! Pistin jo tilauksen vetämään…

Sarvea-6
Sarvea-61000×460 386 KB
Sarvea-5
Sarvea-5511×1000 345 KB
Sarvea-4
Sarvea-4706×1000 401 KB
Sarvea-3
Sarvea-31000×750 451 KB
Sarvea-2
Sarvea-21000×750 436 KB
Sarvea-1
Sarvea-11000×657 451 KB

4 tykkäystä
6

Hyvä meininki. Runkopuussa ihan suorat uritukset, sarvissa vipatusta sivusuunnassa. Miksi näin?

7

Kuten mainitsin, rungossa oli hyvä ohjaus, eli rungon kulmat ja siklin urat. Koveran sarven urituksessa tällaisia apuja ei ollut, joten terä meni sieltä, mistä se helpoimmin pääsi. Pitäisi siis olla ohjurit aluksi.

8

Sarvi kyljelleen suoraa pöydän pintaa vasten. Sarvi tietty kiinnitettynä. Piikillä tms työkalulla pöydän pintaa myöden viiva muutamia kertoja jotta alkaa muodostua ura. Suora pöytä mielestäni simppelein ohjuri. Beeverillä on sellainen lasilevy monissa työvaihe kuvissa, just tätä touhua ja suoruutta muutoinkin.

1 tykkäys
9

Liimattu.

liimaus
liimaus2755×2934 1.68 MB

Sarvet ja jousi puolilämpimään saunaan, liima kuumaksi ja liimaus saunassa. Kellari on muuten hieman viileähkö paikka, niin tein saunassa. Vaikea sanoa, että miten meni, katsotaan lopputulosta sitten kuivumisen ja hionnan jälkeen.

Ja nyt saunaan!

4 tykkäystä
10

Puristimet otettu pois ja sauma hiottu esille. Hyvältä ainakin näyttää, ei rakoja missään, sarvi näyttää ehjältä ja vaikuttaa menneen ihan suoraankin. Ainoastaan toisen lavan kärkiosassa sarvi naksahti pari senttiä kärjestä poikki, kun väänsin liian tiukalle mutkalle. Ei haitanne yhtään, varsinkin kun sarvi menee siinä lavassa hieman pitemmälle kuin toisessa. Suorakin näyttää vielä olevan.

Vielä pitäisi liimata selkäpuolelle vahvikeliuskat, jotta saan kärkiosaan riittävästi paksuutta. Tänä iltana sekin tulee tehtyä ja sen jälkeen alkaneekin vaikein osuus, eli esitilleröinti ennen jänteiden liimausta.

Arvioin, että noin kymmenkuntatuntia tähän mennessä on mennyt aikaa.

Komposiitti liimattu 4
Komposiitti liimattu 41165×3979 1.01 MB
Komposiitti liimattu 3
Komposiitti liimattu 34128×1613 1.97 MB
Komposiitti liimattu 2
Komposiitti liimattu 24128×1885 2.12 MB
Komposiitti liimattu 1
Komposiitti liimattu 14127×1688 1.52 MB

2 tykkäystä
11

Sehän näyttää hyvältä. Komian paksut sarvet.

Huomasin tuon toisaalla mainitsemani ongelman paksujen sarvien kanssa, että core saattaa lähteä kääntyilemään kieroon. Eli liimatessa sarvi on mennyt ihan pienestikin vinoon, mikä ei välttämättä paksulla corella näy, mutta tulee esille kun puu ohennetaan. Nythän mulla kävi niin että kapeimmilla 30mm coreilla puu oheni ihan minimiin (sarven reunat tulee vastaan selkäpuolellakin) ja täten lavassa oli enemmän sarvea kuin puuta, alkoi core vääntyä vinoon.

Voisi siis olla ihan hyvä että tämmöisissä alle 100 paunaisissa ohentais sarven suorilta 5mm paksuuteen, vaikka perstuntumalta joutuukin tässä vaiheessa tekemään. Lavoista tulee stabiilimmat.
Mitä enemmän sarvea, sitä paremmin pysyy refleksi mutta löllyrä tulee. Vähän pelottaa että miten saan itse tuosta venkoilevasta jousesta suoraa, ainakaan pysyvästi.

12

Kahvan lähellä sarven paksuus tosiaan noin lähes 10 mm, keskellä toki pari milliä vähemmän. Mitäs seuraavaksi? Ohentaminen lopulliseen paksuuteen? Kuinka paljon jänteiden paksuudelle pitäisi varata, jos seurataan taulukon mittoja? Varmaan sarveakin kannattaa ohentaa, ettei jää liian paksuksi suhteessa puuhun. Katkaisu lopulliseen pituuteen? Entä mihin muotoon selkäpuoli ja vatsapuoli kannattaa työstää? Mitä tässä vaiheessa EI kannata tehdä?

Tavoitteena voisi olla 70–80 paunaa 27 tuuman vedolla.

13

Sori kun häiritsen herrasmiesten jutustelua, mutta meneekö tällaisen jousikomposiitin teko siis tässä järjestyksessä: 1) sarvet+core liimaus 2) esitilleröinti 3) jänteet? Eikö voi ensin liimata corea ja jänteitä ja vasta sitten sarvea peräpäähän?

14

Tuomo: Arvioin, että noin kymmenkuntatuntia tähän mennessä on mennyt aikaa.

  • Laskeskelin että n.40 tuntia mennee sarvijouseen aktiivisia työtunteja. Itseltäni ainakin ja kurssilla tekeillä olevat sarvijouset osuvat tähän aikahaarukkaan, joskin he vain karhensivat sarven ja runkopuun pinnat. n.40 tuntia on siis määrä jolloin tekijä tietää koko ajan mitä tehdä. Mitä siihen nyt sitten lasketaan? materiaalien hankinta-ajat jne? Liimojen kuivumisajat tekevät projektista sen pitkän keston. Kuukausi rungon ja sarven liimasauman kuivumista (Karpowicz). Jänteiden liimaus kolmessa-neljässä erässä vie liki kolme viikkoa ja sitten lopullinen kuivaus puoli vuotta tai miten nyt haluaa. Pisimmät kuivausajat pituusjousille olen lukenut puoleksitoista vuotta.

Jere: Voisi siis olla ihan hyvä että tämmöisissä alle 100 paunaisissa ohentais sarven suorilta 5mm paksuuteen, vaikka perstuntumalta joutuukin tässä vaiheessa tekemään. Lavoista tulee stabiilimmat.
Mitä enemmän sarvea, sitä paremmin pysyy refleksi mutta löllyrä tulee.

  • Näinhän se juuri on ja kummastelen miksi Tuomon sarvet liimattu noin paksuina! Sarvissa oleva sisäinen jännite jää jouseen/sarveen muistiin ja jos puuta poistetaan paljon, alkaa sarvi viedä puuta mennen tullen. 5mm sarven paksuutta on jo käypä määrä liimaukseen. Jousen pituudesta riippuen jo n. 3 mm paksuinen sarvi sal alueella antaa n. 60lbs jousen (Karpowicz). Itse tehnyt tokassa (ja nyt kolmannessa) sarvijousessa niin että sarviliuskat ovat 5 cm välein kymmenesosamillilleen identtiset paksuuksiltaan ennen liimausta. Näitä mittoja vasten myös runkopuun mitat tulevat identtisiksi kuin itsestään - tehdään vain peilikuvat paksuuksiltaan. Sarvet ovat jo identtiset ja runkopuusta tulee tietysti tällöin samaten. Tähän kun lisätään täsmällisesti punnitut jänteet ja liimausjärjestys kumpaankiin lapaan, säästyy paljolta tilleröintivaiheessa.

  • Adamin mukaan sarven ja runkopuun suhteesta: Mitä paksumpi on puun suhde sarveen, sitä stabiilimpi jousi ja toisin päin: Mitä paksumpi sarven paksuus suhteessa puuhun, sitä joustavampi/letkumpi tulee jousesta.

Visa: jousikomposiitin teko siis tässä järjestyksessä: 1) sarvet+core liimaus 2) esitilleröinti 3) jänteet?

  • Tottakai, mitenkäs muuten. Esitilleröinti on vain parin sentin taivuttelua polvea vasten. Voimakkaammat taivuttelut repivät jousen selästä, selkähän ei runkopuussa ole yhdellä lustolla kun runkopuu on toisin päin kuin puujousissa. Sanoisin että esitilleröinti ei ole varsinainen “työvaihe”. Jos sarven ja runkopuun paksuudet ovat tehdyt identtisiksi, kuten yllä kerroin, jousi on “esitillerissä” kutakuinkin varmasti. Toki hienosäätö on paikallaan ennen jänteiden liimausta.

Tuomo: Mitäs seuraavaksi? Ohentaminen lopulliseen paksuuteen?

  • Jep, tai tosi liki. Jättäisin n.0,3mm tilleröintivaraa sarveen.

Tuomo: Kuinka paljon jänteiden paksuudelle pitäisi varata, jos seurataan taulukon mittoja?

  • Jänteiden paksuudet vaihtelevat jousityypistä riippuen ja joka kohta jousessa on jänteiltään eri paksuinen. Sal osissa jänteet kuivina 2-3mm on käypä määrä. Jopa yli 4 mm jännekakkuja/keskiharjanteita olen lukenut olevan/nähnyt poikkileikkauksissa.

Tuomo: Varmaan sarveakin kannattaa ohentaa, ettei jää liian paksuksi suhteessa puuhun. Katkaisu lopulliseen pituuteen?

  • Identtisiksi, kuten jo maalailin tuolla… Helpompi taivutella vastakäyryydelle ylimittaisena.

Tuomo: Entä mihin muotoon selkäpuoli ja vatsapuoli kannattaa työstää?

  • Miltei lopulliseen muotoon. Kun muoto/mitat alkaa olla kohdillaan pitäisi paljain käsin koskettelua puuhun välttää. Asetonilla lopuksi putsaten on yksi konsti, mutta itse olen poistanut viimeisen 0,1mm puuta juuri ennen jänteiden liimausta ja sitten vielä karhennus. Adamin mukaan lopullisten mittojon löydyttyä on viikko aikaa jänteiden liimauksen. Muutoin jousi alkaa kerätä likaa ja paskoo pintaansa.

Tuomo: Mitä tässä vaiheessa EI kannata tehdä?

  • En kiirehtisi. En taivuttelisi. Analysoisin tehtyä.

Tuomo: Tavoitteena voisi olla 70–80 paunaa 27 tuuman vedolla.

  • Tätä vasten olisin tehnyt n. 4mm paksuiset sarvet ja liimannut sellaisina. Riippuen jousen pituudesta tietysti.
1 tykkäys
15

Vielä pisti silmään että aika kauas jää keskikohdasta sarvien alkamiskohta… Leveää celik palikkaa vaan väliin… Itse olisin pitänyt huolta että jatkuu liitoskohtia keskemmälle.

16

Noh, toimintatavat hioutuu pikkuhiljaa… Ei nyttenkään ole hankala hioa sarvet sopivaan 5-6mm paksuuteen ja siitä jatkaa coren muotoiluun. Kun laittaa asa gezin, levityskepin, kärkien väliin ja alkaa tilleröinti, on ihan helppo homma raapia vatsasta sarvea ja tilleröidä taipuma. Ja myöskin kuivatusvaiheen pienet epätasapainot ei haittaa, niitä voi vetää pinnelangalla tasapainoisempaan muotoon.
Mistäkö olen niin varma? Koska olen näin jo useasti tehnyt, ihan menestyksekkäästi.
Jousentekijät tietää että vaikka mitat kuinka olisi kohdallaan, silti voi olla tilleri vonksallaan.

Pyöreä liimapinta muuttaa pakkaa niin, että 5mm paksu pyöreä core sisältää paljon enemmän sarvea kuin tasaisen liimapinnan omaava sarvi. Näitä paksujen sarvien käyttäjiä on turkkilaisten tekijöissä, mutta heillä ei ehkä ole niin väkevästi pyöreä liimapinta kuin näissä, eikä siis yhtä paljon sarvea jousessa. Esim. Cem käyttää todella paksuja sarvia myös, mutta hieman loivemmalla koveruudella.

30mm leveässä puucoressa kiinni oleva sarvi on joku 3mm kovera. Eli 5+3mm tarkoittaa että sivusta katsottuna liimakohdan päällä voi olla vain 1mm puuta että tulee 9mm paksu core. Toki tässä tapauksessa siinä on 4mm puuta päällä.
Voi olla siis että tämä koveruus sarvissa vaatisi kapeammat lavat tai jäykemmät jouset.

Kirjastahan löytyy apua miten muotoilla runko nyt, sal osista suht littana pyöristetyillä kulmilla, vatsan kuitenkin ollen pyöreä. Kasan kolmion muotoon, vatsan ollen pyöreä. Voi kaivertaa uraa kasaniin vähentäen painoa.

Kahva keskeltä joku 19mm leveä, 30mm paksu.
Nuolenohituskohdasta 18 leveä, 23mm paksu.
Keskeltä sal 30mm leveä, 10mm paksu.
Sal/kasan vaihdos 28mm leveä, 9mm paksu.
Kasan 25mm leveä, 14mm paksu.
Kasan/tip vaihdos 14mm leveä, 15mm paksu.
Tip 11mm leveä, 17mm paksu.

Kasan on vähän jännä, se osio pitää paksuutensa aika samana alusta loppuun saakka, mutta kapenee jonnekin 23mm tienoille. Alussa siis 28mm leveä, lopussa 23mm. Sotajousissa kasan harjanne alkoi yhtäkkiä, pituusjousissa kolmio (ei suoranainen harjanne kuten sotajousissa) kasvoi tasaisemmin pidemmällä matkalla.

Noissa on jännekerroksen lisäys huomioitu jo. About tommosia mittoja löytyy Karponkin kirjasta.
Jännekerros lisää rapiat 2mm leveyttä ja sal osiin 3mm paksuutta, kasaniin 2mm. Jännekerros tekee taipuvista osista littanammat. Eli jänteitä pitää latoa enemmän lapojen reunoille, koska tässä muotoiluvaiheessa selästä tehdään pyöreä. Dedikoiduissa pituusjousissa oli pyöreä selkä, mutta se voi olla kenkku toteuttaa ekassa jousessa, en suosittele. Been there!

1 tykkäys
17

Tässä sarven koveruus haittaa sarven paksuuden mittaamista, varsinkin kun sarvi oli hieman leveämpi kuin runko. Muutenkin, en ole ihan vakuuttunut, että mitään täysin valmista kannattaa liimata, vaan liimauksen jälkeen pitää olla aina työstövaraa, ihan varmuuden vuoksi. Pitää tosiaan mitata täsmällisesti koveruuden aiheuttama erotus, että kuinka paljon sarvea lopulta on ohuimmassa kohdassa. Lähinnä tillerin kannalta olennaisin mitta on ohenema kahvan jälkeen tuohon sal/kasan-vaihdokseen, maltillisesti ohenee. Nyt runko on täysin tasapaksu, joten sen perusteella sarven paksuus on vielä helppo määrittää ja ohentaa sopivaan paksuuteen.

Edit: Sarven paksuus on keskellä lapaa paksuimmillaan vähän alle 6 millimetriä. Kovera uritus syö noin 3 millimetriä. Reunasta mitaten sitten se 9 millimetriä. Lienee aika hyvä paksuus, vähän varaa tasoitella vatsaa ja pyöristää kulmia.

Pitääpä vielä ihmetellä kirjallisuutta.

Seikkuhan on näin joskus tehnyt ja ihan hyvällä menestyksellä. Silloin kyseessä ei tietenkään ollut turkkilainen malli, vaan pikemminkin jännejousen viritys. Onnistuu toki, jos jousen vatsa on tasainen, jolloin siihen on helppo liimata mitä tahansa materiaalia, kuten vaikkapa sarvea. Ja onhan näitä tehty jonkin verran maailmalla, niin sanottuja tavallisia jänneselystettyjä jousia sarvivatsalla. Niistä vaan sanotaan, että ei ole hyvä, koska materiaaleja ei rasiteta riittävästi mutta kuten tavallista, kova mittausdata puuttuu.

18

Tuosa noin 8 minsa kohdilla alkaa sarven työstöt.
Kiinnittäkää huomita sarvien paksuutteen ja kuumesus sekä jähdytys tapaan. Itse olen aikoinaan samaa kokoillut kun sarvia oon keitelly levyiksi ja noin hanne taipuu.

Aasialaiseen (tässä Korealaiseen) tyyliin myös kuuluu että pylly ei nouse vaan kaikki tapahtuu istuvaltaan ja työkalut on vieressä. Uritus tyyli oli ihan tiedossa, mutta liikkuvaa kuvaa en ole aijemmin nähnyt.

19

Hyvä dokumentti! Muutamia huomioita:

-ohuet rungot ja sarvet, kaikki hyvin siroa jo liimausvaiheessa
-pitkät selkäjänteet, kammattu jännenippu oli koko taipuvan lavan pituinen
-vähäinen liiman käyttö (sarven liimaus, pari sutaisua liimaa ja siinä se, toki pohjustettu hyvin)
-laadukkaan oloiset, isot ja suorat sarvet

20

Sille on syynsä miksi tuossa prosessi on eri, kuin turkkilaisissa aikanaan. Korealaiset jouset on profiililtaan (kahva, kasan eye jne.) ja jäykkyydeltään ihan eri kuin turkkilaiset.
Kyllä 3mm sarvi tasaiseksi levytettynä taipuu. Entäpä ontto efektiivisesti jopa 12mm paksu sarvi? 8 milliä oikea paksuus, 3mm kaltevuuden takia lisää ja 1mm extraleveyden takia lisää. On vähän eri peli ja voimaa tarvitaan puristukseen huimasti lisää, myös ehkä tämän takia lisää liimaa.

Olen useasti nähnyt tuon videon mutta silti ihmetyttää, koska eikös juuri korealaiset olleet ne jotka valeli monenmonta ohutta liimakerrosta. Ehkä kaikkea ei näytetä?

Nämä kaikki eri toimintatavat on mielekiintoisia, oppii paljon hyödyllisiä nyansseja, juurikin mikä on tarpeeksi hyvä ja niin edelleen. Esimerkiksi tuo jännematon geeliyttäminen, sitten liimahuljuttelu ja jouseen asettelu on ollut ymmärtääkseni kevyiden jousien liukuhihnatouhua ja siihen sopiva. Noin muuten ei minun mielestä tuolla ei saa niin siistiä jälkeä kuin turkkilaisissa yksittäisten nippujen asettelussa. Voi tulla jopa ongelmia tarttumisessa.

Kun jouset on olleet erilaisia, vaatimukset ovat olleet erilaisia jne. Hyvinhän ne korealaisetkin ampuu.