Aijai mitä kehua. Kiitos! Ei tämmöstä suomalainen paljoa kestä…
Jospa perässä hiihtäjätkin saapuu lopulta maaliin? @KristianR oli esimerkiksi niin nätti rekurvijousi, että nopeastihan nämä uudet haasteet hanskataan kun on intoa. Seuraavaksi vaan pari liimapintaa niin sarvikomposiitti on valmis!
Sitten kun Utahiin tai conquest cuppiin tulee lähtö, niin lähteehän sinne joku messiin myös?
Eikös tuo Conquest Cup ole kutsukilpailu? Ja tämän vuoden tuloksista en löytänyt mitään perinteisiin liittyvää. Jotta Utahiin asti olisi järkeä lähteä, niin 400 metriä pitäisi olla ihan arkipäivää, vähintään 80-paunainen jousi kevyt vetää ja siperin hallinta sujuu vaikka silmät kiinni. Ja lisäksi hyllystä olisi hyvä löytyä vähintään 2–3 eri luokan kilpailukykyistä jousta. Niin ja pellavajänteisiin pitäisi panostaa paljon.
Conquest cuppiin oli lähtenyt aikaisemmin myös brittejä mukaan lonkkareilla, en usko että siihen kummoinen karsinta tehdään. Phil Keary ainakin oli siellä.
Utahiin voi lähteä ampumaan vaikka puujousella myös. Toki ymmärrän, onhan sinne matkaa. Minä tietysti osallistuisin ainakin 70# ja rajoittamattomaan.
Viikonloppuna kun pääsin näkemään noita sarvijännejousia, niin ei voi kuin ihmetellä että miten pystyy tekemään noin laadukasta jälkeä tuollaisella tuotantomäärällä. Oon kyllä seurannut noita kaikkia rakennusketjuja, silti kysymyksiä olis vaikka kuinka että miten noita rakennetaan. Ehkä joku yleinen sarvijousen rakennusketju ois hyvä missä käydään vaihe vaiheelta alusta loppuun toi rakennusprosessi työvaihe kerrallaan ja selitetään rautalangasta vääntäen mitä tehdään missäkin vaiheessa. Ihan termeistä lähtien, core, kasan, siyah jne. Työkalut mitä tarvitsee, siitä köysityökalusta jolla sarvet ja puu liimataan yhteen, mistä sillä se kiristäminen alkaa ja miten. Mitä liimoja käytetään eri osien liimauksessa, mitkä kaupalliset liimat sopii mihinkin jne. Ja sitten erottelu, että miten minkäkin alueen jouset eroavat toisistaan. Linkit eri alueen jousiin, mittoihin. Linkit hyviin sarvia kauppaaviin yrityksiin, liimoihin jne. Tässä voisi muutkin sarvijousen tekijät auttaa. Tietysti YouTube ja netti ylipäätään on täynnä tietoa mutta suomenkieleksi tehty sarvijousen rakennusprosessi jota sitten voisi aina päivittää kun tulee uusia työtapoja/oivalluksia nii se se vasta olisi hienoa! Toki nää nykyisetkin ketjut on jo täynnä tietoa ja osaan näistä mietteistä löytyy vastauksetkin mutta aika usein se tieto pitää kaivaa kun välissä on kommenttia. Jos vaikka sellainen pitkä rakennustarina jossa kommentointi olisi vasta sen koko tarinan jälkeen niin olisi selkeämpää löytää haluamansa tieto. Tietysti täähän veisi aikaa ja ymmärrän jos jonkun mielestä tän saman tiedon saa netistä muualtakin “että kaiva sieltä”. Mun tekemiset rajoittuu vielä puujousiin ja jos vuoden sisään saisin tehtyä Ugrin tai ton Novgorodin jousen tapaisen niin oisin jo siihenkin tyytyväinen. Sarvijousia sit ehkä joskus
Kyllä löytyy Jeren ketjuista kaikki vaihe vaiheelta. Ehkä luen niitä liiankin tutuksi käynein termein ja silmin, eli moni perusasia on saattanut jäädä niissä mainitsematta.
Sarvijousen teko on monivaiheinen juttu ja siitä kirjoittaminen myös pitkällinen homma.
(vaatii kirjan verran perusteita)
Jos kuvassa on vaikka runkopuun uritukset ja kuvatekstinä: Rungon uritukset…
Niin ei siitä vielä voi tietää miten niitä tehdään. Ja miten niitä tehdään suoraan. Ja miten niitä tehdään oikean syvyisiksi jne…
Mulla on aika vaihe vaiheelta kirjoitettu ketju vanhalla foorumilla mun Ottoman II jousesta.
Katson löydänkö linkkiä…
https://primitiivijousi.fi/vanha_keskustelu/viewtopic.php?t=3686&start=0
Löytyi. Tuossa 2014-2015 tekemäni Ottomaani II.
Ko. jousen kasanit ovat ylipitkät, siksi siitä tuli mitä tuli ja se aiheutti paljon vaivaa sivuvenkoiluineen. Olen jopa pilkkonut jousen kasanit lyhemmiksi tänä vuonna, mutta se kuten muutkin jousiprojektit laahaa hisukseen.
Yhden nykylimoin liimatun sarvijousen tein kurssiesimerkkikappaleeksi viime talven/kevään aikana.
Ymmärrän että pitkän aikaa jousia tehneet ei aina jaksa kirjoittaa kaikista yksityiskohdista mitä milloinkin tehdään.
Tämän kaivoin tuolta yhdestä ketjusta joka tuli itselle yllätyksenä. Aloittelija ei millään voisi tietää että miten runkopuun lustot on sarvijousessa. Eli ymmärsinkö oikein että se mikä on puujousessa selkä onkin sarvijousessa vatsa?
Hienoa että tekijät jakaa kuitenkin suurimmaksi osaksi täällä tietoa ja vastailee välillä tyhmiinkin kysymyksiin 
Ja Jerellä on kyllä hyvin selitetty noi tekemiset, silti välillä jää vaan jotain itselle mysteeriksi. Sarvijännejousen teko for dummies vois olla osuva otsikko jos sellasen edellä mainitun rakennusketjun pistää pystyyn. Tietysti tekemällä sitä vaan oppii, mutta kun on mahdollisimman paljon yksityiskohtaisesti selitetty jousen rakentamista niin tulee vähemmän epäonnistumisia. Ja oon käsittänyt että sarvijousen kanssa sitä tulee jokatapauksessa ainakin aluksi
Siis mullahan aikuisten oikeesti on todella yksityiskohtasia selityksiä aiheesta. Kun itse aloitin niin ei ollut mitään. Ja silti pääpiirteet sai luettua siitä Adam Karpowiczin kirjasta.
Mun mielestä ongelma ei ole tiedon saanti vaan halu ettiä sitä. Ei niinkun pahalla, mutta jos jotain haluaa tehdä, siihen kyllä löytää neuvot.
Jos esim. minä nyt aloittaisin tekemään sarvijousia HYPPISIN RIEMUSTA kun joku olisi näin paljon takonut omalla äidinkielellä juttua nettiin. Lukisin jokaisen ketjun missä sarvijousia sivutaan vähintään 5 kertaa.
Olen lukenu tämän Adamin kirjan vähintään 6 kertaa ja lukemattomasti useammin palannut lukemaan yksittäisiä kohtia.
http://www.ottoman-turkish-bows.com/
Jos jotain tämmöiselle keskustelupalstalle jakaa, ei kannata odottaa että kaikki intoa puhkuen lähtee messiin rakentelemaan. Mutta myönnän, vähän kyynistyy kun tajuaa miten vähän käyttöä sille minunkin valuttamalle kokemukselle täällä on… Helposti tuhat viestiä pelkkää sarvijousta täällä multa.
Omat harrasteet on omat ja jokaisella veteraanilla rupeaa postaustahti hiipumaan, jokaista detailia ei enää jaksa auki näpyttää.
Lyhyesti: “sarvijouset for dummies” voisi olla kiva mutta tuskin siitä vaivan verran iloa olisi.
Ei. Periaate on sama kuin vaikkapa yksipuisen jousen vastakäyriä kärkiä taivutettaessa – vetopuolen pitää olla kunnossa, jotta se ei ratkea. Valmiissa jousessa puuytimeen kohdistuu vetoa jousen selkäpuolella, vaikka puu onkin jänteiden alla “suojassa”, joten senkin puolen pitää olla kunnossa. Eli lyhyesti, puu on komposiitissa samalla tavalla kuin yksipuisessa ja paras materiaali on sellainen, jossa lustonkulku on mahdollisimman suora ja yhtenäinen, kuten missä tahansa puujousessa. Komposiitissa taivutukset ovat vaan ehkä jyrkempiä, joten puun pitää olla priimaa, jotta ei ratkea. Toki höyrytys auttaa, kuten myös oikeanlainen muotti.
Parasta on tosiaan lukea jo kirjoitettua asiaa – mistä suuri kiitos Jerelle! Mutta se ei riitä, vaikka olisi kuinka tarkat ja täydelliset ohjeet, koska asia pitää myös ymmärtää. Ja tässä ei ole mitään henkilökohtaista, vaan kyse on vain siitä, että ymmärrys muodostuu vasta tekemisen myötä. Ohjeet eivät koskaan voi olla täydelliset, vaan osaaminen syntyy vain tekemällä ja oppimalla siitä. Ohjeilla pääsee alkuun ja ne helpottavat ymmärrystä ja oppimista. Jos kärjistetään vähän, niin viulun tekemiseen löytyy valtavasti ohjeita mutta vasta kokemuksen myötä tekijä saa viulun soimaan hyvin. Sama koskee jousen veistämistä ja rakentamista. Kyse on myös siitä, että kaikkea ei tarvitse tietää, vaan pitää ymmärtää tietyt periaatteet ja lainalaisuudet.
Ja tässä erottuvat niin sanotusti jyvät akanoista – ne, ketkä oikeasti haluavat tehdä ja oppia, joilla on intohimo vaikka jousenrakentamista kohtaan, tekevät komposiittijousen vaikka olohuoneen lattialla ilman mitään aiempaa tietotaitoa. Jos jotain ei osaa, niin sitten kokeillaan ja opetellaan, tämän suhteen Jere on kyllä ollut esimerkillinen!
Edit: Lisätään nyt vielä sen verran, että toki kannattaa aina kysyä, jos joku asia jää vaivaamaan tai hämäräksi. Kyllä vastaus aina löytyy!
Loistavaa että jaksat kirjoittaa! Kyllä tää tietomäärä myös madaltaa sitä kynnystä aloittaa rakentaminen, mutta siltikään se ei tosiaan tarkoita että kaikki jaksaa aloittaa. Mun mielestä se että kuitenkin jaetaan tietoa näin paljon on hyödyllistä vaikkei kukaan heti alkaisikaan tekemään sarvijännejousia. Vuosien päästä joku voi alkaa ja tää foorumilla oleva tieto on varmasti korvaamatonta silloinkin. Jatka siis samaan malliin💪
Hyvä että tuli selvennys 
Pelkkää asiaa! Tämän foorumin ohjeilla mä oon itsekin aloittanut puujousen veistoa, siltikin lähes kaikki virheet tullut tehtyä. Liian taipuva jousi keskeltä, liian taipuvat kärjet, paahdon epäonnistumisia, lavat ohenee epätasaisesti ja itseaiheutettuja murtumia puuhun ja välillä kirves vähän haukannu liikaa puuta. Ohjeet on siis olleet hyvät mutta vika ollut tekijässä. Yksityiskohtaisilla ohjeilla on kuitenkin mahdollista tehdä niitä virheitä vähemmän.
Samaa mieltä ja hienoa että on noin paljon oppimishalukkuutta. Moni ei pysty samaan vaikka puujousia tulee itsekin tehtyä olohuoneen lattialla. Jos nyt ensin oppisi rakentamaan niitäkin
Monet asiat mitä täällä luen, jossain vaiheessa tulee käyttöön, usein vain odottaa että sitä aikaa tehdä löytyy.
Jerellä kova tulos, parhaat onnittelut vielä näin täältäkin! Valitettavasti en itse nähnyt ammuntaa, kun piti vahtia päämajaa. Kun 500 m raja rikkoutuu, niin vitten varmaankin olemme kaikki viuhahtamassa…
Kiitti. Ei kait tuo 500m ole kaukana kun asiaan kerkeää paneutumaan. 
Ammuntatekniikkaa pystyy hyvin talvellakin treenaamaan. Pitäisi ainakin lähelle 500m päästä keväällä!
Tuomo kirjoitt vastaten Kristianille kun Kristian kysyi että onko puun lustot toisin päin sarvijousessa:
Ei. Periaate on sama kuin vaikkapa yksipuisen jousen vastakäyriä kärkiä taivutettaessa – vetopuolen pitää olla kunnossa, jotta se ei ratkea. Valmiissa jousessa puuytimeen kohdistuu vetoa jousen selkäpuolella, vaikka puu onkin jänteiden alla “suojassa”, joten senkin puolen pitää olla kunnossa. Eli lyhyesti, puu on komposiitissa samalla tavalla kuin yksipuisessa ja paras materiaali on sellainen, jossa lustonkulku on mahdollisimman suora ja yhtenäinen, kuten missä tahansa puujousessa. Komposiitissa taivutukset ovat vaan ehkä jyrkempiä, joten puun pitää olla priimaa, jotta ei ratkea. Toki höyrytys auttaa, kuten myös oikeanlainen muotti.
Ja vastaan. Adamin kirjan mukaan ne on just toisin päin. Eli se puoli vaahtera-aihiosta joka olisi jousen selkä puujousesta on jousen vatsa sarvijousessa. Näiden ohjeiden mukaan minä olen ne tehnyt. Tietenkin höyryttämällä taivutettu osuus on “yhdellä” lustolla. Niin ettei lusto aukea/katkea taivutetun kaaren selästä missään kohtaa.
Adamin sanoin sivu 70 Ottoman Turkish bows:
“The limbs have the graining running along the lenght, and the bark side of the tree trunk is always oriented towards the belly for the belly for the limbs to be cut “flat grain”.”
Näin, eli tätä koetin tuossa selittää “flat grain” tarkoittaa että sisempi syy paistaa (on otettu esiin) selkäpuolella täysin tasaisesti katkeamatta kertaakaan runkopuun osassa. Lapa/runkopuu on muotoiltu lataksi.
Jeren tapaan olen tankannut Adamin kirjan moneen kertaan, nettiä hitokseen. Ihan en mene takuuseen, mutta jos kaivatte muutaman lauseen Adamin kirjasta niin löydän sen ulkomuistilla sekunneissa kirjasta. Kirja kulki mukanani kolmisen vuotta melkein päivittäin. Työmatkat, lomamatkat, kotona. Silloiseen toimeeni, teatterimusikantin työhön, sisältyy paljon odottelua ja matkustelua. Hyödynsin ne Adamin kirjan parissa. Työryhmä alkoi jo kysyä että eikö tuo ole luettu kun kolmatta vuotta kulki muassani… Avasin kirjan olevan työskentelyopas, ei proosaa.
Sarvijousen tekijälle Adamin kirja on ehdoton opus. Netistä löytyy… kyllä, mutta ei yhtä selkeää kokonaisuutta ja läppärin tai kännyn räplääminen on B osastoa kirjaan verrattuna minun mielestäni. Adamin kirjasta löytyy nykyään netistä päivitetympi versio.
Joo, pahoitteluni huonosta vastauksesta. Noinhan Karpo tosiaan sanoo. Mutta tärkein syy on ilmeisesti juuri tuo taivutuksen aikainen kestävyys. Nykyisillä taivutusmenetelmillä se ei ole ongelma. Tosin, vaikka runko olisi samoin päin kuin jännejousissa, niin selkä ei lopulta pysy yhdellä lustolla rungon muotoilun yhteydessä. Lieneeköhän tuolla oikeasti mitään merkitystä, jos runkopuu on joka suhteessa priimaa. Jerellähän on jo kokemusta vaikka kuinka!?
Joo ei se olekaan puujousen tapaan yhdellä lustolla koko leveydeltään. Runkopuun lattamuodon keskeltä tulee tulla esiin yksi syy kokonaisena. Reunoille jää täten muutama lusto näkyviin samanmoisena, mutta kapeana siivuna. Vaahteraa kun helposti löytää yli 7mm lustolla nin homma on suht helppo tehdä.
Noooooh, sen sanon että omasta mielestä sillä ei ole lähes mitään väliä miten syyt juoksee sarvijousessa. Sahailen mahdollisimman suoraan kyllä vaahteran, mutta olkoon syyt pystyssä, kyljellään, vinossa - aivan sama. Niin ja samoin lustopaksuus, en mittaile.
Toki jos syyt ihan villisti juoksee kyljestä ulos, ei se ole toivottavaa. Mutta kannattaa nyt pitää mielessä että jos sitä puuta on lavassa enää 3-4mm taipuvilla osilla, on aika yksi hailee miten se siellä on.
Myös ikänä en oo kattonu kummin päin taitos tulee, sydän vai kuori kumpaan suuntaan.
Ja eipä noita mulla ole ratkennutkaan. Se yksi jousi katkoi poikittain puucoren, mutta se oli puhtaasti siitä kiinni että jänteitä oli liian vähän. Ja siis katkeamat oli kuin sahalla poikittain vedetty, ei johtunut mitenkään syykulusta.
On mulla ollut jousessa oksankohtaakin vähän, en vaan ole teille kertonut. Nyt en muista edes mikä jousi se oli. Joskus piruuttaan teen tämmösiä irvokkaitakin juttuja, joista yleensä otan kuvan, mutta sitten se unohtuukin jo.
Oma kokemus tukee sitä että vaahteralta vaaditaan vaan sellaista sisäistä jäykkyyttä, ettei se irtoa omista lustoistaan, kuten joku paska-bubinga.
Toki kannattaa parasta puuta laittaa mitä löytyy, mutta moni toimii…