Jousen leveys ja viruminen

Leveyttä täytyy aina olla sen verran, että suorituskyky ja ennen kaikkea jousen turvallisuus on taattu.

Mutta ei siitä ole haittaa. Myötäkäyristymätön jousi varastoi tehokkaammin energiaa, jolloin se lennättää nuolta paremmin kuin liikaa myötäkäyristynyt jousi, massoista huolimatta.

Ei nopeus suoranaisesti romahda, mutta vähenee kuitenkin, viimeistään käytössä ajan myötä. Leveän jousen etu nimenomaan tulee maksutta, sehän päinvastoin tuottaa etuja. Pidempi jousen elinikä ja parempi heitto.

Jokainen voi havaita, miten suuresti ylirakennettukin (leveä) jousi lennättää nuolta hyvin, kunhan kärjet on tehty asiallisen kapeiksi, kuten normaalistikin. Yleisempäähän on että jousi on liian kapea, kuin liian leveä.

Ei pidä paikkaansa.

Ei pidä paikkaansa.

Ei pidä paikkaansa.

Kuten jenkeissä sanotaan, pieni määrä tietoa on vaarallinen asia.

Baker (2000: 8): “If a limb is made too wide for the wood type used, it will take slightly less set, but at too great a cost in mass. On a typical 50 lb bow one inch of set is worth about 3 fps, one ounce of limb mass is worth about 1 fps. Adding 25 % unneeded width to a limb raises an average bow’s mass by about 5 oz.”

Valheita vastaan pitää taistella, kun näitäkin keskusteluja lukee joukoittain jousenrakennuksesta kiinnostuneita ihmisiä.

Oikean levyinen jousi on heitoltaan kaikista paras, ja yhtä kestävä kuin mikä tahansa liian leveä jousi. Kapeat jouset ovat lisäksi olennaisesti helpompia valmistaa, niin puunkaadon, pieninnän, teipperöinnin kuin tilleröinninkin osalta.

Uskomatonta. Vääristelet minkä kerkeät ja sanot vielä minun puheita valehteluksi?

Tässä vertaan myötäkäyristynyttä jousta myötäkäyristymättömään oikein mitotettuun jouseen, ei mihinkään 60mm leveälapaiseen. Ymmärrätkö tahallaan väärin? Turha lienee edes kysyä. Olet väärässä.

Pitää paikkansa ja olet väärässä. Taas samat kuin edellisessä, leveä jousi siinä määrin että mitoitus on oikea. Kun jousessa on 7cm settiä, mitoitus ei ole oikea, eikä se vänkäämällä muuksi muutu.

Eli nyt kun jousi ottaa 3" settiä, meinaa tämä 9fps heiton hidastumaa. Ja koska 1fps = 1 unssi (28,35g) lasketaan pyöreästi, että setin muodossa tulleen hidastuman saisi ylirakennettua nollapisteestä lisäämällä jouseen 255 grammaa painoa. Pitääkö paikkaansa?

Pitää ymmärtää, ne ketkä haluaa, että ylirakentamista käytin ääripään esimerkkinä asiasta. Näitä selvästikin tarvitaan, kun käsitykset on luokkaa “ei sen nopeus hirveästi laske”. Silloin ainakin laskee kun jousi katkeaa.
Edellisesta Bakerin lainauksestakin voidaan havaita, että useamman kymmennen gramman massat ei paina jousessa mitään, mutta tuuman setti muuttaa jousta radikaalisti.

Missä nämä erot mitoituksessa sitten huomataan, muualla kuin jousen kestossa, esimerkiksi pituuskentillä. Tästäpä löytyi hauskasti ensimmäinen hakutulos googlesta, Steve Gardner ja broadhead luokan ennätysjousi. http://www.primitivearcher.com/smf/index.php?topic=47205.0
Otsikko onkin hauskasti “Overbuilt bow”.
Eikä ole ainoa kerta kun useamman sadan jousen tehnyt mies puhuu siitä, miten koko jousenteon urallaan jousien massa on jatkuvasti kasvanut.

Jokaisen oma asia on, onko muutaman millin leveämmän jousen veistäminen ylitsepääsemätön asia, tekeekö esikuvien mukaan vain 30mm leveitä jousia, peräti peukalonlevyisiä vai 40mm leveitä. Turha kuitenkaan yrittää työntää omia innostuksia kapeisiin jousiin muiden kurkusta alas jonain totuutena. Kyllä ne erot nähdään, ei ne muuksi muutu. Ja nimenomaan, valheita vastaan tässä taistellaan.

Lipeää taas aiheesta mutta menkööt.

Laskin, että tasaleveä pyramidijousi (kapenee nollaan lavan kärjessä), jonka lavan pituus on 850 mm ja leveys tyvessä 25 mm ja paksuus 19 mm, painaa 122 grammaa per lapa. Jos leveys on 50 mm ja paksuus 15 mm, niin massa on 191 grammaa. Oletuksena, että jouset ovat yhtä jäykät ja puun tiheys 600 kg/m3. Eroa on noin 70 grammaa per lapa. Massa lavan tyvessä ei hidasta jousta käytännössä lainkaan, vaan voidaan olettaa, että kärkikolmannes on se, joka vaikuttaa. Jos sama laskelma tehdään kärkikolmannekselle, niin ero on enää 23 grammaa per lapa. Tuplaleveän jousen “ylimääräinen” massa hidastaa siis teoriassa noin 1 fps. Ja mikäänhän ei estä tekemästä leveän jousen kärkikolmannesta yhtä kapeaksi kuin kapean jousen, jolloin ylimääräinen massa ei enää hidasta jousta.

Näin siis laskelmin, käytännön kokeet tulevat kyllä aikanaan, tämä(kään) asia ei jää pelkäksi Excel-pyörittelyksi.

Jos unohdetaan historialliset ja kulttuuriset perustelut, niin kyllä leveälapainen puujousi puoltaa paikkaansa nopeuden ja kestävyyden näkökulmasta. Virumalla ja sen mukanaan tuomalla hystereesillä on yllättävän iso vaikutus jousen nopeuteen. Jeren väite voi olla ehkä huonosti muotoiltu (virumaton jousi ei välttämättä varastoi paremmin energiaa, vaan sen hyötysuhde on parempi) mutta idea pätee - virumaton jousi hakkaa vastaavan virumattoman jousen suorituskyvyssä milloin vain. Leveys tuo rasituksen sietoa ja sitä kautta muita etuja. Gardnerin testien perusteella 28 tuuman vedolle mitoitettu jousi on parhaimmillaan noin 23–24 tuuman vedolla, eli juuri ennen kuin jousi alkaa virumaan. Vedon pidetessä absoluuttinen nopeus kasvaa mutta suhteellinen (suhteessa jousen jäykkyteen) pienenee, koska hyötysuhde putoaa viruman ja hystereesin myötä.

Jousella ei ole “oikeaa” leveyttä - vai voiko joku kertoa, miten se määritellään? Jokainen jousi viruu jonkin verran mutta parhaimpia ovat ne, jotka viruvat mahdollisimman vähän. Leveälapaisia jousia on tehty aikanaan ihan syystä ja tehdään yhä edelleen.

Tiivistäen, leveälapainen jousi on suorituskyvyn näkökulmasta parempi kuin kapea jousi JOS jousi tehdään oikein. Muuttujia on kuitenkin valtavasti, joten johtopäätös, että leveä on parempi kuin kapea ei tietenkään päde automaattisesti.

Baker on guru mutta Bakeriakin kannattaa lukea kriittisesti. Vaikka Bakerin sanomiset ovat pitkälti täyttä asiaa ja totta, niin niissä on myös toinen puoli, jota ei välttämättä ole huomattu tai aina ymmärretty.

1 tykkäys

Opettele esittämään argumenttisi tarkemmin. Nyt esitit jälleen sarjan huikentelevaisuudessaan epätosia yleistyksiä, ja sitten jälkikäteen tuot esille, että puhuit erityisistä tapauksista. Ei tämä sillä tavalla toimi.

On kosolti näyttöä, Bakeristä ja Perrystä alkaen, miten kärkien kapeus ei yksin riitä, tarvitaan kapeutta eli keveyttä myös sisempänä kaaria. Näyttöä on sekin, että olen ampunut 268 metriä erittäin kapealla syreenijousella, kun sinä kahlaat leveine syreenijousinesi 240 metrin tuntumassa.

Tämä on kiinnostava väite - mutta miten määritellään jousen oikea leveys? Lisäksi, pelkkä määrite “leveys” on epätäsmällinen, koska oikeasti kyse on jousen etuprofiilista ja sitä myöden tillerimuodosta. Ne taas riippuvat jousen mitoituksesta ja siitä, mitä jouselta halutaan. Kyse on paljosta muustakin kuin vain “leveydestä”.

Jos jousi viruu, niin se kertoo siitä, että jousi on ylirasittunut. Nopeimmat jouset ovat niitä, jotka ovat viruneet mahdollisimman vähän, eli jousen pitää olla mitoitettu oikein. Yleensä puhutaan jostakin syystä ylimitoitetusta (overbuildt) jousesta - katso Jeren PA-linkki. Monet muistanevat Bakerin pitkän ja leveän pekaanijousen ensimmäisessä MOJAM-tapaamisessa, oli todistetusti nopea jousi. Gardnerin huippujouset ovat niitä, jotka eivät ole viruneet. Omat kuitujousen päihittäjät ovat ylimitoitettuja.

On ihan yksi ja sama, tehdäänkö jousesta riittävän pitkä tai leveä tai molempia, jos tavoitteena on mitoittaa jousi niin, ettei se viru lainkaan tai vain mahdollisimman vähän. Kapeissa lonkkareissa käytetään pituutta, lyhyissä lattajousissa leveyttä.

Joten, jos määritellään, että “oikean levyinen jousi” tarkoittaa sitä, ettei jousi viru lainkaan, niin väite on tosi. Suomalaisista tekijöistä varmaan kukaan ei käytä näppituntumaa kummempaa metodia jousen oikean leveyden määrittämiseksi. Lähimmäksi pääsee Gardner “no set” -menetelmällään, joka perustuu viruman seuraamiseen. Siinäkin pitää aluksi tehdä jonkinlainen olettamus kokemuksen perusteella.

Ja sinä voisit opetella keskustelemaan normaalisti, ilman tahallista väärinymmärtämistä.

Juttuhan alkoi näin:

  1. Kapea jousi myötäkäyristyi huomattavia määriä (arvio jopa yli 7cm)
  2. Ehdotan leveämpää lapaprofiilia
  3. Sinä sanot että asia ei ole niin yksinkertainen, koska massa kasvaa
  4. Sanon että leveämpi jousi vain parantaa suorituskykyä, koska se ei viru samoin kuin kapea jousi
  5. Sanot että ei pidä aina paikkaansa, ei KAIKKI leveät jouset ammu paremmin

No minähän se olin väärässä ja hämäävästi puhuin, koska en rajannut 8cm leveää jatobajousta pois tyhmästä yleistyksestäni. Tästä lähtien alan varmaan listaamaan ehdot, mitkä pitää täyttyä että yleistykseni pitää paikkansa. Sitten on rento meininki ja kaikki tyytyväisiä.

Ammuitko ennätyksesi 7cm settiä ottaneella jousella, vai kenties paremman leveyssuhteen omaavalla jousella? Minä taisin ampua lähes tuplat leveällä syreenillä - jännä miten niin leveä jousi heittää nuolta mihinkään.
Ei pahalla, mutta nuo eivät ole kummoisia pituusammuntalukemia alkuunkaan. Toivottavasti päästään ensi vuonna paremmille tuloksille. Vaikka tommosilla 55mm jalavilla mitä multa löytyy siihen mennessä toivottavasti vino pino.

Mielenkiintosta lukea näitä vanhoja vääntöjä, kun tulee eteen hakuja tehdessä.

Tästäkin jo pari vuotta aikaa. Hei muuten, yksipuisten suomen pituusennätys on hallussa 55mm leveällä jalavajousella!

Tuo sinun jalavajousesi oli noin 80-paunainen lattajousi, eikö? Jalava on tiheydeltään niin alhainen puu, että 55 mm on tyypillisen 60-paunaisen jalavapuisen lattajousen leveys. Sellaisia jousia minäkin jalavasta aikoinaan tein, jotta setti pysyi siedettävänä. Suomen yksipuisten ennätys on siis ammuttu kapealla jousella.

En kummallakaan noista olkiukoista. Jousessa on itse asiassa noin kuuden millin refleksi, puolentusinan pituuskisan jälkeenkin. Jousi on keskilavoista 23 mm leveä, eli jousessa on leveyttä vajaa 0.4 mm / pauna. Se on siis empiirisesti hyvälaatuiselle pihasyreenille sopiva leveyssuhde. Tosin jos kohtuullista settiä pidetään ihanteellisen mitoituksen merkkinä, niin tämä peukalonlevyinen 60-paunainen on liian leveä.

80 paunainen rekurvijousi. Eli kauhistus jo itsessään varmaan. Vatsa paahdettuna tämä jousi otti settiä 10-20mm. Siitä voi jokainen tuumailla onko alimitoitettu vai ei. Pointti seisoo: tee jousestasi oikean levyinen, ettei myötäkäyristyminen uhkaa.

Ensinnä kannattaa yrittää muistella mistä tämä keskustelu lähti. Sitten mennä vielä lukemaan olkiukon määritelmä.

Vai oliko tämä vain hyökkäys minua kohtaan, kun julkesin sanoa että 7 senttiä settiä on aika paljon? Alkuperäiseen keskusteluun nähden kysymys: oliko se sun jousi ottanut 7 senttiä settiä vai ei, on todellakin asian ytimessä ja paljon enemmän kuin muu löpinä tässä ympärillä.
Sinähän tässä olet kokoajan pyrkinyt johdattamaan keskustelua sivuraiteille, pieni kuriositeetti siellä ja täällä.
Nyt ei paljoa paina kapean syreenin kikkailut kun pituuskentillä ammutaan ylimitoitetuilla jousilla kerta toisensa jälkeen ennätyksiä. Minun kaikki 300m pituusosaget on 40mm + leveyksillä, samoin Tuomon pituusjousi on ylimitoitettu kuin mikä - painava, pitkä jousi vedettynä 25-26" vetoja ja viruma luokkaa negatiivinen.
Tuomo laittaa toisaalla tehneensä huomattavan henkilökohtaisen nopeusennätyksen ja kappas - juuri ylimitoitetulla jousella verrattaessa tätä aikaisempiin jousiinsa.
Ja tuo tulos on muuten aika paljon enemmän kuin mitkään muut lukemat tällä foorumilla.

En nyt ihan ymmärrä koko jutun pointtia? Onko se se, että Tuukan mielestä liian leveä jousi on huonompi kuin oikean levyinen jousi? Riippuu ihan siitä, miten “liian leveä” ja “oikean levyinen” määritellään? Täysin virumatonta jousta ei ole vielä tullut vastaan, että siinä suhteessa kaikki puujouset ovat vielä liian kapeita. Muutamia yksittäisiä poimintoja:

  • Steve Gardner on omien sanojensa mukaan tehnyt vuosien myötä leveämpiä jousia kuin aiemmin, syynä niiden parempi keskimääräinen suorituskyky.
  • Myötä- tai vastakaarevuus sinänsä ei ole niinkään olennaista, vaan se, kuinka paljon jousi on virunut ja sitä myöten jousen hystereesi – leveä jousi viruu vähemmän vaikka miten vääntäisi.
  • Puun kimmoraja tulee vastaan keskimääräisellä puujousella karkeasti noin kolmen pituus-vetopituussuhteella. Jos vetoa pidennetään, alkaa jousi virumaan. Jos puun ominaisuudet ovat poikkeukselliset tai mitoitus erityisen hyvä (leveä…), niin kimmoraja on hyvin lähellä täyttä vetoa. Näitä jousia on ollut toisinaan esillä esimerkiksi Gardnerin puolesta – ensilaukaukset aivan huimia, jonka jälkeen jousi alkaa nopeasti menettämään suorituskykyään.
  • Omat suorituskykyisimmät jouset ovat reippaasti ylimitoitettuja – leveitä ja pitkiä. No, lonkkarit ovat kapeita mutta pitkiä ja potkua niissäkin riittää.

Oikeastaan, kaikki on silkkaa mutuilua ja aika turhaa vääntöä, jos puun ominaisuuksia ei mitata. Silloin ei voida tietää, että kuinka itse puun ominaisuuksilla tai jousen mitoituksella sinänsä on vaikutusta. Esimerkiksi, tästä taisi olla PA-foorumillakin juttua mutta miksi hyvät puujouset päihittävät kuitujouset? Siksi, että kuitujousien mitoitus on sellainen, että niistä ei ole otettu kaikkea suorituskykyä irti! Jos kuitujousia ajettaisiin aivan materiaalin kestävyyden rajoille, niin ne olisivat aivan liian kapeita – epävakaita, jotta niillä voisi ampua. Vasta kun siirrytään lyhyisiin ja hyvin jäykkiin kaariin (varsijouset…), niin kuituja voidaan rääkätä äärirajoille asti, siksipä niillä onkin ammuttu 1871 metriä. Puujouset ovat niin hyviä kuin ovat, ja ovat olleet jo vuosisatoja, koska puujousi on jokseenkin optimoitu otus materiaalin suhteen. Jos puujousesta halutaan vielä enemmän irti, se pitää mitoittaa “paremmin”, eli yleensä tehdä leveämpi, jotta vältytään ylirasitukselta tai etsiä lujuusominaisuuksiltaan poikkeusyksilö.

Eivät 1900-luvun alun puujouset malliltaan tai mitoitukseltaan sen kummempia olleet kuin nykyisetkään jouset. Silloin oli vain paremmat materiaalit käytössä. Huippuluokan marjakuusen ominaisuudet lienevät puista parhaimmasta päästä ja jos silloin oli valinnan varaa, jousia tehtiin paljon ja suuresta joukosta löytyi sitten niitä poikkeusyksilöitä. Toki nuolet olivat hyviä ja ampujat taitavia!

Samaa mieltä Tuukka! Lukaisepa vielä uudestaan TBB 3. ja 4. osa, Baker (2008, 119–120) ja Baker (2000, 88). Siellä esitellään jousimalli, jota Baker pitää kaikista suorituskykyisimpänä – esimerkkijousen lavan leveys on peräti 3,5 tuumaa, sirot nokit toki. Mutta voinee pitää “liian leveänä” jousena. Kuitenkin, Baker (2000, 88), että “This design is efficient, shooting about as fast as 15% heavier weigth bow, and with less stack for accuracy.”. Ja mikäs on syy “ylileveän” jousen paremmalle suorituskyvylle? Ei tarvinne toistaa enää…

Olisi mielenkiintoinen projekti tehdä joku 10cm leveä jousi. Tämähän onnistuisi helposti jostain lankusta. Ei siihen hennoisi koko lankkua käyttää, koska litteälläkin liuskalla tulisi paunoja. Eli oisko se sitten laminaatti ja kahvapala… On mulla kyllä isoja vaahteroitakin että niistä voisi selffarin tehdä
Mutta tämä on nyt ihan selvä projekti kesäloman ajalle!

En tiedä, mikä tuo Tuomon viittaama (2000: 88) on. Bakerin uudelleenlanseeraamat pyramidijouset ovat leveitä siksikin, että ne ovat usein hyvin lyhyitä vetopituuteensa nähden. Esimerkiksi Bakerin (1993: 49) esittelemä suosikkijousi vetää 28 tuumaa 61-tuumaisena. Vetosuhde 2.18 vaatii rankasti leveyttä.

Pyytämäsi tsekkaus (Baker 2008: 119 - 120) ei sano sanaakaan kaarten leveyksistä, mitään arvoja ei anneta. Kuvissa on kyllä lättänöitä jousia, mutta jousen leveyshän täytyy joka tapauksessa sovittaa puun lujuuteen, jousen jäykkyyteen ja jousen vetosuhteeseen; sopivan kapea lapa voi siksi olla leveydeltään melkein mitä tahansa puolen tuuman ja viiden tuuman väliltä.

Kerrataanpa: Baker (1992: 66) toteaa: “For a given length, limbs should be as narrow as possible, while 1) maintaining a margin of safety against breaking, and 2) not taking an excessive, cast-robbing set.”

Noudatan yo. periaatetta kaikissa jousissani, en kuitenkaan läheskään pelkästään heiton maksimoimiseksi. Syreenillä optimileveys keskilavoissa voi olla luokkaa 20 mm, puun ja jousen spekseistä riippuen.

Myöhemmin Baker perustelee tarkemmin, miksi jousten pitäisi olla niin kapeita kuin mahdollista (kerrataan, kerrataan):

Bowyer’s Biblen neljäs osa epäonnistui muun muassa siksi, että siellä esiteltiin plethora jousia tyyliin: tämä jousi ampuu xxx fps ja sitten seuraava, ihan erilainen jousi, joka ampuu yyy fps., mutta perusteltiin niukasti, miksi mikäkin jousi on sellainen kuin on.

Se, että Baker esittelee vaikka 75 mm leveän, todella kovaheittoisen jousen, ei riitä. Pitäisi olla seikkaperäinen perustelu, mikä tämän jousen teki kovaheittoiseksi, ja miksi suuri leveys ei tässä jousessa ollut haitaksi, kun se on kokeellisesti aiemmin osoitettu haitalliseksi. Edelleen, selitys voi olla niin yksinkertainen, että käytetyn puun tiheys ja lujuus olivat riittävän alhaiset.

Massan sijoittuminen oli Bakerin keskeisiä tutkimuskohteita jo 1992, ja silloin Baker antoi ymmärtää, että kunhan ylileveys on sisälavoissa niin siitä ei ole massahaittaa. Vuoteen 2000 mennessä näkemyksiä oli korjattu: totta kai Bakerin jouset olivat edelleen huolellisesti massasijoiteltuja, mutta leveys oli silti osoittautunut haitalliseksi. Myöhempiä perusteluja sille, että ylileveys ei olekaan haitallista ei ole kuulunut eikä näkynyt.

Joo, lipsahti virhe, TBB III (Baker 1994, 88). Mutta, mikäs on sen sijaan "Baker (2000: 8)?

Nyt alkaa mennä jo turhaksi toistamiseksi ja mutuiluksi. Mutta olennaista on tietenkin massan sijoittuminen ja sen seuraussuhteet. Liikkuva massa pitää minimoida, se on selvää. Mutta on muitakin muuttujia.

Tässä on vain se ongelma, että kaikkia muuttujia ei tunneta. Jos aiemmin on osoitettu, että suuri leveys on haitaksi, niin se ei tarkoita sitä, että se olisi totta. Koejärjestelyissä voi aina olla puutteita. Esimerkiksi Bakerin toteamus, että "Adding 25 % unneeded width to a limb raises an average bow’s mass by about 5 oz.” (lisäys 140 g, koko jousi ennen levennystä 560 g)kertonee siitä, että leveyttä on lisätty koko jousen pituudelta – eikä siinä ole mitään järkeä. Jos pyöritellään numeroita ja lisätään 25 % leveyttä (10 mm) keskimääräisen jousen taipuvaan lapaan, jonka pituus on vaikkapa 400 mm, niin massan lisäys on noin 70 grammaa koko jousessa.

Massan sijoittelun, virumisen minimoinnin ja jousen nopeuden optimointi johtaa väistämättä jäykkäkahvaiseen jouseen, jonka lavat taipuvat mahdollisimman lyhyeltä alueelta kahvan läheltä mahdollisimman vähäisellä virumisella ja lapojen kärkiosien ollessa mahdollisimman jäykkiä. Juuri tuollaisia jousia Baker kuvaa viittaamissani kohdissa.

TBB IV (Gardner 2008, 94) esitellään ns. ylirakennettu jousi, eli jousi, joka on painavampi kuin sen “pitäisi” olla. En ole ihan ymmärtänyt, mitä “ylirakentaminen” lopulta tarkoittaa. Kuitenkin, tekstin perusteella ilmenee, että jousi toimii oikein hyvin. Sivulla 103 Gardner toteaa ME-jousestaa, että jos jousessa olisi ollut hieman enemmän puuta [eli leveämmät taipuvat lavat] sen suorituskyky olisi ollut parempi ja se olisi myös kestänyt käyttöä pidempään. Sivulla 104 Gardner toteaa " I tend to push the limits on most all of my bows; the limiting factor is always the same: how much set the bow has taken."

Olet Tuukka varmasti tietoinen Gardnerin lanseeraamasta massakaavasta? “The Mass Principle is all about puttin wood where it is needed.” Jousi voi olla millainen vain, kunhan siinä on sopivasti muuta jousen mitoitus huomioiden. Silti, myöhemmin Gardner on todennut, että hän tekee jousistaan säännöllisesti massakaavansa antamaa suositusta painavampia – eli leveämpiä.

Edit: Minun paras pituusammuntajousi (laminaatti, 315 m) on leveä ja aika painava möhkäle, jolla ammun aina alivedolla (konttorirotan lihakset…) – mutta eipä ole ole jousi virunut ja niin vaan nuoli lentää aika pitkälle. Eli jousi on juuri oikean levyinen!