Vaahteralonkkari 30" vedolle

Jatketaan vielä vähän… Jos oletetaan tasaleveä ja tasapaksu jousi, niin sehän taipuu lähinnä kahvan kohdalta. Mutta kuitenkin, sen avulla on helppo hahmottaa näitä asioita. Ensin päätetään jousen vetopituus ja jäykkyys. Sen jälkeen arvioidaan sopiva pituus, tai pikemminkin pituus-vetopituussuhde, jonka seurauksena jousi taipuu täydessä vedossa tietylle kaarevuussäteelle. Jouseen kohdistuviin rasituksiin vaikuttaa kaarevuussäteen lisäksi jousen paksuus, joten paksuus mitoitetaan sen mukaan, kuinka paljon jousi saa virua. Jos halutaan virumaton jousi, niin jousen on oltava melko ohut. Sen jälkeen tuloksena on tietyn jäykkyinen jousi. Mutta jos jäykkyyttä halutaan enemmän, niin jousesta pitää tehdä leveämpi ja vastaavasti jousta voidaan myös kaventaa. Nämä vaiheet voi siis tehdä paperilla, jos lujuusarvot ovat tiedossa.

Näkisin asian niin, että jos rajoittavana tekijänä on nimenomaan puristuslujuus, niin jousen paksuudella ja pituus-vetopituussuhteella säädetään jouseen kohdistuvia rasituksia ja leveydellä jäykkyyttä. Jousta tilleröitäessä vaikutetaan kaarevuussäteeseen sekä massajakaumaan. Tilleröinti taas tehdään jousta ohentamalla ja kaventamalla.

Käytännössä jousi tehdään kuitenkin eri tavalla kuin tuossa edellisessä esimerkiksissä. Koska kukaan ei kuitenkaan mittaa lujuusarvoja tai tee niiden perusteella laskemia ja päätelmiä, niin jousi veistetään yleensä hyväksi havaittujen sääntöjen mukaisesti, niitä sitten tarvittaessa vähän säätäen. Ensiksi päätetään luultavasti tavoitejäykkyys ja -vetopituus. Sen jälkeen jousi veistetään oikeaan etuprofiiliin (leveyteen), jotta tilleröinti olisi mahdollista. Tässä vaiheessa olisi tärkeää, että aihio on riittävän pitkä, tai pikemmin, että pituus-vetopituussuhde on riittävän suuri. Jos tilleröinnin aikana osoittautuu, että jousi ei viru, niin siinä voi olla lyhentämisen varaa, jos siis halutaan lyhyempi jousi. Jos taas määrämittaista jousta tilleröitäessä paljastuu, että jousi viruu liikaa, niin mitään ei ole enää tehtävissä. Jousta ei voi leventää (ja sitä myöten ohentaa), eikä pidentää, vaan ainoa tapa pienentää rasituksia on keventää jousta. Mutta sitähän kukaan ei halua. Eli ainoa järkevä tapa aloittaa tilleröinti on aloittaa se riittävän pitkästä aihiosta, koska silloin puuta on tavallaan helpompi lukea ja erilaisia lopputulosvaihtoehtoja on enemmän. Lisäksi tilleröinti on helpompaa. Onhan siinä ongelmiakin, kuten hyvän ja riittävän pitkän aihon löytyminen.

Kannattaa myös huomata, että vaikka tilleröinnistä puhutaan taitolajina, niin jos materiaalin ominaisuudet eivät riitä haluttuun jouseen (jäykkyys, leveys, pituus-vetopituussuhde), niin eihän siitä erkkikään hyvää jousta tee. Eli jos jousi epäonnistuu, niin kyllä välillä voi materiaalejakin syyttää…!

4 tykkäystä

Näinpä. Varsinkin epävarmoissa tapauksissa on hyvä jos aihiossa on vähän ylimääräista pituutta tai leveyttä. Jousta on myöhemmin helppo lyhentää tai kaventaa, vaivalla tehtyyn tilleriin näillä ei ole vaikutusta.

Kaventaako kukaan oikeasti jousta tilleröinnin loppuvaiheessa tai valmistuttua? Oletetaan laminaattijousi, päätän leveyden ennakkoon, vaikkapa 40 millimetriä, tavoitteena 40-paunainen jousi. Tilleröin jousen täyteen vetoon ja totean, että tuli 50 paunaa. Nyt pitäisi 20 % kaventaa, eli 8 millimetriä. Mutta onko siinä järkeä? Jousen etuprofiili on valmis, tarkkaan tehty, kulmat pyöristetty, tilleröity sen mukaan. Jos 8 millimetriä otetaan pois, niin pitää tehdä paljon taas työtä. Jos taas ohennan jousta, niin työtä siinäkin – mutta, siinä on mielestäni monia etuja:

  • jousen vatsaan ja selkään kohdistuvat rasitukset pienenevät → elinikä ja suorituskyky kasvavat
  • tilleriä voi hioa vielä paremmaksi, ei se ole koskaan täydellinen
  • puuta pitää siklata pois kourallinen, pari, aika vähän
  • kaventamisen jälkeen tilleriä pitää kuitenkin säätää, ainakin vähän, jolloin kaventaminen on jokseenkin turha vaihe

Lankkulaminaattien kaventaminen on aika yksinkertaista sinänsä mutta ehkä vähän mutkaisen ja pari oksankohtaa sisältävän luonnonaihiosta veistetyn jousen kaventaminen on taas kertaluokkaa hankalampaa.

Jos kyse on muutamasta paunasta, niin tillerin hienosäätö on ehdottomasti parempi ja helpompi konsti, verrattuna millin, pari kaventamiseen.

Kyllä kaventaa. Se on vakiintunut ja kiistattomasti paras tapa toimia.

Jousen kaventaminen alentaa jousen vetovastusta matemaattisen tarkalla ja ennustettavalla tavalla, muuttamatta jousen saavutettua tilleriä lainkaan. Lienenkö jonkun 50 jousta vuosikymmenten saatossa kaventanut määrävastukseen tai -massaan, homma toimii kuin junan vessa.

Mikäli jousi on lähellä valmistumista, mutta sen vetovastus on liian suuri tavoitteeseen nähden tai massa on liian suuri vetospekseihin nähden, ja jousi ei ole myötäkäyristynyt odotusten mukaisesti, jousen kaventaminen on ylivoimaisesti paras tapa toimia.

Jokaisella jousiaihiolla on tietty kaaren paksuus, jossa täyteen vetoon taivutettu puu työskentelee tehokkaasti mutta ei väsy liikaa. Tämän paksuuden alapuolelle työstetty kaari ei ole yhtä tehokas kuin optimipaksuudessa oleva kaari, sillä puu ei rasitu siinä tarpeeksi, ja alipaksu kaari on väkisinkin ylileveä ja liikkuvalta massaltaan suurempi. Näin ollen jousta, joka on tavoitejäykkyyden yläpuolella ja joka ei ole myötäkäyristynyt liikaa ei missään nimessä kannata ohentaa enempää, vaan nimen omaan kaventaa. Jousta kaventamalla jousen liikkuva massa alenee radikaalisti enemmän kuin jousen keventäminen vatsaan kajoamalla, jolloin heitto paranee entisestään.

Tilleröidyn jousen vatsaan kajoaminen on inhottavaa puuhaa, jossa riskit on aina olemassa. Tilleröidyn jousen kylkiin kajoaminen on mutkatonta matematiikkaa. Tähän voisi lyödä tusinan Baker-sitaattia, mutta ei se taida edistää asianajamista mitenkään. Kaikkihan me ollaan ne luettu.

1 tykkäys

Tuomo, joskus käy niin että puu onkin oletettua jäykempää.
Jos siis jousi saavuttaa tavoitellun paunamääränsä jo puolen vedon hujakoilla ja lavat uhkaavat tulla leveyteensä nähden turhan ohuiksi, niin mielestäni on järkevää kaventaa lapoja. Tilleri pysyy samana, mutta jousi kevenee.
Lapojen vatsapuolta ei mielestäni tarvitse, eikä edes kannata pyöristää ennenkuin jousi on muutoin valmis, joten kavennukset voi hyvin piirtää sinne.
Liian leveää ja ohutta jousta on muutenkin pirun hankala tilleröidä, koska pienilläkin siklin sipaisuilla alkaa olla tavattoman suuri vaikutus.
Näitä kavennustilanteita on tullut jousikursseillani vastaan usein. Useimmiten oppilaana on ollut nainen joka haluaa hyvin kevyen, noin 25 paunan jousen. Larppaustarkoituksiin jousi taas ei saa olla 20# jäykempi.
Juuri täsmälleen sopivaa leveyttä on joskus aika vaikea tietää etukäteen, joten mieluummin laittaa alkuun vähän liikaa kuin liian vähän. Helpompi ottaa puuta pois kuin lisätä.

1 tykkäys

No hyvä! Toimiihan se kaventaminen tietysti, itse en vain siitä tykkää. Ehkä siksi, että teen mielelläni etuprofiilin valmiiksi viimeistään siinä vaiheessa kun jousi on jänteellä.

Tästä aiheesta on aiemminkin keskusteltu, joten annetaan sen nyt olla…:

https://keskustelu.primitiivijousi.fi/t/jousen-leveys-ja-viruminen/

Olen kaventanut jokusta jousta, kun näytti, että tavoitepaunoihin päästäkseni olisi vatsalaminaatti kuihtunut muuten olemattoimiin. Näillä kerrosvoileivillä se kaventaminen on onneksi suhteellisen helppoa ja samalla voi mahdollisen esityöstön aikana tulleen sivuvääryyden oikoa myös pois. Jotkut laminaatit kun ovat syyllistyneet tuohonkin.

Tässä kaventamisessa on varmasti oleellisin asia että minkälaisesta puulajista jousen tekee. Jos puina on osagea, syreeniä, jasmiketta ja ipeä - on itsestäänselvää että ajautuu tilanteisiin missä on painava käsille tärskyilevä ja settiä ottamaton jousi. Niissä tilanteissa kaventaminen (tai lyhentäminen) on ilmanmuuta paikallaan.

Kun taas monet suomalaiset yleiset jousipuut on semmoisia että niistä on todella vaikea tehdä metsästysvahvuisia jousia liian leveinä/isomassaisina. Vaahtera, vuorijalava, kotimainen marjakuusi, tuomi - kaikkihan näistä on kevyttä puuainesta. Ja ottavat kyllä settiä mieluusti.

Kun Tuomo sanoi että harva kaventaa jousta, tuli heti mieleen että no niin… kun monet tekevät alimitoitettuja jousia peräjälkeen ja tajuavat tämän aina silloin kun jousen jänteen sointi pehmenee ja settiä tulee! :smiley: Ei siinä vaiheessa ole hinku leveyttä vähentää. Ja muuten, minä nuukana miehenä vähennän paunoja, on sitten käypä jousi kädessä edes jollekin.

Muistutan taas että ei ole homma eikä mikään käydä näitä haastelemassa pituuskentällä…

Mietin vielä jännitys-venymäkäyrää riippuen taipuman ajasta, miten suuri ero normaalissa jousiammunnassa sillä oikeasti on. Pari esimerkkitapausta, joihin olisi mielenkiintoista löytää vähintään nyrkkisääntö:

  1. Miten setin määrä eroaa, jos jousella ammutaan ilman pitovaihetta, 1-2 sekunnin pitovaiheella ja vaikka 5-10 sekunnin pitovaiheella. Onko tällä erolla mitään merkitystä? Tässä kuitenkin 0.1s ja 10s pitovaiheen välillä on 100 kertainen ero.

  2. Onko sillä merkitystä onko puujousi vireessä vaikka 10 tuntia, verrattuna siihen että välillä antaa levätä vaikka pitkän kisapäivän aikana.

Onko joku täällä perehtynyt asiaan käytännön tai teorian tasolla tarkemmin?

1 tykkäys

https://youtu.be/k-H3wv8B3wo Tässä ainakin aiheeseen liittyen videota 4:30 kohdasta eteenpäin. Suodattaa vaan noi tupsut, nuolihyllyn, ylipaksun kahvan ja murteen niin on siellä asiaakin

:smiley:
Onhan Claylla hyviä videoita. Mutta vissi on, että pitkään ankkuroijalla pitää olla isommalla varalla mitotettu jousi, samoin myös jos pidetään pitkää vireessä 24h jne. Tai kuljetaan märässä jousen kanssa jatkuvasti, kuten metsällä. Sillä tuolla aikaisemmin kommentoinkin, että käyttökohteen mukaanhan sitä mennään.
Esim. Claylla on noita jänneselystettyjä, leveähköjä osage rekurvijousia. Kyllä niissä piisaa materiaalia mikä varastoi energiaa. Käy hyvin hänen pitkälle ankkurille ja metsästysreissuille vaikka paunoja on se 60.

Liian vähän on jousessa paunoja käyttäjän voimiin nähden, jos jaksaa jäkittää noin kauan. Kyllä se laukaus on tehtävä valmiiksi maks. kolmessa sekunnissa. :stuck_out_tongue_winking_eye:

1 tykkäys

Kyllä minun jousista jäi muutama pauna niin Australiaan kuin Etelä-Afrikkaan pitkän kisapäivän aikana ja settiäkin tuli vähän lisää. Varsinkin jälkimmäisellä reissulla korkea lämpötila vielä auttoi asiaa; taisi olla pääsyyllinen. Kotimaassa ei niinkään ole ollut ongelmia, varsinkaan osagevatsaisilla jousilla.

Hyviä kysymyksiä Mathiaksella! Näitä mietin itsekin aikoinaan ja siksi tein testin. Tuolla tuloksia:

https://primitiivijousi.fi/vanha_keskustelu/viewtopic.php?p=57209.html
https://primitiivijousi.fi/vanha_keskustelu/viewtopic.php%3Ft=3496.html

Lyhyesti, kannattaa ampua sillä tavalla, että oma suoritus tuntuu hyvältä ja osumat ovat hyviä. Eli 5–10 sekunnin pitovaihe on täysin ok, jos sillä voittaa kisoja! Samoin vireestä poisotto, sen voi tehdä, jos se tuo mielenrauhaa, tai jättää tekemättä. Itse en ole niin pitkää kisaa ampunut, että ottaisin pois vireestä kisan aikana. Pikemminkin niin päin, että kunnolla rääkätty ja sisäänajettu puujousi tuo luottamusta välineisiin. Ja juuri siksi tykkään ylimitoittaa kisakaluston.

Pituusammunta on sitten eri asia, siellä toimitaan toisin!

1 tykkäys

Esan huomioihin vielä lisää, se että jo keski-euroopassa on lämpötilat niin korkeat kesällä, että yhden kisapäivän aikana näkee jousen väsymisen. Korkoa joutuu ottamaan viimeisillä rasteilla enemmän kuin aamulla. Toki myös mies väsyy, mutta ei sitä eroa ole pystynyt edes korostetulla täydellä vedolla kompensoimaan.

Joo, tästähän muun muassa Jouni raportoi joskus. Ja kirjallisuudesta (mm. Elmer) löytyy mainintoja, kuinka tähtäyspistettä piti muuttaa kisan (York, American) aikana. Erityisesti marjakuusi oli ilmeisesti herkkä lämpötilalle.

Tämä ikään kuin kuuluu lajiin, puujousiammuntaan. Ja jos sen tiedostaa, niin kyllä sen kanssa pärjää.

Täytyyhän villeihin väitteisiin vastata asia-argumentein. Tässä kun tehdään julkista valistustyötä.

Minulla on esimerkiksi lähipiirissä ihminen, jolla on erittäin huonoheittoinen saarnilattajousi. Siitä syystä, että “guru” opasti, että kun 47 mm leveästä kaaresta haluttiin tässä tapauksessa 30-paunainen jousi, niin se piti tehdä ohentamalla kaaria ohentamasta päästyään.

Alirasittunut ja yliraskas lattajousi heittää niin huonosti, ettei sillä voi esimerkiksi ampua noin 15 metriä pidemmiltä matkoilta normaalipainoisilla nuolilla. Jousen kaventaminen noin 15 millillä olisi tehnyt aseesta tavattomasti paremman, ja kaiken lisäksi murto-osassa siitä ajasta, mitä 47 mm leveän lattajousen tillerin hinkkaaminen vähällä kokemuksella vaati.

On tärkeää, että kiinnostuneet ymmärtävät, että hyvässä jousessa puu rasittuu riittävästi ja jousen liikkuva massa on pieni, ja se tapahtuu pitämällä jousen lapojen paksuus riittävän suurena.

1 tykkäys

Ja tässähän ei varmastikaan ollut kyse jäykkäkahvaisesta jousesta, jossa taipuva lapa on leveä heti kahvan jälkeen ja lyhyeltä alueelta, loppulavan ollessa jäykkä ja hyvin kapea, äärimmäisen siroin nokein?

Jäykkäkahvainen semi-pyramidi, mitä kursseilla tehdään. Noin 15-milliset nokit. Pyramidius ja luurankonokitkaan eivät pelastaisi, jos jousen kaarissa oleva puu ei rasitu. Näyte siitä.

Ja jousihan on varmasti myös täysin suora ja virumaton, jos kerran puu ei ole rasittunut riittävästi?