On ja joo. Olet nyt lujuus-opin porteilla, raotan vähän. En ole itsekään mikään lujarin entinen pertti, mutta käytän kuitenkin töissä lähes päivittäin lujaria. Sori jos menee rautalangan väännöksi, en tiedä mitä tiedät jo. Puristusmurtumia tulee silloin kun johonkin kohtaan jousen vatsasta kohdistuu niin iso puristus, että vatsapuun puristuskestävyyden raja eli puristusmurtoraja ylittyy. Ja puulla nämä rajat on aika sumeita. Tiheysmittauksella ja taivutustestillä jotkut ovat kuulemma mittailleet puitaan ennen jouseksi veistoa. Strateginen leveyden lisääminen estää puristusmurtumia, koska puristusvoima eli jännitys jakautuu tällöin isommalle alueelle. Tälle puristusmurtorajalle on joitain arvoja puulajeittain saatavilla, mutta kuten tietänet niin jokainen puu on yksilö. Jos haluat mennä syvemmälle lujareihin niin suosittelen tutustumaan ensin teräksen jännitys-venymä-käyrään ja sen jälkeen puun ko. käyrään ja ilmiöön nimeltä viskoelastisuus ja -plastisuus.
Tästä väännetään primijousien eturintamassa (täällä tietenkin ;D) vieläkin. Esim: Jousen leveys ja viruminen Minun mielestäni heiton kannalta sopiva leveys on se mikä vähän tai ei hyvin vähän viruneen jousen litteässä vatsassa on. Eli jotain viitettä voi hakea samasta puulajista tehtyjen jousien kautta, kuten tuo milli per pauna tuomelle. Eli oikeastaan vain kokeilemalla selviää sopiva. Ja mikä nyt ylipäätään on sopiva?
Teoriassa pitäisi, leveys on suoraan verrannollinen jäykkyyteen, mutta käytännön rajat tulee vastaan. Mun mielestä 5-6 senttiä on käytännön yläraja “normaali” paunaisille jousille, esteettisesti ja puun halkaisijan kannalta.
Ja toisaalta itse ammun mieluiten sellaisella jousella, jolla on hyvä ampua ja helppo osua kohteeseen. Ja tähän vaikuttaa monet muutkin asiat kuin pelkästään virumisen määrä tai heitto.