Vaahteralonkkari 30" vedolle

Jouset, nuolet, jänteet ja muut aseet Jouset
21

Tätä oksankohtaa en tajunnut ollenkaan huomioida. Nyt kun googlettelin, löytyi ainakin kahta mielipidettä: ei haittaa ollenkaan tällaiset pienet pinnit vatsapuolella mutta myös että kannattaa jättää jäykäksi. Saattaa olla, että “ei haittaa” liittyy lähinnä osageen, missä nämä ovat ymmärtääkseni melko yleisiä?

Olettaen, että juuri tästä kepistä haluaa jousen, miten tätä pinniä olisi teidän mielestä kannattanut käsitellä? Olisiko jopa poraus ja parempilaatuinen pieni puupala tilalle hyvä vaihtoehto? Tämä pinni on niin pieni, että en ole varma olisinko osannut huomioida sitä tarpeeksi ajoissa. Tarkoitan siis sitä, että puuta olisi jo liian vähän ympärillä että olisi voinut jättää selkeästi koholle.

22

Kun joku sanoo, etteivät pinnit vatsapuolella haittaa, niin herää lähinnä kysymys, että kuinka paljon tämä joku on oikeasti ampunut pinnivatsaisilla jousilla. Etenkin jousentekoon keskittyneessä porukassa on paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan ammu kullakin jousellaan tarpeeksi tietääkseen, mitä ne oikeasti kestävät ja mitkä tekijät kestävyyteen oikeasti vaikuttaa. Olin minäkin joskus sellainen, mutta kun ampuu pari vuotta vuoden ympäri jousella, paahteessa, märässä ja pakkasessa, niin käy havainnollisesti selväksi, että pienimmätkin virheet jousessa tulevat ajan mittaan vastaan. Tämä selittää, miksi alkuperäisjouset on yleensä tehty erittäin virheettömästä puusta.

Pinninympäryksen jättäminen koholle nostaa sen pois taipuvalta alueelta, mutta tässä on oma haasteensa, kohouman häivyttämisessä ympäristöönsä siten, ettei rasitus kasva ympäristössä liikaa. Tätä tuli ennen vanhaan harrastettua. Tätä nykyä kierrän vain pinnipuut kaukaa, vähintään sillä, miten sijoittelen jouset aihioihinsa. Vaan kuten sanoit, olettaen että juuri tästä kepistä…

TBB:ssä aikoinaan esiteltiin Dutchman’s plug, eli irtopala huonon kohdan tilalle. Sovittelun määrä tässä on tietenkin moninkertainen ja riskit myös, koholle jättämiseen verrattuna. En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa paikallisesti pettävä puujousi olisi niin arvossaan, että ryhtyisin moiseen paikkailuun. Olo on, että on parempi tehdä uusi ja ehompi jousi.

2 tykkäystä
23

Mun mielestä setti kertoo jo jousen rasituksista, puristusmurtumat tulee ensimmäisinä oksankohtiin. Ei kummempaa.

Jos pitää riistaa tai vihollista ampua muutama sata laukausta, onnistuu se hyvin pinnivatsaisellakin jousella. Mutta jos on parempaa tarjolla, sillon on. Moni tekee valinnan että jousi tulee siitä siistimmästä puusta.

24

Harmi. Mutta mielestäni suurin ongelma tuossa oli se, että kyseinen paahdettu kohta taipui jo muutenkin liikaa. Nyt kun tuota viimeisintä täyden vedon kuvaa katsoo, niin se näkyy aika hyvin. Puristusmurtumia on oksankohdasta riippumatta. Jos tuota jousta haluaa elvyttää käyttöjouseksi, niin näkisin, että ainoa vaihtoehto on tasoittaa vatsaa ongelmakohdasta ja sen ympäriltä ja liimata siihen millin vaahterasäle, pituudeltaan 300–500 millimetriä, osittainen vatsastus siis. Mitätöi puristusmurtumat ja korjaa koko ylitaipuvan kohdan.

25

Olen nettiä selaamalla saanut nimenomaan sen käsityksen, etteivät oksat ja pinnit ihan hirveästi haittaa. Toisaalta kuten sanot, nämä eivät ehkä (tai todennäköisesti?) ole ikinä olleet oikeasti käyttöjousia.

Pitää jatkossa kunnioittaa aihion virheitä enemmän. Itse kaadetusta puusta veistetty jousi ei ole tainnut minulla päätyä ikinä käyttöjouseksi. Kaikissa on ollut vähintään pientä mutkaa ja pinnejä, joiden kautta valmiissa jousessa on ollut liikaa kompromissejä. Tasalaatuisesta lankkupuusta olen helpommin saanut tehtyä luotettavia jousia, jotka ovat kestäneet päivittäistä käyttöä.

Joo ilmeisesti taipuu liikaa. Kyllä se kuvassa omaankin silmään näyttää ylitaipuvalta, mutta ajattelin että sivuprofiilin myötä näin kuuluukin olla. Varoin ehkä turhan paljon alalavan sisälapaa jossa on refleksikohta, ettei siitä tulisi ylitaipuva.

Hyvää oppia kaiken kaikkiaan. Samaa puuta on muistaakseni vielä varastossa, niin pääsen soveltamaan tästä jousesta opittuja asioita.

26

Pikaliimaa murtumakohtaan ja ammuntaa vaan. Ja jos tuumankin tinkii vetopituudesta niin tuskin tulee lisää murtumia. Mä ainakin tekisin niin.

27

Bakerkin sanoisi, että lankut ovat täyttä kultaa. Mutta kun ne ovat jousenteossa sitä, mitä marketin kylmäaltaasta haettu muovikipollinen jauhelihaa on itse kaadettuun riistaan verrattuna ruoanlaitossa, niin ei voi mitään.

Luonnonpuistakin löytyy toki virheetöntä puuta. Lyhytjousimiehelle tämä on arkipäivää. Muistan kyllä hyvin, miten tiukassa oksattomat ja mutkattomat aihiot oli, kun tein 66-tuumaisia jousia, paremmasta ymmärtämättä.

Suomen parhaasta yleisesti ja laajasti luonnonvaraisena kasvavasta jousipuusta tuomesta saa kyllä virheettömiä pitkiksiäkin. Pari vuotta sitten lasteni kodin lähellä haja-asutustien ojassa kasvoi kahdeksan neljään metriin valotolpan kliiniä tuomea. Erään kerran ne oli sitten tiessään, hakkeena lie. Myös nuoret tammet ja pähkinäpensaat sekä vanhat tuomipihlajat ovat tavallisesti täydellisiä kaksimetrisiä tankoja. Muistakin saa, mutta enämpi on hakemista.

Alkuperäisaineisto puhuu tasan tuota vastaan, ja oma kokemus täydentää. Jousi kädessä perhettään ruokkiva abo sen enempää kuin meikäläinen ei ammu kuin satoja laukauksia vuodessa. Siitä huolimatta metsästyskäytössä oksankohdat puristusmurtuilee ja selkiin nousee säleitä, jos puu ei ole todella hyvää ja todella hyvin suipistettua ja tilleröityä. Missä tahansa ympäristössä olisi helpompi löytää oksainen puu kuin oksaton, mutta se ei kelvannut.

28

Alkuperäisaineisto puhuu siis sitä, että jouset on tehty puhtaammasta puuaineksesta. Mutta miten se tekee mun toteamasta väärän? Vähän tarkkuutta nyt.

En ymmärrä miksi ylipäätään tuo metästys tähän pitää tuoda? Kun 35# jousi ei edes ole metsälaillinen ja ymmärtääkseni sitä tullaankin käyttämään kaikkialla muualla kuin metsässä.

29

Kuinka fataalia parit puristusmurtumat lopulta ovat? Riippuu toki tilanteesta mutta kyllähän tuollaisella jousella voi luultavasti ampua vielä pitkään ja paljon. Taannoin Pärnun MM-kisassa eräällä ampujalla oli tammijousi, joka oli kauttaaltaan vatsasta puristusmurtuillut. Mutta niin vain toimi hyvin käyttöjousena. Olihan siitä paunoja lähtenyt ja laiskistunut mutta jos nuoli lentää sinne mihin pitää, niin mitä väliä? Eri asia sitten jos muodostuu kunnon sarana, joka voi pettää nopeastikin mutta jotenkin luulisin, että tämän Mathiaksen jousen kohdalla puristusmurtumat eivät muodostu ongelmaksi. Jos siis katsottaisiin tilannetta tuhannen laukauksen jälkeen, niin jousi olisi ehjä ja toimiva, luulisin.

30

En ymmärrä. Sinähän itse toit sen, kertomalla, että riistaa voi hyvin ampua pinnivatsaisella jousella.

31

Puristusmurtumat kertoo kuitenkin jostain, tässä tapauksessa ylitaipuvasta kohdasta. Voi olla että kestäisi ihan hyvin, pikaliimalla tai ilman, mutta luotan nykyiseen käyttöjouseen enemmän ja siksi se pysyy käyttöjousena, ja tämä jousi jää hyllylle odottamaan korjausta tai muuta käyttöä. Minulla jousenrakentamisen tavoitteena on tehdä taulu- ja maastoammuntaan itselleni aina paremmin ja paremmin toimivia jousia. Tässä olisi kuitenkin vähintään alitajuisesti mielessä onko saranakohta alkanut taipumaan vielä enemmän jne, mikä vaikuttaisi ampumasuoritukseen.

Vuonna 2010 ammuin pitkään (mm. Kuralan kisat ja Taka-Hikiän kisat) kauttaaltaan tasaisesti puristusmurtumilla olevalla saarnijousella. Siihen oli kuitenkin parempi luottamus, koska ei ollut mitään yksittäistä ylitaipuvaa kohtaa, vaan oli vain turhan kapea ja yllättävän huonoa puuta.

Itse löydetty ja kaadettu luonnonpuu olisi mielekkäin vaihtoehto. Toinen asia on miten helposti löytää tarpeeksi pitkiä (mielellään 185-190cm+) hyvälaatuisia yksilöitä, ja sen jälkeen pitäisi vielä saada lupa kaataa. Mun taidoilla virheettömästä lankusta on syntynyt parempia jousia kuin melkein hyvästä luonnonpuusta.

Itselläni ei ole kokemusta arvioida lankkutavaran laatua verrattuna luonnonpuuhun, mutta Bakerit ja muut ovat tosiaan kirjoittaneet lankkutavarasta positiiviseen sävyyn. Tarkoitatko, että lankkutavara on laadullisesti (selkeästi?) huonompaa kuin luonnonpuu, vai vain että sillä ei ole samaa fiilistä?

32

Mistä käytöstä tässä puhutaan?

33

Puristusmurtumista tuli mieleen, että onko mitään keinoa ehkäistä niitä kuin se että jousi on sillä turvallisella 2,3 vetosuhteella ja vaikka sitten pinnitön vatsasta? Auttaako jousen leveyden lisääminen tähänkin? Ainakin Jalavalla tuntuu tulevan puristusmurtumaa, eikä siis minkään pinnien kohdalle vaan ihan oksattomalle alueelle. Olen käsittänyt että parhaimpia lavan poikkileikkauksia olisi litteä vatsa ja tarpeeksi leveyttä ainakin jalavalle ja ilmeisesti aika moniin muihinkin lehtipuu lajeihin. Mikä sitten on se sopiva leveys? 1mm/paunasta on puhuttu ainakin tuomella, mutta mitä jos teen 80 paunan jousen vaikka 170cm pituudella ja 28 vetopituudelle niin tuskin siitä nyt 8cm leveää tarvitsee tehdä. Vai tarviiko? Tämä nyt liittyi myös siis myötäkäyristymis ongelmiinkin

34

On ja joo. Olet nyt lujuus-opin porteilla, raotan vähän. En ole itsekään mikään lujarin entinen pertti, mutta käytän kuitenkin töissä lähes päivittäin lujaria. Sori jos menee rautalangan väännöksi, en tiedä mitä tiedät jo. Puristusmurtumia tulee silloin kun johonkin kohtaan jousen vatsasta kohdistuu niin iso puristus, että vatsapuun puristuskestävyyden raja eli puristusmurtoraja ylittyy. Ja puulla nämä rajat on aika sumeita. Tiheysmittauksella ja taivutustestillä jotkut ovat kuulemma mittailleet puitaan ennen jouseksi veistoa. Strateginen leveyden lisääminen estää puristusmurtumia, koska puristusvoima eli jännitys jakautuu tällöin isommalle alueelle. Tälle puristusmurtorajalle on joitain arvoja puulajeittain saatavilla, mutta kuten tietänet niin jokainen puu on yksilö. Jos haluat mennä syvemmälle lujareihin niin suosittelen tutustumaan ensin teräksen jännitys-venymä-käyrään ja sen jälkeen puun ko. käyrään ja ilmiöön nimeltä viskoelastisuus ja -plastisuus.

Tästä väännetään primijousien eturintamassa (täällä tietenkin ;D) vieläkin. Esim: Jousen leveys ja viruminen Minun mielestäni heiton kannalta sopiva leveys on se mikä vähän tai ei hyvin vähän viruneen jousen litteässä vatsassa on. Eli jotain viitettä voi hakea samasta puulajista tehtyjen jousien kautta, kuten tuo milli per pauna tuomelle. Eli oikeastaan vain kokeilemalla selviää sopiva. Ja mikä nyt ylipäätään on sopiva?

Teoriassa pitäisi, leveys on suoraan verrannollinen jäykkyyteen, mutta käytännön rajat tulee vastaan. Mun mielestä 5-6 senttiä on käytännön yläraja “normaali” paunaisille jousille, esteettisesti ja puun halkaisijan kannalta.
Ja toisaalta itse ammun mieluiten sellaisella jousella, jolla on hyvä ampua ja helppo osua kohteeseen. Ja tähän vaikuttaa monet muutkin asiat kuin pelkästään virumisen määrä tai heitto.

5 tykkäystä
35

Lisätään vielä sen verran, että jos ei voi leventää, niin tee jousesta pidempi. Mitä pitempi suhteessa vetopituuteen, sitä vähemmän jousi rasittuu. Kerroin 2,5 on hyvä, jos haluaa melko varman päälle pelata.

2 tykkäystä
36

Kiitos vastauksista! Olen ymmärtänyt ihan oikein sen että puristusmurtumaa tulee jos rasitusta on yli rajojen. Se mikä se raja lopulta on milläkin puulajilla, yksilöllä, lavan poikkileikkauksella, leveydellä, ja pituudella onkin sitten vain kokeilusta kiinni ja muiden kokemuksien hyödyntämisestä omassa tekemisessä. Jotain dataakin tietysti varmaan on mutta se on kiinnostavampaa oppia tekemällä kuin tuijottaa pelkkiä numeroita. Olen lukenut ton ketjun jousien virumisesta, oli siellä jotain hyödyllistäkin tietoa eikä ihan pelkästään väittelyä. Hyvä pointti, että vähän jos ollenkaan viruneen jousen mittoja kannattaa hyödyntää omissa tekemisissä. Tietysti sitten pitää olla tiedossa, että onko laitettu jousta lämmöllä vastakaarelle kuinka paljon vai onko ollenkaan ja onko paahdettu vatsaa ja miten paljon. Aika samassa käsityksessä olen että 6cm alkaa olemaan käytännössä aika maksimi leveys, siitä ylimenevät leveydet voi ottaa airoksi veneeseen. Tai sitten tekee pidemmän jousen jos tarvii tuota leveämpää. Omat jouset mitä oon tehnyt on enimmäkseen olleet liian kapeita omaan makuun ja ei niin ihanteellisella vatsan muodolla mutta aina se on johtunut aihioista.

37

Jossain vaiheessa syksyllä ois tarkoitus tehdä pidempää, on jo yksi lattajousi työn alla josta saatan tehdä jopa 180cm pitkän mutta voi olla että se päätyy n.160cm recurviksi ja paunoja ja vetoa tietenkin niin paljon ku irtoaa😀

38

En ole lujaria lukenut, mutta tämän innoittamana tutustuin hieman alkeisiin. Tuntuu, että sieltä täältä luetut tiedonmuruset muodostavat nyt vähän paremman kokonaisuuden.

Usein puhutaan jousen riittävästä leveydestä, ja että paksuus on sitten mitä se on kun jousi on tilleröity haluttuun pisteeseen asti. Nyt ajattelen asiaa toiselta suunnalta. Ensin pitää päättää toivottu tilleri, eli jousen pituus ja eri kohtien taipumasäde. Nyt ilmeisesti olisi suotavaa pysyä elastisella alueella tai ainakin hyvin lähellä sitä, jotta setti olisi nolla tai lähellä sitä. Jos tietää tarvittavat tarvittavat materiaalin ominaisuudet, voi tästä laskea jousen kunkin kohdan maksimipaksuuden. Vasta tämän jälkeen säädetään paunoja leveyttä lisäämällä.

Pointtina tässä siis se, että ymmärtäisin nyt paksuuden ja taipumasäteen olevan se olennainen asia. Ja että itse asiassa leveys on se, jonka “pitäisi” muodostua tilleröimisen myötä. Tässä nyt oletin puristuslujuuden olevan rajoittava tekijä, ja että puu kestää paremmin vetoa kuin puristusta. Tämä nyt ei ole ihan käytännönläheinen lähestymistapa, mutta meneekö ajatus teoriassa ainakin oikeaan suuntaan?

1 tykkäys
39

Kyllä. Mutta, se kuuluisa mutta, käytännössä paljon ei ole kuitenkaan tehtävissä, vaan kannattaa mennä yleisten ohjeiden mukaan, jos puun ominaisuudet eivät ole tiedossa. Jos haluaa hifistellä ja mittaa eri lujuusarvot, kimmokertoimen ja tiheydet, niin niiden perusteella voi mitoittaa jousen. Käytännössä siis, jos haluaa keskivertopuusta tehdä keskivertojousen, niin oikeastaan ainoa tapa tehdä siitä virumaton, on lisätä pituutta, koska silloin taivutussäde jää riittävän pieneksi. Jos jousen pituus-vetopituussuhde on yli 3, niin silloin voi päästä virumattomaan jouseen. Onhan niitä poikkeuksellisesti hyvin vähän viruneita normaalimitoitettuja jousia mutta silloin puuaines on poikkeuksellista.

1 tykkäys
40

Jatketaan vielä vähän… Jos oletetaan tasaleveä ja tasapaksu jousi, niin sehän taipuu lähinnä kahvan kohdalta. Mutta kuitenkin, sen avulla on helppo hahmottaa näitä asioita. Ensin päätetään jousen vetopituus ja jäykkyys. Sen jälkeen arvioidaan sopiva pituus, tai pikemminkin pituus-vetopituussuhde, jonka seurauksena jousi taipuu täydessä vedossa tietylle kaarevuussäteelle. Jouseen kohdistuviin rasituksiin vaikuttaa kaarevuussäteen lisäksi jousen paksuus, joten paksuus mitoitetaan sen mukaan, kuinka paljon jousi saa virua. Jos halutaan virumaton jousi, niin jousen on oltava melko ohut. Sen jälkeen tuloksena on tietyn jäykkyinen jousi. Mutta jos jäykkyyttä halutaan enemmän, niin jousesta pitää tehdä leveämpi ja vastaavasti jousta voidaan myös kaventaa. Nämä vaiheet voi siis tehdä paperilla, jos lujuusarvot ovat tiedossa.

Näkisin asian niin, että jos rajoittavana tekijänä on nimenomaan puristuslujuus, niin jousen paksuudella ja pituus-vetopituussuhteella säädetään jouseen kohdistuvia rasituksia ja leveydellä jäykkyyttä. Jousta tilleröitäessä vaikutetaan kaarevuussäteeseen sekä massajakaumaan. Tilleröinti taas tehdään jousta ohentamalla ja kaventamalla.

Käytännössä jousi tehdään kuitenkin eri tavalla kuin tuossa edellisessä esimerkiksissä. Koska kukaan ei kuitenkaan mittaa lujuusarvoja tai tee niiden perusteella laskemia ja päätelmiä, niin jousi veistetään yleensä hyväksi havaittujen sääntöjen mukaisesti, niitä sitten tarvittaessa vähän säätäen. Ensiksi päätetään luultavasti tavoitejäykkyys ja -vetopituus. Sen jälkeen jousi veistetään oikeaan etuprofiiliin (leveyteen), jotta tilleröinti olisi mahdollista. Tässä vaiheessa olisi tärkeää, että aihio on riittävän pitkä, tai pikemmin, että pituus-vetopituussuhde on riittävän suuri. Jos tilleröinnin aikana osoittautuu, että jousi ei viru, niin siinä voi olla lyhentämisen varaa, jos siis halutaan lyhyempi jousi. Jos taas määrämittaista jousta tilleröitäessä paljastuu, että jousi viruu liikaa, niin mitään ei ole enää tehtävissä. Jousta ei voi leventää (ja sitä myöten ohentaa), eikä pidentää, vaan ainoa tapa pienentää rasituksia on keventää jousta. Mutta sitähän kukaan ei halua. Eli ainoa järkevä tapa aloittaa tilleröinti on aloittaa se riittävän pitkästä aihiosta, koska silloin puuta on tavallaan helpompi lukea ja erilaisia lopputulosvaihtoehtoja on enemmän. Lisäksi tilleröinti on helpompaa. Onhan siinä ongelmiakin, kuten hyvän ja riittävän pitkän aihon löytyminen.

Kannattaa myös huomata, että vaikka tilleröinnistä puhutaan taitolajina, niin jos materiaalin ominaisuudet eivät riitä haluttuun jouseen (jäykkyys, leveys, pituus-vetopituussuhde), niin eihän siitä erkkikään hyvää jousta tee. Eli jos jousi epäonnistuu, niin kyllä välillä voi materiaalejakin syyttää…!

4 tykkäystä