Niih…
Ja minä täällä voisin vakuuttaa, että tasainen selkä sekä vatsa olisi se suotavin jallulle seka sadoille muille pehmeille puille.
Kestää se selkä pyöreenäkin, mutta aina tuolloin on vatsa kovemmalla purustuksella.
Pyöreävatsaisiakin on saatu toimimaan ja jotkin jopa säylyneet ehjinä. Tuhansienkin laakien jälkee.
Jalavan pahin vihollinen on syvä pyöreä vatsa taipuvissa osissa. Myös kahvassa.
Kun jalava jousi on pelkkää valkoista pehmeää pintapuuta jika on tehty ohkasesta rungosta ja jonka vatsassa on vähääkään pyöreyttä on murtumat ennemminkin normi kuin poikkeus. Siihen ei auta mikään muu kuin pituuden kasvattaminen.
Oksa ja runko puu ovat jalavassa tosi erillaiset. Runko on pehmeämpää kuin oksat, mutta oksat taas ottavat paljon helpommin nokkiinsa tillerin epätasaisuuksista runkopuuhun nähden.
Niin kauan kuin murtumat ovat tämän tyylisiä pintahalkeiluja ei jousi sinällään oli vaarassa hajota.
Suuremmat ja selkeämmät ovat sitten eri lukunsa.
Joo, jos tarkkoja ollaan. Puhutaan “träppäämisestä”, “trap” englanniksi, eli trapezoidi muodon hakemisesta. Tasaselkä (vaikkakin kapeampi) on vahvempi kuin pyöreä. Jousitaiteilijat hakee pyöreitä muotoja… tasapinnat on tehokkaita.
Voisitko selittää mitä tässä tapahtuu? Millä perusteella sanot että noin käy?
Millä logiikalla selkä vahvistuu pyöristyessä, mutta vatsa heikkenee pyöristyessä?
Alkaa olla vähän ikuisuusaiheen tynkää tässä. Minun mielestä - ja lukuisien omakohtaisten havaintojen mukaan vatsa ei ole kovemmalla puristuksella, vaan päinvastoin.
Tässähän on hyvä paikka katsoa, tuo mun 155 paunainen jalava jonka annoin Mikolle viime kesänä, on nimittäin todella pienestä runkopuusta tehty. Ja selkä kovalla kruunulla. Onko siellä murtumia, settiä, pintapuun heikkouksia, vaikka mitä hokkuspokkusta? Ok ymmärrän että puuaines voi olla epätasalaatuista oksien ja rungon välillä, mutta oma kokemus näyttää sen olevan vähemmän vaikuttava asia.
Joten kun tuo jousi tehtiin, ei siinä pituutta lisäilty ja muuta manailtu vaan jätettiin leveyttä! Pituuden lisäys ei auta rasituksiin, vaan oikea leveys. Sillä tulee massaa joka voi tehdä työtä.
Itseasiassa silti tuo jousi on jopa pienimassainen mun mielestä. Mitä jouselle kuuluu @Mikkolaht ?
Samaa mieltä, aika huoletta voi vedellä. Mutta puristusmurtunut jousi on jo hiipumassa pois. Vammat pahenee ajan mittaa. Eikai kukaan sellaista jousta kenellekään esim. myymäänkään alkaisi?
Hyvin pelittää vieläkin, mittasin paunat siittä tossa jonkin aikaa sitten ja näytti 150. Ihan pikkusen ottanut virumaa.
Mulla alkaa olemaan semmonen kutina että pienemmästä rungosta tehty jalava olisi jotenkin kovempaa tavaraa? Koska tässä ei oo yhtään murtumia vielä ainakaan.
Toki auttaa. Siinä on iso ero, että vedetäänkö lyhyttä vai pitkää jousta tietylle vetopituudelle. Usein vain jousentekijä tekee mieluummin leveämmän kuin pidemmän jousen. Mutta aivan samoin jousen pituudella voi säätää jouseen kohdistuvia rasituksia kuin leveydelläkin – samalla tavalla siitä tulee massaa, joka voi tehdä työtä.
Mitenkä mä jossain vaiheessa aloin jo luulla että pituus oikein auttaisi jos jousi ottaa settiä. Se on liian kapea pitkänä, liian kapea lyhyenä. Mutta tuossahan me molemmat sanottiin, lisää työtä tekevää pinta-alaa.
Eilen ammuin jokusen kymmentä kertaa näitä torpeedoita ja yllättävän hyvin lähtee tästä vaikka ovat puolta jäykempiä kuin jousi.
Hyvin tämä kepakko on kestänyt, 5 senttiä settiä mutta kestää hyvin pitkiä vetoja. Aika älytön upotus painavilla nuolilla kun 25cm pakkaa ei pitele sormen paksuista keppiä. Taulunuolet tavan jousilla ei mene läpi mitenkään…
Tuommosia kunnon tönkkönuolia kehtais ampua jo ugrillaki. Testailin toissapäivänä tuota uutta miehenmittasta ja noilla heiveröisillä kuitunuolilla potkii kohta enempi ko .308.
On komiat vermeet. Energiaa varastoituu hirveästi, oli settiä tai ei. Samoin Hukan ugri, sakarat laittaa potkimaan mutta raskaalla nuolellahan sitä aikanaan ammuttiinkin. Tarviit jotain koivuvarsia niin johan rupee toimimaan.
