Massiivinen klussi jossa ohjaavat uritukset muutaman sentin matkan persettä kohti?
Joo mutta ei kai nyt kärkipään urat nuolta voi ohjata vaan voimakas etupainoisuus riittää siihen, että (sulaton) nuoli lentää suoraan. Sulituksen ohjaavuus perustuu sulkien nostovoimaan ja ilmanvastukseen - näitä kumpaakaan ei ole vaikuttamassa nuolen kärkipään urituksessa - ja jos olisi, niin nuoli lentäisi sattumanvaraisesti. En vain ymmärrä. Tai sitten mielessäni on väärä kuva asiasta.
Just nyt en muista missä kuva alkuperäisestä on, mutta tässä oma kopio puolivalmiina joskus kesältä.
Yhtään en kyl tiiä tarkoittiko Tuukka näitä sarvi/luu kärkisiä blutteja mitä löytyy suomenkin museosta.
Juuri tuollaisia näin mielessäni. Mutta ei tuollaisella kärjellä ole mitään tekemistä sulituksen korvaamisen kanssa.
En voi tähän hätään kaivella kuvia aiheesta, mutta kyse on sarvikolkista, joissa on Miken kuvaan verrattuna radikaalisti massiivisemmat, suorakylkiset ja suorapohjaiset siivekkeet, jotka on vuoltu yhtäläiseen eksaktiin kulmaan nuolen pituusakseliin nähden. Sarventyöstön määrä näissä on kaikkiaan järkyttävän iso. Tämä kolkkatyyppi myös eroaa selvästi muilla tavoin koristelluista kolkista. Ei olla enää (pelkän) koristelun, vaan myös toiminnanmuutoksen äärellä.
Insinöörin arvio, ettei tämä saa aikaan nuolen pituusakselista pyörintää, joka vakauttaa nuolen lentoa, on pelkkää hypoa, niin kauan kuin tällaisia nuolia ei ole valmistettu, koeammuttu, havainnoitu ja dokumentoitu.
Reilu kärkipaino yksinään vakauttaa nuolta melko hyvin, mutta jos se yksinään riittäisi, ei maailmassa olisi yhtään reilusti kärkipainoista nuolta, joka on myös sulitettu. Niitä on kuitenkin miljoonia, kaikilta mantereilta ja kaikilta ajoilta.
Mitä ihmeen huonoa? Eikö kysyvä ihminen ole onnellinen ihminen? Ollaan niin ikään keskustelufoorumien toiminnan ja tarkoituksen ytimessä.
Finnasta löytyi kuva Pielisen museosta.
Varsijousen vieressä on linnunsulilla sulitetut kolkka sekä rautakärkinen vasama.
https://www.finna.fi/Record/pielinen.M011-51596
Tiedä sitten ovatko aitoja vai rekonstruktioita…
Juri: menen tuohon museoon tammikuussa, voin kysyä samalla onko nuo originaaleja nuolia. Minulla on kesälle suunnitelmissa pitää varsijousinäytöksiä kys.museossa jos korona sallii.
1 tykkäys
Laitahan kuvaa kun ehdit ja jaksat. On nimittäin kiinnostava ratkaisu.
Aerodynamiikassa tuollaisia etusiipiä kutsutaan canard-siiviksi. Niitä käytetään lentokoneissa ja ohjuksissa, joissa niiden avulla pyritään parantamaan ohjattavuutta erikoistilanteissa. Useimmiten canard-siipien asento ovat säädettävissä. Lisäksi, iso ongelma, kuten aina etusiivekkeissä on - jos siivekkeet ovat painopisteen etupuolella, niin niillä on lentoa epävakauttava vaikutus. Käytössä on myös canard-siivillä varustettuja ohjuksia (harvinaisia), jotka pyörivät nopeasti lennon vakauttamiseksi mutta en ole ihan varma, mikä etusiivekkeiden merkitys silloin on.
Vaikka näin voisi päätellä, niin se ei välttämättä tarkoita, että näin olisi. Paljon löytyy maailmalta nuolia, joita on koristeltu “tarpeettoman” paljon. Toki, voihan taustalla olla silti todelliset käytännön tekijät, esimerkiksi ilmanvastuksen tai massan pienentäminen säilyttäen silti suuri osumapinta-ala. Tai sitten taustalla on vain oletetut mutta merkityksettömät tai epätodet vaikutukset.
Kiva olisi kyllä kokeilla, miten tuollainen nuoli toimii. Mutta en vain ymmärrä, miten voitaisiin erottaa etusiivekkeiden oletettu vakauttava vaikutus suuresta kärkipainoisuudesta. Lentääkö nuoli suoraan etusiivekkeistä huolimatta, suuren kärkipainoisuuden ja sulituksen ansiosta - molempia kasvattamalla voidaan parantaa nuolen lennon vakautta.
Tähän vielä jatkoa, että ainoa jollain tavoin järkevä testi tarkkuuseroista löytyy täältä:
http://archeryreport.com/2011/07/helical-straight-fletch-accuracy-repeatability/
Erot ovat kyllä aika pienet taljalla ammuttaessa 40 jaardilta. Ehkä juuri ja juuri tilastollisesti merkittävä? Seuraavaksi voikin kysyä, että mikä on ero, kun ammutaan perinnejousella isosulkaista nuolta alle 20 jaardilta?
Kyllähän canardi-lentsikka voi olla stabiilikin, mutta se edellyttää sopivaa painopisteen paikkaa. Noin yleisesti ottaen kyllä epäilen Tuomon tapaan nokkapyörittäjä-teoriaa kunnes toisin todistetaan. Itse olen ymmärtänyt tuolllaisten kärkien olevan tehty noin, jotta eivät kimpoasi kohteesta hieman vinosta osumasta niin helposti vaan joku reunakärki ottaisi kiinni, mutta teoriaa tämäkin.
Olen kyllä aika varma, että nuo kuvan kaksi vasamaa ovat ihan jonkun omia tulkintoja…
Mehiläinen, Huhtikuu 1840:
"Seuraawan kirjoituksen jousesta olemma Oppijalta Suomen Akademiassa, Herra J. Fr. Kajaanilta saaneet Mehiläiseen pantawaksi. Hän oli sen Kiwijärwen kylästä, Wenäjän Karjalasta, sihen laatuun kirjoittanut, kun eräs wanha mies siitä oli kertonut, ja samalla lailla tulkoon präntätyksi, koska ei taitaisi tämä kertomus paljo parannuksillamme kaunistua.
[…]
Wasama loaittihi, wanutettihi (sorwattiin) wanuntahewolla. Se wanuntahepo tehtihi kahesta patsahasta, ta sihe pistettihi wasamapuu piikkiin wälihi. Siinä toiset sitä remelillä weellähä, pyöritetähä, toiset weitsellä wanutaha. Ei erityistä wanuntarautoa. Kun sai wanutetukse, niin sihe jäi ruopiwoa wähänennnenähä. Se siitä weitsellä silpastihi, nakattihi lattialle, kai sanottihi: “wasama; k’ ei wasama.” Jos putoi selallähä, niin tuli onnikas wasama; kun kumollaha, niin ei onnikas. — Sulittamisessa piti tuohta polttuo kaikkein pehmeimmälläha, sitä purtihi, jotta tuli pikie. Sittä otettihi kokon sulkie, pantihi yksi isompi suorasta ta kaksi kaiempata kahen puolen. Kun pantihi wakawasta, niin se mennä lollotti niin hywästä. Sulat siottihi rihmalla; sihe peällä tuohipikie, ei mitäna sen peällä. Joho jänne löi wasaman kynänenähä, pantihi luukesrä eli rautapiikki; kell’ ei ollu semmoista, loati puusta.
Kun ammuttihi, niin toinen wahtasi, kuunteli, kunne kirpuoo. Keälta (käeltä) aina ammuttihi; jos pani olkapeähä, niin potkasi», löi kipieksi sen olkaluun. Wiini oli selässä ta siinä wasamat. Siinä oli puu pohjassa, ympärissä werkot, jolla se tuli kantoa kepie. Yli olkak tempai wasaman wiinestä."
2 tykkäystä
Kärkikartiokone.
Vasaman varsi on 12 tuumaa (≈30,5 cm) pitkä. Kärki painaa 170 grainia (≈11 grammaa) ja lisää tuuman vasaman pituuteen.
3 tykkäystä
Eka testivasama.
Sain huonon ex tempore- idean ja sotkin Uhu-liimaan hiilimurskaa, että näyttäisi epärehellisesti tuohitervalta. No, ruma ainakin tuli, sen lisäksi että liiman pito tietenkin huononi. Ei ehkä jatkoon.
Vasaman kokonaispituus on 33 cm, tasapainopiste on perästä mitattuna kohdassa 21,3 cm. Pikkuisen alle 1/3 siis.
Kannattaisi kuulemma olla 1/3 - 1/4 kärkipainoinen, jotta olisi optimaaliset lento-ominaisuudet.
Sulat ovat viisi tuumaiset. Yhtään pidempiä ei ilmeisesti kannata laittaa, sulkien nyöritykset lisäisivät myös perän painoa entisestään.
Pitäisiköhän tehdä vasamista vähän pidempiä?
5 tykkäystä
Juri tekee tarkkaa, täsmällistä ja todella huolellista työtä. Mutta nyt täytyy sanoa, että tuo kärjen ja varren liitos on suoraan sanottuna ruma, juuri sellainen kiinanhalpiksen tyylinen, jossa on liitetty täysin yhteensopimaton kärki ja kärkikartio yhteen. Anteeksi… Tähän asti jälki on ollut niin huippua, että oli pakko tarttua tähän pieneen yksityiskohtaan.
Tuomo! Mä on sunkaa ihan samaa mieltä ja mää todellakin uskallan sanoo sen ääneen! Ihan paskalta näyttää!!! 
(Niin kuin munkin 15 vuotta sitten tekemätkin 
)
Jokaisessa nuolivarressa jonka olen ikinä nähnyt on jonkin moinen olka vuoltuna varteen. Tämä siis pelkästään noissa holkillisissa.
Tietenkin tässä vaikuttaa eniten juurikin tuo jo olemassa olevien kärkien kartion halkaisia sekä jo olemassa olevien varsien paksuus…
Jos pistät 4-6 kierrosta lankaa etu sekä takapään kohdille niin meneekö muka edes 1gramma rikki???
Pöh, tässä vaiheessa olen huomattavasti enemmän huolissani tuosta painopisteestä, että onko liian takapainoinen vai ei?
Sitten vasta viitsii näprätä olkia ja sovituksia, kun saisi ensin mittasuhteet ja balanssin kuntoon.
Maastossa jos ammuskelet niin elä kovin mielellään maalaa neonvärillä/punaspraylla nuolia. Jättää ikävää punaista jälkeä virepyörän kynsien väliin ja luuhun jota joutuu hiomaan pois, vaikka olisikin kuivunut maali. Muutenkin ehkä kannattaa ajatella millä pintakäsittelee nuolet ettei luutop likaannu.
Sensfelderin jousi ja saman ilmiön olen itse havainnut.
Kyllähän nuo vasamat ovat todella lyhyitä. Uskoisin, että reaalielämän jahtimatkojen tarkkuus paranee, kun nuoliin tulee ainakin pari tuumaa lisää “ylimenomittaa”. Edes moderneista lyhyehkövetoisista metsästysvarsijousista ei saada metsästyskelpoisia tarkkuudeltaan, jos vasama ei ole luokkaa 16 - 20" pituudeltaan. Jälkimmäinen lukema olisi tietenkin huikenteleva suomalaiskansallisessa teräsjoutsessa.
2 tykkäystä
Miksi oletat, että Juri maalaisi vasamansa? Ja vaikka maalaisikin niin tuon perän voi aina jättää vaille väriä.
Tuo Sensfelderin värkki on kilpailu ammuntaan tarkoitettu niin historiassa kuin nykyäänkin. Omien nuolien värjäys tunnistettavaksi on yleensä pakollista.