Ja kun minä noita ekoja testi puusulkaisia viime vuonna tein niin kolme oli täysin suoria ja loput pienessa kulmassa. Yhteensa seitseman niitä tuli ja ammuttaessa vain kaksi helical nuolta lensivät päin "V"eetä. Suorat meni ihan sinne minne tähtäsikin tuosta mun marjiksestani niin loputkin nuolista.
2 tykkäystä
Korjaan muuten heti tuon väitteeni kun sain lisäinfon.
“Olen kuullut että puusulkaiset nuolet eivät lennä aivan yhtä hyvin kuin linnunsulkaiset”
Lentää sittenkin, muistin väärin.
Anyway, sekä kolkissa että nuolissa tulisi tukeutua vain suoriin havaintoihin. Laitoin Helsingin kansallismuseoon kyselyn asiasta kun itseäkin kiinnostaa tämä puusulka/luonnosulkaväittely. Siis lähinnä, että onko puusulkia Suomessa käytetty.
Vastaus voi jäädä lyhyeksi…
Sanoisin, että varmin sulitus näille olisi ylikorkeat +15cm pituiset luonnon sulat 3kpl.
Euroopassa on vasaman sulkin käytetty luonnonsulan ja puun lisäksi muun muassa messinkiä, metallia, raakanahkaa/pergamentia, parkittua nahkaa. Muistaakseni myös tuohta olisi jossain tällaisessakin käytettyä, mutta nyt en muista missä näin olisin tämän nähnyt vai peräti lukenut…
Sulitan ensimmäiset kolme vasamaa ihan vaan liimaamalla, jotta pääsee pian ampumaan.
Nyörittämällä kiinnittäminen vaatisi vasaman sorvaamisen hiukka ohuemmaksi sulkien kohdalta, jotta punokset eivät hankaa tukkia vasten.
Jos sulla on se varsi aavistuksen barreli tai sulla on siellä tukin nokassa kuperuutta niin ei ne punokset mihinkään ota kiinni.
Vai meinaatko, että sulla ottaa nyt vasama koko tukin matkalta tasaisesti kiinni?
Itse sanoisin, että luonnosulkia tulisi nuoliin (ei kolkkiin, niistä on evidenssiä) käyttää vain äärimmäisen hyvin perustellusti, jos ei ole suoraa evidenssiä. Toivotaan että jotain vastauksia tulisi, laitan Ruotsin museoonkin kyselyn onko nuo heidän nuolet Ruotsin maaperältä löydettyjä vai mistä. Onko mitään näyttöä luonnonsulista pohjoismaisten varsijousten nuolissa?
Tietenkin jos kolkissa on käytetty luonnonsulkia, miksi ei nuolissakin, mutta silti. Evidenssiä tarvitaan!
Onko, tai siis oikeammin miten vasamien sorvaaminen rokasorvilla onnistuu noin käytännössä?
Tuossa on kolkkia Kansallimuseosta.
Ensimmäisessä vasemmalta näkyy kuinka nokkipää on selvästi sulituksen kohtaa korkeampi.
Sama toisin päin. Jos nuolissa on käytetty vaikka puisia tai nahkaisia sulituksia, miksei sitten kolkissakin?
Nämä varret ovat tasan tarkkaan tasapaksuja. Tyhmä kone ei muuhun pysty.
1 tykkäys
Mulla varret on 30cm pitkiä. Kärki lisää pituutta 2cm. Sulat ja kavennus nokkiin alkaa puolivälistä. Kärkikavennus on 5cm, eli tasapaksua on 10cm. Kärjen painolla/painopisteellä oli suuri merkitys. Painopisteen piti osua 5mm sisään, jotta vasama lensi vakaasti.
2 tykkäystä
Suomen metsästys museossa on muistaakseni kolme kolkka nuolta. Kaikki sulattomia ja urittamattomia. Näissä on käytetty sulkia. Samalla kun noita muita enkkun kielisiä sivuja katselin niin eipä sieltäkään mitään uritettua vasamaa näy jälkeen 1500-luvun. Kaikki on linnun sulilla muutamaa “ns” tikka nuolta lukuun ottamatta.
1802, linnunsulilta näyttää. Reinikaisen kanssa samaa mieltä että puusulat häviää ajan mittaan. Jos ei ole “suoraa evidenssiä” molemmistakaan tekisin sekä puu- että linnunsulkia!
Miksi tuo vasamien nokkipää on ohennettu tuolla tavalla lituskaiseksi?
Tuomo, noin se mahtuu virepyörän kynsien väliin.
1 tykkäys
Mikke, mitä tarkoitat uritetulla vasamalla. Mikä se on?
Monien Pohjois-Euraasian kansojen käsijousen kolkkanuolissa oli täsmävinoon tehtyjä massiivisia “rihlauria” kolkkapäässä, jotka ajoivat sulituksen aseman.
Ja tietenkin varsijousten nuolten peräpää piti tehdä lituskaiseksi, jotta se menee ja myös pysyy rahkan sormien välissä, lattea latteaa vasten. Noissa Kansallismuseon kolkkavasamissa lituskaa päätyä on myös korkeutettu, varmistakseen, että kun jänne pyörähtää rahkasta irti, se ei voi vahingossakaan lyödä vasaman varren yli, vaan ainoastaan sen perään.
Huonosti alkaa vuosi, kun pitää koko ajan kysellä… Miten urat nuolen kärkipäässä voivat toimia kuin sulitus? Jos nyt yhtään ymmärsin, mitä tarkoitat.
