Ei ne teekkään sillä varrella mitään, mutta kun sellanen +40cm kokoinen kasvi sopii paremmin sinne kaappiin piiloon kuin sellanen jota me tarvittais 
Mulla on hämärä muistikuva, että Kalifornikationissa oli joku jalostanut 6 m version ajatuksella, ettei Smoky tajua sen olevan ruoho kun on niin pitkä.
1 tykkäys
Pisimmät kuituhamput täälläpäin on kasvaneet sinne 3,4metriin.
Eikö tuo jo riitä?
Riippuu miten punoo. Ymmärtääkseni on kirjallisia lähteit joissa jänne kehoitetaan punomaan ja toisissa ei. Näissä ei punotuissa jänteet ovat siis pidempiä kuin itse jousi jollain varsinaista twist:taamista ei tehdä.
Ja vaikka se hamppu olisikin +3m pitkä, niin se ei tarkoita että siitä saadaan kasa 3m jänteitä. Yksi kuitu saattaa yltää päästä päähän, mutta suurin osa jää sinne 170-200cm puolella ja muutama menee jpnbekkin 2,4m hujakoille.
laitoin lankavalle sähköpostia että tietäisivätkö yhtään kestävän hampun myyjää
“”"
Alkuperäiset teräskaaret oli ahjohitsattu jopa 14 eri kovuisesta teräksestä. Niissä on puulaminaattijousien tapaan kompressio-tensio-idea, mikä antaa huomattavan suuremman lähtönopeuden jos verrataan yhdestä jousiteräslatasta tehtyyn kaareen. Tämän takia Todin jousissa ei ole alkuperäisiä lähtönopeuksia vaikka paunat ovat samat ja kaaret samalla tavalla myötäkäyriä. Voidaan kyllä väitellä tästäkin asiasta asiallisesti vaikka tuolla “Varsijousitajunnanvirtaa” ketjussa ilman että tukitaan tätäkään ketjua tämän enempää."""
Höpö höpö, kovuus ei vaikuta teräksen kimmomoduliin eli jäykkyyteen kuten on jo monesti todettu.
Puulaminaattijousen ajatus on käyttää vetopuolella vetolujaa ja puristuspuolella puristuslujaa puuta. Jos käytetään veto- ja lylypuuta niin saadaan lisää murtovenymää jäykyyden kustannuksella, mutta edelleen sama ajatus lujuuksienkin suhteen.
Seuraavaksi varmaan kuulemme kääpiöiden takomasta jousesta.
Jos oikeasti haluat nostaa teräksen jäykkyyttä niin siihen täytyy saada joko yksikiteinen tai monikiteinen pitkittäin suunnattu rakenne. Tällöin on mahdollista 207 > n. 300 GPa. Hyvää onnea sen aikaansaamiseen.
Hyvin erilaisten terästen kerrostaminen aikaansaa sisäisiä jännityksi, jotka joko aiheuttavat epätoivottuja muodonmuutoksia tai heikentävät kokonaisuutta. Tunnetaan joitain poikkeusrakenteita joissa on tietoisesti laminoitu kerroksia yhteen, mutta niissä on ajatuksena säröjen kasvun pysäyttäminen aroissa rakenteissa. Harvinaista. Toinen mahdollisuus on sitten ns. Mora rakenne jossa terän pehmeät pinnat sallivat taipumisen katkeamatta vaikka keskellä on normaali puukkokovuuteen karkaistu osa. Milli lisää paksuuteen ja se siitä, voi olla toimiva joissain hyvin erikoisissa paikoissa, mutta ei ole kumminkaan saavuttanut suurta suosiota.
3 tykkäystä
Suosittelen tutustamaan seuraavaan kirjaan:
The Knight and the Blast Furnace: A History of the Metallurgy of Armour in the Middle Ages & the Early Modern Period (History of Warfare, 12).
Kirjassa on tutkimusdataa alkuperäisistä heittopituuksista ja kaarien laminoinnista.
Taihki: “Nopeasti ajateltuna tuollainen laskee jäykkyyttä. En kyllä lyö vetoa laskematta.”
Ei kun nimenomaan ei laske jäykkyyttä.
Asiaa on myös pohdittu jo vuosia sitten meidänkin vanhalla foorumilla.
https://primitiivijousi.fi/vanha_keskustelu/viewtopic.php?t=1490.html
T. Manner kirjoitti:
Teräksen kimmomoduli (jäykkyys) ei riipu lämpökäsittelytilasta lainkaan niinkauan kuin ollaan elastisella alueella. Se mistä se ero löytyy on myötölujuus eli raja jossa tapahtuu pysyvä muodonmuutos.
Seikku:
Liian hienoja termejä minulle…
Se mitä tarkoitin oli siis se että teräs, joka on vatsapuolella on se, jolla on nämä jousen kaaren varsinaiset ominaisuudet; se palautuu kun sitä taivuttaa. Selkäpuolen rautaosa, joka voi olla hyvinkin ohut, pitää tuon teräksen ehjänä. Kun teräskaari selystetään meltoraudalla, voidaan teräskaaresta tehdä jäykempi->vahvempi. Voi hyvin verrata esim. raakanahalla selystettyyn puujouseen.
Museoiden paksuimmissa teräskaarissa arvioidaan olevan jopa yli 2000 paunaa. Tällainen kaari on rakennettu kyseisellä laminointitekniikalla, ja lisäksi heittonopeus on huomattavasti suurempi verrattuna moderniin seosteräkseen. Jos et usko, niin kokeile.
Onko tuossa kirjassa mistään muusta kuin haarniskasta asiaa? Onko sinulla tuo?
Seikku tarkoittaa tuolla sitä, että kun selkään saadaan hitsattua pehmeää rautaa, saadaan vatsan stressitasoa laskettua jolloin selkä puoli ei ole niin herkkä repeutymiselle.
Rauta ottaa taivutettavan muodon ja ei senjälkee enää palaudu.
Teräs vastustaa muotoon taivutusta ja katkeaa kun tulee oma raja vastaan.
Voimakkaampi ei tässä tarkoita paunojen nousua rakenteissa vaan rakenteellisen kokonaisuuden kasassa pysymistä isompien paunojen kanssa…
Heittonopeudesta ei sanota sanallakaan.
1 tykkäys
Eikös aiemmin ollut juttua siitä, että jos heitetään ihan päättömiä väitteitä, niin niille pitää löytyä joku luotettava viite? Eli viitteitä toivoen, tai sitten pitää jopa puuttua keskusteluun. Pelkät hienot sanat eivät riitä perusteluksi.
1 tykkäys
Nyt on pieni epätoivon paikka. Ei se mene noin, mutta asioiden selvittäminen ei myöskään onnistu tässä kirjoittamalla.
On ymmärrettävää ettei alan koulutusta saanut käytä termejä oikein, mutta jos niitä käyttää niin pitäisi kyllä hieman tutustua niihin.
Nimenomaan varsijousen kohdalla tämä olisi tärkeää koska sen kuormitus on muodonmuutos kontrolloitu ei voima. Tämä mm. tarkoittaa, että kun jousen mitat pidetään muuten vakiona, mutta sitä paksunnetaan niin paunat nousee kunnes sitä ei enää saa täyteen vireeseen katkeamatta. Ei siitä silloin ainakaan lujempi tullut vai mitä?
1 tykkäys
“Museoiden paksuimmissa teräskaarissa arvioidaan olevan jopa yli 2000 paunaa.”
Pauna-arvio on arvio, eikä asiasta ole ainakaan itselleni tullut vielä luotettavaa tutkimusdataa vastaan. Puhuinkin arviosta, en luotettavasta lähdeviitteestä.
“Tällainen kaari on rakennettu kyseisellä laminointitekniikalla”
Tämä laminointi on vain historiallinen fakta joka selviää jo tuosta kirjastakin. Kyseessä ei siis ole mikään päätön väite vaan teräksen laminointi on usean keskiaikaisenkin sepän tuntema asia. Kirjassa oli muistaakseni mainittu jotain heittopituuksista mutta en muista oliko juuri tuossa kirjassa vai oliko yksi toinen kirja. Toisessa lähteessä, jonka nimeä en nyt muista on mainittu eräästä 70-luvun Ranskan armeijan insinööristä joka oli laskenut teräskaarien heittopituuksia ja joihin Tod pohjaa omia heittopituuksiaan. Kaarien laminoinneista seuraa kuitenkin se, että voidaan arvioida heittopituuksia kaarien mittojenkin perusteella. Tämän takia kommentoin kirjan sisältävän myös heittopituuksia.
“, ja lisäksi heittonopeus on huomattavasti suurempi verrattuna moderniin seosteräkseen.”
Kuten Rane sanoi, niin heittonopeus korreloi suoraan heittopituuden kanssa. Vanhalla foorumilla mainittiin muun muassa Toni Turusen hiiliteräs-meltorautakaaresta, jonka heitto oli 295 metriä.
https://primitiivijousi.fi/vanha_keskustelu/viewtopic.php?t=892.html
Yksikään Todin kaari ei ole vielä yltänyt näihin metreihin 1000-paunaisella kaarellakaan, eli Todin heittonopeudet eivät ole historiallisesti korrekteja. Riittäkööt tämä “luotettavaksi lähdeviitteeksi”.
“On ymmärrettävää ettei alan koulutusta saanut käytä termejä oikein, mutta jos niitä käyttää niin pitäisi kyllä hieman tutustua niihin.”
Minulla ei ole koulutusta, vaan olen itse oppinut - paljon tässä on on tosin vielä opittavaa.
“Nimenomaan varsijousen kohdalla tämä olisi tärkeää koska sen kuormitus on muodonmuutos kontrolloitu ei voima. Tämä mm. tarkoittaa, että kun jousen mitat pidetään muuten vakiona, mutta sitä paksunnetaan niin paunat nousee kunnes sitä ei enää saa täyteen vireeseen katkeamatta. Ei siitä silloin ainakaan lujempi tullut vai mitä?”
Puhutko nyt myötäkaarevasta teräskaaresta?
1 tykkäys
Ei väliä, pätee kaikkiin.
Tässä nyt oikein kunnolla tajunnanvirtaa jos se on tämän ketjun tarkoitus.
Tämä terästen varsinainen katkeaminen on itselleni ja monelle muullekin vielä aika mysteeri. On kaksi väitettä:
-keskiaikainen laminoitu kaari on kestävämpi kuin moderni jousiteräs
-moderni jousiteräs on kestävämpi kuin keskiaikainen laminoitu kaari
Tästä on väännetty paljon netissä, mutta itse perustelen kaarien kestävyyttä teräksen tasalaatuisuuden osalta. Ainut keino saada asiasta jotain tolkkua on tosin käytännön toistokoe, missä verrattaisiin kahta eri kaarta.
Tässä esimerkiksi hyvä väittely ulkomaiselta saitilta:
A forge welded bow should be MUCH more resistance to cracking! Die crack propagation will be stopped by every abrupt difference in strength of the material. So you can get a crack, long before any failure. I don’t know where this misunderstanding derives from that a mono-steel must be stronger.
Schmunzel57 2 vuotta sitten (muokattu)
Right but: The C content doesn’t matter in the single piece. The equalization of C content get at welding temperature so fast that normally* all pattern welded steels have the same content in every layer. It is different If you would weld 40 pieces in sections not layers but I do not believe that that was done. The greater the difference in the strength between the layers; the better is the crack stopping effect. The average C content is important but more than that is the content of the elements S and P important. In times before the use of hard coal the S was very low, normally charcoal steel is lower in S than modern tool steel**. S makes steel brittle in low temperatures. P makes a steel brittle at forging temperature, so the forging has to be done at very high temperatures where the steel is very soft and crakes can’t appear; it is only in very high percentages a maybe problem at lower temperatures. The P is only I big problem in modern steels if it also contains S and some other elements not known in Charcoal steel. It can substitute a part of the C content because it makes the steel harder. P moves during heating slower than C and creates darker layers in historically made steels. * Ni, Cr and some other elements, very rarely seen in historical steel, can inhibit the equalisation through diffusion and can even create higher C contents in a layer that is higher than in any single layer before welding. **Only electric molten Steel can be low in S like historical steel made with charcoal.
Jos ahjohitsaus on kestävämpi ratkaisu, miksi museoiden kaaria on kuitenkin vääntynyt?
Cracking ja bending tietysti eri asia mutta vähän sama asia.
Youtube kommenttien tieteellisyys ja todistusvoima on aika nolla…
Tuossa “crack stopper” kerros on kyllä ymmärretty ihan väärin, ei siinä katsota lujuuksia vaan plastista muodonmuutosta tai toisin sanoen murtositkeyden muutosta.
Osa tuosta tekstistä pitää paikkansa mutta ei sillä ole paljon tekemistä ko. asian kanssa.
Kuka on oikeasti väittänyt, että nykyiset jousiteräkset ovat heikompia!
Seuraavaksi varmaan kaivat katanan kerrostumisen, ennen kuit teet niin kerron syyn, sillä halutaan homogenisoida hyvin epätasainen lähtömateriaali.
Eikö katana 20 0000 kerrokset olekkaan sitä varten, että saa leikattua kiväärin putken poikki? 
Vain sarjakuvissa! Lisäksi kun laskee kerrosten paksuuden niin helposti toteaa, että hiilen diffuusionopeus on taontalämpötilassa niin suuri, että se tasaa hiilipitoisuuden muutamassa sekunnissa tai ainakin minuutissa. 
Eri asia on, että ns. San Mai tekniikoissa terään pistetään tarkoituksella eri hiilipitoisuuksia, hieman järeämpi Mora efekti vaan.
Onko Taihkin pointti nyt että japanilainen miekka ja varsijousen keskiaikainen teräskaari olisivat jotenkin vertailukelpoisia? Minä kun väitän että keskiaikainen teräskaari ei ole miekkaan verrattavissa ja siihen kohdistuu erilainen kuormitus. Museoissa on useita esimerkkejä joko katkenneista tai vääntyneistä teräskaarista. En itsekään väitä että moderni jousiteräs olisi heikompi, Todikin mainostaa omia kaariaan katkeamattomina.
Kumpikin ovat käsitakeita, joilta haetaan suurta lujuutta, jonkin verran poikkeaviin kuormituksiin tosin.
Museoissa on myös jokunen kappale rikkoutuneita miekkoja eli mikä oli pointti?
Mutta kuka rähmäkäpälä sitten väittää, toit tuon esille!