Eilen jänteentekoa, versio 2, näyttää jo coolimmalta.
1 tykkäys
Teräskaari projekti etenee.
-jänneväliä lisätty 2 cm
-kaari ohennettu lavoista 5 mm & nokit pyöristetty
-safety cord punottu pellavasta & patinoitu & kiristetty & nahkapalat laitettu
-jänne mehiläisvahattu & patinoitu
Kaari tuntuu nyt pirun jäykältä, kun lisäsin jänneväliä.
1 tykkäys
Käsityön iloa. Alkaa näyttää Eskmojouselta selkäjännepunoksineen.
2 tykkäystä
Jänneväli on tosiaan nyt 7,8 cm. Kyllä tuohon ehkä sentin tai pari saisi lisää mutta antaa olla, pitää miettiä jo turvallisuuttakin.
“Eskimo” työnalla, vanhaa jänneväliä:
Kaikenlaista on tullut vapaa-ajalla tehtyä, mutta vasta nyt ymmärrän jotain jalkajousista. Itseäni on kiehtonut ajatus, että historialliset jalkajouset ovat usein yksilöitä, jolloin voi suunnitella itselleen mieluisia jalkajousia. Mutta aikaisemmin teinkin puukaaria ja puu+puu/puu+puu+puu yms. “komposiitteja” ja teräskaaria tehdäkseni reenactment-jousia erilaisia keskiaikatapahtumia varten.
Mutta “eskimo” sisältää kaiken, mitä tarvitsen ns. oikeampaan jalkajouseen. Tästä on hyvä jatkaa ja unohtaa reenactment-käsite kokonaan.
Eskimo-projekti jatkukoon oikein ajan kanssa.
3 tykkäystä
Tähän väliin pitää kyllä kysyä, että tapahtuuko kaikki työstäminen olohuoneolosuhteissa? Ajattelin vain, kun verstaskuvia ei näy. Itsekin tein joitakin puujousia olohuoneessa - ja kyllähän se onnistuu mutta vaatii myös vähän luovuutta.
Hyvä kysymys. Minulla on yhteistyötilat vanhempieni kanssa lähellä omaa asuntoani, mihin kuuluu lähes metrin syvä puillalämmitettävä uuni, millä saa takomiseen ja karkaisuun tarvittavat lämmöt, eli alasimet, pajavasarat yms. löytyy. Ainoastaan päästöuuni on työn alla. Sen lisäksi löytyy erillinen puutyötila, missä on kaikki tarpeellinen puutöistä metallitöihin ja minkä saa talvellakin huonelämpötilaan ja minkä pidän siistinä. Ulkona teen kaikki veistelyt/puun raakatyöstöt/rälläköinnit yms. ympäri vuoden ettei tule työtiloihin roskaa. Poislukien taontatila, missä teen pienempiä veistotöitä ja heitän lopuksi kaikki lastut suoraan uuniin. Sisätiloissa on myös tuo yksi huone, missä suunnittelen töitä ja pidän projektitavaroita läsnä. Kun tulee aina uusia ideoita niin voi vertailla osia keskenään. Sisätiloissa teen satunnaisia maalauksia ja liimauksia, mutta oikeastaan vaan suunnittelen tekemisiäni. Olen ollut “siunattu”, kun vanhempanikin ovat innostuneita käsitöistä. Mutta suvussani kulkee pitkä käsityöperinne, mistä on minullekin käsityöinnostus tullut mukaan. Projektikuvia voisi ottaa enemmänkin, ei vaan tule napsittua esim yksin takoessa.
Sisätiloissakin onnistuu tosiaan, esim. sauna voi olla hyvä puuntyöstötila, kun saa kätevästi lastuja ja puita suoraan uuniin. Kylpyhuoneessa voi hioa kätevästi metalliesineitä veden kanssa. Mutta sisätiloissa ei kaikki onnistu, kun esim. liimat ja mehiläisvahat haisee ja niitä kuivattelen lämpimässä taontatilassa.
60 km automatkaa virepyörän takia…
…muotoon…ja mustaksi…
…visakoivusta saisi hienon upotetun ylätopin…mutta jos jollain ylimääräistä 20 cm luunpalaa viestiä otan vastaan…
Komento takasin luuta en tarviikkaan. Liimasin kaveriltani saamaani kovapuuta päälle. Kovapuu oli vain vähän halkeillut pinnasta joten laitoin puuliimaa veden kera imeytymään halkeamiin. Tuohon tulee vielä visakoivu upotus päälle. Bolt holderin teen teräksestä kiiltäväksi.
Virepyörän hioin sittenkin mattakiiltäväksi.
Kaaren paunat on tosiaan jotain väliltä n. 100-150lbs, vielä ei tiedä mitään kun mietin vielä vetopituutta. Mutta tuossa palautusnopeuden antaakin lähes suora kaari (ilman jännettä)+ suht.ok paunat. Toimiva jalkajousi=palautusnopeus+riittävästi paunoja. Ok mikä on toimivaa on kyllä vähän suhteellista mutta ainakin jossain vaiheessa teen myös jousen millä lentää se 400metriä…Noh tehdään tämä nyt ensin. Yksi vaihtoehto on teetättää mittatilaustyönä kaari myös suoraan Vallilan takomolla valmiiksi, kuulemma semmonenkin onnistuu. Mutta aion itse kyllä oppia tekemään kaiken itse, jahka päästöuunin rakennan…
Jees. Tilaukseen menee iso määrä tiiliä päästöuunia varten.
Vaikka saan toimivia teräskaaria jousiteräksestäkin, ei asia ole niin yksinkertainen, sillä teräskaarien tapauksessa haluaisin nimenomaan oppia oikeisiin hiiliteräs-rauta kaariin. Tämä edellyttää muutaman vuoden tutkiskelua.
Olen tehnyt päätöksen, että komposiittikaaria en tee kuin yhden tuohon saksiprojektiin, sillä ne ovat mielestäni hieman monimutkaisempi asia. Kannattaa lukea Mike Loades:n kirja “the crossbow”, siinä sanotaan että teräskaaren tekee muutamassa tunnissa, komposiittiin menee usea kuukausi.
Netti on muuten pullollaan jalkajousimatskua, esim. tuo on loistava-projekti, itsehän teen tuon saarni-flat-kaarella.
Monet ulkomaiset foorumit on kuitenkin aikalailla huttua sieltä sun täältä, kannattaa olla kriittistä pelisilmää, mikä on totta ja mikä ei. Esim tämä sivusto on ok, mutta liikaa epähistoriallista tietoa rakentajan näkökulmasta. http://thearbalistguild.forumotion.com/f32-early-medieval-crossbows
Itse suosittelen kaikkia jalkajousista kiinnostuneita tutkimaan museoitten jalkajousia joko museoissa tai sitten esim googlen kuvahakuun hakusana “museum crossbow” + museoiden nettisaitit. Esim Lieksassa Pielisen museossa pääsee todella lähelle katsomaan suomalaista hyväkuntoista jalkajousta. Olisi hyvä nähdä oikea jalkajousi jo ihan mittojensa puolesta, niin saa vertailua netin kuville.
Itse väitän oppineeni paljon, mutta haluan enemmän. Haluan aitoa keskiaikaista tavaraa ilman mitään vippaskonsteja. Aitoja hiiliteräs-rautakaaria, oikeita tekniikoita, oikeaa kaikkea.
Joo…Sain kaverilta hyvää harvasyistä saarnilautaa (varsinkin tuossa keskellä)…siitä saa hyvän flatkaaren tämän videon tyyliin…paunoja vaan enemmän.
Siinä olisi todella helppo windlass-kampi idea vähän jäykempiin kaariin.
Kirjasta “the crossbow”.
Windlassistä on vasta sitten oikeasti hyötyä kun paunat nousee yli 200-230lb.
Sitä pienemmät ovat aika helppoja ihan pelkällä vuohen jalalla tai sormilla viritettävissä.
Yes sir, höpinäpoika höpisee taas: bloggerilogeripost 14.11.2018 Klo 18:44.
Päästöuuni-suunnitelma
Lämpötilaa mitataan lasermittarilla uunissa, jonka päällä on puilla lämmitettävä kamina. Lämpö siirtyy “alahuoneeseen” ritilän kautta, ja päästötilan lämpötilaa kontrolloidaan polttopuiden tulen määrällä. Lämpötilaa kontrolloidaan myös välimatkamuuttujan x(tulipesä) ja jousen kaaren (y) välillä. Lämpötila on muuttuja Celsius. Päästölämpötila ohjataan tietokoneelle, josta voidaan reaaliaikaisesti seurata optimaalista lämpötilaa. Kaari suojataan alumiinifoliolla päästön ajaksi puiden kipinöiltä suojaamiseksi.
Tietokone-ohjaus mahdollistaa myös, että kaari voidaan karkaista oikeassa lämpötilassa. Tästä seuraa myös, että karkaisuaika kontrolloidaan hyvin. Samoin päästöaika voidaan kontrolloida, ja päästöajat voidaan kysyä suoraan jousiteräksen toimittajalta.
Sama voidaan myöhemmin toteuttaa myös hiiliteräs-rauta kaarille. Mutta tämä on vasta vuosien hionnan tulos. Soitellen sotaan ei kannata lähteä vaan oppia ensin ahjohitsaus perusteellisesti.
Niin, saarni on muuten aikalailla ehdoton valinta jos tekee historiallisia tukkeja. Myös kirsikkapuu, koivu ja pihlaja käy. Jalkajousissa korostuu tukin kestävyys, toisaalta kiinnitysköysissäkin on oltava vetolujuutta. Sisalnarua tai paksua pellavaa, tai paksu hamppukin sopii. Itse teen jatkossa 1.5mm paksusta pellavasta köydet tai n. 2-3mm sisalnarusta.
Tässä vielä omaan silmään hienoja varsijousia.
Varsinkin tämä on suoraan sanottuna esteettinen:
Siltikään ei kannata kopioida toisilta vaan tehdä omaa tyyliä, pääpointit aikakausilta huomioiden.
Siinä on sama ihailemani windlassveivi, 10:1-voimasuhde. Työkaluterästähän sen pitäisi olla kaikinpuolin!
1 tykkäys
Pallojen teko. Helpoin tyyli.
Tuolit väärinpäin pöydälle. Lankoja kiertämään:
Langat solmitaan pituus ja leveyssuunnassa n. 6 cm välein.
Sakset toimimaan:
Valmista tuli.
Onnistuin myös karkaisemaan ja päästämään potkurinjalaskaaren. Kaaresta tuli kyllä huomattavasti jäykempi kuin ilman näitä toimenpiteitä, eli jotain on väkisinkin tehty oikein ja nuoli lähtee rivakammin. Kirsikanvärisenä öljyyn ja päästö 2 h n 500 celsius.
Edellisen postin teräskaari sai tukin. Viritys käsin tai gaff lever:llä.
Pojat ensilumilla. Puunvärisen kaari menee vielä lämpökäsittelyyn.
Visakoivutukkia kuivumaan.
Patinaa…
Pavise edistyy…
Windlassbow plan
Perävaunun lehtijousi 375kg 1-lehtinen
Speksit
- reikä 16 mm
- ainevahvuus 8 mm
- pituus vapaana L1 415 mm, L2 520 mm
- pituus suorana L1 440 mm, L2 540 mm
- kiinnityspisteiden väli 880 mm
- kantavuus 375 kg
- leveys 50 mm, ainevahvuus 8/15 mm
50mm-16mm = 34mm.
34/50=0,68
0,68x375=255
255kg= 562 lbs
- rälläköinti 60 % nokkeihin (2cm)
Kaari rälläköinnin jälkeen
leveys keskeltä 34mm, leveys nokeista 20mm
Rälläköimättömän jousen paksuudet:
Paksuus keskeltä 15mm, paksuus nokeista 8mm
0,60x15 =9
Kaaren pituus 84cm
Paksuus keskeltä 15mm
Paksuus nokeista 9mm
Leveys keskeltä 34mm
Leveys nokeista 20mm
- mahdolliset ohentelut…
Kantavuuslukuhan ei kerro mitään paunoista, mutta jotain näkökulmaa saa, että tulee vahva jousi.
n 350-400 paunaa.
very easy way to get some heavy arrow heads…
Blog 25.12.2018, merry xmas!
My current set of spring steel laths.
From left 50 pounds straight bow, next is 66 pounds with nearly straight bow, next is 77 pounds with slight curved bow, next is straight bow with 110 lbs. I modified the earlier wooden colour stock by it’s new heat treatened bow and darkened the stock itself.
Next build: Same as I did for nickname Rane but with natural wooden colours with 150 lbs straight bow.
Currently I’m not going to go over 150 lbs because I can get straight steel bows that shoot fast. More pounds in the future someday, when I really learn to forge real medieval bows. Actually they didn’t had spring steels in the medieval times. They had professional blacksmiths that made steel bows based on wooden copies, that were sent to the maker. It took about a day to manufacture a wellmade steel bow depending on how it was polished. Even more of course sometimes. But they were really expensive and had to be made very carefully. Of course the steel bows got better over time, and nowadays we have these well made spring steels.
I found from the forum “the arbalist guild”, that real medieval bows were not actually slimmed from width, but from thickness instead. Well, it depends. There were many different steel bows in the past. Some had even some recurve in the tips.
I think that you have to have some experience with steel when you’re planning your steel bows. You have to understand that even steel can break when overstressed heavily. There are many different spring steel in the market. Ask what it is before bying it. Currently I buy all my steel bows heat treatened already. And remember: Almost all medieval steel bows had a tiny draw lenght so try to use it when trying to make something medieval. It is better to make it look medieval than not.
I love these crossbows, they are my hearth and soul at the moment and have always been. I begun my crossbow-story 15 years ago but didn’t have so much real experience to make them then. I have learned a lot, but more is to be learned.
1 tykkäys