Ylläolevan kuvan (wallacen museon jousi) mukaillen omaa versiotani työn alle. 150lbs suora jousiteräskaari ilman jännettä takaa nopeaheittoisen kaaren. Tukissa pieni kavennus taaksepäin.
Tämä tulee myyntiin tammikuussa. Hinnaksi 350e. Virityslaitteeksi goat’s foot lever. Laittakaa foorumilaiset viestiä jos kiinnostaa. Uutena innovaationa pintakäsittelen tukit kynttilävahalla, mikä antaa todella hyvän pidon tukkiin ja antiikkisen vaikutelman.
Haluaako kenties rane ostaa toisen jousen? 
Miten olet tehnyt koristelun? Alunperin koristelut ovat olleet luu tai metalli upotuksia.
Nuo on upotusmaalauksia, mallintaa luukoristeluja. En ole löytänyt sopivia luita näihin, vaikka kuinka olen etsinyt. Metalliupotukset toki onnistuu tarvittaessa.
Jousen hinta määräytyy kaaresta (100e), työhinnasta (toiset 100e) ja loput 150 euroa laitan muiden materiaalien piikkiin.
noin pienet luukoristelut tekee helposti hirvenluista.
Tukkutavarana luuntilaus nostaa hintaa n. 500 euroon tai reippaasti yli.
Pidän hinnan maksimissaan 350 e. Normaalisti hyvistä pitkäjousistakin maksetaan tuota hintaluokkaa.
Voi pyh ja pah. Suomenmaasta löytyy hirvenluuta vaikka niin paljon että uunia voisi sillä lämmittää. Eikä maksa mitään.
Hyvästä marjakuusiaihiosta maksetaan tuon verran… Jousi on sitten jo lähempänä tonnia. Työ se on mikä jousissa maksaa, ei oikein mikään muu. Paitsi tietysti tuo marjakuusi, sarvikomposiitinkin materiaalit saa halvemmalla. Mutta siihen se jääkin.
Ainut järkevä luun myyjä on ymmärtääkseni Ilkka Seikku. Muita ostokeinoja en tiedä. Jousenhinta perustui lähinnä kokemukseeni kun ostin pitkäjousen reiniaholta hintaan 300e.
Silti väitän ettei ihmisiä kovin kiinnosta jalkajousen osto, jonka hinta on 500-1000 euron luokkaa - johtuen siitä - ettei Suomessa saa jalkajousella metsästää.
Mutta hei, heittäkääs infoa mistä hirvenluuta saa!
Toki pitkäjousia saa halvemmalla muista puista, mutta esikuvalle uskollinen sotakäyttöön tehty marjakuusijousi (100+ paunaa) on hyvinkin lähempänä tuhatta euroa.
Monia ei ylipäätään jousen ostaminen kiinnosta. Ehkä metsästyskielto vaikuttaa siihen, ehkä ei.
Kamppeet pitäisi kuitenkin olla laadultaan priimaa kun ne tekee myyntiin, siksi en siihen ole itse niin hirveästi ruvennut. Tuomo tekee varmasti laatuvehkeitä, eikä mitään muuta.
Ehkä tulevaisuudessa voisi jotain myydä, kunhan vielä ensi kesänä välineet todistaa paremmuutta pituuskentillä… 
Vaikka tuosta. Voin lähettää sulle huomenna postissa ihan ilmatteeks. Minkä kokosta tarviisit?
Nyt on kuusi koipea tallissa odottamassa joista keitän ja puhallan sisustan pois ihan justiinsa, joten lisää tulee.
No siinä on luuta. Ehkä noista Ihan pienemmistä palasista voisi kokeilla alkajaisiksi jotain koristeosia. Työstö/kaiverrusvälineet minulla onkin jo. Perinteisesti luukoristeet on upotettu kirsikka tai päärynäpuusta tehtyihin tukkeihin. Toki riippuu vähän kuinka minimalistista koristetta tekee. Esim. saarnella taipumus ns. repeillä jolloin upotuskoristeita vähän vaikea tehdä. Pihlaja ja koivu toimii hyvin suomalaisina tukkipuuta imo. Kyllä niihinkin saa hyvin upotuksia tehtyä kun ei hosu työssään. Laitan yvviestin luusta.
Minä sain juuri tusinan verran sääriluita lioteltua ja putsattua. Entinen tusinakin pääosin käyttämättä, niin ilmoittele vaan milloin tarvit lisää…
Miten muuten maksimoit sääriluun saannin? Tein viimeksi kuvan lailla karusti pieniin pätkiin, mutta tällöin ei selvästikään koko mittaa saa käyttöön.
Sahasitko halki suoraan? Tällöin ytimen saisi helposti pois.
Jep, sääriluuta saa metsästäjiltä ilmaiseksi. Jänteet, nahat ja sorkat tulevat samassa paketissa. Vähän vaivannäköä kyllä vaaditaan.
Saarnikaan ei repeile jos on terävät työkalut.
Hio ja viilaa upotettavat koristepalat niin että hieman kaventuvat reunoiltaan alaspäin mennessä ja jäävät pikkaisen paksummiksi kuin on tarkoitus. Laita luunpala puun päälle asemiin ja piirrä reunat terävällä veitsellä. Aloita siitä sitten kaivertamaan suorakaiteen muotoista monttua. Sovita palaa välillä paikalleen naputtelemalla, niin ettei jää rakoja reunoille. Liimaa pala paikoilleen ja lopuksi hio tasaiseksi puun pintaan asti.
En oikeastaan maksimoinut muuta kuin putken pituuden. Sahasin vaan poikki läheltä niveltä, jolloin putken alapää on jo valmiiksi auki kuin possun nenä. Yläpää on hohkainen ja tukossa, mutta survaisin tukokset auki ihan vaan akkuporalla. Luuydin lähti aika nätisti pois tikulla yläpäästä rassaamalla ja vähän paineilmalla avustaen. Siinä kantsii olla varovainen, niin voi saada koko ytimen lähtemään ehjänä liikkeelle (sen olisi kai voinut syödä, mutta heitin kompostiin…) - Varomattomuus paineilman kanssa ampuu mällit naamalle 
Sitten ankaraa kaavintaa ja siiklausta puukolla ja luun pinta mahdollisimman puhtaaksi. Laitoin näin rassatut luut ämpäriin kuumaan Fairyveteen ja vaihdoin vettä aluksi pari kerta päivässä, lopussa vähän harvemmin. Muutaman päivän päästä rassasin kanavia auki vielä tiskiharjan kanssa ja jatkoin liotusta. Kuukausi varmaan meni, kun en työ- yms kiireiltä ehtinyt harrastamaan enempää kuin veden vaihtamisen verran. Lopuksi vielä pintojen tiskaus harjan ja Scrub Daddyn kanssa ja luut kuivumaan ja odottamaan inspiraatiota.
Jos olisin arvellut tarvitsevani tosi pitkiä levyjä, olisin varmaan sahannut vaan pituussuuntaan halki ja jättänyt nivelet jokseenkin paikoilleen.
Ei tosissaan, eikun talttoja terottamaan!
Eli siis alapää alkaa muodostaa nopeammin putkea? Voisikin osan ottaa putkena, osan tuollaisena halkaistuna pitkänä levynä. Voisi tehdä joku talvi sen komposiittijalkajousen…
Tuo rasvaisuus tuntuu hankalalta poistaa, mutta tällä kertaa pitää perusteellisemmin liotella pesuainevedessä. Uskon että halkaisemalla on paljon helpompi puhdistaa kunnolla luut.
Jotain tuommoista alan nyt tekemään. Muutama luu-neliökoriste tukkiin.
Kannattaa tosiaan silti tehdä myös hieman omaa tyyliä. Ei voi kovin pahasti mennä pieleen jos huomioi ns. PÄÄPOINTIT jonkun museon mallista, jonka aikakausi on ilmoitettu (vähintään vuosisata):
-tukin muoto kopioi suoraan mallista
-viritysmetodi tee sama kuin mallissa (virepyörä voi olla IMO luuta tai terästä, tällä ei niin väliä poislukien 100% replicat)
-kaaren materiaali tee sama kuin mallissa (puu, teräs vai komposiitti)
-laukaisumetodi tee sama kuin mallissa
-koristelun määrää säätele mallin mukaan
-bow-irons vai bow-köydet vai mikä - kopioi kaaren kiinnitysmetodi mallista
-muista, että bolt clip tuli muotiin vasta 1500-luvulla!!!
Pelkästään noilla saa jollekkin aikakaudelle uskottavaa jalkajousityyliä aikaan. Huomioi, että laukaisumetodiin kuuluu myös liipaisin, joka kannattaa olla mallille uskollinen edes jotenkin.
Mitä pidemmäksi historiassa mennään (~1800 luvun loppu/1900 luvun alku) sitä enemmän eri jalkajousityylit sekoittuvat keskenään vaikka alueellisia erojakin on tosin paljon. Ehdottomasti kaikkia jalkajousista kiinnostuneita suosittelen tutkimaan museoiden malleja ja huomioimaan nuo mainitsemani pääpointit.
Toki voi tehdä kaiken myös omasta päästä mutta tällöin jalkajousesta ei suurella tod.näk. tule katu-uskottava - jos siis haluaa historiallista tyyliä.
Tommosia sain juuri aikaan. Pisimmät jopa sen 35cm. Ihan kivasti sai puhaltamalla poratusta päästä ytimen pois. Hieman meni suu rasvaan. 
Nyt oli hyvät tulokset, kiitos vinkeistä! Vai noh, pitäisikö malttaa siihen asti että saa rasvat liotettua pois…
Jotain kokemuksia, kantapään kautta:
Hohkaluun osuudet päistä kannattaisi sahata pois, jos haluaa päästä helpommalla ja olla fiksumpi kuin minä. Hohkaluu on täynnä paksua rasvaa joka ei lähde saippuavedessä liottamalla, eikä edes keittämällä. Jarrukliinerillä tai muulla rajulla liuottimella lähtee kyllä mutta ei välttämättä maksa vaivaa, sillä hohkan kasvaessa päitä kohden lujan käyttökelpoisen luun osuus samalla myös ohenee dramaattisesti.
Hohkaan jäänyt rasva lähtee kuivatussa luussa ajan mittaan leviämään.
Ylimmäisessä kuvassa näkyy muuten selvästi missä vaalea umpiluu päättyy ja hohka alkaa. Alemmassa ei juuri näy kuin hohkaa.
Tuo on hyvä pointti. Lueskelinkin nuo sun tuskailut uudemman kerran tuosta rasvan poistosta. Mullakin on noita vanhempia luita joissa iän myötä on lähtenyt rasva kuleksimaan. Nyt olosuhteiden pakosta joutuu luut olemaan viikonlopun yli lilluksissa, mutta voisipa nuo sahatakin pois tai kaivertaa puukolla/taltalla.
Sais ylväät pätkät noista omaan varsijousen tukkiin tai muuhun, jos vaan onnistuu pitämään puhtaana.
