Uusia pituusnuolia

Kävin ampumassa kaikki nuolet läpi pari kertaa, sitten vielä 3 kertaa parhaat 5-6 nuolta. Toistuvasti pisimmälle lenti 180 greiniset nuolet. Taas tulee huomattua, miten lyhyen vedon jousi piiskaa kovaa, mutta ei välitä energiaa tarpeeksi painaville nuolille.

20 tuumainen kuusinuoli lenti 19 tuuman, eli 70 paunan vedolla 255m. Uusi ennätys! Tosin olin hieman pettynyt kuitenkin. Ei vaan saa vedettyä viimeistä tuumaa. Olisikohan vetotekniikassa vikaa. Pituuden mittasin google earthin pituudenmittauksella, jolla saa tosi kätevästi (imo) tarkan mitan.

Itseasiassa aika monikin kuusinuoli lenti 240-250m tuntumaan, tuo yksi 186 greininen kuitenkin 5m pidemmälle. Painopiste tässä nuolessa oli poikkeuksellisesti etupainoinen. Taipumaa 20" välillä 10mm.

@M.Reinikainen Tuossa ylempänä kirjoittelinkin painopisteestä ja miten suurimmassa osassa oli painopiste puoli sentti takana. Nyt on parhaiten lentäneissä nuolissa ollut pieni etupaino, joten tuohon pitää kiinnittää huomiota ja toistaa tuloksia.

Ampumarata


Kuvia ennätysnuolesta. Kuusta, 186 greiniä, 51cm (20"), 5mm etupainoinen, sulitus paksua hanhen sulkaa 28mm x 6mm. Kärki meni vähän lyttyyn, mutta tulee varmaan pelkällä hionnalla kuntoon.

Nyt alkaa vetoreenit ja välineitten parannus. Syksyllä kisataan pituuskisojen kirkkaimmasta sijasta! 300 jaardia on ainakin pakko saada rikki.

Hyvää tulosta Jere tekee. Pitäisi tosiaan itsekin tehdä taas uudet pituusnuolet.

Miksi olet muuten kaapinut (?) nuolten nokkipäästä värin pois? Kyllä sulkaliimat tarttuvat hyvin maaliin tai useimpiin pintakäsittelyaineisiin, että ei sen puolesta tarvitsisi väriä poistaa.

Yksi sulitus ei oikein pysynyt kiinni, joten päätin vetästä sulituksen alta värin pois. Todennäköisesti maali oli vielä kosteaa, eikä siksi pitänyt. Noh, en malttanut odottaa, vaan tänään piti ampua, joten tein noin.

Ammuin muuten tuon 255m laukauksen 2,65gr/#. Alkaa olemaan aika vähän. Mutta kevyempääkin olisi tarkoitus kokeilla.

Pitää palata tähän, kun kiinnostaa hieman nuo mitat. Ilmeisesti kyseessä on pitkä nuoli (28"+)? Onko yleisesti pitkässä nuolessa isompi sulitus?

Tuo tuuma on aika paljon takapainoisuutta. 75cm nuolessa painopiste on siis 3,3% takapainonen. Voiko olla noin?
Tosin nyt kun menin tarkistamaan mittoja turkkilaisten pituusnuolista, oli sattumanvaraisesti valitussa yhdessä 24,6" nuolessa 4,8% takapainoisuutta. Huhhuh…

Etupainoinen nuolihan ohjautuu paremmin, joten sulkapinta-alaa vaaditaan nuoleen vähemmän. Takapainoinen nuoli sitten taas tarvitsee enemmän sulkapinta-alaa. Tuon voisi huomioida nuolien tekemisessä. Ehkäpä minun tapauksessa etupainoiset nuolet ovat lentäneet hyvin, koska niissä on ollut tarpeeksi isot sulitukset, kun taas takapainoisissa ei.

Armoton kokeilu ja testaus on näissä pituuskamppeissa, mutta sitä myötä tulee hyvä perstuntuma mitä tulevaisuudessa tehdä erilaisille jousille.

Noi mun nuolet on 25"
Käytän samaa kaavaa lähes kaikissa. Muutamassa on taas käänteinen painopiste sekä kirkkaasti tylpenpi kärki.

Jere - jos paljonkin ammut, pidähän jonkinlaista tilastoa tuloksista. Yksittäistapauksista ei voi vielä paljon tehdä päätelmiä mutta jos sama tilanne toistuu kymmenenkin kertaa peräkkäin, niin silloin se on jo merkitsevää.

Jos oletetaan, että nuoli lähtee nätisti, niin ilmanvastushan on tärkein rajoittava tekijä. Mitä suurempi sulitus, sitä suurempi ilmanvastus, eli siinä mielessä pitäisi pyrkiä mahdollisimman pieneen sulitukseen. Sama pätee nuolen poikkipinta-alan suhteen. Painopiste onkin sitten hankalampi juttu. Oletettavasti pienisulkainen ja takapainoinen nuoli vaatii täydellisen virityksen ja laukauksen, jotta se lentäisi hyvin. Eli laukaisutreeniä vain.

Tätä voisi testata, kuten aiemmin pohdinkin, modernin laukaisulaitteen avulla. Kuinka pitkälle nuoli lentää nykyisellä kalustolla, jos käytetään modernia laukaisulaitetta, joka simuloisi kohtuullisesti niin sanottua täydellistä laukausia? Sillä ei voi sinänsä treena mutta se voisi näyttää kaluston potentiaalin. Vai?

Näin se toki on. Paino ja spine alkaa olla hanskassa, mutta painopisteen ja sulituksen kanssa pitää tehdä kokeiluja. Tosiaan mahdollisimman pieniäkin sulituksia pitää kokeilla.

Ampumalaite olisi mielenkiintoinen, mutta onkohan se kovinkin työläs saada toimimaan puhtaasti? Sehän erityisesti olisi hyvä peli kokeilla jäykempiä jousia massoissa. Eilen huomasi, miten vetämiseen väsyy kovaa tahtia pituusammunnassakin, jos paunoja on tarpeeksi.

Tarkoitin sellaista talja-ampujien käyttämää laukaisulaitetta, joka laukaistaan peukalolla tai etusormella. En siis tarkoittanut telinettä, joka sekin tietysti voisi olla hyvä apuväline. Laukaisulaitteita saa edullisesti ja ne ovat helppoja käyttää.

Ei voi kuin ihmetellä huuli pyöreenä sitä analyyttisyyden astett, jolla veljet täällä pohtii pituusnuoliaan… :smile: Kun kerkeis itekkin joskus tekemään jotain.

Heh, no into vie mennessään! Näin niitä parannuksia tehdään…mielestäni. :slight_smile:

Aivan, meinaat Tuomo siis tuota käsilaitetta. Toki sillä saisi eroja aikaan. Eikös jotkut puhu että on puujousiakin kronottanut laukaisulaittella ja pientä nopeuseroa on näkynyt.

Olisko muuten mitään järkeä ostaa ihan erikseen sulkia pituusammuntaan? Eli tuommoista luonnollisesti jäykempää ja matalampaa sulkaa jonkun luontokappaleen meille suoraan muovaamana… Noita hanhen ja kalkkunan nurjan puolen matalia osia voi käyttää, mutta olisiko tähän vielä jotain parempiakin kandidaatteja.
Kun selväähän on, että tavanomainen sulitus on liian paksu pituusnuoleen ja tuo täten häviötä ilmanvastuksen muodossa.

Mikähän sitten olisi optimaalinen sulka? Ohut ja jäykkä olisi hyvä. Modernilla puolella käytetään jalkajousissa partakoneen teriä mutta ne eivät oikein käsijouseen, varsinkaan hyllyttömään sellaiseen sovi. Tai miksei, jos nuoli ja jousi on viritetty hyvin… Vaan lieneekö tarpeeksi primiä?

Itse ajattelin, että käytän pergamenttia seuraavissa pituusnuolissa. Tai siis puolet ohutta kalkkunaa ja puolet pergamenttia.

Eikait sitä metallia nyt viihti. Tuo pergamentti kuulostaa hyvältä, siinähän kiteytyy parhaat ominaisuudet - jäykkä ja ohut. Käyttivätkö turkkilaiset peräti pelkästään pergamenttia ennätyslaukauksissaan?
Sitä olisi mielenkiintoista kokeilla itsekin. Olisikohan joku paikka josta ostaa…

Tein tuossa joutilaana pari nuolta, joista toinen aika kevyt 51,5cm nuoli 15mm takapainoisena. Mitenhän lähtee 70 paunaisesta? Huomasin muuten, että maalaus nosti painoa 7 greiniä. Pitäisiköhän jättää maalaamatta :smiley: :smiley:

En nyt ihan koko ketjua lukenut… tulista tekstiä. huomioita Jeren nuolikalustosta. sulitukset ovat rotansyömät. Eli termi jota puuseppätuuttuni käytti tuonkaltaisista reunoista, oli ne missä tahansa. oletetaan että ilmavirta on se pahin vastus… hmm… golfpallokaan ei ole tasainen, mutta nuo ovat jo jarru.
Alun kuvassa raidallinen nuoli mutkaisuudessaan ei etene pitkälle. Joissain nuolissa surkea syykulku. Ei edistä matkan tekoa. Barrelointi nuolen perään tullee liian jyrkästi/tai perä liian paksu, mielestäni.
Huomioita vain.

Sulituksien siistimpään leikkaamiseen ottaisin mieluusti neuvoa! Saksilla olen nyt leikannut ja tuommoisia niistä tulee. Veitselläkin tasaista vasten olen yrittänyt, mutta ei tule mitään. Pitäisikö polttaa jollain?

Jos viittaat tuohon vesanuolen jötikkään, sitä ei olla enää ampumassa mihinkään. :smiley: Se oli mallina vain. Ensimmäinen pituusnuoleni koskaan!
Ja vielä huomautan, että kamera vääristää linjoja, nuolet on ihan perkuleen suoria… Suoristan ne useimmiten lämmön kanssa aina ennen ammuntaa, jolloin silloinkin ne on todella hyviä.

Barrelointi on kyllä semmoinen missä pitää vielä hakea linjoja. Takapainoisessa nuolessa perä joutuu luonnollisesti olemaan paksumpi, etupainoisissa taas ohuempi. Olen kylläkin huomannut, että parhaiten lentäneissä nuolissa on maltillinen barrelointi… Hmm.

Kuvista nyt ei kokonaisuudessaan nää syykulkua, mutta kyllä ne 90% menevät päästä päähän. Kova barrelointi voi hieman hämätä. Meinaatko että huono syykulku tekee nuolesta taipumisominaisuuksiltaan huonon? Loogisesti ajateltuna huono syinen kohta nuolessa taipuu helpommin, kuin täysin suorasyinen. Ja tämäs sitten aiheuttaa hämminkiä spinessä.

Tykkään rupatella täällä paljonkin pituusammunnasta, kun se tuntuu olevan aika pimennossa oleva ammunnan laji. Vähän on kuvia ja pohdintoja netissä alan harrastajien postaamana. Varsinkin nuolista. Voidaan lukea turkkilaisten nuolista tai jousista kirjoissa, mutta vähän nykyajan harrastajien toteamuksista ja kokeiluista. Täällä alkaa olla jo enemmän pituusammuntakeskustelua, kuin vanhalla foorumilla. Meikä diggaa!

Jotain karheeta laudan pätkää vasten on ihan näppärä leikata. Jos on liian sileä, niin sulka liukuu eikä tule mitään. Mattopuukon terällä menee yleensä kerrasta eikä jää haituvia.

Baker on vissiin taas hiljaiselon jälkeen kuvioissa?

Sanon tähän sulkien leikkaamiseen taas, että pyöröleikkuri ja jokin nihkeä alusta. Ja sapluuna.

Ahaa, pyöröleikkuri onkin mennyt ihan ohi. Kitkaa sitten saisi varmaan ihan kumimatolla. Pitääkin tehdä joku sulkien leikkuualue. Partaveitsen terällä vetäsee varmaan kanssa siististi.

Mutta että kuparinuoli :smiley: miksipä ei. Mahtaa tippua siihen liian painava - liian löysä -kastiin.

Normi sakset toimi ihan hyvin.
Parta veitsi on ihna turhaa hifistelyä.
Jos haluaa piirun tarkkaa jälkeä niin pistä maalarin teippi sulkan kiinni toiselle puolelle.

Enne muinoin veitsi vaikka pyötää vasten on ollut ihan riittoisa. Toinen vanha käytäntö on polttaminen. Kuuma kupari lanka on yksi keikkei käyte tyimmistä nykyää jos unohdetaan prässi leikkurit.

Minä en muuta näissä moderneissä taulunuolissa käytä kuin saksia. Primi vehkeet tehdään sit sen ajan välineillä.