Ugrilaminaattijousien opettelua

On juu, mutta tarkkuus tässä hämmästyttää. Jos ajatellaan, että pihkalle millinkin puolikkaan verran tunkeumaa on aika paljon, niin ei ole paljon marginaalia. Kysymykseni oli lähinnä sellainen hatun nosto entisajan tekijöiden taidoille.

Jos kaksi liuskaa pistetään liimamatta päällekkäin niin paketin taivutusjäykkyys kaksinkertaistuu, kun ne liimataan niin kahdeksankertaistuu; tämä siis yksittäiseen liuskaan nähden.

Hauskaa tämä lujuusopin geometrinen puoli! :grin:

Voit kieputtaa myös väljemmin ja jättää vähän rakoa kierrosten väliin. On toiminut minulla ainakin vesiliukoisen Titebond-liiman kanssa.
Jos pitää tehdä varman päälle, niin laita vielä toinen kierros takaisinpäin, ristiin edellisen kanssa.


Jos huomenna avais kääreistään. Jeren tyyliä seuraillen menin.
30% paksu seos dictumin nahkaliimaa näppituntumalla niin kuumaksi kuin uskalsin. Käytännössä, sormea pystyi pari sekuntia pitämään liimakipossa. Kuumailmapuhaltimella palikat lämpimäksi varoen kuumentamasta liimapintoja liiaksi. Sitten reilusti liimaa pintoihin ja kiinni. Varmistin puristimilla puolikkaat kohilleen ja sitten ympäriämpäri sisuskumeilla ja nopiasti toivottavasti ennenkuin liima ehti jäähtyä liikaa. Puristaessa pakettia muottiin hoksasin erheen, päät jäi vähän sojottamaan auki. No ei pahasti, mutta sen verran että harmitti. Vähän tarkempi kun olisi ollu sisuskumien kanssa, niin ei olisi jäänyt vajaaksi. Kaiken kaikkiaan aika hoppu tuli nahkaliiman geeliytymisen kanssa. Se liima mitä päistä pursusi hieman ulos näytti jo enemmän geeliltä kuin juoksevalta. Tältä pohjalta ahvenennahkaliiman käytön ymmärtää kun se ei geeliydy läheskään niin nopsaan.
Ahvenen nahkoja on mullakin pakkasessa pikkupussi, jos syssymällä alkais keittelemään liimaa.

Enpä malttanut enään ootella.




Lopputuloksena hyvä liimasauma paria päiden lähellä olevaa kohtaa lukuunottamatta. Noissa kohdin epäilen, että liimapinta on jäänyt hiukan reunoista kuperaksi eli lapoja kaventaessa sisältä pitäisi löytyä hyvää saumaa.

Aika kiva fiilis kun sai tuon viimein pakettiin. Näppituntumalla kahvaan jää kyllä tarpeeksi paksuutta, mutta lavoissa saattaa lyly loppua kesken ilman rajua kruunun poistoa selästä. Sitä siis seuraavaksi luvassa.

2 tykkäystä

1 tykkäys

Hyvältähän se näyttää. Päät saattaa jäädä irvistämään, mutta siinä vaiheessa kannattaa vaikka repiä hieman laminaatteja irti toisistaan (samalla pitäen kieputettua osaa kiinni toisissaan) ja kolmannella kädellä lisätä kuumaa liimaa väliin. Sitten kieputtaa loppuun. Turkkilaisten kanssa on usein sama proseduuri, eli loppua kohden huomaa että liimapintojen pää on jotenkin huonosti jäänyt hieman auki, niin kuuma liima (mulla 80 asteinen) kyllä pehmentää vanhat pohjat ja taas painu pinnat tarkasti vastatusten. Tai vaikka hieman irti jäisivätkin toisistaan, kaikki raot on täynnä liimaa.
En ole tainnut saada yhtään tämmöistä puujousen nahkaliimapintaa oikeasti rikki, ellei ole joku ipen öljyisyys häiritsemässä. Ja hassun hauskoja koloja/rakoja on joissakin jousissa. Aika kannustavaa oikeastaan käyttämään nahkaliimaa, kerran noin varmasti pelittää.

Kerran laitat jänteitä selkään, siinähän on huippupaikka muotoilla profiili just semmoiseksi kuin haluaa, eli jättäen paljon lylyä ja juuri sopivasti koivua selkään. Hieman taivuttelua polvea vasten, mutta ei jännekorkeutta enempää. Lustoja ei tarvitse yhtään jahdata jos edes 1,5mm jännepeitto tulee selkään.

Kuinka pitkä tuo on? Entä minkälaista vetoa haluaisit ulos? 60 paunaa @ 28"?

Joo just tämä oli mielessä kruunun poistossa. Vaikka ei tämä nyt niin paksu ole, kun lylyhän on niin elastista kamaa. Jos ohentaisi muutaman millin selästä pois niin luulis riittävän.
156cm on nyt pituutta eli jos siihen ajattelis jonkun 15cm sakarat niin luulis pääsevän vähintään 28" vetoon mikä olikin alunperin tavoitteena. Ja joo paunat mielellään sinne kuudenkympin paremmalle puolelle. Saas nähä, eka vireille laitto saattaa olla jännittävä kun ikään tehny 40# jäykempää rekurvijousta :sweat_smile:

Jää nähtäväksi onko tässä järkeä. Siis yritän tehdä sakarat suorasta puusta taivuttamalla ja lisäpalikalla vahvistamalla. Syy se, ettei ole nyt mahkuja lähteä etsimään sopivia vänkyröitä metsästä. Jos onnistuu näin ilman suuria puutteita yksipuiseen luonnonväärään verraten, niin mielestäni olisi aika hieno juttu. Alla suunnitelma:

Toinen sakara on nyt taivutettu myös. Liotin palikoita vedessä muutaman päivän ja vielä keitin 1,5h. Annoin olla muotissa reilun viikon eikä palautunut yhtään. Lopullinen taivutus ei ole aivan noin jyrkkä kuin suunnitelmassa, mutta vaikuttaa silti toimivan. Liimapintaa saa helposti kymmenisen senttiä.

Mitä mieltä?

Sakaran taitteeseen ja tyveen kohdistuu monipuisissa jousissa ankara rasitus. Kuvissa sakaran liitosala taitteineen näyttää niin ohuelta, että sakara ei tule kestämään. Liitosala on myös aika lyhyt. Riippuu tietysti, tuleeko päälle mitä ja kuinka paljon.

Tämä on totta ja otettu huomioon harkittuna riskinä. Liitoksen päälle tulee jänneselkä ja punokset.
Tähän voisi kyllä pyöräyttää lujarit :thinking:

Niinno, sanosin samaa että paksumpaa tarttis. Eihän se muuten oo sakara? Orkkiksissa oli tosi paksut ja ymmärrän kyllä sen kanssa tuskailun että miten onnistuu.
Mutta jos ottaa jonkun pikkasen vinoksi kasvaneen tuoreen koivun nuri, sahaa siihen tuommoisen liitosviisteen ja veistelee karkeaan muotoon.
Lopuksi vielä märkänä/tuoreena keittää tuota puoliväli/kärkikohtaa ja laittaa taivutukseen. Pitäisi aika vaivatta tulla samankaltainen kun tässä mulla.

Voi muuten tulla pettymys, kun sakara oikenee suoraksi vaikka kestäisiki jänneselystettynä. Sittenhän semmoista ei saa kapeaksi myöskään veistettyä ja on vielä epästabiili…
Mulla meni veistellessä ja kokeillessa useampi sakara. Tässäkin kuvat on tuosta parhaiten onnistuneesta 52# jousesta. Tätä ennen väkersin ainakin neljät sakarat.

Edit: No nyt luin että ei ole mahista etsiä luonnonväärää puuta Villellä. Entä ihan just kaadettua, paksumpaa puuta? Siitä saisi muotoiltua ja vähän keitettyä/höyrytettyä lisää.

1 tykkäys

Hyviä kuvia, kiitos. Yllättävän suora tuo sinun sakara. Edistän silti tätä hullua viritelmääni, ainakin kunnes pääsen luonnonvääriin käsiksi.
Mainitsemani lisäpalikka tulee tämän taivutetun siivun alle/taakse ja lisäpalikan pää tukeutuu jousen päähän, jolloin paksuin kohta on silti koivun ja lylyn päässä.
Mittasin tuon vastaavan mitan tästä virityksestä, 25mm.
Jos ei onnistu, niin onpahan pari uutta paistinlastaa! :sweat_smile:

1 tykkäys

Olisin kyllä joulun jälkeen tulossa käymään Rovaniemellä anoppilassa ja aikomus oli sitä ennen käyä kattomassa itellekki koivuja selkiin ja sakaroihin. Jos hyvin löytyy nii joutaa sieltä sinnekki asti, jos haluat seuraavaan varalle?

1 tykkäys

No ehottomasti, eihän tuommoisesta tarjouksesta voi kieltäytyä. Tule käymään kahvilla muutenkin jos aikataulut sopii yhteen.

Tässä on tuo mun sakara. Tuo selkään oheneva osa meni mulla jo hieman liian ohueksi ja korkkasi liimoistaan keskivaiheilta taipuessaan.

Kokemuksen vinkkinä antaisin että pitää sen yli 10 senttiä pitkänä ja jyrkästi paksunevana ja ohentaa selkälaminaattia mielummin sieltä lylyn ja selän välistä ettei selän syy kulku katkea. Tällä tavoin teen ainakin seuraavan oman. Sakarat tuotti itselle eniten harmia tätä jousta tehdessä. :grin:

Tuumailin tätä ja päätin hylätä tuon taivutetun sakaran ja odottaa kunnes saan käsiini jostain soveltuvan yksipuisen sakaran aihion. No onpahan taas opeteltu puun taivuttelua ja ompi pari pannulastaa lisää.
Hylsy tuli lähinnä ulkonäkösyiden takia, jotta olisi saanut yhtä paljon paksuutta lavan päähän kuin Jerellä, niin olisi pitänyt jättää lylyä paksummaksi tuohon kohtaan. Tämän tajusin vasta nyt kun pääsi hahmottamaan kokonaisuutta.



@hukka Kovaa koivua siellä perällä.
Kulmaa on nyt 30 astetta. Seuraavaksi koitan asetella ja sahata toisen samaan kulmaan tuon jigin avulla.

2 tykkäystä

Jängällä kasvanu 60-luvulta asti. No, saattaa se nuorempiki olla.

30 asteen kulma (jänteellä) vaikuttaa olevan tosiaan se optimi ainaki manchuissa, joten mielenkiinnolla seuraan miten tämä yksilö pelittää. Olen ite asiassa itekki ollu nyt samoissa puuhissa eli sakaroitten työstössä, poislukien taivuttaminen. Tässä välissä piti vuoleskella koivuselkä pois ja laittaa uus tilalle, ku meni saumat niin karmeiksi ettei iljenny ees tuohen alle piilottaa.