Ugrilaminaattijousien opettelua

Hyvät kuvat Hartonen. Mistä nämä ovat?

Muistanko oikein että jossain näissä ugreissä olisi ollut sebramännyn lylyä vatsana?

Mikkeltä. Tämä jousi oli joku rekontruktio 1800 vuoden lopulta ? Pohjautuen U.T Sireliuksen tekemiin kuviin/tutkielmiin? Mikke kyllä osaa kertoa tästä faktoja. Jos oikein ymmärsin niin kuitenkin sen ajan saamelaisten kädenjälkeä kuitenkin.

nämäkin kuvat Mikkeltä. Olisikohan ollut jonkun näiden vatsa sitä sebramäntyä… vahvistakoon ken tietää?

Ei ole kuvaa, mutta tuommoseen mikken kuvan esittämään versioon olen päätynyt omissakin päätelmissä. Kattelin tarkemmin sitä sireliuksen piirrosta, missä esitellään erilaisia jousityyppejä, niin siinähän irtosakaraisissakin malleissa on tuo sama juttu. Eli sakaran ohuempi osa on taivutettu ja selkä- ja vatsalaminaatti on taivutettu samaan muotoon.
Toisin sanoen tehty rekurvien päiden päälle vielä sakarat!

Tarkoitin tätä kuvaa. Liekö tuo Hartosen linkkaama Mikken kuva tuosta jurakkisamojedilaisesta?

Otin pois pinteestä tuossa alkuviikosta ja eipä onnistunut. Valui noin puolet pois taipumasta. Kokeilen seuraavaksi liottaa pitkään ja höyryllä lämmittää. Mutta tulipahan kokeiltua keittämistä ekaa kertaa.

Noista sireliuksen piirustuksista tosin ei muistaakseni ollut todenperäistä esikuvaa ja on osittain vain taiteilijan näkemystä.

Aina taivutetaan vähän sen yli mitä halutaan. Yleensä se palautuu aina jonkun verran. 2cm on jo paksi taivutettava. 10-15mm taipuu ja pysyy jo 20min kehittämisellä. En tiedä onko ylipitkästä ajasta merkittävää hyötyä. Ei näköjään ?

Joo tiesin että vähän palautuu, mutta tämä on jo liikaa. Ei varmaan höytyä mutta tuskin haittaakaan. Annan sakaroiden oottaa, jos kerkiäis tuon koivuselän kimppuun tähän väliin.

Sireliuksen teoksessa Suomen kansanomaista kulttuuria. I: Esineellisen kansatieteen tuloksia (1919) esitetyt piirrokset perustuvat Kansallismuseossa säilytettäviin jousiin. Kuva 17 (Tšeremissiläinen jousi) on mahdollisesti SU4825:100, kuva 18 (ostjakkilainen jousi. Vas-jugan) on SU3904:347 ja kuva 19 (vogulilainen jousi. Sosva) on SU3904:351a.

1 tykkäys

Jep, Sireliuksen piirrokset ovat järjestään tarkkaa ja pieteetillä tehtyä työtä. Esineet ovat kopioitu mittoineen pienimpiä yksityiskohtia myöden juuri sellaisenaan kuin ovat, usein mukaan on lisätty myös mittakaavaviivain.

1 tykkäys

Kuukausi taas vierähti kunnes kerkesi vähän tätä jousta edistämään. Nyt on siinä vaiheessa, että ohut lämmin liimakerros on imeytetty siipaleisiin. Seuraavaksi, sitten joskus, Jeren tyyliin pintojen lämmitys, paksu kuuma liima pintaan ja pinnat kiinni. Puristukseen ajattelin käyttää maastopyörän renkaan sisäkumeja, koska niillä saa niin tasaisen puristuksen reunoja myöten ja pakettiin on sitten helppo pakottaa perry-refleksiä jigillä ja puristimilla. Vai lieneekö parasta pysyä erossa sisäkumeista, kun nehän ei päästä liimapintojen kosteutta ulos? Mutta onko tuolla kuitenkaan merkitystä, kun kosteudellahan on tilaa levitä kuivaan koivuun ja lylyyn?

Kuivaharjoittelua:

Palatakseni aikaisempiin työm_vaiheisiin: sain kuin sainkin tuon lylysiivun pään myötäkäyrän suoristettua. Vartin verran kuivaa lämpöä kuumilmapuhaltimella, ensin kauempaa viitisen minuuttia ja sitten TÄYSIÄ kunnes pihkat tursusi ja kiehui ulos, sitten pinteeseen reilusti yli tavoitteen. Lopputulos suora eli nyt lylysiivu on tasaisen kaareva eikä pitäisi tulla ongelmia jatkossa tuon kanssa.

Liimapinnat työstin suoraksi tuolla hiekkapaperipalikalla, välillä kavalla ja siklillä avittaen. Tässä korostui suoran ja täysin virheettömän koivuselän merkitys, koska käsityökaluilla tehdessä olisi ollut arvioilta puolet nopeampaa jos siivun olisi voinut vain höylätä sopivaan paksuuteen. Hiekkapaperi tukkeutuu tosi nopeasti ja sitä saa olla koko ajan puhdistamassa viilaharjalla. Nyt pelkästään koivusiivun suipisteluun ja liimapinnan suoristukseen meni varmaan pari tuntia. Noh, kuitenkin nyt olen tyytyväinen pintojen kontaktiin. Tulevaisuudessa jos tehen näitä enämpi kiinnitän enemmän huomiota selän virheettömyyteen ja työkappaleen kiinnitykseen ja tuentaan. Joku paksuussuunnassa puristava puristin ja vähän kappaletta kapeampi pitkä tuki voisi olla hyvä idea. Ja kokemusta kun tulee niin uskaltanee leveyttäkin vähän pienentää, jolloin saa ohuempaa siivua helpommin.

Koivusiivu on parissa paikkaa hiukan mutkainen niin piti tuolla tavalla oikaista:

Koivun paksuus on nyt kahvan kohdalla noin 13mm, joka vähenee puoleen lapaan mennessä noin 9mm:iin. Ohuemmaksi on hankala saada leveyden kärsimättä kun kyljet teroittuivat jo nyt. Ja leveyttä en haluaisi nyt vielä pienentää. Toinen ongelma oli siivun kiinnitys ruuvipenkkiin, sivuttain puristettu ohut siivu ennen pitkää kiepsahtaa irti tai reunat painuvat kasaan. Silti vaarana on tietysti se, että tilleröitäessä lyly loppuu kesken. Mutta mulla oli tarkoituksena kuitenkin tehdä koivulle kruunun poisto ja vetää päälle ohut jännekerros eli nouvöriis.
Lylyllä on paksuutta luokka tarpeeksi, olikohan päissä 15mm ja kahvasta vielä vähän paksumpi. Kahvasta tulee vähän ohuehko, mutta poltetaan se silta vasta kun on menty ylitte.


Kavensin vielä lylyn samalle tasalla koivun kanssa, että saa reunoillekin kunnon puristuksen.
Lähikuva pinnoista:

Hyvältä se näyttää. Hauska huomata että niin on universaalit ongelmat kaikilla. Välillä mietin että mitenhän sujuvasti hyppäisi keskustelemaan tuhat/pari vuotta sitten täällä tallustelleiden jousentekijöiden kanssa, samat murheet ja onnistumiset kaikilla. Työkalut tukkeutuu, kaikki se “piippusuora” koivu onkin jotain muuta, lylyä paahdetaan suoraksi ja lopulta voi kahva vielä käydä ohkaseksi. No näinhän se on. Ja jos miettii että kahvassa olisi hyvä olla 20-25mm paksuutta, ohuella koivulla, tarkottaa että lyly pitää oikeasti olla paksu kalikka. Tuossa mun 170cm jousessa kahva on 24,9mm paksu. Hieman turhan läpitaipuva, mutta aika hyvä rasituksiltaan, pitäisi voida vetää vaikka 30-32" nurkille. 29" olen tainnut vetää.

Jonkun 30 nahkaliimatun, pyöränsisäkumikäärityn jousen kokemuksella voin sanoa että saattaapa se onnistua. :smiley:
Ikinä ei ole tarvinnut epoksilla laminoida puuta, nahkaliima noin kieputettuna pitää.

1 tykkäys

Hienoa saada näin vahva empiria tämän taakse. Kauanko olet pitänyt pinteessä ja käärittynä?

Yleensä liimannut illasta 18-21 ja ottanut puristuksista aamulla 9h myöhemin. En lähes koskaan pidä yli 24h puristuksissa, ihan turhaa odottaa. Myös veistelen kappaleita seuraavana päivänä. Mutta en taivuttele kahteen päivään.

Ok, kiitän.

1 tykkäys

Laminaattipinnat näyttää ainaki kuvissa oikeinki hyviltä, ite ku tein aiempaan käsipelillä niin sauma meinas nauraa tekijän pihalle…

Mutta kieltämättä tuskailin tuon saman ongelman kanssa koivua ohentaessa. Ehkä se pitäis vaan uskaltaa kaataa oikea koivupölli, ettei pyöristyisi niin jyrkästi ja teroittuisi tuo reuna niin julmasti. Toki se helpottaa jonku verran sitten ku pääsee veistämään profiilia mutta siinä vaiheessa on paha enää tehdä muokkauksia, jos käyki ilmi että olisi sittenkin pitänyt ohentaa vielä vähän lisää. Ei se toisaalta siellä sakaran alla niin vakavaa ole jos lyly on vähän ohuempaa, kun ei se sieltä taivukkaan.

Ennen niitä on toki ollu helpompi saada. Vieläki jos menee semmoseen mettään, jota ei 1800-luvulla ole lyöty Ruotsille sileäksi, niin hyvää puuta kyllä riittää. Samalla valkenee, miten ennen on jokaisella kevätpyynnillä saatu oikeat rakovalkeat yöksi kun keloja on luonnontilasella kankaalla solkenaan.

Juu ja oli noissa liimapinnoissa kyllä prkleellinen homma, vaati malttia toden totta. Tuo hiekkapaperipalikka oli ainoa toimiva juttu tuohon näillä metodeilla. Niin, totta kyllähän noiden alkuperäisten jousten 5mm tai ohuemmatkin selät on täytyneet tulla aika isoista pölleistä. Tuonhan voisi itseasiassa laskea, että kuinka isosta.

Joskus kattelin Samperin savotasta arkistokuvia, niin hurjan isoja olivat (itälapin puustoksi) järestään ne tukit mitä kaatoivat ja vetivät sillä veturilla maailmalle. Voisi tosiaan olettaa, että lylytkin on olleet järeämpiä.

Tuohon liittyen mietin tässä, että ovatkohan vanhat tekijät tilleröineet jousta jo vähän ennen liimausta? Nimittäin kun siinä vanhassa venäjänkielisessä raportissa tms. lylyyn paahdetaan vatsapuolelle pihkaa ja eihän se voi tapahtua liimauksen jälkeen. Vai onko ukoilla ollu suipisteluun (hyvä sana, Tuukka) niin karmaisevan kova näppituntuma, että liimauksen jälkeen tilleri on ollut jo aika hyvin kohillaan? Toinen vaihtoehto on nähdäkseni se, että paketti on vedetty köydellä nippuun ja kevyesti taivuttelemalla ja pakettia aukomalla tilleröity ennen liimausta. Kun eihän siitä pihkasta oli mitään hyötyä jos kaikki raaputetaan pois tilleröintivaiheessa.

Meikäläinen on enemmän ja enemmän alkanut sarvijousien parissa kiinnittää profilointiin ja taipumiin huomiota. Että lopullinen paketti on lähelle valmista. Muuten saattaa päätyä epätoivottaviin lopputuloksiin. Esim. jostakin kohdasta joutuu poistamaan lylyä/sarvea paljon ja tulee epäesteettinen kuoppa, tai jopa ongelma että materiaalia ei ole tarpeeksi vatsassa jota voisi poistaa! Nimimerkillä kokemusta on, lähes jokainen mun sarvijousi on ollut pitkälle yli 100 paunaa kun availen niitä rusetilta.

Jos koivun ja lylyn molemmat taivuttelee polvea vasten tasaisesti taipuvaksi, eikö ole selvää että laminaattina myös ne taipuvat tasaisesti?
Sivuhuomautuksena, usein puulaminaattien parissa yllättyy miten jäykkä liimauksesta tulee. Kun laminaattiliuskat tuntuu niin löperöiltä irrallaan.

Joo ja nykysellään ne edelliset hakatut on pitkälti hoitamatta ja vitikoituvat. Kyllä ne Savukoski-Salla akselilla kasvaa hyvänkokosiksi, jos ei ole aivan pilattu tai jätetty hoitamatta. Nykyset rääseiköt on enimmäkseen 60-luvulla tehtyjen ojitusten, avohakkuiden ja väestön vähenemisen tuotosta, eli perilliset on maailmalla ja hajotetut palstat jää hoitamatta. Ehkä isoin pahantekijä on tässäkin Kemijoki Oy, omistaa älyttömästi maata ja niitten pajukoissa ei pääse ku uimalla läpi.

Mutta nyt kun mainittiin taas tämä Hantien jousimestari, niin tosiaan lehtisessä selitettiin pihkakyllästyksen tarkoituksen olevan se, että lyly jämäytetään haluttuun muotoon kuumentamalla ja kyllästämällä pihkalla. Eli kuumennus → pihkaa, kunnes pihka ei enää sula → uudelleenkuumennus → toista kunnes koko rotisko on kyllästetty ja muodossaan.

Tämän jälkeen koivu vuoleskellaan seläksi ja kappaleet liimataan yhteen - sitten vain vuollaan lopulliseen muotoonsa, jolloin jousen kuuluisi olla jonkin verran vastakäyrä.

Tuli itellekki vähän yllätyksenä, että nykyisenkaltaisesta tilleröinnistä ei ollut missään vaiheessa puhetta tai kuvia, ja jousien lopullisia muotoja katsoessa olen vähän taipuvainen uskomaan tuota Jeren kokemusta. Eli vuollaan pitkälti suoraan muotoonsa. Äkkiä kuvittelisi, että ovat olleet varmaan melko jäykkiä. Muistaakseni tästä on joku anekdootti myös saamelaisjousten puolella, eli poika ei voinut olla mies ennen kuin jaksoi ampua miehen jousella.

Jos joutuisin jotain arvaamaan, niin veikkaisin, että se on helppoa silloin kun ympärillä on kokonainen yhteisö, jonka miehet tietävät miten jousesta saa hyvän, ja heidän oppinsa taas on tullut käytännönohjeina jo ties kuinka monen sukupolven ajan. Tällainen nykyaikainen millimetreillä puljaaminen lienee samaan aikaan sekä helpompaa että vaikeampaa prosessin vaiheesta riippuen.

Toinen mielenkiintoinen seikka tuossa lehtisessä oli, että aikamääreet puun ja liiman kuivaamiseen ovat luokkaa “jonkin aikaa” ja muita vastaavia epämääräisiä käsitteitä, kuitenkin jos oikein käsitin anopin käännöksestä, niin puhutaan kokonaisuuden vievän enemmän päiviä kuin viikkoja.

En tiedä onko tuon lylyn kyllästyksen tarkoitus siis se, ettei puu viru vaikka se työstettäisiinkin suhteellisen tuoreena jouseksi, ja samalla jäykkänä puuna estäisi koivun virumista. Liimauksesta sen joka tapauksessa luulisi tekevän pirun vaikeaa, että saattaa myös olla ettei annetuista aikamääreistä voi päätellä kerta kaikkiaan mitään.

1 tykkäys