No harmi että se puun pääty tuolta näyttää. Mitä jos kävisit kattomassa semmosen ihan mutkasen lylyn päätyä? Saattas löytyä vähän erilaista…
Tästähän on ollut täällä puhetta, että tosiaan suolla kasvanut lyly olisi huonoa tai huonompaa. Tiiä sitte onko se niin rajusti ainoastaan yhden muuttujan varassa. Soitakin on monenlaisia. Tämän puun kasvualusta oli lähempänä kangasmettää kuin suota. En tiiä tarkkaa nimitystä tuon tyypin metsälle.
Juu onhan noita parempiakin tullut kaadettua ja katottua, niissä ei vaan yhdessäkään ole muut kriteerit osuneet kohdilleen. Sitä huippulylyä odotellessa reenailen tällä. Tuossa vieressä kasvaneessa oli hyvännäköistä lylyä, mutta siinä oli mutka lylyssä juuri noiden kahden puu kosketuskohdassa. Kannoin silti sen kotia ja sain siitä 90cm pitkän kapean siivun lylyä sen mutkan yläpuolelta
1 tykkäys
"Juolahtipa noista kuvista mieleen, että olen nähnyt useammassakin vanhassa kirjassa maininnan suolla kasvaneen puun käyttökelvottomuudesta. "
Yhen jousen kokemus on ja sillä rikoin ne kaksi myyttiä. Mun koivu kasvoi märässä savisessa ja lyly suolla/osaksi kankaisella alueella. Tietenkään yhden jousen perusteella voi vetää täysiä johtopäätöksiä mutta ei se selvästi ainakaan mikään ehdoton ei ole !
Niin ja jousi toimii ja toimii edelleen ihan moitteettomasti.
Voihan homma olla niinkin että jos laitetaan super hyvää koivua huonon lylyn kanssa yksiin tai toisin päin niin silloin tapahtuu näitä hajoamisia mutta kun laitetaan kaks “huonoa” yhteen niin saadaan toimiva jousi. Ei välttämättä samoilla mitoilla ja suoritus kyvyllä mutta tämän kertoo joskus se käytännön kokemus
Yksi ongelma on, että vanhat tekstit eivät paljon selittele, näissäkään näkemissäni viitauksissa ei sanota missä suhteessa kehnoa eli kelvotonta. Koski muistaakseni koivua ja mäntyä.
Kerkesin vähän höyläämään liimapintaa esille ja valkkaamaan sopivaa selkäslaissia.
Aioin alunperin tehä sakarattoman koivu-lyly-laminaatin, mutta olin muistanut väärin ja aikanaan valmiiksi höylätty koivuselkä olikin vain 130cm pitkä, joka ei aivan riitä omalle vetopituudelle. Koivuslaissi on myös aika kapea, 40mm. En muista miksi veistin etuprofiilinkin jo valmiiksi, mutta ei olisi kannattanut.
Nyt mietin, että teenkö tuolla koivuselällä sakaroiden kanssa vaiko toisessa kuvassa näkyvän tuomen pätkän kanssa. Tuomella on pituutta 180cm ja lylyllä 160cm. Ja vetopituus olisi toivottavasti 24" ja yli. Kummistakin puista olen tehnyt jousia, joten ei pitäisi olla yllätyksiä vetolujuuden kanssa.
Koivuslaissi on virheetön kahvan kohdalla olevaa oksaa lukuunottamatta ja Tuomi on muuten virheetön, mutta siinä on jonkin verran kierrettä, jotka olen vain veistänyt suoraksi. Kierteisyys näkyy nilan jämistä, kun zoomailee. Asteina kierrettä on lonkalta heitettynä noin 10 astetta. Mitä olette mieltä, kestäisikö selkänä?
Lylystä paljastui yksi pieni pihkatasku oksan vierestä läheltä päätä. Muuten vaikuttaa ihan kelvolliselta aihiolta. Höyläsin kavalla liimapintaa niin syvälle, ettei jäänyt juurikaan valkosta normipuuta keskelle.
Eikai tuo koivun etuprofiili pahalta näytä…? toki liiman kanssa oltava tarkka että tulee reunoille asti. Jos itse tekisin niin tekisin vaan tuomesta ja käyttäisin koko lylyn. Säästä koivu lyhyen lylyn kaveriksi. Mulla on itellä nyt lyly kuivumassa tuomen kanssa niin samanlaista on tulossa. Mun lyly oli 150 pitkä kuusi muistaakseni.
Useissakin lähteissä todetaan, että puun liimauksessa höyläpinta ei ole lujin mahdollinen, syy ilmeisestikin on siinä, että höylä saman tien tiivistää pintaa samalla kuin siloittaa. En ole koskaan tehnyt vertailevia kokeita, mutta muutama höylä sauma epoksilla on kyllä pettänyt nimenomaan aivan puun pinnasta tai niin, että liima ei oikein edes ole tarttunut siihen kiinni.
Joo se tosiaan oli mielessä, että liimaus pitäisi mennä just eikä melkeen tuon koivun kanssa. Itellä on niin vähän liimauksia vyön alla, että tuo täysleveä tuomi houkuttelee. Ja muutenkin vähän pidempi jousi on aina plussaa, kun on sitten varaa säätää tilleriä. Vois periaatteessa sakaratkin tehä tuomen päälle vielä. Oon vähän miettinyt ja suunnitellut sakaroiden tekoa, niin tekis mieli. Kun onhan ne aivan penteleen komiat ja kuuluvat ehdottomasti ugrijouseen.
Ainoa vain tosiaan mikä tuossa tuomessa mietityttää on tuo kierteisyys. Vieläpä kun Tuomi on herkkä halkeilemaan. Mutta eipä tuota tiedä, ellei kokeile. Onko joku tehnyt kierteisestä Tuomesta jousia ja miten ovat kestäneet?
Juu olen tästä tietoinen ja tarkoitus ei olekaan höyläpintaa käyttää lopullisena liimapintana.
Kavahöylällä on vain helppo poistaa kirveen jäljet ja tasoittaa pintaa. Viimeistelen pinnan vielä ennen liimausta johonkin suoraan palikkaan liimatulla karhealla hiekkapaperilla.
Pitkittäiskarhennus rautasahanterällä tekee hyvät pienet urat, jotka auttaa estämään kappaleiden sivuttaisliukumista liimatessa. Voin suositella.
Millä liimaat?
Kuulostaa hyvältä tuo rautasahanteräkikka, kiitos vinkistä. Liimaan dictumin nahkaliimalla ja ajattelin liimauksessa noudattaa tuota sinun mainostamaa sarvivatsan liimaus prosedyyriä:
1 tykkäys
Ei tulekkaan tuomiselkäistä ainakaan tuolla tuomella. Kyllä sitä kierrettä on vähän liikaa, että luottaisin siihen. Ja useita pinnioksiakin löyty, kun tutkin uudestaan paremmalla valolla tuota. Yksipuiseksi siis hän.
Pitänee odotella, että kasvukausi päättyy ja kaataa sitten selkäkoivua. Eihän tässä vaikuta hoppuilla. Lyly on nyt kuitenkin veistetty valmiiksi suoristukseen ja liimapinnan viimeistelyyn.
Puu on väännössä (siis eri kuin taivutus) aika letku materiaali eli kiertyy helposti tuoreena eli märkänä. Kierteisen puun saattaisi saada suoraksi vain keirtämällä sitä märkänä ja pistää kiipeliin ja antaa kuivua. Hieman yli niin lopputulos on suora, en kyllä mene takuuseen etteikö pikkuhiljaa palautuisi. (tässä siis näkyy puun pienehkö liukumoduuli liekkauksessa, jonka kiertäminen aiheuttaa)
Juu totta. Nyt ei vain ole kyse siitä, vaan siitä, että olen veistänyt kierteisen puun suoraksi. Uskon, että tuosta saa silti yksipuisen jousen aivan hyvin tehtyä. Kokemuksieni mukaan tuomi kestää syiden suuntaisia leikkauskuormia vielä erityisen huonosti. Noin muutenkin tuomi tuntuu kyllä erikoiselta puulta. Tiheyteensä nähden lujaa ja huomattavan viskoelastista. Tietty puhdasta mutua kaikki. Ja sanoisin vielä, että myötöraja on paljon selkeämpi kuin muilla puilla mitä olen testannut. (koivu, pihlaja, tammi, jalava)
Ja tuomi halkeaa tuoreena jännästi, halkaistun tukin kyljestä voi halkaista yllättävän ohuen soiron, joka kulkee päästä päähän. Kuva on huono esimerkki, sillä ohuempiakin soiroja sain halkaistua.
Mielenkiintoinen piirre, olen pihlajassa törmännyt samaan, tuomea en ole halkonut tuolla tavalla, täytyy koettaa kun seuraava tulee vastaan. Koivussa ei kyllä onnistu, ei ainakaan tuoreessa.
Voihan sitä kevätpäivää näinkin viettää?
Sama lylysiivu kyseessä kuin viimeisimmässä lylykuvassa.
Yritin tätä suoristaa höyryttämällä kun on vähän epätasaisesti kaareutunut, mutta turhaan. Työstin nyt liimapinnan suoraksi ja tasaiseksi ensin raspilla ja kavalla ja sitten tuommosella ns. käsikäyttöisellä nauhahiomakoneella. Eli suoraksi höylätyn kakkosnelosen pätkään nahkaliimalla kiinni 40:stä hiekkapaperia. Ja ruuvipenkkikin tuli laitettua (ei pelkästään tämän takia). Sitten kyljet samati suoriksi ja ohentelin siivua lähemmäs lopullisia mittoja. Saapi nyt nähä miten alkaa vääntelemään ja tarviiko vielä yrittää suoristella.
Nyt mietin, että josko pitäisi tapittaa nuo pari oksaa? Ja millä? Jere oli vissiin käyttänyt vaahteraa? Oma järki sanoo, että samaa lylyä ja syyt samaan suuntaan muun puun kanssa.
Aikalailla se ja sama. Laita puuta sinne. 
Mä oon insinööri.