Joo, ei pitäisi olla isoja ongelmia. Onko sulla yhtään kuvaa vastaavan geometrian jousesta täydessä vedossa. Tuossa kun olen piirrellyt kuvatuksia niin tuli vastaan tilanne jossa paljon taipuvassa sarvijousessa lavan kärkipuolella maksimitaivutus ei olekaan maksimivedolla vaan jonkin verran aikaisemmin, mutta riippuu siis taipumakuviosta.
Tässä vetokuvia, mutta periaatteessahan nämä kaikki on pari tuumaa vajaita. Ei ole helppoa tehdä täydellistä jousta jota vetää pitkälle ehjänä! Kun kuivattaessa refleksi on ollut täysi ympyrä lähes niin onhan tuossa vetoa…
Selvä, näissä kasanin rasitus taivutuksesta on maksimissaan kun veto on maksimissaan.
Miten määritellään “kärki”? Onhan puujousissakin tehty hyvin siroja nokkeja, lavan kärki voi olla todella siro, koska siihen ei kohdistu taivutusta. Oleellisempaa lienee mitat ennen kärkeä, jotta lapojen kärkiosat ovat riittävän jäykät mutta ei vielä liian painavat. Kapea ja paksu on tietenkin jäykempi mutta sitten voi tulla ongelmia stabiiliuden suhteen. Kompromisseja. Ivarilla on varmasti jo sen verran kokemusta, että varmasti hänen mainitsemillaan mitoilla kestääkin, jos kaikki on tehty oikein. Voisihan tuota mallintaakin:
Joo, kiepahdus on aina jonkinlainen mahdollisuus tämän typpisissä jousissa. Kun lähdetään pitemmästä ja pitkäjousi-tyyppisestä liikkeelle niin reflexiä saa olla aika hirmuisesti ennen kuin se on vaarana jos sittenkään.
Nokissa tulee myös vahva halkeamisen vaara, varsinkin kun ammutaan venymättömillä moderneilla jänteillä.
Voisi nokissa mun mielestä kapeammaksikin mennä stabiiliuden puolesta. Näistä tehdään pirun paljon suorempia ja leveämpiä suhteessa kuin lonkkareista.
Kumpi on stabiilimpi sivusuunnassa, 100cm, 3cm leveä, 30cm refleksiä vai 200cm, 3cm leveä ja 10cm refleksiä? Mulla on lonkkarit vääntänyt joskus todella kovasti sivulle refleksin takia. Ei tarvita kun ihan mitätön heikkous toisella reunalla lapaa niin taipuma vetää toiselle kyljelle.
Mongoleissahan on todella ohkasia lapojen kärkiä, jotain 8mm on Lehner kertonut.
Näissä mitoissa muuten pitää ottaa huomioon että jännekerros ei ole tasan sama määrä joka paikkaan. Taipuvat osat saa määränä enemmän, kasaniin taas ladotaan ehkä harjalle enemmän kuin ns. uriin.
Tästä voi katsoa poikkileikkauksia. Mulla on aika samalla kaavalla.
Tämä menee sinne lujuusopin selittelyn puolelle, mutta menköön. Tuo mistä puhut johtuu materiaalin epähomogeenisuudesta ja siitä johtuvista jäykkyyseroista ja epäsymmetrisyyksistä. Hyvinkin saattaa johtaa myös kiertymiseen eli vääntymiseen.
Kiepahdus on ilmiö, jossa taivutuspalkin taivutusjäykkyys on suurempi kuin vääntöjäykkyys ja koska palikka ei halua kerätä kimmoenergia jos se voi siltä välttyä niin nyt se välttää sen äkillisellä vääntymisellä. Asian vaaraa hieman lisää se, että jännekerros vaikuttaa taivutusjäykkyyteen lisäävästi, mutta ei juurikaan lisää normaaliasettelulla vääntöjäykkyyttä.
Oma lukunsa on sitten vielä materiaalin anisotrooppisuudesta johtuvat ilmiöt, esim. jos puu on kasvanut kierteisesti niin sitä taivutettaessa se kierteestä johtuen myös kiertyy. Tämä saattaa joskus tulla normaalimmassakin taivutuksessa esiin jos jossain kohden on vinoa syynkulkua.
Tieto tuo tuskaa, kun olet oppinut tarpeeksi monta tapaa, joilla asiat voivat mennä pieleen niin et enää uskalla tehdä mitään. 
Siinä tuli vähän uuttakin tietoa. Oivallan nyt mikä ero noilla on. Kuvaamaanne kiepsahdusta en ole sarvijousilla saanut aikaseksi.
Jos ympäripyöreästi sanoo niin näen nää sarvijouset aika stabiileina oikein tehtynä, lonkkarit taasen on perseestä isoilla reflekseillä! Sillon pitää olla enemmän leveyttä, sillonhan ne menee.
Huomasin muuten semmosen eron että tuota kiertymistä tuli jouseen aika pahasti käyttäessä puristimia sarvien liimaamiseen. Ne tuppaa vetämään aina jostakin pikkasen vinoon, kun taas köysi ja tuo tencik pakottaa paketin suoralle linjalle. Siinä on oma ärsyttävyytensä pyöreässä liimapinnassa ja sen linjaamisessa, mutta nuo jouset on olleet paljon suorempia köysikiinnitykseen siirtymisen jälkeen.
Nyt muotoillessa noita jousia siellä on tuo pyöreärefleksinen pituusjousi joka vetää sivuun toisesta lavasta. Ihan kun olisi pompannut puskista nyt muotoillessa. Usein tulee olo että nuo alkaa elämään kun ylimääräinen (stabiloiva) puu otetaan irti. Runkoon liimattu sarvihan on ollut paljon puuta refleksisempi, joten voi tehdä jotain jännityksiä sinne jotka nyt laukeaa? En viitti ressata kuitenkaan, kun pienistä määristä on kyse ja vinous on vasta kasanilla.
Katsoo noita aikasempia jousia, jopa kesällä tehtyjä niin hohhoh… nyt tulee paljon parempaa taas.
Jänne-puu-sarvi jousi on aikamoinen paketti myös materiaalimielessä, jokaisella on omat ominaisuutensa ja omituisuutensa. Kaikki ovat anisotrooppisia eli ominaisuudet eri suuntiin ovat erilaisia, sinänsä on kyllä pienoinen ihme, että niistä saa kasattua tasaisesti taipuvan jousen kun kaikki vielä luonnonmateriaaleina ovat epähomogeenisia, ehkä siinä usein käy niin, että erilaiset “virheet” kompensoivat toisiaan ja tuloksena on toimiva, suoraan taipuva jousi.
Sinänsä sarvi ja jänne ovat kimmo- ja lujuusominaisuuksiltaan aika ihanteellisia jousimateriaaleja.
Kahvat: 17,5-18,5mm x 28-30mm (paksuus x leveys)
Sal: 10-12mm x 26-30mm
Kasan eye: 9,2-9,9mm x 26-30mm
Kasan: 13,5-14,5mm x 24-28mm
Kasan/tip: 16mm x 10mm
Joukkoon sattu mukaan preeriajousi, selystetään se samassa. Sattumoisin kolme jousta taas mistä liottaa jänteitä… 
Hmm.
1 tykkäys
tuo yksi kädensija saarnea? vai tammea?
Tammea. Tammi ottaa hyvin liimaa.
Muut kahvat on vaahteraa.
Jere kirjootti: Nyt muotoillessa noita jousia siellä on tuo pyöreärefleksinen pituusjousi joka vetää sivuun toisesta lavasta. Ihan kun olisi pompannut puskista nyt muotoillessa. Usein tulee olo että nuo alkaa elämään kun ylimääräinen (stabiloiva) puu otetaan irti. Runkoon liimattu sarvihan on ollut paljon puuta refleksisempi, joten voi tehdä jotain jännityksiä sinne jotka nyt laukeaa? En viitti ressata kuitenkaan, kun pienistä määristä on kyse ja vinous on vasta kasanilla.
Katsoo noita aikasempia jousia, jopa kesällä tehtyjä niin hohhoh… nyt tulee paljon parempaa taas.
On mun mielestä just noin. Sarven jännite korostuu kun puu vähenee. Oon tehny ihan suoralla pöydällä runkopuut ja suora. Samaten sarvet tehny tarkkaan pöydän päällä, absolut suora. Liimaa ja kiinni, ootan kuivumisen ja muotoilen niin vääntymiä ilmenee. Jänteet tuovat vielä oman lisänsä. Mitä pyöreämpi rakenne niin sitä enempi venkoilee. Kurssin Unkari/Mongolit leveine (n.35mm) lattalapoineen pysyivät tuiki hyvin kurssissa. Omissa vähän pelannu pyöreydellä niin ongelmia tuli heti.
1 tykkäys
Just näin.
Laita ny hitto soikoo niistä jousista kuvia tänne! Alan kohta eppäillä että tehdäänkö siellä kuitenkaan mitään…
Mulla toi mongoliviritelmä on 40mm leveällä puulla ja 38mm leveällä sarvella. Vähän jo luulin että on liian kapea, mutta eipä yhdestä sarvesta paljoa leveämpää saa.
Nää turkkilaiset jos onnistuu niin sitten pitää ruveta kattelemaan persialaisia useammasta suikaleesta tehtyjä jousia, mughal, skyytti, komposiittivarsijousi ja ja ja…
1 tykkäys
Aamulla on mukavin herätä kattomaan liimailujen tulosta. Kerrokset kun kuivaa mutta ovat vielä vähän pehmeitä, kaulitsen jänteitä metallipuikolla tasaseksi. Ei tartte hioa niin paljoa.
Tää on nyt tämmönen kuvakirjasto. Toinen jännekerros ladottu.
Chuck Loeffer sano että mun preeriajousessa on liikaa kahvarefleksiä, niin jätin sen rauhaan ensimmäisen kerroksen jälkeen. Pitää taittaa tässä välissä defleksiä, eli B-muotoa siihen lämmön avulla.
4 tykkäystä
Jaha. Nätti unisieppari.
On niitä hirmu monta. Koska alkaa riittämään Jere ?
1 tykkäys
Tää on tämmöne helppo diy sieppari. Kattelin että onpa paksuja kalikoita… On noissa sarvea mitä vähentää mutta haluaisin kyl sen ensimmäisen yli 100 paunasen turkkilaisen.
Ei riitä, tehään vielä lisää. Nää on huonoja kuiteski. 
1 tykkäys