Tämmösiä oon nyt taitellut viime aikoina, pikkuhiljaa etenee projektit. Nyt joukossa on erilaisempaa, kaksi pyöreää pituusjousta ja kaksi kulmikkaampaa sota/taulujousta. Kasan kulmat ja tipit on vähän miten sattuu, saattaa olla että jotkut näistä lentää vielä romukoppaan.
108cm, 115cm, 114cm, 118cm.
Hyvää tekemistä. Miksi on miten sattuu? Nyt kannattais ottaa tohon mukaan yks “nyyläys” projekti. Semmonen jossa ei ois yhtään “miten sattuu” juttua missään vaiheessa. Uskoisin että sillä homma menis eteenpäin. Tulokset on jo sulla kovia, niin näkisin että hyvin pienet parannukset tekemisen joka vaiheessa veisi nuolta kauemmas nyt. Nyt semmone jousi joka kestää vuosia - tai jopa isältä pojalle.
Kun ei mikään ole koskaan täydellistä. Tämmöisiä sarvijousen coreja olen tähän mennessä jo jonkun 20kpl liimannut yhteen, mutta ainahan sitä löytyy parannettavaa. Pajan lattialla makaa hylätyt ja aina pitää yrittää uusia. Jokaisen muotoisia jousiahan sitä on ollut, mutta “parhaan” jahtaaminen on hankalaa. Jollekin kelpaa, toiselle ei mikään. Tuommoisia taulu/sotajousiahan en ole ennen tehnytkään muuten.
Hyvä luotto alkaa olla nyt että tehdään niitä isältä pojalle -jousia. Edellisissä jousissahan ei ollut muita vikoja kuin että järestään olin jättänyt coren liian paksuksi. Kun teen jousista vähän enemmän läpitaipuvia, ei pitäisi olla hädän päivää. Kun katsoo Ivarin 7v sitten tekemiä jousia, niissä oli samaa vikaa. Eli siis muotoseikat ei ole ollut mun jousissa se ongelma.
edit: Niin meinasin että vain nuo kaksi alimmaista vähän hakee vielä muotoa.
Tuossa mättömeiningissä olet toisaalta kahlannut hirmumäärän tietoa ja kokemusta läpi. Nyt alkaa varmaan mittapuoli ja muotopuoli olla parempaan päin. Iloitsen sun vääntämisen määrästä. Näistä hyötyy jokainen joka haluaa perehtyä Aasian sarvijousistoon. Meikäkin vaan ootellu että teet ne hyvät ja sitten… mä. hah.
No juu juu. Ja kaikki aikanaan, nyt on kohta 2 vuotta näitä yritetty “vasta”.
Painetaan eteenpäin kun muutakaan ei osata. 
Turkkilaisia tulee muuten vielä yksi lisää, lyhyempi rapucore saa siyahit ja siitä tulee täten 5-osainen core. Joku 118-120cm taulujousi.
Hyvältä näyttää! Urat/harjanteet noin milliset?
Joo, aikalailla 1mm x 1mm. Voi olla vähän syvemmät kuin leveät, todellisuudessa.
Mulla meni ohi tuon uritustyökalun hankintapaikka. Ulkomailta?
Koveralla adzella alkaa pikkuhiljaa tulla siistimpää jälkeä. Nyt on kaikki sarvet (14kpl) koveria, mutta vielä pari urittamatta. Tuossa siis kaikkien tekeillä olevien jousien sarvet.
Miten teet tuon koveran pinnan viimeistelyn? Rupeatko urittamaan jo telson jäljiltä vai viimeisteletkö pinnan jotenkin ennen uritusta? Entä miten tarkasti seuraat paksuutta? Vai säädätkö sarven paksuuden vasta urituksen jälkeen?
Olen siklaillut vähän tasaisemmaksi, jonka jälkeen alkanut urittaa. Tässä on kuitenkin se ongelma että sikli mukailee pinnanmuotoja niin, että sillä ei saa tasaista pintaa jos on isompia rosoisuuksia kuten noista ylemmistäkin kuvista näkee. Käytännössä slaissit pitäisi hioa tasaiseksi ihan jollain hiomapaperivirityksellä. Konehiontatapaa en oikein ole keksinyt. Tämä kohta vaatii vielä prosessikehitystä.
Paksuutta en ole vielä hionut yhtään. Jos tekee koveran/konkaavin liimapinnan, tarvitsee sarviin paljon paksuutta että voi muotoilla koveraksi sarven. Kannattaa siis säilyttää varsinkin tuolla ohuessa päässä kaikki materiaali vielä mitä voi. Lopuksi hion paksuuteen, mutta siinä en millin sadasosiin mene. Karpokin vetää sarven ihan käsimitalla, etusormi ja peukalo sensorina.
Hitaasti mutta varmasti… Tästä kuvasta on vielä hommat edenneet, eli sarvet on nyt uritettu, hiottu ja oiottu niin paljon kuin kehtaa. Eli niille ei hirveästi enää tehdä mitään. Seuraavaksi tarkistan vielä coret että uritus on profiililtaan täydellinen. Tajusin että sarvien pitää olla hieman koverampia kuin puucore, koska näin kappaleiden puristuttua yhteen, ei reunat tuppaa irvistelemään mitenkään. Jos sattuu että puurunko onkin kuperampi kuin sarvi on kovera, on hankala pelkillä puristimilla saada sopimaan yhteen. Köydellä ja tencikillä saisi kireälle, mutta en ole ihan varma viitsiikö ruveta. Siihen tarvitsee apurin. Sen etu on että core ja sarvi puristuu kauttaaltaan.
Meinasin käyttää ihan 28cm pituiset sarvet mongoliin ja rapujouseen. Uskoisin että noilla vielä pärjäisi. Leveyttä lavoissa on kuitenkin joku 40-45mm.
On siinä tehdas…
Toki, tekemällä satsin pääsee helpommalla kuin yksittäin. Jouduin nyt jättämään tuon molche balkan ja rapujousen pois setistä, kun ei noita lyhkäsiä sarvia kehtaa käyttää. Ootellaan niihin vielä sarvet vietnamista niin ne voi sitten myöhemmin liimata.
Kuvassa viisi ottomaania, crimean tatar ja manchu, eli seitsemän yhteensä.
Ensimmäisen pituusjousen sarvet on liimattu. Pohjaliimaa laitoin 17 kerrosta coreen, 12 kerrosta sarveen. Riittänee, kun urat alkoivat täyttyä. Nyt laitoin sitten ihan lähes kiehuvan, paksun liiman kanssa yhteen.
Vahva meininki.
Omavalmisteinen liima? Mikä koostumus, keittoaika?
Mikset käytä kalanrakkoliimaa? olisi trad. Minulta saisi. Tai siis voisi ostaa…
Nahkaliimalla mennään, niin paksu kuin vain mahdollista mutta vielä juokseva. En laske prosentteja koskaan liimoissani.
Voisihan kalanrakkoliimaa käyttää, mutta eikö nahkaliima ole samoin perinteinen? Ja ilmiselvästi toimii, ei mulla ole ollut liimojen kanssa ongelmia. Onhan nahkaliima myös 20x halvempaa.
Ehkä tulevaisuudessa kehtaisi kalanrakkoliimaa kokeilla ja vaikka mitä hunajan lisäämisiä.
