Olen tässä kaikessa hiljaisuudessa hissukseen opetellut tekemään tuomesta jousta, kun kaadoin kolme tuomea keväällä 2020 ja sain niistä viitisen jousiaihiota kaikkiaan irti, plus tietty paljon muutakin hyötypuuta. Mainittakoon, että tuomi ei täällä rollossa kasva käytännössä ollenkaan luonnonvaraisena metsissä vaan nämä puut olivat kasvaneet vierekkäin istutettuina taajamassa.
Ja kun kirjoitin opetelleeni niin tarkoitin sillä, että olen hakenut sopivaa mitoitusta ja tämä jousi on kolmas näistä puista ja nyt on ehkä tarpeeksi reilu mitoitus tälle yksilölle. Aikaisemmat viruivat aivan liikaa (2-3") minun makuun vaikka leveyttä oli reilu 40mm, puu oli kuivaa (40-45%RH), pituus-vetopituus-suhde oli 2,4, vatsa kevyesti paahdettu eikä jousia ylikuormitettu tilleröinnin aikana. Kaikkia tuomia ei ole tarkoitettu jousiksi?
Tässä jousessa on pituutta 178cm (noin 70"), leveyttä 55mm ja painoa 500g. Tuoresettiä on 10mm. Tätä piti höyryttää pariin kertaan suoremmaksi ennen tilleröintiä ja suoristelun jälkeen vastakäyryyttä oli noin 30mm. Suorimpana pysynyt jousi meikäläisen hyppysistä tähän mennessä. Ai niin ja syyt on kierteellä noin 10astetta suhteessa jousen keskilinjaan, mutta eipähän ole vielä kosahtanut päreiksi. Tähän mennessä tällä on ammuttu täydellä vedolla joku 50 nuolta. En ole taipumismuotoon aivan täysin tyytyväinen, mutta en ala enään siklailemaankaan. Onko hyvä teidän mielestä?
Komea kaari, ja onpa hienoa että Ville palaili tänne jousensa kanssa!
Jousi näyttää taipuvan etenkin yläpuoliskostaan vähän liikaa sisälavasta ja vähän liian vähän ulkolavasta, mikä voi selittää helposti myötäkäyryyttä: hitukin sisälavoissa projisoituu sentiksi tai enemmäksi kärjissä. Sisälavoissa ei saisi olla milliäkään settiä. Jousi tosin vaikuttaa varsinkin ylälavan osalta vähän RD-mäiseltä.
Mikä on jousen, ja aiempien tuomisten, jäykkyys? Se on tietenkin keskeinen muuttuja, esimerkiksi tuomijousen oikean leveyden suhteen. Oma nyrkkisääntöni on laittaa tuomelle milli per pauna, normaaleilla vetosuhteilla. Poikkeuksellisen tiheistä yksilöistä olen tiristänyt 40 paunaa 30 millin leveydellä, mitä pitäisin raja-arvona. Hötölle tuomelle edes yli milli per pauna ei riitä.
Nopeasti kasvanut tuomi on toisinaan jopa liian hötöä jousipuuksi. Hitaasti kasvanut puu on olennaisesti puristuslujempaa. Millaiset lustot mahtaa olla nuissa jäkkäröissäsi? Ei tuomi varmaankaan kasva Rovaniemen korkeudella edes puistossa kovin joutuisasti, vai?
Onpa mielenkiintoista, ettei Rollossa löydy metsätuomea metsästä. Kasvikartoitusten mukaan tuomi kasvaa Pohjolassa Jäämeren rannikolle asti, siis perimmäistä Lappia myöten, ja Lappia enämpi kolunneet kaverinikin ovat kertoneet, että tuomia siellä kasvoi, jousipuiksi asti. Harvinaisempi se tietenkin on kuin etelässä.
Komppaan Tuukka ylälavan liianvähäisen taipuman suhteen. Alalapa ehkä aavsituksen yli taipuva, mutta ei mielestäni niin paljon, että itse koskisin. Luulisin, että tasoittuisi jos yläpuoliskoon vielä koskisi, mutta sinällään kokeilisin myös jousen heittämistä ympäri (vaikka jänne sijoittuukin toiselle puolelle) ja ampuisin kokeeksi.
Joskus on tullut iham mahdoton jousi itselläni käteen missä kaikki mittasuhteet oli tehty ylälavan puolelle, mutta sitten ammunnaass oli kepakko kuitenkin vain heitetävä ympäri niin sitten asettui käteen ja nuolet löysi perille.
178cm mittaseksi nostaisin itse omissani jänneväliä ainaki 3cm vieltä tuosta kuvassa olevasta ja säilyttäisin tuon 28" vedon.
Empäs muistakkaan milloin viimeksi olen itse tuomeen koskenut. Pitääkin ottaa joku aihio pajan perältä esiin pöydälle.
Okei, missasin otsikon informaation. 55 mm 40 paunalle ja vetosuhde 2.5 kertoo, että puu on aikalailla paskaa. Julma 500 gramman massa komppaa. Tuomi kun on puu, josta normaalisti tulee erityisen pienimassaisia jousia. Nuo annetut mitat suhteessa spekseihin ovat lähinnä mäntyjousen lukuja. Mutta järkevillä mitoilla ei toiminut, kuten totesit.
Nyt olisi kyllä mielenkiintoista joskus saada lappilaista tuomea kokeiltavaksi, miten suhtautuu etelän yksilöihin.
Alalapa näyttää vähän myötäkäyrältä, itse tykkään laittaa myötäkäyrän lavan aina ylös. Mutta noin muuten oon tykästynyt siihen että kahvankohdan laittaa pari senttiä jousen keskikohdan alle. Niin ylälavasta tulee kuin huomaamatta vähän pehmeämpi ja taipuu tasaiseen tilleriin lopullisella ammuntaotteella.
Mikäli on symmetrinen jousi, sitähän voi käännellä kädessä tillerin eläessä jousen eliniän ajan.
Eihän kaikki puu samaa raudanlujaa syreeniä ole, mutta sait vaan tuostakin suoran selffarin! Hyvä saavutus. Ja nuoli lähtee.
Höpsistä vaan itsellesi. Viimeinen tekemäni leveälapainen, jäykkäkahvainen tuomijousi, joka vetää 42#@27", painaa 420 grammaa ja on 42 mm leveä. Siihen verrattuna 500 grammaa on paljon. Kuten sanoin, tuomesta tulee erityisen kevyitä jousia vetospekseihin nähden. Villen jousi on kaukana siitä, mutta ei Villen takia.
Kiitos!
Aikaisemmat tuomiset on olleet kaikki 35-45 paunojen suhteen ihan normaalilla 2,3-2,4 vetosuhteella ja lustot on näissä viimeisissä olleet 3-5mm. Eli aika nopeaan ovat kasvaneet täälläkin. Tässä kyseisessä jousessa lustot on 3-4mm.
Muutenkin tuntuu olevan, tällä kokemuksella, lustojen paksuus kiinni jostain muusta kuin leveyspiireistä, sen verta paksulustoista pihlajaa, koivua ja tuomea olen nyt löytänyt rovaniemeltä, sodankylästä ja ivalosta.
Alalapa on tuuman lyhyempi ja se setti mitä tähän on tullut on 10cm lapojen tyvestä eteenpäin. Kärjissä olisi vielä kaventamisen varaa, mutta kattoos nyt miten tähän tykästyy, että alanko hipistelemään.
Itteasiassa nyt tässä kirjoitellessa muistelin että seuraavaksi työn alla oleva tuomi taisi kasvaa luonnonvaraisena, kemijoen rantapusikon seassa. Pitänee suunnata katseensa enempi jokien rantapusikoihin. Ja ko. puussa oli itseasiassa paljon maltillisemmat lustonpaksuudet
On tosiaan melko nopeasti kasvanutta tuomea. Veikkaan, että tiheys on alhainen, ja se selittää heikon performanssin. Jos löydät jostain lustoiltaan noin parimillistä tuomea, niin puu on todennäköisesti olennaisesti parempaa. Näin ainakin täällä lounaassa ja hämäläisillä mailla.
Kiitos datapointsista napapiirin kieppeen puiden kasvunopeudesta!
Tämä aihio kuivui kylmässä ulkovarastossa paksuna staavina keväästä marraskuulle asti ja raakamuotoilun jälkeen otin sisälle kuivumaan muutamaksi viikoksi ennen tilleröintiä. Nopeamminkin tuon olisi voinut kuivattaa. Sinänsä minun mielestä tuomi on kyllä helpoin tähänastisista kuivata jousipuuksi.
Poikkeuksena se, että pariin aihioon on kuivaessa ilmestynyt vatsapuolelle pitkiä ja syviä halkeamia. Näissä tapauksissa aihio lienee ollut liian paksu.
Vähän on Tuukka jyrkkä sanoissaan, jos jousi painaa noin 10 % enemmän (ottaen huomioon pitemmän vetopituuden) kuin oma versio, niin sitten on mukamas kelvotonta puuta. Lopputulos on kuitenkin hieno, metsästyskelpoinen toimiva jousi. Ei jousen paino ole mitenkään olennainen tekijä, itse en ole siitä kiinnostunut, enkä seuraa sitä tai päättele siitä mitään. Valmis jousi on sellainen kuin on. Jos halutaan verrata jousia keskenään, niin sitten pitää mitata niiden suorituskyky - jos se nyt edes on olennaista.
Hieno jousi kyllä Villeltä! Harva näitä tuomijousia on tehnyt, syynä varmasti juuri haastavuus.
Miksi poimit kirsikoita? Massa oli vain yksi osa argumenttia. Jos 40-paunaisesta tuomijousesta pitää tehdä 2.5-pituussuhteella 55 mm leveä, jotta se ei myötäkäyristy liiaksi, on puu yksinkertaisesti huonolaatuista. Se, että siitä tuli siitä huolimatta toimiva ja kelpoisa jousi, on hieno suoritus Villeltä.
On hyvin tiedossa, että sinä et välitä jousten massasta, nurmikkoammuntajousia tehdessäsi. Jousesi ovatkin antamiesi tietojen perusteella valtavan painavia vetospekseihinsä nähden, 60-paunaisen massa 40-paunaisessa jne.
Jousen massa on olennainen tekijä aseen liikuteltavuudessa ja heitossa. Esimerkiksi 300-grammainen jousi kulkee metsällä höllässä kouranipistysotteessa lähes ajatuksen voimalla, mitä 500- 600-grammainen jousi ei alkuunkaan tee. Testattu käytännössä.
Miksiköhän Gardnerilta julkaistiin kokonainen Bowyer’s Bible-kappale, jonka punaisena lankana on, miten saavuttaa ja varmistaa optimaalisen pieni jousen massa? Siksi, että sillä on väliä lähes jokaisen jousentekijän ja jousiampujan mielestä, valikoidut nurmikkoampujat poislukien.
Tämäkun oli 178cm pituinen jousi ja sinulla on yleensä ne alle 150cm.
Punnitsin nyt tätä varten tuossa tuon yhden oman tuomen (Hepsu) Jousi on se ylivedon kestävä kirveell veistetty tökerrys joka esiintyy myös Tuomon youtude kanavalla “lentävä” jousena.
Pituus 151cm, pehmeähkö flatbow tyyli. Lavoissa tuo 40mm leveyttä jonkin verran molemmin puolin. Kellottaa 37lb 26" vedolla ja muistaakseni joku 50lb 30" hujakoilla. Painoa löytyy 329grammaa ja settiä (hurjien ylivetojan takia…) 8-9cm selästä mitattuna.
Oletko lukenut kyseisen kappaleen kunnolla ja ymmärtänyt, mitä se käytännössä tarkoittaa? Eihän se lopulta tarkoita yhtään mitään! Se, että asia on kirjoitettu TBB-sarjassa, ei paljonkaan merkitse. Jousen massa on vain yksi tekijä, minkä perusteella voidaan arvioida, kuinka “optimoidusti” jousi on tehty. Gardnerin massakaava määrittelee käytännössä jousen minimimassan - jos sen alle mennään, hajoamisen riski kasvaa jo merkittävästi. Ja mitä siitä seuraa tai voidaan päätellä? Jos vaikka jousi on 100 grammaa “par-massaa” painavampi? Jousentekijä ei voi tehdä asialle yhtään mitään, paitsi ehkä todeta, että olisi kai voinut tehdä kapeamman jousen, tms. tai sitten todeta, että p…aa puuta. Mutta sitähän ei voinut tietää ennakolta, ennen jousen tekemistä.
Muutenkin, on jotenkin outoa varmistaa jousen “optimaalisen pieni” massa, koska sillä ei ole merkitystä. Kevyt tai painava jousi, aivan sama, koska kumpikin toimii. Jos sinulla 100 grammaa “ylimääräistä” massaa ratkaisee metsästyksen (epä)onnistumisen, niin sitten se on niin. Jokainen voi tehdä juuri sellaisia jousia kuin haluaa. Mutta massan minimointia ei välttämättä kannata ottaa yleiseksi tavoitteeksi tai ehdottomaksi totuudeksi. Tilleröinti, jousen massajakauma ovat paljon tärkeämpiä asioita. Tästä on keskusteltu aiemminkin.
Toisekseen, Gardner on lukuisia kertoja massakaavan julkistamisen jälkeen, että hän tekee nykyisin massakaavan ennustetta painavampia jousia, koska ne ovat parempia, niiden suorituskyky on parempi. “Ylimääräinen” massa sijoitetaan lapojen taipuviin osiin, jolloin viruma on pienempi ja jousi toimii paremmin.
Tuo “Hepsu” oli kyllä uskomaton jousi! Hajoamaton, useamman kerran vedin sitä niin pitkälle, että jänne irtosi nokeista ja jousi lensi komeasti ylöspäin. Ei mitään merkkejä antaumisesta. Kuin terästä. Sen voisi laittaa vaikka vitriiniin esille esimerkkinä valioyksilöstä!
Kun tein vielä kapeakahvaisia flättiksiä, jouseni olivat 60 - 68-tuumaisia, eivät alle 150-senttisiä.
Punnitsen kaikkia jousiani tekovaiheessa, noteeraan, ovatko ne kohillaan vai eivät ja muokkaan jousia sen mukaisesti. Liian painava jousi, joka ei ole ottanut settiä, menettää kyljistään ja massa laskee kohisten oikeaa kohti.
Jousiammunta on niin herkkä laji, että sillä, onko ojennetun käden päässä 300 vai 350 grammaa, on ihan selvä vaikutus jousen tuntuun kädessä, ja sitä kautta ampumasuoritukseen ja osumatarkkuuteen. Se olisi yksin riittävä syy tehdä oikean painoisia jousia.
Optimaalisen pienimassainen jousi heittää nuolen suuremmalla voimalla kuin yhtään optimaalia raskaampi jousi, sillä se säästää enemmän potentiaalienergiaa nuoleen siirrettäväksi. On huomattava, että teen nykyisin vain läpitaipuvia jousia, joissa jokainen jousen osa liikkuu, varastoi energiaa ja myös syö sitä. Optimaalisen kevyt jousi on myös kaikista helpoin ja vaivattomin jousi manipuloida metsällä kulkiessaan. On painavia syitä (hihi) tehdä jousesta niin kevyt kuin aihio sallii.
Optimaalinen massa tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo. Se ei tarkoita jousta, joka myötäkäyristyy liikaa, tai jousta jonka rikkoutumisriski on koholla. Se tarkoittaa optimaalista tilannetta.
Ajattelin että kun tuon otsikon paunatkin ohitit niin saattoi pituuskin jäädä huomaamatta.
JA viimeksi kun tuomijousta esittelit olise aikas kainalon alle mahtuva joten oletin, että käytit sitä painovertailussasi.
Juu, 60+ -tuumaiset ei mahdu kainalon alle, joten niitä ei kehtaa nykyisin käyttää, mutta niistä puhuin tässä yhteydessä, koska eihän lyhyen läpitaipuvan massaa voisi perustellusti verrata pitkän jäykkäkahvaisen massaan.
Tällä sitä massakaavaa perustellaan. Mutta, entäs jos jousi viruukin mutta massa näyttää liikaa? Mitä pitää tehdä, sitä kukaan ei ole kertonut? No ei mitään, koska silloin jousesta tulee vain vähän painavampi, eli ehkä hieman hitaampi, aivan yhtä hyvä tai jopa parempi (suorituskyvyn näkökulmasta). Kuten aiemmin oli turinaa, niin “ylimääräinen” massa on yleensä kahvassa tai taipuvissa lavoissa – lapojen kärjet ovat jousen massasta riippumatta tietyn mittaiset ja siten myös painoiset.
Tämä kuulostaa jo ihan olympiatason tauluammunnalta, jossa alushousujen värikin vaikuttaa suoritukseen… Ehkä kyse on kuitenkin siitä, mihin olet tottunut. Mutta en silti jaksa uskoa, että ampuisit huonommin, vaikka jousi olisi 50 grammaa painavampi - sen verran taitava ampuja kuitenkin olet. Ei silloin ihan pikkuseikat vaikuta, tai ainakin ampuja osaa mukautua niihin. Kuten vaikkapa Lehtis, joka ampuu pakasta vedetyllä jousella suunnilleen samaa tulosta kuin paljon ammutulla luottojousella.
Nyt tulee sellaista tuubaa, että huhhuh. Tai jos ajatellaan ideaalista tilannetta, niin mahdollisimman pienimassainen jousi on tietenkin paras. Mutta käytäntö on toinen. Ensin pitää määritellä “optimaalinen” - minkä suhteen optimaalinen? Toisekseen, pitää huomioida hystereesi. Mutta näistä asioista oli jo juttua aiemmin, joten turha enää palata aiheeseen tässä. Tiivistettynä, olennaista on massan sijoittuminen. Mistäköhän johtuu, että minun minun nopein jousi on älyttömän painava mörkö?
Täällä on taas päästy ytimeen. Siinä jää nurmikkoammunnat kakkoseksi kun pusikossa jänistä ammutaan kymppimetriin. Minä ammun ihan vakituiseen todella vaihtelevilla jousilla, eikä ongelmaa ole. Uuteen jousimalliin/käsituntumaan pääsee parilla treenikerralla. Mutta ehkä tällä päästiin nyt vain muuttamaan argumenttia kun “kevyt jousi heittää paremmin” ei pädekään.
Selffareiden pituusammunnan suomenennätys (304m) on mulla hallussa jalavajousella, 141cm ja 80# @24", massaa 500g. On varmasti 100g liikaa, joten tässä olisi yksi ilmainen lounas pokattavaksi kevytmassaisella jousella. Missä ne kevyet jouset polkee? 260 metrissä?
Jos Gardneria käyttää esimerkkinä, on varmaan hyvä perehtyä (tai viitata rehellisesti) miehen omiin sanomisiin. Nimittäin koko massateorian ydin oli, miten varmistaa että jousessa on TARPEEKSI painoa. Ei mahdollisimman vähän. Steve on useita kertoja toistanut, miten koko jousentekouransa ajan on lisännyt massaa jousiinsa, sitä mukaa kun osaamista ja ymmärrystä on tullut. Näillä jousilla pidetään vieläkin hallussa pituusennätyksiä todella kevyillä nuolilla ammuttuina, joten jokainen tietää että jos näissä “painavissa” jousissa olisi todellisuudessa yhtään liikaa massaa, ei 200-250 greiniset nuolet lentäisi mihinkään!
Argumentti on siis epäpätevä, eikä nähdäkseni neljännentoistakerrankaan jälkeen esille tuotava ja uudelleen arvioitava.
Samaa mieltä olen että hyvinkin löytyy epäoptimia puuta, jotkut käyristyy ja vaatii leveyttä. Minä haluan kierteettömän jousen niin kai Tuukka sitten haluaa kevyen.
Tuo Mikken flättärin lopun voimakäyrä on aika hurja, viimeiset neljä tuumaa tuo 13 paunaa. Varmaan stäckkäämisen ansiosta eikä oikein “aitoa voimaa”.
Minä punnitsen aina jouseni sillä eihän muuten pysyisi hommasta kärryillä ollenkaan. Lohduttavaa on myös sitten huomata että itse mitoitti jousen oikein (paino kertoo), vaan puu teki temput x syystä.
