Edes tällöin ei sitä optimia oikein ole. Periaate, että terän pitää kestää pudotus kovalle alustalle on hyvä, mutta edes se oletuksena ei johda yksiselitteiseen vastaukseen. Toki kokemusperäisesti alue on suunnilleen tiedossa, mutta vaihtoehtoja on silti monia. Elämä nyt vaan on epätäydellistä.
Lisäksi täytyy muistaa terän muotoilun vaikutus kaikkeen lujuuteen liittyvään.
”Lämpökäsittelyissä täytyy lisäksi muistaa, että monasti kyse on aika*lämpötila, jossa lämpötila vaikuttaa pahasti epälineaarisesti.”
Tämä on hyvin totta ja juuri tämän takia olisi hyvä hankkia materiaalia johon on valmistajan ohjeet. Teräsrenki on paikka mitä Suomesta suosittelen.
Teräsrenki on yksi koko pohjoismaan kalleimpia paikkoja joista viime tietojeni ( 2013…) mukaan yksikään suomen puukkon ammattitekijä ei hommaa teräksiään. Ruotsista ja saksasta saa samat teräkset yli puolet halvemmalla.
Jebu. Leikkurimateriaaleja etsiessäni otin yhteyttä Teräsrenkiin. 1,5 mm paksun, parikymmentä senttiä leveän ja kaksi metriä pitkän jousiteräslevyn hinta oli käsittämätön 340 euroa alveineen ja kuluineen. Siis asiallisen kameran hinta teräslevyn pätkästä! Ihan mahotonta.
Nopeasti laskien sellaiset eur70/kg. Teräskauppa kannattaa.
Heittäisittekö Ruotsin tai Saksan teräskauppojen linkit tähän ketjuun tai johonkin toiseen ketjuun, voisi kuulua jopa viestiketjun asiaankin.
Joelille (ja muillekin) suosittelen kyseistä Taisto Kuortin kirjaa, välttyy monelta monelta virheeltä kun lukee kirjan läpi. Itse esimerkiksi opin kirjan luettanu miten tärkeää on, ettei terä karkene ns. ilmaan taottaessa. Nyt kun opiskelen metalliartesaaniksi olen vasta alkanut ymmärtämään miten tarkkaa taidetta puukontekokin on.
Taiston kirja on ok. Perus hyvä tieto ja kokonais valtainenesittely. Kakkos painoskin tuli ulos jokin aika sitten.
Oma puukkoni on ollut fiskarssin messuilla arvostelussa ja pärjännyt hyvin vaikken mitallia ole koskaan saanutkaan (taso on kova) Taonnan kiertopokalin voitin kerran ja Taisto oli silloin raadissa.
Ja visalle että ilmaan karkeneminen on tääs asia joka täytyy tapahtua tietyille teräksille. (Niitäkun on milteinntuhansia eri seoksilla…)
Itse olen metalli artesaani koulutukseni käynyt jo 2004-07 ja vasta sen jälkeen kun kävin kisälli koulutukseni 2011 oli homma hallussa.
Se, että vain opettaja jotain sanoo menee oikeasti vasta muutaman virheen kautta yleensä jokaiselle kaaliin.
Hyvin sanottu Mikke! Olen myös monta kertaa ohjeita luettuani uskonut ymmärtäväni asian, mutta tämä onkin oikeasti tapahtunut vasta muutaman mokan jälkeen.
Opetustyössäni olen myös oppinut varovaisemmaksi kaikennäköisen väittämisen ja pätemisen suhteen. Välillä käy vääjäämättä niin että yhtäkkiä oppilas onkin oikeassa ja minä väärässä. Silloin kunnia kuuluu tietysti sinne minne se kuuluu. Jos haluaa tosissaan oppia ja kehittyä, niin täytyy pysyä nöyränä.
Tällä foorumilla on mielestäni parasta tietojen ja taitojen etsiminen ja jakaminen, egoilu ja nokkiminen on ikävä riesa.
Tismalleen. Egoilu ja nokkiminen on vain kateutta jossa ei opi mitään. Malttia keskusteluihin.
Visa, tarkoitin itseasiassa sinua.
Et ehkä itse tiedä, että monista kommenteistasi tulee sellainen olo että tullaan neuvomaan hyvin heppoisilla eväillä. Keskustelun aloittaja saatetaan noloon asemaan osaamattomuutensa tai tietämättömyytensä vuoksi, sitten homma menee riitelyksi. Vaikutelma on että yhden kirjan tai videon katsottuaan osaa jo kaiken. En usko että teet niin tahallasi, vaan kyse on erilaisista tavoista kommunikoida.
Täällä on paljon hyvinkin päteviä ammattilaisia moneltakin alalta, on myös intohimoisia harrastajia sekä muilla tavoin asiasta kiinnostuneita, kannattaa kuunnella heitä kaikkia.
Virheiden teko on mielestäni rankasti aliarvostettua. Sehän on se ainoa asia mistä ihminen oikeasti oppii. Jopa evoluutiokin perustuu nimenomaan virheisiin. Niitä kannatta tehdä!
Arvostan suuresti tälläisiä keskusteluketjuja missä tuodaan esille koko prosessi, mokineen, epävarmuuksineen sekä onnistumisineen. Tässä me opimme kaikki.
Näkemykseni on, että foorumipolitiikan sijaan tämän viestiketjun keskustelu pitää pysyä itse viestiketjun aiheessa, eli Joelin tikarissa.
Toisekseen en ole tässäkään viestiketjussa vielä syyllistynyt varsinaisiin foorumipolitiikan virheisiin, vaan olen tuonut ensin asiallisesti näkemykseni metallurgian itseopiskeluun (linkkasin teräsrenki-tietopankin) ja toisekseen toin esille kirjallisuutta mikä auttaisi viestiketjun aloittajaa projektissaan ymmärtämään projektissa tapahtuneita virheitä. Toinen viestiketjussa esiintuomani näkemys on ollut, ettei viestiketjuissa pitäisi tapahtua epäasiallista viestintää - missä menetetään maltti ja aletaan epäilemään toisen lääkitystä tms. Foorumia on nimenomaan kehuttu myös informatiivisuudesta, jolloin virheet tulee vain hyväksyä ja painaa kahta kovempaa eteenpäin jos niikseen haluaa - toisin sanoen voi oppia eikä tarvitse riidellä. Omasta näkökulmastani en ole siis syyllistynyt vielä riitelyyn. Mutta mielestäni foorumilla on alkanut esiintymään viimeaikoina jonkinsorttista kinaamista, minkä toivoisin loppuvan. Tämän vuoksi siis kommentoin vielä, että toivon keskusteluihin ainakin omalta osaltani malttia. Tämä on foorumin puheenjohtajankin toive.
Asiat eivät mene riitelyyn jos vastaamisen sijasta, keskittyisimme lukemaan ja kuuntelemaan mitä toiset ovat kirjoittaneet.
Yritin saada hyvää kuvaa luonnonvalossa, kun eikös niin ole tarkoitus tehdä kun jokin tulee valmiiksi.
No, valoa oli vähän. Huotra pitää vielä tehdä…
Tosi hieno, tyylikkäät kuvat myös!!!
jos joskus oikeaa tikaria kokeilet niin tee jousiteräksestä.
"Eventually smiths learned that by adding an amount of carbon (added during smelting in the form of charcoal) to the iron, they could produce an improved alloy (now known as steel). By quenching (making the steel hard and brittle) and tempering (removing the brittleness), swords could be made that would suffer much less damage, and would spring back into shape if bent. It took a long time, however, before this was done consistently, and even until the end of the early medieval period, many swords were still unhardened iron."
Ihan riittävän oikea mulle kun tällä tikarilla haettiin jotain kelttiläisen tapasta sekoitettuna 200-900 ad fiilikseen. Aika hyvin vaikka kävin puukontekokurssin 2008. On tullut tehtyä kaikenlaisia käsitöitä itsenäisesti tässä vuosien varrella.
Niin että myös päästö onnistuu. Ostat pari puukontekokirjaja se on siinä.
Niin tai sit käännän uunin 180-210 enskerralla.
Nyt päätin toisin koska en tiedä miten hiiletetty rakenneteräs reagoi. Kokemus karttuu
Ja tiedät myös päästöajan…
Liatat netin hakuun puukkoteräs ja saat helkposti ohjeet normaaliin läpikarkaisuun ja päästöön. Onnistuu paremmin kuin itseopiskelulla. Minä yritin monia vuosia saada tavallasi jousiteräksiäkin tehtyä oikein kunnes yksi vilkaisu teräsrengin tietopankkiin pelasti. Muista että tietyt teräkset karkenevat paremmin öljyyn kuin veteen. Osa teräksistä vaatii myös lyhyemmän päästön. Jousikasta ei usein tarvitse edes varsijousen kaareen päästää.
iron age swords on kyllä mielenkiintoinen. Osa noiusta on jopa 1 % hiiltä ja osassa ihan pelkkää rautaa. Metallioppi ollut hyvin vaihtelevaa muinoin.
Nii tähänki asti käyttäny itseopiskelussa netistä saatavaa tietoa.
Neuvooko täällä Visa muita kirjallisuuden lukemiseen? Sama mies joka ei puujousen teosta aikaisemmin halunnut lukea yhtään mitään? Oletko nyt lukenut puukaaren teosta? Puukaaresi vaikuttaa paljolti samanlaiselta kuin ennenkin, märkää puuta ja vähän sinnepäin tilleröitynä.
No ei siinä, lukeminen on hyvästä, mutta ihmetytti vaan.
