Hiiletys onnistui jossain määrin. Tai siltä ainakin vaikuttaa. Terästä tuli kovempi, eikä viila pure siihen enää yhtä helposti. Terä on karkaistu öljyssä ja jälkihehkutettu uunissa 300 asteessa. Siitä tuli vienon sinertävä. Hioin kahvan loppullisiin mittoihin. En ole täysin tyytyväinen, mutta se on pelin henki.
Lopussa kuva työkalupakista jonka tein työpaikan roskalavalta pelastetusta vanerista.
Oljenkeltainen +180 asteessa olisi riittänyt. Sininen on takaisin melloksi. Nätti siitä nyt joka tapauksessa tuli.
Joo, 300 on vähän liikaa jos haluaa jonkinlaista kovuutta tavalliselle hiiliteräkselle.
Luin että jos puukon pitää kestää kulutusta ja rasitusta katkeamatta, on sen mielummin hehkutettava mielummin pehmeämmäksi kuin kirpsakan kovaksi. 150-350 on kuulemma se jälkihehkutusalue (?). @M.Reinikainen . Tosin 300+ toimii varmasti paremmin runsashiilisemmällä teräkselle.
Alue ei tosiaankaan ole noin laaja. Oikea termi on “päästö” Lontooksi “tempering”. Puukoissa useimmiten liikutaan juuri tuossa 200 ympäristössä.
Nooh… pehmeämmän saa sitten nopeammin teroitettua. Näytäppä teroitustaitosi! Millä terotat?
@Taihki Nuo termit ovat kyllä tutumpia englanniksi. Minulle opetettiin koulussa joskus kauan sitten että päästö-sanalla tarkoitetaan teräksen kokonaisvaltaista päästöä (tehdään vaikka viilalle ennen kun sitä voi työstää), siksi se ei mielestäni ole verrattavissa karkaisun jälkeiseen lämpökäsittely, ja vältän sen käyttämistä. Voin toki olla väärässä.
@M.Reinikainen Ei kai nyt ihan melloksi? Melloon päin? Vai onko se nyt viturallaan. Eikö panssareitakin lämpökäsitelty esteettisistä syistä?
@JNystrom Sininen väri on vain pinnassa ja nyt en tohtisi sitä enemmän poistaa. Terävä se on. Niin terävä että huolimattomattomuuttani aukaisin kolmen sormen päät varomattomasti käsitellessäni. Hienompihan olisi kiiltävänä ja virheettömänä.
On olemassa useampia lämpökäsittelyjä joissa teräs kuumennetaan ja sitten jähdytetään vaihtelevalla tavalla. Mielestäni “päästö” on vakiintunut kovaksikarkaisun jälkeiseen lämmitykseen, jolla on tarkoitus hieman sitkeyttää metallia. Eri seoksille löytyy kyllä muitakin lämmityksiä, mutta niillä on sitten omat nimensä.
Kyllä on meltoa jos on 300:ssa päästetty. Kannattaa tehdä testivedoksia vaikka puukkoteräksestä, sitä saa kyllä halvalla. Opiskelee ensin kunnolla karkaisun ja päästön. Teräsrengin tietopankki auttaa paljon. https://www.terasrenki.com/teras/index.html
Teräsrenkiä voin suositella myös teräksien hankintaan.
Tässä siis lähteet sanomilleni. Tarkalleen pidin terää uunissa ensin 200 C n.40min, sitten loput 290-300 C n.20min kun tajusin että haluan mielummin että terä kestää katkeamatta pituutensa johdosta.
Tää on kyllä ollut mielenkiintoinen projekti. Tieto kasaantuu lukuisista maanantaikappaleista, kantapään kautta… 
“A camping knife or a survival knife, for example, may be tempered at 350°C (662°F) so that it will be able to withstand rough handling without breaking.”
- Faint-yellow – 176 °C (349 °F) – engravers, razors, scrapers
- Light-straw – 205 °C (401 °F) – rock drills, reamers, metal-cutting saws
- Dark-straw – 226 °C (439 °F) – scribers, planer blades
- Brown – 260 °C (500 °F) – taps, dies, drill bits, hammers, cold chisels
- Purple – 282 °C (540 °F) – surgical tools, punches, stone carving tools
- Dark blue – 310 °C (590 °F) – screwdrivers, wrenches
- Light blue – 337 °C (639 °F) – springs, wood-cutting saws
- Grey-blue – 371 °C (700 °F) and higher – structural steel
Näin teräsrenki sanoi lämpökäsittely-ohjeessaan.
- päästö: Päästössä kappale sijoitetaan lämpöuuniin, jossa sen lämpötila
nousee noin 100 - 620 asteeseen Celsiusta. Kappaletta pidetään uu-
nissa yleensä 30 min - 2 tuntia. Päästöllä poistetaan terästä jännityk-
siä ja määrätään terän kovuus. Useimmille teräksille pätee: mitä korke-
ampi päästölämpötila, sitä pehmeämpi terästä tulee = terä katkeaa
harvemmin. Silloin se myös tylsyy nopeammin.
Päästöä seuraa ilmajäähdytys huoneenlämpöön.
@M.Reinikainen Tarkoitatko että melloksi hiilipitoisuuden vähentymisenä, vai muuten pehmeämpään?
Tuossa on nyt sekasotku asioita kerättynä eri paikoista, jotka voi viedä lukijansa harhaan jos ei tiedä mitä tekee. Mutta lyhyesti: Liian pehmeäksi päästäminen ei ole puukontekijän tavoite. Kuten tekstissä lukee niin liian pehmeä teräs tylsyy nopeammin.
Puukonkarkaisu ml. hiilletyskarkaisu ja päästö edellyttää ymmärrystä teräksien lämpökäsittelystä mutta myös puukosta vaadittavista ominaisuuksista.
@VisaPelkonen Kutsut siis medianlukutaitoa, ja eri lähteiden analysoinnin perusteella saatua näkökulmaa sekasotkuksi?
Jos olisit taas lukenut, niin nimenomaan tein päätöksen parantaa sitkeyttä, kustannuksella että se tekisi terästä pehmeämmän. Tämä on tikari, koriste-esine, ei puukko tai työkalu. Olen täysin tietoinen että kova, mutta hauras terä pysyy paremmin terässä. Ymmärrän lämpökäsittelyn perjaatteen, mutta samaistuttavaa käytännön tietoa on vähän eri hiilipitoisuuden omaavien teräksien optimaallisesta lämpökäsittelystä - eli optimialue jolla on suhteessa eniten sitkeyttä ja terävyyttä. Sen lisäksi pitää ottaa huomioon lämpökäsiteltävä esine. Tällä foorumilla yleensä konsultoin herra @M.Reinikainen, koska tiedän hänen vehdanneen metallien kanssa yhden jos toisen kerran, käytännössä.
Silti on olo että jokin meni päin vittua vai menikö sittenkään.
Hiilletyskarkaisu on jotenkuten saattanut onnistua mutta päästö ei. Siihen sinun tulisi perehtyä kuten jo kerroinkin. Teräksen mellotus tarkoittaa nimenomaan rautaseoksen hiilipitoisuuden alentamista ja melto rauta on melkein puhdasta rautaa, jonka hiilipitoisuus on alle 0,05 %. Medialukutaidon sijaan voisitkin lainata kirjastosta miekk-ojan metallioppi-kirjan, jolla pääsee mukavasti alkuun. Sitä tässä on itsekin kovasti lueskeltu kun opiskeleva metalliartesaani olen.
Huoh. @VisaPelkonen Lue.
Mistä syystä sitten teräsalan ammattiyritys Sandvik mainitsee korkeammat jälkilöylyt soveliaina esineelle, jopa veitselle, jota ei missään nimessä halua rikkoa? Ei tuota tikaria ole tarkoitus käyttää käytännössä vaikka yön pimeinä tunteina itse mephistopheles tanssisi mielessä. Silti haluan että se ei särjy. Aikaisemmat tuotokseni ovat parempilaatuisista materiaaleista. Tämä materiaali josta päätin tehdä tämän veitsen, on jo itsessään mitä sattuu. Parempi tehdä kuin miettiä ikuisuuden ja olla tekemättä. Siinä oppii samalla jotain. Meltoon päin käsittääkseni mennään kun terä viedään tilaan jossa siitä voi poistua hiiltä. @Taihki @M.Reinikainen selventävät.
Sandvikilla ei ole tekemistä huonojen materiaalien kanssa.
Taihki vastasi jo.
Alue ei tosiaankaan ole noin laaja. Oikea termi on “päästö” Lontooksi “tempering”. Puukoissa useimmiten liikutaan juuri tuossa 200 ympäristössä.
Jos pääsisit jonnekkin puukonrakennuskurssille tms. niin asia voisi olla helpompaa. Pienellä itseopiskelulla teräsrengin tietopankkikin auttaa tosin jo ihan mukavasti, vaatii vaan asioihin perehtymistä.
Eri paikoista löytyvissä ohjeissa on muutamakin ongelma, useimmiten ne on tarkoitettu hiilipitoisuudelle 0.7-1-1. Tämä mahdollistaa eutektoidisen pisteen ympäristössä olevan helpon karkaisun käytön. Kun mennään ali tai yli niin täytyy lämpökäsittelyä modifioida. Joissain tapauksissa jo pienehköt seostukset vaikuttavat, “puhdas” hiiliteräs (jota on aika vaikea löytää koska Mn on joka paikassa) on aika suoraviivainen.
Lämpökäsittelyissä täytyy lisäksi muistaa, että monasti kyse on aika*lämpötila, jossa lämpötila vaikuttaa pahasti epälineaarisesti.
Tuollaista “optimia”, jossa terävyyden säilyminen ja sitkeys olisivat mahdollisimman hyvät ei ole. On erilaisia kompromisseja jomman kumman suhteen.
Jos ja kun tikari on melkein puhdas näyttelyesine niin olisin kyllä siinä samaa mieltä, että sitkeämpi on parempi.
Eri terästen lämpökäsittelyistä löytyy yleisiä ohjeita, mutta jos tekee oikeata käyttöesinettä niin paras on materiaalin valmistajan ohjeet.
Tismalleen.
Kiitos varmistuksesta.
Joo tästä tuntuu olevan liikkeellä monenlaista tietoa jälkilöylyjen määrästä ja kestosta materiaalista riippuen.
Joo taisin muotoilla asian huonosti. Tarkoitin optimia tietylle esineelle jolla on tietty käyttötarkoitus ja materiaalilla tietyt ominaisuudet. Eli käyttötarkoitus x tarvitaan y määrä sitkeyttä ja z määrä teränkestoa. Esim tikari joka on liian hauras mutta helvetin kova ja terävä ei kestä jos sen tiputtaa graniittilattialle, kun taas tikari joka on pehmeä ja sen teränkesto on huono, ei kuitenkaan katkea samasta mäiskystä, näin kärjistettynä. Eli tikari joka tippuessaan graniittilattialle kestää sen tiettyyn kovuuspisteeseen asti. Joo.
Juu ideani on se, että koska matskuni on mitä sattuu ja itseopiskelu on seikkailu, ja haluan että työstä jää jotain käteen, tahdon vetää varman päälle, enkä veitsenterällä.
Löysin standardin S235 teräkselle.
EU Grade
C% 0,22
Mn% 1,60
P% 0,05
S% 0,05
Si% 0,05
Sinä voisit käydä peruskoulun uudestaan, opetella lukemaan tai vaihtamaan parempaan lääkitykseen kun et tunnu ymmärtävän itsekkään mitä kirjoittelet. Tismalleen.
Suomen maassa järjestetään monta hyvää puukonvalmistuskurssia, joista voi olla hyötyä jos ei ole aikaa perehtyä metallioppiin. Puukonteosta on kirjoitettu myös paljon hyvää kirjallisuutta, esimerkiksi Taisto Kuortin teos on ihan ykkönen. Kuortti alansa parhaimmistoa.
Joel muistutan foorumin käyttäjiä pitämään viestit asiallisina. Ja jättämään henkilökohtaisuuksiin menemiset, ne eivät kuulu tänne.
