Tikari tulossa. Low carbon koska aikalaisetkin oli mitä sattuu mut oikeesti siksi että ei ollut parempaa lähellä ja vaivaa ei kannata nähdä liikaa ennen kun hieman harjoittelee.
Joel! Tuonkin voi vielä hiilettää jos haluat siihen kovuutta 
1 tykkäys
@M.Reinikainen joo meinasin kysyä et Mikke sulla on varmaan kokemusta kaikenlaista et miten 0,2-0,3% hiilipitoinen teräs on toiminut sulla. Mietin kanssa just casehardeningia ja näin pienessä objektissa varmaan toimiski hyvin.
Kaikki alle 0,6% on samaa kuin lusikka 
1 tykkäys
Homma jatkuu. Terän pituus 17cm, yht 29cm.Totesin että kerrostaloasunnossa ei kannata polttaa ahjoa monta tuntia peräjälkeen, oranssina, että hiili kerkeää “imeytyä” veitseen - edes parvekkeella. Ellei @M.Reinikainen Mikkellä ole kokemusta moisesta 
…? Koriste-esinehän tuosta tulee historianelävöitystarkoituksiin.
4 tykkäystä
Palapeli. Luu, sarvi, joku(?), Eeben. Eilen yöksi liimaukseen ja tänään alkaa muotoilu. (Tuossa ovat vielä irrallaan).
1 tykkäys
Mää en tiiä mitä oot parvekkeellasi yrittänyt, mutta ei kuulista alkuunkaan siltä, että olisi mitään yhteyttä oikeaan hiiletys tekniikkaan 
@M.Reinikainen niin siis en ole tehnyt vielä mitään. Parveke ei korvaa takapihaa. Tietämäni mukaan terä täytyy pitää optimilämpötilassa (oranssina, tarkka lämpötila pitää katsoa) kauan että se kykenee vastaanottamaan hiiltä sisäänsä tarpeeksi. Ajattelin kaasuahjoa, johon suljettu putki, putken sisälle terä ja hiiltä tai hiilipitoisia kappaleita kuten sarvea, hiuksia, kynsiä. Putken sulamispiste täytyy olla korkeampi kuin raudan.
Joel: pehmeää rautaa voidaan pinnastaan hiilletyskarkaista hiilipölyllä ahjossa. Läpikarkaisu on eri asia.
@VisaPelkonen Jos olisit lukenut ylempää, näkisit että olen jo puhunut casehardeningista. Tämä aihe ei ole minulle uusi tai tuntematon. Pinnan karkaisu ei estä veistä taittumasta, mutta tarjoaa kulutusta kestävän käyttöpinnan.
Löytämäni tieto (@M.Reinikainen korjaa jos olen väärässä) viittais että kappaletta kuten veistä, kannattaisi pitää optimilämpötilassa (muinoin eri metallien sulamispisteet ja hehkun väri ovat olleet hyviä indikaattoreita) 2-6 tuntia hiilen välittömässä läheisyydessä (upoksissa), veitsen koosta ja halutusta hiilettymisen syvyydestä riippuen. Mitä hiilipitoisempi teräs on, sitä hauraampi siitä tulee, mutta järjestyvä kiderakenne tekee siitä tiukemman, ja sekä karkaisu, että jälkipäästöhehkutus tekevät enemmän vaikutusta ominaisuuksiin
Käytännön tietoa minulla ei ole hiilettämisestä, jos jollain, myös @VisaPelkonen on käytännön tietoa, se olisi avuksi.
Mitäs hiiltä sinä käytät? Ensisijaisesti suosittellaan ihan normaalia puuhiiliä.
Jotta teräs ottaisi hiiltä rakenteeseen sen on oltava tilassa josta löytyy joku faasi joka sen pystyy tekemään, elikkä austeniitti, jota ei juurikaan esiinny seostamattomissa teräksissä alta 740 C, mieluiten austeniittialueella (kun tiedetään hiilipitoisuus niin sopiva lämpötila löytyy teräksen tasapainopiirroksesta). Olosuhteet eivät saa olla voimakkaasti hapettavia muuten ei oikeastaan kaivata muuta kuin hiiltä hyvin läheisessä kontaktissa pintaan. Normaalisti max lähtöhiilipitoisuus on 0.25 % luokkaa.
1 tykkäys
@Taihki Kiitos.
Tämän kaavion perusteella lämpötilojen 815 celssiusta ylempää, sulamispisteeseen asti, pitäisi toimia hyvin. Teräkseni on 225 tai 235 rakenneterästä (eli C 0,225-0,235%), ja tavoitehiilipitoisuus 0,6-0,8%.
Löysin värikaavion minkä perusteella arvioida lämpötilaa. Olenko oikeilla jäljillä?
http://www.smex.net.au/reference/SteelColours02.php
Austeniitti esiintyy tuon A1 rajan yläpuolella. Alfa-ferriitin kolmio on todellisuudessa hyvin pieni, tuossa kuvassa sitä on tarkoituksella liioiteltu. Liian korkeasta lämpötilasta on se haitta, että kappaleessa rakeet kasvavat suuriksi. Monet käyttävät hiiletyksen rajana (sama myös karkaisussa kun ollaan 0.8 % kieppeillä) tuota magneettisuutta, koska se on helppo ja nopea testata.
Joo, olet oikeilla jäljillä.
2 tykkäystä
Sen verran vielä asian vierestä, että karkaisussa halutaan useimmiten olla kokonaan austeniittialueella, jotta kaikki karbidit liukenisivat ja karkaisun tuloksena syntyvä martensiitti olisi mahdollisimman hiilipitoinen, joitain poikkeuksia lukuunottamatta tätä käytetään seostamattomille teräksille.
Seosteräkset ovat sitten ihan oma lukunsa.
Kahva on raakamuotoiltu ja terän profiili fiimeistelty. Laitoin kiekon uuskopeaa luupalan taakse. Palat ovat vielä irti. Tänään kokeilen hiiletystä. Saas nähä miten käy.
5 tykkäystä
Terän täytyy olla suljetussa tilassa palavan orkaanisen aineen kanssa. Joko minuutteja tai tunteja hiiletettävän esineen massasta riippuen.
Helpoin menetelmä on sulkea hiiletettävä esine tulenkestävään saveen muun orkasnisen ainen kanssa. Näihin kuuluu sarvi, luu ja nahka. Itse käytin nahka silppua.
Jos terä painaa 100g niin nahka silppua tulisi olla ainakin 300g edestä saven sisällä palamassa. Mitä isompi hiiletetävä esine on kyseessä, sitä vaikeammaksi hiiletyksestä tulee.
Nuolenkärjet, viilat, punsselit, kaapimet, taltat ja pikku puukot onnistuu vielä hyvin.
Tikarit ja miekat on jo sitten toinen juttu ja sitä isommat lähes mahdottomia ilman penteleellista esivalmistus työtä. Pieni punsseli tarvii vain noin 20-30 minuuttia. Tuo minun veitseni oli about tunnin. Meni kovaks ja vasta upouusi timanttiviila puri niin siitä päätellen kovuudeksi tuli noin 50-55 rocafelliä.
1 tykkäys
