Iälähän jere kehttoo kuinka monta varsaria itse olet rakentanut 
Puukaaret vielä menee vaikka vuolupuukolla tilleriin mutta metallioppi vaatii jo vähän enemmän kuin siklin ja pannnuhuoneen. Minun kaarista tuli lähes2x vahvempia kun kuivatin puolivuotta lisää… Anyway Joelille suosittelen opiskelemaan päästöväreistä. Miekan ja puukon päästö sitten vähän eri asia ja erilaista eri teräksille. Perus jousiteräs on miellyttävä niin miekkaan kuin puukkoon ja helppo aloittaa. Jos tilaa hiiliterästä tilaa varman päällle että tietää mitä pitää tehdöä sen kanssa.
Ja minä sanon sinulle Visa, että metallin väriin ei voi luottaa.
Sillä voi vain ilmaista, että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Eri metalli seokset ja lämmitys ajat antavat eri sävyjä sekä eri karkaisu tyyleille eri päästö ominaisuudet…
Älä yleistä ellet tiedä kaikkea mitä kyseiselle materiaalille on tehty.
Joitain vinkkejä tai mitä muualla tehdään voi ehdottaa, mutta kommentti tyyliä “tee juuri näin koska se on aino oikea tapa koska näin muualla sanotaan” et voi toisille antaa.
Jepjep sen takia Reinikainen kommentoinkin, että Miekan ja puukon päästö sitten vähän eri asia ja erilaista eri teräksille ja päästöväriin ei todellakaan luoteta vaan etukäteisohjeisiin. En ole antanut ykssioikoisia kommmentteja. Pääasia on että ymmärtää että päästöä on muutakin kuin 180 oljenkeltainen. Tässä tullaan siihen että kannattaa tilata varman päälle materiaalit.
Toinen asia mitä en Joelille tai muullekaan suosittele on ns. käytetty rauta. Siitäkin onnistuu jos on kokemusta mutta pääasiasa tilaa vaan uutta terästä ja pyytää lämpöohjeet tarvittaessa.
Hiiliteräs ei suinkaan välttämättä ole se helpoin lähteä tekemään terää, varsin niukalla seostuksella saadaan estettyä rakeenkasvua ja helpotettua karkaisua sekä välttää joitakin haurastumisilmiöitä. Vaihtoehtoja on.
Toisaalta tämän keskustelukerhon henkeen kuuluu eräänlainen alkeellisuus, jolloin järvi- tai suomalmista itsevalmistettu rauta/teräs ja siitä taottu puukko on kyllä arvosteluasteikossa aika korkealla teollisuusteräkseen nähden. Työlästähän tuo on, mutta ei nyt ihan mahdottoman.
Oli miten oli, varsin asiallisen näköinen tikari siitä tuli.
2 tykkäystä
Tai meteoriittiraudasta Hiiliteräksestä onnistuu kyllä kohtalaisenkin nopeastikkin mutta sokkona sotaan ei kannata lähteä. Kirjallisuutta suosittelen oikeasti aloitukseen. Offtopikkina puukaarista on muuten ihan hemmetistä eroa tekijöillä kuinka pitkään kuivattaa. Toiset kuivaa 5 v, toiset pari viikkoa. Itse olen päätynyt painon punnitsemisen tarkkailuun. Vähän sama kuin metalliopissa että tietyt indikaattorit.
Siinä yksi paras kirja karkaisusta ja päästöstä, englanninkielinen tosin.
Homma jatkunu, tässä muutan päivän aikana hiljaksii.
Tupella on puinen saarniydin, tehty kahdesta palasta. Päällä jotain vanhaa nahkaa keskiaikamarkkinoilta kymmenen vuoden takaa tjsp. Nahan koristelu on aikaavievää jos sen haluaa tehdä hyvin. Harjoittelin hieman erilaisia tapoja, ja värjäystä. Oli vettä, oli lämpöä. Oppii.
11 tykkäystä
Jos asiasta oikeasti haluaa lukea tutkittua tieto niin:
ASM Metals Handbook
on se oikea paikka toki sitä löytyy alan oppikirjoistakin, tuo ASM opus on ns. raamattu.
1 tykkäys
truu dat.
Hieno tikari ja mageet koukerot tupessa!
1 tykkäys
Noniin. Sain tämänkin murheenkryynin valmiiksi(?). Tötteröitä tehdessä kokeilin kaikenlaista, ja tuntui etten saa millään muokattua metallia haluamaani muotoon, tai haluamaani sävyyn. Kokeilin lämmittää metallia, mutta päädyin lopulta muokkaamaan perusmuodon kylmänä. Kokeilin messinkiä, pronssia, uushopeaa, kuparia kahdesti, mutta päädyin lopulta kromiteräkseen (?) josta faijani tekee uistimia.
Tuo vihreä hirvitys on etikalla ja suolalla patinoitua messinkiä. Yritin myös tummentaa kuparia suljetussa rasiassa kovaksi keitettyjen mätien kananmunien kaasuilla, mikä onnistuikin, mutta oli liian pinnassa, ja irtosi helposti. Haju oli kuitenkin melkoinen.
Yritin myös juottamista tinalla, ja korkeammissa lämpötiloissa messingillä (brazing), mutta siitäkään ei tullut mitään. Kaasuliekillä brazing on vähän turhan raivoisaa ja hankalaa keittiöympäristössä.
No onneksi tuon viimeisen kanssa oli kertynyt jo harjoitusta. Kylmätaoin sen muotoon ja hioin suurimmat pykälät. Lyttäsin pään kaasuliekin ja vasaran avustuksella kiinni, ja johonkin siedettävään muotoon. Sitten lämmitin sen tasaisesti jotta se istuisi sävyltään paremmin epämääräiseen tuppiini. Tötterö liimattu perinteisesti epoksilla. Yritin niitata sitä myös, mutta toistaiseksi mikään poranteristäni ei mennyt läpi.
Ei tullu sellasta kun halusin mutta sellanen minkä ansaitsin ja se riittää. Ei tämä tähän jää…
3 tykkäystä
En uskoisi olevan suurempi ongelma: “v…o mulle tupen helasta vai haluatko nähdä tikarin …” 
1 tykkäys
Tuppi on vakava asia minulle esteettiselle autistille.
2 tykkäystä