Korvaankin vielä tuon marketista ostetun tekokullan messinkilanka-upotuksilla.
Pintakäsittelyn korvaankin akryylin sijaan aidolla punamultamaalilla ja sekoitan vaikka kahviin niin saa sellaista tummanruskeaa pintaa. Sitten ainoa feikkimateriaali tässä tukissa on tuo moderni jousiteräskaari.
Ja metallikaareen voisi kaivertaa dremelillä tämän tekstin.
Noniin, päätin sitten ottaa tekokullat pois. Näin ollen ainoa ei-historiallinen materiaali on moderni jousiteräs, koska koko tukki menee hionnan jälkeen vielä punamullalla punaiseksi.
Olen siis saavuttanut osaamisen tason, että pystyn rakentamaan varsijousia 100 % historiallisen korrektisti - koska seuraavissa projekteissa tulee lisäksi olemaan vielä historiallisesti korrektit puukaaret.
Tästä johtuen aion palkita itseni nyt isolla kasalla jäätelöä, kiitos ja morjes.
Älä hyvä mies kaiverra kaareen Dremelillä, varsinkaan selkäpuolelle!
Aiheutuu heikompia kohti, joista voi katketa.
Tuo on ensin päällystetty jollain ohuella kalvolla, joka on sitten hapolla etsattu.
Kiillotetaan ensin perus mataksi tai peiliksi, mehiläisvahaa kokopinta alalle ja sitten raaputtamaan kuviot vahan läpi. Happoa päälle ja se on siinä. Nää on vatsa puolella…
Menee vähän hankalaksi kun ei saa tuosta alkuperäisestä tekstistä selvää. Teen kompromissin ja etsaan kaareen kukkakuvioita. Tämänkin jousen tekijä on “unknown artist” eli ei tiedossa kuka on tekijä, ja minunkin on oma versio. Pitää jossain vaiheessa alkaa suunnittelemaan sellaista enemmän suoraa kopiotakin jurityyliin.
Nuorena opiskelin jonkun aikaa taidegrafiikkaa. En enää muista mitä kaikkea siinä mustassa etsausmönjässä oli mitä levitettiin metallilevyjen päälle, mutta hulluna piti ensin kiillottaa ja putsata. Viimeistely tehtiin sinolin ja liitujauhon sekoituksella. Pienikin likahippunen jossain, niin siihen jäi yllättävän iso suojaamaton pyöreä läikkä. Metallipiikillä sitten piirrettiin siihen ja happoaltaassa syövytettiin.
“The French scholar Jehan le Begue wrote a recipe for acid-etching on iron in 1531. He distilled ammonium chloride, ordinary alum and ferrous sulphate in a mixture of water and vinegar. Craftsmen rarely recorded their methods and many developed their own techniques. However, basic principles remain unchanged.”
Ammoniumkloridi+rautasulfaatti+etikka+vesi.
Tämä sähkö"etsaus" on modernimpi tyyli ja saa tälläkin jotain aikaan.
Osa näistä historian kaaristakin on oikeasti maalattu.
Pitäisi vaan tietää jotain historiallista maaleistakin ennen kuin noita lähtee värjäämään. Okra on toki medieval juttu mutta eipä sillä terästä värjää. Tod päällystää kaaret pellavalla ja sitten maalaa moderneilla maaleilla.
Niittikolon työstö porakoneella ja dremelillä. Niitti vanhasta pultista. Virepyörän halkaisija 38 mm, virepyörän akselin paksuus 5 mm. Liipaisin ja niitti eri kovuuksiin (liipaisin rautaa, niitti terästä).
Komposiitti on väärin tehtynä ja yhdistettynä isoihin paunoihin oikeasti vaarallinen (varsinkin jos vetopituus liiaksi ylitetään) jos ei tiedä mitä tekee - vielä kun yhdistetään siihen, että komposiitit tuppaavat olemaan suoria tai vastakaarevia kaaria. Oikeiden varsijousten komposiittikaarien paunat liikkuivat usein alueella 200-1200+. Luulen, että entisajan komposiittimestarit todella olivat mestareita.
Teräskaaren päällystän kankaalla, kun en halua etsata historiallisesti väärin ja toisaalta en halua lämmittää mitenkään lämpökäsiteltyä kaarta. En myöskään halua käyttää moderneja maaleja. En myöskään halua maalata pellavaa moderneilla maaleilla. En myöskään halua vain pellavanväristä kaarta.
Ok. Oikeaa pellavaakin minulla on, kangasmyyjän vahvistamaa. Jos maalaisi punamullalla tai tervalla. Okramaaleja olen opetellut tekemään kivistä mutta en vielä kovin kirkkaita värejä ole saanut.