Hankintaan menee Ralph Payne-Gallway:n the book of the crossbow, mistä saa ohjeet windlass-veivin rakentamiseen. Uskoisin saavani tuosta 7 cm pihlajasta ainakin puolitonnia paunoja.
Teen myös Ranen projektista kopion itselleni mutta tällä kertaa eurooppalaisella “high status” viimeistelyn tasolla enkä skandinaavisella “vähän sitä sun tätä” viimeistelyllä.
Laitoin numeroita simulaattoriin ja tulokset olivat mielenkiintoiset. Aloitetaan vaikka siitä, että Visa on jutuissaan osittain oikeassa.
Jos verrataan myökaarevaa jousta ja suoraa jousta, niin jotta nuolille saadaan samat lähtönopeudet, niin myötäkaareva jousi on huomattavasti parempi JOS halutaan jousen maksimirasitukset (materiaalin jännitykset) yhtä suuriksi. Näissä siis iskupituus on sama ja jännekorkeudella rasitukset hyvin pienet.
Toisin sanoen, jos halutaan nuolelle mahdollisimman suuri lähtönopeus mahdollisimman pienellä kaaren jännityksellä (jotta kaari ei hajoa), niin myötäkaareva kaari on parempi kuin suora tai vastakaareva kaari.
Miksi tämä ei päde käsijousissa? Siksi, että myötäkaarevan kaaren pitää olla moninkertaisesti jäykempi kuin suoran tai vastakaarevan kaaren, jotta nuolelle saadaan sama nopeus. Käsijousessa on hyödyllisempää satsata kevyeen, hyvän hyötysuhteen kaareen. Varsijousessa kannattaa satsata jäykkyyteen ja myötäkaarevuuteen. Ja molemmissa tärkein reunaehto on materiaalin jännitykset - jos materiaalin kestämä maksimijännitys ylitetään, niin kaari hajoaa. Tässä tulee hyvin esille Koivusaaren esittämä myötäkaariteoria - myötäkaarevalla kaarella saadaan pienelläkin kaaren liikkeellä pitkä iskupituus, jolloin jousen virtuaalimassa pysyy kurissa. Eivät keskiaikaiset varsijousimestarit tyhmiä olleet.
Vaatii vielä hieman tarkempaa analysointia ja selvittämistä, jotta tosiaan verrataan oikeita asioita mutta näin näyttää olevan alustavien tulosten perusteella.
Tuomo.
Kaikki tuo teoriointi ja käytäntö riippuu ainoastaan yhdestä tekijästä.
Paunat.
(paunat + pituus, mutta se onkin toinen juttu…)
Mitä isommat paunat sitä enempi myötiksestä on suoraan ja vastakaarevaan puuhun verrattuna etua on totta, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka.
Jos minulla on kaksi saman kokoista keppiä (täysin identtiset) ja niistä pitään jousi saada. Annetaan nyt vaikka mitoiksi neliskulmainen 3cm paksu x 4cm leveä x 100cm pitkä ja vaikka maailman parasta puuta (mitä vattua se nyt sitten onkaan…)
Tällaisilla mitoilla olevan puun vääntäminen myötikseksi on täysin naurettavaan koska myötäkaarevaksi taivutettu palikka samoilla mitoilla kuin suorakin on vain yksinkertaisesti palautus nopeudeltaa moninkertaisesti hitaampi.Sanotaan että molemmat jouset olisisvat nyt noin 25cm vedolla sen 100lb (myötiksella 10cm alku kaarevuutta)
Niin tuo myötis heittäisi samaa nuolta kuin suora alle puolet metreinä.
Sitten vaihtedaan palikan aloitus mittoja vähän.
Palikka on nyt 6cm paksu x 8cm leveä, mutta saman pituinen.
Nyt toinen palikoista on vännetty myötiksella, vaikka sen 400lb noin25cm vedolla ja 10cm aloitus kaarevuudella.
Tässä kohtaa tulee se ongelma. Suoraa kaarta ei voida enää venuttaa mihinkään noilla mitoilla koska jos kuvittellaan aloitusmittojen olevan optimaalisesti molemmissa samat niin suora kaari saavuttaisi tuon 400lb jo 8cm vedolla ilman edes jänteelle asettamista koska puun ei vain yksinkertaisesti kykene taipumaan massansa takia.
Heti kun joku tekee sen +400lb myötiksen ja suorankaaren ja pistää parit nuolet niistä läpi niin voidaan jatkaa keskustelua jousien paremmuudesta keskenään, koska muuten tämä on vain yksilö vastaan yksilö.
Juttuha non, että jokainen jousi myötäkäyristyy jonkin verran. Tämän on täysin luonnollista.
Jos minkäänlaista käyreytymistä ei tapahdun on sinula silloin käsissäsi joko poikkues yksilö tai sitten jousesi menee kohta puolin poikki oman mahdottomuutensa takia.
Se että mennään lisäämään sitä kaarevuutta jouseensa on asia josta on hyötyä vasta silloin kun käytettyn materiaalin omat rajat eivät pidä puuta koossa ilman pientä pehmennystä.
Tekeekö tämä jousesta jotenkin huonon?
Ei sinällään jos tästä myötäkaarevuudesta otetaan kaikki irti. Ei myötäkaarevuutta tarvitse olla paljon jotta päästään jonkin käytetyn puun kanssa taas optimi hyöty suhteeseen kuin mitä kaaressa voisi olla jos se kestäisi saman vedon suorana.
Mutta kun tehdään vielä toistaiseksi noita reippaasti alle 400lb kaaria niin myötistä saa olla vielä paljon vähemmän jos käytetty puulaji on materiaalin suhteen antava.
Huonoihin puihin sitten taas vähän lisää massaa ja kaarevuutta jos epäilyttää.
En tiedä kierränkö yksin täällä tätä saatanan kehää enää…
"Tekemämme kokeellinen tutkimus tähän asti on osoittanut, että 100-paunainen keskiaikaishenkinen mutta tehokkaampi (sanan varsinaisessa merkityksessä: energy in / energy out) puukaarinen varsijousi heittää nuolta samalla liike-energialla kuin noin 30-paunainen pitkäjousi. 200-paunainen 1500-luvun skandinaavisten varsijousten mukainen teräskaarinen varsijousi vastaa heitoltaan puolestaan noin 50-paunaista hyvin tehtyä pitkäjousta.
Edellämainitun perusteella on selvää, miksi kevyimmät keskiaikaiset ja varhaisen uuden ajan varsijouset olivat noin 200-paunaisia, ja varsinaiset sota- ja suurriista-aseet 300 - 1200-paunaisia. Pauna paunaa vasten pitkäjousi on 3 - 4 kertaa kovaheittoisempi."
Tuossa vertailussa pitää huomata, että tehollinen vetopituus, eli se, mitä jänne liikkuu, on sama. Lisäksi olennaista on kaareen kohdistuva maksimijännitys - jos se ylitetään, niin kaari katkeaa.
Teorian ja numeroiden näkökulmasta myötäkaareva kaari vaikuttaa varsijousessa järkevältä valinnalta. Lisäksi olennaista on, että puukaarta ei välttämättä ole järkeä taivuttaa myötäkaarevaan muotoon, teräskaari lienee erilainen tapaus muokattavuutensa takia. Mutta jatketaan huomenna.
Vähän vielä tekokultaa kun oikea on niin kallista.
Minun mielestä jokainen saa tehdä juuri sen muotoisia puukaaria kuin itse haluaa. Joku fasaanijahtihan onnistuu vähän hidasheittoisellakin kaarella, siinä missä joku linnan harjan puolustus haarniskoituja ritareita vastaan edellyttäisi nuolelta osumatarkkuutta ja tällöin nuolen lähtönopeus voi korostua. Ajattelen, että varsijousissa on ollut historiassakin eri paunaisia suoria, vastakaarevia ja myötäkaarevia puukaaria juuri tämän takia.
Teräskaarien ongelma on jänteen pitkäaikainen kesto (ja nyt puhutaan useista vuosista). Tod:ikaan ei tätä tunnu ymmärtävän. Tämän takia teenkin teräskaaria vain itselleni näytöstarkoitukseen ja myyn vain puukaarellisia varsijousia - joihin asiakas voi vaihtaa kätevästi uuden jänteen (kaksi varajännettä) ilman turhaa perehtymistä teräskaarien jänteen vaihtamiseen.
Esimerkki:
Skallagrim osti Todilta varsijousen viisi vuotta sitten, ja jo jänne ikävästi repsottaa.
Kukin saa tehdä mitä vain haluaa.
Kommentointi alkaa siinä kohtaa kun esitteleen jonkin tietyn mukaisen olemassa olevan kopiona vaikka toteutus on tois luokkaista ja samaa löytyy koipoitavan kanssa löytyy vain nimestä.
Suora kopio on suorakopia ja niisä ei käytetä mitään feikki materiaalinje . Menetelmät savat olla vaika mitä kunhan ulkonäkö tästää prikulleen.
Näköistys ja tyylinen ovat taas samaan aikakauteen ja kulttuuriin pohjautuvia tekeleitä eikä niissäkän mitään modernia muotoa tai tyyliteltyä (mutta kun minä tykkään tällaisesta) tulisi koskaan laittaa. Tähän sarakkeeseen kuuluu niin merkinnät, värit, symdolit ja muodot. Jos joukkoon tekee laittaa yhden symdolin joka ei kuulu kyseiseen aikaan niin tuote on larppi vehjä eikä sitä jaa yleisölle elitellä (tai asiakkaille myydä) vaikka 1450-luvun ennallistuksena. Tästä jos loistaa niin kyllä mitä asiasta lupaan mainita.
Ihan suomenkin markkinoilla on näitä nähty jo tarpeeksi…
Itse en halua väännellä siitä miten kukin omansa tekee, mutta jos väittää jotain niin se on fyysisesti todistettava eikä vain löydä numeroita pöytää ja odottaa, että toiset uskoo sokeasti.
JKoivusa oli eka joka sanoi että “Laitan tähän malliksi muutaman, kun joillain näyttää olevan vaikeaa” mutta eipä ole ukko antanut muuta kuin numeroita toistaiseksi.
Odotan, että päästään kentälle sitten joskus kaikki yhdessä ammuskelemaan, mutta tämän vuoden voi ainakin nyt ruksia pois tuosta haaveesta…
Ja onko sinulla yhtään tietoa siitä kuinka paljon tai mitä muuta “Skallagrim” on tuolla varsijousellaan tehnyt sen viiden vuoden aikana vai teetkö omia päätelmiä vain sen perusteella mitä näet?
Kokeileppas Visa silleen, että teet ihan suorasta puusta kaaren ilman myötistä. Otat jonkin verran ylimääräistä pituutta (aikka 20cm yli normaalin mitä käytät) Virität ja ammut sillä jonkin aikaa. Jossain kothaa kaari ottaakin jo jonkin verran myötistä. Otat sitten vaikka sen 10 cm pois ja virität uudelleen samalle jänne korkeudella kuin edellinen ja ammut taas. Jatka tätä kunnes saavutat sen normi jousen pituutesi jota normaalisti käytät. Useimmat puut puristuvat kasaan tuon katkaisun jälkeen mutta jotkut kestävät ja niistä tuleekin ihan hyviä käyttö jousia.
Tätä kikkaa on käyetty käsijousi puolella vanhojen lussujen puujousien kanssa.
”Suora kopio on suorakopia ja niisä ei käytetä mitään feikki materiaalinje . Menetelmät savat olla vaika mitä kunhan ulkonäkö tästää prikulleen.”
Olen ehdottomasti samaa mieltä tästä, mutta tämä ei päde valitettavasti teräskaarellisiin näytöstarkoituksellisiin varsijousiin. Vaan nimenomaan feikkimateriaaleja on käytettävä, koska autenttinen hiiliteräs-rauta kaari on liian ei-turvallinen ja epävarma käyttää ja lisäksi esimerkiksi kulta materiaalina maksaa tuhottoman paljon.
”Näköistys ja tyylinen ovat taas samaan aikakauteen ja kulttuuriin pohjautuvia tekeleitä eikä niissäkän mitään modernia muotoa tai tyyliteltyä (mutta kun minä tykkään tällaisesta) tulisi koskaan laittaa.”
Olen samaa mieltä ja itsehän vältän kaikkea nimenomaan modernia tyylittelyä. Varsijousissa käsite ”tyyli” on vain aika väljä, jolloin voi hieman omaakin koristelua olla – kunhan vain ymmärtää varsijousten alueellisia koristeluiden eroja (koristelujen määrä).
”Ja onko sinulla yhtään tietoa siitä kuinka paljon tai mitä muuta “Skallagrim” on tuolla varsijousellaan tehnyt sen viiden vuoden aikana vai teetkö omia päätelmiä vain sen perusteella mitä näet?”
Ihan sama se on miten se Skallagrim on tuon jousensa jänteen saanut pirstaloitua – se on silti rikki ja uuden jänteen vaihtaminen on riskialtista isojen paunojen kanssa – jos ei ymmärrä miten jänne tulisi turvallisesti vaihtaa. Tämän takiahan itse myyn vain puukaarisia varsijousia.
”Kokeileppas Visa silleen, että teet ihan suorasta puusta kaaren ilman myötistä. Otat jonkin verran ylimääräistä pituutta (aikka 20cm yli normaalin mitä käytät) Virität ja ammut sillä jonkin aikaa. Jossain kothaa kaari ottaakin jo jonkin verran myötistä. Otat sitten vaikka sen 10 cm pois ja virität uudelleen samalle jänne korkeudella kuin edellinen ja ammut taas. Jatka tätä kunnes saavutat sen normi jousen pituutesi jota normaalisti käytät. Useimmat puut puristuvat kasaan tuon katkaisun jälkeen mutta jotkut kestävät ja niistä tuleekin ihan hyviä käyttö jousia.
Tätä kikkaa on käyetty käsijousi puolella vanhojen lussujen puujousien kanssa.”
Tästä olen samaa mieltä ja olen ollut tästä jo tietoinen. Tähän kohtaan sanon, että en missään nimessä aliarvioi suoria tai vastakaarevia kaaria – vaan ymmärrän ne osaksi historiallisia varsijousia. Myötäkaareva on myös yksi historiallinen tyyli, ja jokainen tehkööt mitä lystää.
Alkuperäisissä hiiliteräs-meltorautakaarissa ongelma oli myös sen aikaisessa metalliosaamisessa, koska varsinkin keskiaikainen yleiskäsite “teräs” oli epätasalaatuista toisin kuin nykyajan teollisesti tuotettu tasalaatuinen teräs. Tästä syystä vetopituus haluttiin pitää mahdollisimman lyhyenä ja tämän vuoksi sen aikaisista teräskaarista tuli tehdä riittävän myötäkaarevia kestääkseen - ja tämä pätee nimenomaan isoihin paunoihin. Miksi näin ei sitten ole “suomalaisessa varsijousessa”? Koska “suomalaisen varsijousen” paunat eivät ole luokkaa 600 vaan jossain 200 hujakoilla, jolloin kaaresta uskallettiin tehdä suorempi (kaari on myös huomattavasti pidempi kuin eurooppalaiset vastaavansa). Tosin skandinaavisistakin museoista löytyy esimerkkejä, että kaari on katkennut tai vääntynyt.
Tässä on tosin myös se ajatuskikka, että keskiaikainen karkaisu ja päästö oli erittäin korkealla tasolla esimerkiksi miekkojen suhteen. Mutta riittävän taipuisaa kaarta ei täydellisesti kuitenkaan osattu tehdä, vaan museoissa on esimerkkejä alkuperäisistä teräskaarista, jotka ovat vääntyneet tai katkenneet.
Katkeamisen lisäksi toinen ongelma teräskaarissa on ihan oikeasti tuo jänteen pitkäaikainen kesto. Tämän takia jänteestä tulisi tehdä teräskaareen riittävän paksu ja riittävän kestävästä materiaalista tehty ja ymmärtää miten se tulisi oikeaoppisesti ja turvallisesti vaihtaa tarvittaessa uuteen. On tosin myös esimerkkejä historiasta, että teräskaariin on tehty jopa teräsjänne:
Tässä kohtaa sanon, että olen eri mieltä kuin Jkoivusa, että jokaikinen historian varsijousi olisi viritetty puoleen väliin nuoliuraa. Tämä ei nimittäin päde edes kaikkiin museoiden teräskaariin.
“Menetelmät savat olla vaika mitä kunhan ulkonäkö tästää prikulleen.”
Itse asiassa tuo ei pidä paikkansa sillä nimenomaan alkuperäiset menetelmät tulevat kyseeseen historiallisia “suorakopio”-artikkeleita tehtäessä. Tämä ei tarkoita vain markkina-arvoa, vaan kyse on paljon laajemmasta oppimisesta, että miten ja millä tavalla jokin alkuperäinen esine on saatu aikaan. Tässä piileekin se koko suoran kopion ajatus, että se on kyetty myös valmistamaan mahdollisimman lähelle alkuperäisiä vastaavia tekniikoita. Suora kopio tarkoittaa itselleni täydellistä kopiota, missä kaikki on 100 % yksi-yhteen alkuperäisen kanssa, niin valmistustavoiltaan kuin lopputulemaltaan. Käytännössä jo käytäntö usein sanelee tämän: vain alkuperäisillä tekniikoilla saataisiin jotain alkuperäistä aikaan. Pääpaino sanalla usein, mutta suora kopio on myös eräänlainen yleiskäsite, mihin voi liittyä esimerkiksi hajoamisen riski. Näin on nimenomaan esimerkiksi jo mainitsemani alkuperäisen hiiliteräs-rautakaaren kohdalla. Kyseessä olisi silloin alkuperäisillä tekniikoilla tuotettu alkuperäinen, mutta ei ehkä niin moderneilla standardeilla toimiva suora kopio. Mutta se olisi nimenomaan suora kopio. Sama pätee myös puuntyöstöön, tai esimerkiksi luu- tai sarvikoristeisiin. Tiedättehän, että myös alkuperäinen varsijousen komposiittikaari on riskialtis katkeamaan kuin myös alkuperäinen hiiliteräs-meltorautakaari, jos kaari yliviritetään valmistumisprosessissa. Näin on myös käsikomposiittijousien kohdalla. Eli vaikka tehtäisiin suora kopio, ei tämä olisi kuitenkaan välttämättä kovin turvallinen niin sanottuun aktiivikäyttöön. Tällöin kyseeseen tulisi pikemminkin vain näytösluontoinen show-ammunta jollain muilla turvallisemmiksi luokitetuilla artikkeleilla.
Tod:ia kritisoinkin sen verran, että vaikka Tod liputtaa kyseisessä videossa moderneista teräskaarista ikään kuin hajoamattomina artikkeleina, ei asia kuitenkaan todellisuudessa näin ole. Myös modernin jousiteräskaaren jänne voi hajota, ja tämä voi koitua asiakkaalle ongelmaksi. Juuri tämän vuoksi haluan itse panostaa vain ja ainoastaan puukaariin, joihin uusi jänne on mahdollista vaihtaa järkevästi ilman ongelmia.
Todin video.
Tulee olla kriittinen skenessä eikä uskoa kaikkea mitä vastaan tulee.
“Näköistys ja tyylinen ovat taas samaan aikakauteen ja kulttuuriin pohjautuvia tekeleitä eikä niissäkän mitään modernia muotoa tai tyyliteltyä (mutta kun minä tykkään tällaisesta) tulisi koskaan laittaa. Tähän sarakkeeseen kuuluu niin merkinnät, värit, symdolit ja muodot.”
Tämä ei päde varsijousten kohdalla “high status”-varsijousissa, koska “high status”-varsijouset olivat yksilöitä ja historiassa ei ollut kahta samanlaista koristeltua “high status”-varsijousta. Toki ymmärrän, että Reinikainen yrität patistaa tavoitteitani korkealle, mutta varsijousen kohdalla nimenomaan 100 % suora kopio tarkoittaa oikeastaan komposiitti- ja teräskaarien kohdalla epävarmaa ei-niin toimintavarmaa ja ei-turvallista varsijousta, joka pitäisi ampua korkeintaan jossain turvallisissa laboratorio-olosuhteissa turvapleksin takana. Ei siinä kannata “äijäillä”, jos käsissä on esimerkiksi 300 paunainen autenttinen komposiittikaari ja riski on, että se hajoaa kesken ammunnan.
Ja mitä tulee koristeluihin, niin nimenomaan myös historiassa on tehty omia versioita joistain toisten tekeleistä. Tämä on ollut hyvin yleistä miekkojen, savi-astioiden, muumikuppien, varsijousien - ja oikeastaan minkä tahansa historiallisten esineiden kohdalla. Esimerkiksi Suomessa tehtiin viikinkiajalla paljon omia versioita viikinkimiekoista eurooppalaisista vastaavista. Sama taitaa valitettavasti päteä myös varsijousiin, koska suhteellisuusteorian mukaanhan aikaa ei oikeasti ole, vaan elämme tavallaan edelleen keskiaikaa.
“Itse en halua väännellä siitä miten kukin omansa tekee, mutta jos väittää jotain niin se on fyysisesti todistettava eikä vain löydä numeroita pöytää ja odottaa, että toiset uskoo sokeasti.”
Niin Jkoivusa jo vastasi tähän riittävän hyvin:
Ei näitä juttuja tarvitse mutuilla , ne voi laskeakin.
Kaiverrusvälineenä käytän teroitettua linkkuveitseä, jolla saan sekä 1 mm paksua uraa että 2 mm paksua uraa riippuen vedänkö terää paksuussuunnassa vai leveyssuunnassa.
Ja koska kyseessä on oma versio, ei tämä ole suora 100 % kopio jostain toisesta versiosta. Suomalainenkin varsijousi on oma versio muista skandinaavisista varsijousista - ja skandinaaviset varsijouset ovat omia versioita eurooppalaisista varsijousista ja sitä rataa. Alunperin varsijousihan keksittiin Kiinassa.
Laitan kuitenkin myös sen verran historian havinaa mukaan, että haen 1500- luvun tyyliä koristeluihin “tyylikäsikirja”-kirjasta, jossa on eri aikakausien koristetyylejä antiikista tähän päivään.
Keskiajan euroopassa varsijousten puukaarissa käytettiin ainakin näitä:
-marjakuusi
-jalava
Toki monta muutakin puuta on varmasti käytetty ja esimerkiksi Suomen puukaarista tiedetään melko vähän.
Koko viestiketjun tarkoitus on käsitellä varsijousia näkökulmasta tarkasti, minkä takia haluan korostaa puukaarien hyötyä teräs- ja komposiittikaariin verrattuna. Puukaarissa on nämä kolme pääasiallista hyötyä:
-puukaari on nopeampi valmistaa kuin historian hiiliteräs-meltorauta tai historian komposiittikaari
-puukaari on kestävämpi ratkaisu kuin historian hiiliteräs-meltorautakaari
-puukaaren jänne on kätevämpi ja turvallisempi vaihtaa uuteen kuin ylipäätään historiallisen teräskaaren jänne
Itsehän tosin hyödynnän puukaarta myös feikkikomposiitissa, koska historian komposiitti voi myös hajota, jos kaaren maksimijännitys ylitetään.
18.5 Noniin vihdoin asian ytimessä, eli viimeistelyissä. Korkea viimeistelyntaso pätee muuten myös puukaarellisiin varsijousiin.
Korostan itse varsijousissa korkeaa viimeistelyn tasoa, vaikka esimerkiksi skandinaavisissa varsijousissa ei ole ollut aina yhtä korkea viimeistelyntaso kuin eurooppalaisissa. Tähän tukkiin tuleekin paljon viimeistelyä:
-Tukissa on tätä nykyä musta sävytys -> tätä vielä hiotaan ja epätasaisuudet hiotaan pois ja lopuksi laitetaan uusi sävytyskerros, lopuksi tietysti mehiläisvahataan. Tätä jatketaan niin kauan, kunnes jokainen epätasaisuus ja kolhu on poissa. Petsaushan (sävytys) on sinällään jo keskiaikainen keksintö. Puuta on voitu värjätä pelkällä värillä, joka on tunkeutunut puuhun, kuten petsi.
-Luu & sarvikorut hiotaan kiiltäviksi ilman mitään kolhuja
-tukin luutop kiilloitetaan ja luukaiverrukset vielä tarkastetaan ja tarvittaessa laitetaan lisää hiiltä
Sama korkea viimeistelyntaso pätee täysin myös metalliosiin ja kaikkiin muihinkin osiin!
Historiasta poiketen tähän(kin) varsijouseen on toki joutunut tehdä joitain kompromisseja:
-hiiliteräs/meltorautakaari on korvattu modernilla jousiteräksellä
-aito kulta on korvattu tekokullalla, koska aito kulta on melko hintavaa pidemmän päälle
-musta historiallisesti korrekti maali korvataan modernilla mustalla akryylimaalilla, koska en tiedä historiallisista maaleista mitään
Tämä varsijousi ei kuitenkaan ole minkäänlainen kopio tai ennallistus, vaan varsijousirakentajan oma versio toisesta historiassa olleesta varsijousesta.
