Tarkasti, jukopliut!

Jouset, nuolet, jänteet ja muut aseet Varsijouset
1

Varsijousia-viestiketju on tullut nyt päätökseensä, koska se oli varsijousten perusteiden opettelua. Tässä uusi ketju, missä koostan vain nykyisten oppieni mukaisia varsijousia.

On tärkeä tiedostaa, että historiallinen varsijousi on usein sidoksissa johonkin aikakauteen, kuten vuosisataan. Myös alueellisia eroja on. Eri vuosisatoina onkin ollut erilaisia varsijousia. Historiallisesta varsijousesta voi rakentaa oman version, mutta on ymmärrettävä tiettyjä aikakausien ja alueellisten erojen reunaehtoja:

*tukki
*kaari
*laukaisumekanismi
*viritysmekanismi
*koristelun määrä

Jo näillä viidellä reunaehdolla pääsee yllättävän pitkälle.

Tärkeintä on vain, ettei sekoita eri aikakausien ja alueellisten erojen reunaehtoja toisiinsa - jos tekee oman version. Tietenkin vähän voi mielikuvitustakin olla, mutta sillekin on rajansa. Aikakaudet ja alueelliset erot sanelevat myös koristeluiden määrää. Vertaa esimerkiksi renesanssi ja varhaiskeskiaika.

Itse en välitä kovin paljon varsijousen maksimaalisesta tehosta, vaan siitä, että varsijousi hoitaa tehtävänsä. Tässä tullaan siihen, että myös historiassa on ollut eri tehoisia varsijousia. 1000 paunainen teräskaari on hieno, mutta aivan yhtä hieno on 140 paunainen ristiretkien aikainen varsijousi.

Kaarien vertailu on mielestäni muutenkin vähän turhaa: puu, komposiitti ja teräs käyttäytyvät kaikki hieman eri tavalla eikä niitä voi ominaisuuksiensa ja käytettyjen materiaalien kesken vertailla toisiinsa.

Sen sijaan kokeellista tutkimusta voi tehdä eri maalimateriaaleihin vaikka huvin vuoksi.

2

Ensimmäinen tähän ketjuun laittamani projekti on tämän Glasgow-varsijousen oma versio. Tukin teen koivusta. Tukkia pitää vielä muotoilla suoremmaksi. Varhaiskeskiajan tukit olivat aika yksinkertaisia, lähes suoria. Virepyörä aikakauden mukaan hirven tyvikruunu. Marjakuusen korvaa 300 lbs pihlaja, koska myötisteoriassa puulajilla ei ole niin väliä. Pihlaja vielä hiotaan ja mehiläisvahataan siistiksi.

20200208_184304-1
20200208_184304-11578×717 744 KB

20200128_005509-1
20200128_005509-11600×396 306 KB

3

Oma tämän hetkinen näkemykseni Glasgow-varsijousesta.

Glasgow-varsijousen paunat: max.450 paunaa, ehkä lähemmäs 200-300 paunaa.

*Jalkatuki näyttää liian heppoiselta isoihin windlass-paunoihin (varsinkaan kun kaarta ei ole edes sidottu tukkiin, ainoastaan jalkatuki pitää kaarta paikoillaan)
*windlass oli jo 1400-luvulla käytössä, mutta en osaa yhdistää tätä tukkia mihinkään näkemääni windlass-tukkiin
*tukissa ei myöskään näy minkäänlaista tappia vinssivyölle, jolloin kyseessä olisi 1 tai 2-koukkuvyö ilman vinssiä

Omasta näkökulmastani tämä Glasgow on vain jonkinlaisella nostovyöllä viritettävä muutaman sadan paunan ase. Vinssivyöllä 450 paunaa onnistuu vielä erityisen vahvalta kaverilta, mutta tässä Glasgow:ssa ei näyttäisi olevan tappia vinssivyölle. Jos jostain syystä vinssivyö on kuitenkin ollut, raja on siinä 450 tuntumassa. Jalkatuki on selkeästi liikuteltava, että kaaren voi vaikka tarvittaessa vaihtaa uuteen. Onkohan kaarien katkeilu koitunut ennen vanhaan ongelmaksi ja juuri tämän takia on myötiskaaria tehty?

Noin 450-200 paunaa yhdistettynä tähän myötisteoriaan takaa varmasti ihan kelpo kaaren. Oma 250 lbs myötispihlajakin ampuu ihan kiitettävästi.

Uskallan väittää omalla varsijousikokemuksellani, että tässä Glasgow:ssa ei ole 800-1000 paunaa, vaan kyse on 1300-1400 luvun jonkinlaisella nostovyöllä viritettävästä puukaarellisesta Skotlantilaisesta (tai lähialueen) varsijousesta.

Mutta koska en halua myöskään veikata, kysyn paunat museosta.

http://collections.glasgowmuseums.com/mwebcgi/mweb?request=record;id=242808;type=101

4

Museo ei tiedä paunoja eikä niitä koskaan varmisteta vetämällä mistää muutakasn jousesta vaan joku heittää saman tyyliin tehdyistä jousista vertaus luontaisen vastauksen. Ei mitään muuta. Kysy mielummin kuinka kauan jousta on luultavasti pidetty esillä ja koska se on konservoitu. Nämä kysymykset ovat satakertaa kallisarvoisempia kuin joku pauna arvio museon indententiltä.

5

Joo tiedän, että paunojen kysyminen on nihkeää, mutta sen takia yritänkin kysyä. Itse asiassa paljon oleellisempaa kuin paunat olisi saada selville, onko tällaisia myötis-varsijousia käytetty kuinka laajasti. Sivuilla kerrotaan: “Whatever its exact date, this bow is an extremely rare and important survival of a weapon that would have been a commonplace sight in medieval Europe.” Mikään ei viittaa, että tämä jousi olisi windlass-jousi, joten paunat liikkuvat alle 500:n viritysvöillä. Näin ollen museosta voisi kysyä, onko heillä vastaavia vastaavia myötis-varsijousia tai vastaavia windlass-varsijousia.

6

Teenkin tästä skandinaavityylisen.

-koivutukki, omenapuu top palasista jotka sain pajakaverilta
-pellavaköydet ja nahkanyörivahvikkeet skandinaavityyliin
-virityslaitteeksi goat’s foot lever
-skandinaavityyliset sivupellit
-hirvipyörä
-terva

92463975_10222357937285749_5631347353697910784_o(1)
92463975_10222357937285749_5631347353697910784_o(1)1536×2048 449 KB

plan
plan456×687 25 KB

Vekaravyö oli uutuus 1400-luvulla pohjolassa. Samalla vuosisadalla alkoi komposiittien valmistus Ruotsissa. Puukaaria on kuitenkin täytynyt kulkea myös rinnalla. Ja kun puukaari on ollut kaarityyppi ennen komposiitteja, ei välttämättä kaikki puukaaret ole olleet suoria pohjolassakaan. Joukossa on saattanut olla myös myötäkäyriä vahvoja kaaria, joita on sitten viritetty käsin, koukkuvöillä ilman vekaraa, vekaravyöllä, goat’s foot leverillä tai kenties jopa windlass:lla. Goat’s foot lever on 1300-luvun keksintö. Niitä on käytetty ainakin Ruotsissa. Myötäkäyrä vahva puukaari on saattanut olla näky myös esimerkiksi Ruotsissa keskiajan loppuun. Kenties puukaariakin on viritetty goat’s foot leverillä. Kannattaa muistaa, että varsijousi kulkeutui pohjolaan alunperin Euroopasta, minkä mukana myös virityslaitteet. Suomeen varsijousi on tullut viimeistään 1300-luvulla.

7

Myötäkäyrän kaaren höydyt versus suora kaari:

-Kaareen saa huomattavasti enemmän paunoja kuin suoraan kaareen
-Kaari on huomattavasti turvallisempi kuin suora kaari, koska kaari ei rasitu yhtä paljon kuin suora kaari
-Puulajilla ei ole mitään väliä myötäkäyrässä kaaressa, kun taas suoraan kaareen joutuu etsimään parhaimpia puulajeja
-Jännettä voi pitää vaikka ikuisesti jousessa, koska puu ei ylirasitu toisin kuin suorassa kaaressa

Nämä syyt vain vahvistavat käsitystäni siitä, että varsijousen puukaarta ei tule edes lähtökohtaisesti sekoittaa käsijouseen. Siinä missä käsijousessa paunoja harvoin ylitetään yli 200:n, varsijousessa paunoista on aina vaan hyötyä. Myötäkäyryydellä tavoitellaan paunoja, että kaaren energiakapasiteetti kasvaa. Tätä korostetaan vielä laittamalla jänne puoleen väliin nuoliuraa, mikä mahdollistaa optimaalisimman nuolen lähtönopeuden.

8

Oletko nyt ihan varma tuosta kaikesta…
Mulla nyt ei oikein pysy kahvit kupissa kun tätä lukee…

2 tykkäystä
9

@VisaPelkonen Voisi oppia paljon muutamasta puujousialan peruskirjasta. Näitä löytyy kosolti englanniksi esim. amazon kindlestä. Kympin kipale, mutta arvoltaan mittaamatonta tietoa.
Nimittäin olen samaa mieltä Miken kanssa, edellisessä viestissä ei ollut paljoa järkeä.
Enkä tarkoita pahalla, tällä kanavalla aktiivisimmat on lukenut lukeneet noita opuksia monet illat, sieltä sitä oppia on tullut.
Nimittäin jos meinaa niin sanotusti “pyörää keksiä uudelleen”, saattaa yksinkertaistenkin oivallusten uudelleen tekemisessä vierähtää jokunen vuosi ellei elinikä…

Hae amazon kindlestä vaikka ens alkuun:

  • traditional bowyers bible 1-4
  • wooden bows (Jim Hamm)
10

Eikun nimenomaan on järkeä. Jkoivusa ja Reiniaho voivat vahvistaa tiedon.

Idea on sama kuin vahvoissa keskiajan teräskaarissa: kaareen saadaan sitä enemmän paunoja mitä enemmän kaari on myötäkäyrä. Sama pätee valitettavasti myös puukaariin: kaaren myötäkäyryys merkitsee, että kaaresta voidaan tehdä isopaunaisempi kuin suorasta ja vastakäyrästä, jolloin kaaresta yksinkertaisesti tulee vahvempi.

Sitten mitä tulee käsijousiin, niin niillä ei ole tarkoituskaan ampua yli 300 paunalla. Varsijousessa sen sijaan voi olla vaikka yli 1000 paunaa. Tämäkin on mahdollista puukaarilla - kun vain kaaresta tekee riittävän paksun ja näin ollen riittävän myötäkäyrän, että se myös kestää sen 1000 paunaa. Idea on, että mahdollisimman paksusta kaaresta otetaan mahdollisimman paljon paunoja irti ja maksimoidaan kaaren antama energiakapasiteetti.

Ei tässä mitään kirjallisuutta tarvita, luonto on matematiikkaa ja pätee myös varsijousiin! :slight_smile:

11

Tässä vielä kuva selventämään asiaa.

theory
theory1191×579 67.4 KB

Tästä erillinen asia on vain se, että historiassa on ollut myös suoria kaaria. Ja on ollut myös myötäkäyriä kaaria. Ja vastakaaria. Kaikki toimii, mutta myötäkäyrä mahdollistaa isommat paunat kuin suora tai vastakäyrä.

12

Hmm,
jos tekee myötäkäyrän jousen tarkoituksella, toki voi olla isommat paunat, mutta…
Myötäkäyrässä kaaressa on vähemmän energiaa varastoituneena, kun kaari on jänteellä.
Kun taas vertaa suoraan, tai jopa vastakaarevaan, kaareen, on paljon enemmän energiaa varastoituneena, kun se on jänteellä.

13

Mikkolaht: tuossa se ajatusharha onkin. Vaikka suora ja vastakaareva kaari mahdollistaa suuremman energiakapasiteetin jänteen laiton jälkeen, lopputulos on, että myötäkäyrä kaari mahdollistaa isompia paunoja samalla vetopituudella. Eli sillä, että vaikka on enemmän energiaa varastoituneena jänteellä ollessa, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka paljon kaaresta voi saada paunoja irti. Eli toisinsanoen myötäkäyrä kaari mahdollistaa lähtökohtaisesti suuremmat paunat niin puu, komposiitti kuin teräskaarissa. Eli käytännössä paunat merkitsee enemmän kuin kaaren palautusnopeus. Ei niitä paunoja turhaan mitata käsijousissakaan.

Ongelma on pikemminkin siinä, että ihmiset sekoittavat ajatuksissaan käsijousen ja varsijousen kaaren keskenään. Kun todellisuudessa ne ovat kaksi täysin eri asiaa paunojensa suhteen.

14

Osittain ymmärrän kyllä, mitä Visa ajattelee, mutta tässä on nyt aika sekasotku niin käsitteiden kuin olettamustenkin tasolla. En ole aivan varma, mitä milläkin käsitteellä, “rasitus” tai “energiakapasiteetti” tässä yhteydessä nyt tarkoittaa. Ongelma lienee ehkä nyt se, että Visa tarttuu aika tiukasti Koivusaaren esittämään ideaan, jonka perusteella ja tietyin reunaehdoin jousen virtuaalimassa voidaan saada pieneksi. Kyse on edelleen vain ideasta, ilman käytännön testejä tai edes mitään mallinnuksia. Aiheesta keskusteltiin silloin siellä jossain. Toisin sanoen, myötäkaarevalla jousella saadaan kyllä hyvin jäykkä jousi mutta on aivan eri asia, että onko siitä mitään käytännön iloa.

Sekä käsi- että varsijousella pyritään varastoimaan mahdollisimman suuri nuoleen siirrettävä energiamäärä. Käsijousella vetojäykkyys on rajallinen, joten käytetään mahdollisimman pitkää vetoa, sekä jousimallia, joka varastoi mahdollisimman paljon energiaa (vastakaareva). Varsijousi voi olla taas hyvinkin jäykkä mutta siksi vetopituus pitää olla lyhyt, eikä esimerkiksi vastakaarevuus tuo välttämättä vastaavaa etua kuin käsijousissa.

  • Ensimmäinen kohta ei pidä paikkaansa. Kyse on vain kaaren mitoituksesta sekä siitä, millaisia jännityksiä se kestää, ei kaaren muodosta. Liikaa muuttujia suorien johtopäätösten tekoon.
  • Toinen kohta ei pidä paikkaansa. Kaari rasittuu täsmälleen niin paljon kuin sitä rasitetaan. Myötäkäyräkin kaari hajoaa, jos sitä ylirasitetaan. Riippuu mitoituksesta.
  • Kolmas kohta ei pidä paikkaansa, katso edelliset kohdat. Riippuu ihan siitä, kuinka paljon kaarta rasitetaan.
  • Neljäs kohta pitää paikkansa mutta se perustuu vain siihen, että kaaren jännitys jänteelle viritettynä on mahdollisimman pieni. Tätä hyödynnetään käsijousissakin.

Minä mitään varsijousista tiedä mutta kyllä niihin pätevät ihan samat mekaniikan ja lujuusopin lait kuin mihin tahansa taipuviin kappaleisiin. Reunaehdot sitten määrittelevät, että mikä on niin sanottu “optimi”, mitä se sitten tarkoittaakaan. Voisihan tätä joskus vähän mallintaa, niin saa edes jotain puolikovaa dataa mutuilun oheen.

15

“Toisin sanoen, myötäkaarevalla jousella saadaan kyllä hyvin jäykkä jousi mutta on aivan eri asia, että onko siitä mitään käytännön iloa.”

Tämä on minunkin pointtini, ja tuohon kommentoinkin jo näin: “Kaikki toimii, mutta myötäkäyrä mahdollistaa isommat paunat kuin suora tai vastakäyrä.” Korostankin, että sekä myötäkäyrä, suora ja vastakaari voi toimia käytännössä. Käytäntö keskiajalla: mitä materiaaleja joutuu läpäisempään: nahkaa, terästä? Ja niin edelleen. Nimenomaan käytäntö asettaa myös varsijouselle tiettyjä reunaehtoja.

Ensimmäinen kohta ei pidä paikkaansa. Kyse on vain kaaren mitoituksesta sekä siitä, millaisia jännityksiä se kestää, ei kaaren muodosta. Liikaa muuttujia suorien johtopäätösten tekoon.
Toinen kohta ei pidä paikkaansa. Kaari rasittuu täsmälleen niin paljon kuin sitä rasitetaan. Myötäkäyräkin kaari hajoaa, jos sitä ylirasitetaan. Riippuu mitoituksesta.
Kolmas kohta ei pidä paikkaansa, katso edelliset kohdat. Riippuu ihan siitä, kuinka paljon kaarta rasitetaan.
Neljäs kohta pitää paikkansa mutta se perustuu vain siihen, että kaaren jännitys jänteelle viritettynä on mahdollisimman pieni. Tätä hyödynnetään käsijousissakin.
  1. Tuo olikin ideani, mutta kyse olikin järkevän kokoisesta varsijousesta
  2. Nimenomaan myötäkäyräkin voi hajota, mutta järkevä vetopituus pitää aina mitata
  3. Siis nimenomaan järkevällä puulajilla on myös väliä, myötäkäyrässä vaan toimii hieman huonompikin jousipuu
  4. Totta

“Minä mitään varsijousista tiedä mutta kyllä niihin pätevät ihan samat mekaniikan ja lujuusopin lait kuin mihin tahansa taipuviin kappaleisiin. Reunaehdot sitten määrittelevät, että mikä on niin sanottu “optimi”, mitä se sitten tarkoittaakaan. Voisihan tätä joskus vähän mallintaa, niin saa edes jotain puolikovaa dataa mutuilun oheen.”

Nimenomaan näin.

Lyhyesti näin tämä menee idean tasolla:

Myötäkäyrän kaaren ja puoleen väliin nuoliuraa viritetyn jänteen etu on virtuaalimassan pudottaminen. Tämä mahdollistaa 40-80g nuolien ampumisen pari- kolmekiloisilla kaarilla hyvällä hyötysuhteella ja jousta rikkomatta. Sekä tietysti 80-150m/s nuolinopeudet ja siitä saatu taktinen etu.

Aivan samaa periaatetta käytetään myös turkkilaisissa ja korealaisissa pituusammuntajousissa. Koska käsijousen ampujan pitää olla siellä jousen ja jänteen välissä. Niissä on vain AMO-vetopituus pidetty siedettävänä jäykällä kahvalla ja B-profiililla ja tietysti tasoitettu voimakäyrää kontaktivastakaarilla.

Myötäkäyryys mahdollistaa paksumman kaaren, jolloin vähemmänkin elastisilla materiaaleilla saadaan voimakas jousi pieneen tilaan.

Syy miksi puhun tästä myötäkäyryys-asiasta vielä edellisten viestiketjujen jälkeen on, että nimenomaan tämän viestiketjun tavoite on selvittää varsijousiin liittyviä asioita tarkemmin kuin edellisissä viestiketjuissa. Minun tavoite on kehittyä kokoajan paremmaksi varsijousiukoksi ja tärkein asia on oppiminen.

16

Tässä tulee sitten se kaikkein tärkein oppi. Korvat ja silmät auki:
“Vaikka jousi varastoisi suuretkinpaunat niin vain palautus nopeus tuotta suurimman hyödyn.”
Se miten tuohon pääsen on jokaisen jousentekijän oma everest.

Oppitunti päätynyt.

17

“Vaikka jousi varastoisi suuretkinpaunat niin vain palauts nopeus tuotta suurimman hyödyn.”

Määrittele hyöty.

On kuitenkin fakta, että 1 mm lämpökäsiteltyä teräshaarniskaa ei läpäistä 50 paunaisella keskiaikaisella linnustusvarsijousella, vaan keskimäärin noin 800-1200 paunaisella keskiaikaisella varsijousella.

18

Mitä tulee noihin kirjoihin, niin noista ei ole käytännössä mitään hyötyä varsijousten myötäkäyriin puukaariin - joita siis ihan oikeasti on historiassa ollut käytössä. Kirjathan keskittyvät vain käsijousten puukaariin.

19

Juuri tämä osoittaa että niistä hyötyä olisi, koska et tiedä mistä puhut.
Sieltä löytyy mitoitus, sopivat puulajit, käytännön työstö ja lukuisat käytännön vinkit taipuvan puun toimintaan. Nimenomaan taipuvan puun toimintaan.

20

Pointtini oli lähinnä, että vain keskittymällä noihin kahteen kirjaan en saisi mitään informaatiota siitä, että varsijousissa on käytetty myötäkäyriä puukaaria.