Sää voit sen marjakuusen kuivaa puuta vaikka pureskella.
Se on se tuore nila(kaarnan alus osa) marjojen siemenet (se tappavin osa) ja juurien (neste/mahla) jotka ovat ne myrkylliset osat.
Se puu pöly on toinen juttu. Kyllä se kaikki puuaines on myrkyllistä, mutta sitä pitä mennä pölynä keuhkoihin, että aiheuttaa myrkytyksen. Siksi hiominen koneellisesti on yksi pahimmista mitä voit tehdä minkään puun kanssa ilman puruimuria.
Siklaaminen, vuoleminen, höylääminen tai viilaaminen raspilla ei tuota mitään ongelmaa ellei ole allergia herkka tai puu ole täysin tuore. Sormiin ja ihoon voi tulla punoitusta jos on tuoreen nesteen kanssa toistuvasti kosketuksissa.
Mulla on ja on ollut marjakuusi hiontapölyä ja sahauspurua ympäriinsä pajalla vuosia. Ja oireet ei ole tän pahemmat… Toki ulkopuoliset voi määritellä että onko tilani ollut vakava ja kuinka pitkään ne ovat jo ilmenneet… Hengityssuojaa en ole käyttänyt kertaakaan puuhommissa. En vaikka sisällä hionut. Kerran kävi kirvellen kurkkuun ja henkeen kun bullettia hion. Siirryin pihalle ja jatkoin. Syöpää noista jalopuiden pölystä kuulemma tulee. Ootellaan.
Jakaisen puun pöly aiheuttaa syöpää. Se on vaan siitä kiinni kuinka paljon sitä keuhkoihinsa ottaa… Nykyisinhän se on tammen ja pyökin käyttö kouluissa kielletty.
Puupölyyn kannattaa kyllä suhtautua vakavasti. Voi käydä myös niin, että puupölylle herkistyy, allergisoituu. Jos niin pääsee käymään, niin siihen loppuu puutyöt ja se on ikävää, jos puutöitä kuitenkin haluaa tehdä. Jos ja kun yksin verstaalla tekee, niin aika tyhmää siinä on “äijäillä” ja hengitellä ihan turhaan pölyä. Itselle siitä vain on haittaa. Siinä vaiheessa kun yliherkistyminen tai syöpä iskevät, on jo liian myöhäistä.
Tämän kesän suunnitelma, kunhan verstaan raivaus ja pieni laitto edistyy, on siirtää puruimuri verstaan ulkopuolelle. Saisi suurimman osan pölystä verstaan ulkopuolelle. Aika paljon puruimurikin, lisänä olevasta syklonista huolimatta, kierrättää hienoa pölyä ilmassa.
En äijäile. En vaan hengittele siinä. Tottakai imuri päällä jos isosti sahaan. Ulkona teen laikkahionnat. Tuuli vie pölyt. Vaikka en enää treenaa, niin lenkkiä 4 krt vko tuulettaa myös keuhkoja. Puupöly poistuu koteloitumatta, kivipöly ei.
Koivutukkiaihiot. Loput höylällä, kavahöylällä, viilalla, hiomapaperilla ja niin edelleen. Hengityssuojain on minulla aina käytössä jos vähänkin pölyää.
Hyvää kuusenoksaa en ole löytänyt, missä olisi lylyä vatsapuolella. Löysin kyllä tuollaisen noin 4-5 cm paksun kuusenoksamyötiksen. Idea olisi tehdä yksi “early crossbow” yksinkertaisesti kuusenoksasta.
Laitoin tilaukseen nuo Jeren suosittelematkin kirjatkin nyt kyllä. Näitä myötiksiä on vaan niin hauska tehdä, kun omankin näkemyksen mukaan niissä vähemmänkin elastisilla materiaaleilla saadaan aikaan voimakas jousi.
Empä muuta sano kuin että on se vaan hauska tehdä varsijousia kun nyt on vannesahat ja nauhahiomakoneet ja muut välineet käytössä kun hyvin varusteltuun puutyöpajaan siirryin työskentelemään. Entisaikaan eri varsijousen osille oli myös eri tekijöitä. Lisäksi esimerkiksi Genoesen varsijousiarmeijalle piti valmistaa Pavise-kilvet.
Vielä tuosta myötäkaarevuudesta. Myötäkaarevan kaaren optimointi saattaa tarkoittaa myös puukaarien suhteen sitä, että kaaren nokit ovat leveys- ja paksuussuunnassa 60 % kaaren keskikohdan arvoista. Sama pätee myös suurimpaan osaan historiallisista teräskaarista. Suora vain yksinkertaisesti myötäkaarevaksi laitettu puu ei välttämättä vastaa tuota optimoitua mallia, missä minimoidaan kaaren massan lapojen vaikutus.
Koska oikea komposiitti voi katketa, jos vetopituus ylitetään.
Minun feikkikomposiitti rakentuu paahdetusta tiheälustoisesta koivuvatsasta, rottinkimaisesta harvalustoisesta pajuselästä ja nahkaselystyksestä. Katkeamattomuus varmistetaan mitatulla vetopituudella. Lisäksi nahkaselystys toimii “safety cord”:na eli “turvanaruna”. Kaaren paunat optimoidaan myötäkaarevuudella.
Tämä yksilö tulee myyntiin kaverille, kun tukin muotoja on vielä viimeistelty (= ei saa näkyä kädenjälkeä vaan pitää olla puhdasta ja virheetöntä industrialismia) ja koko jousi kasattu. Kaaren maalauksiakin vielä viimeistellään. Tavoite olisi nyt oikeasti saada huippuunsa viimeisteltyä aikaan, kun huippuun viimeistely on ollut ainakin eurooppalaisten varsijousten tae.
Eli pintakäsittelet ja maalaat tukkisi ennen kuin teen tarvittavat kolot, urat tai edes savitukset ja sitten kun olet ne tarvittavat on tehnyt, paikkaat ja maalaat uudelleen…
Tuossa on ollut itsellä sellainen kikka, että värjään ensin ja sitten tummempi väri auttaa siloittamaan tukin epätasaisuudet jos tarvitsisi vielä hioa. Vaalea puunvärinen tukki kun voi sisältää kaikkea mitä ei vaan tule aina nähtyä. Esimerkiksi tuota tukkia vielä pyöristelen ja siloittelen hiomapaperilla ja sitten kuumailmapuhaltimella lisään tervaa jos tarve.
Jänteeni ovat nykyään 1 cm paksuja. Kestää laskennallisesti noin 1000 paunaa. Puukaariin ja komposiitteihin jänteen voi käytännössä kätevästi vaihtaa - teräskaarien osalta asia ei kuitenkaan näin ole.
Loppuun vielä hauska video Tod:lta. Voi olla vanhan ajan väännin, mutta empä muuta sano kuin että lentää todella köykäisesti tuo 180 lbs moderni myötäkaareva jousiteräskaari. 200 paunaisesta vanhan ajan teräskaarestakin voi tehdä vielä lähes suoran, kuten suomalainen varsijousi sen osoittaa. Niissä vaan jänteen paksuus on optimoitu kestämään jatkuvaa jänteen jänteellä oloa - millähän tasolla suomalainen varsijousiosaaminen on ollut ennen vanhaan? Euroopassa jänteet nimittäin olivat huomattavasti ohuempia. Väitän, että suomalainen varsijousi on eräänlainen yleiskäsite skandinavian varsijousille, joiden malleista ja muodoista se on rakennettu. Kaksi suomalaista varsijousta olen nähnyt livenä kahdessa eri museossa ja molemmista huokuu sellainen skandinaavinen lähestymisote.
Tai no, tarkemmin katsoen tuo remmisysteemi näyttää aika löysältä ja epäluotettavalta. Puupalikka kaaren ja jalkaraudan välissä on kuitenkin osattu laittaa paikoilleen. Harmi että kuva on noin epäselvä.
”Medieval crossbows were heavy and in modern context they were ridiculously heavy
…but you need those massive draw weights to deliver the energy."
Siinä se myötisteoria on selitetty. Myötäkaareva teräskaari = mahdollista tehdä isopaunainen ja järkevän kokoinen varsijousen kaari. Pätee myös puukaariin.
Puoleen väliin nuoliuraa viritetty jänne = Kaaren virtuaalimassa saadaan pieneksi. Aivan kuten Todikin videolla selittää: "the difference in brace height on crossbows makes a massive difference to the effect of the flection of the limbs in the end."
Jkoivusalle: Olen ollut itse asiassa tietoinen tästä myötis/puoliväli-asiasta jo vuodesta 2017 lähtien. En vain ole kokeillut sitä käytännössä, koska en ole ymmärtänyt - että kaaria voi myös höyryttää myötikselle! En myöskään vuonna 2017 tehnyt luonnonmyötiksistä kaaria, koska en vielä ymmärtänyt kaaren työstöstä riittävästi (selkään ei saa koskea). Useat myötiskaareni katkesivat tuolloin. Mutta huomasin siis jo varhaisessa vaiheessa, että lyhyttä (noin alle 80 cm) kaarta on turha yrittää väkisin saada suoraksi, vaan suurempiin paunoihin päästään edes lievällä myötäkaarevuudella. Puun työstöhän tässä on puukaarien suhteen avainasemassa. Aivan kuten Reinikainenkin tämän sanoi: "
“Jos myötäkaarevia varsijousi tekee niin ei siinä mitään kunhan tuo möytis ei mene ylitse käytännöllisen jännekorkeuden.”
Vaikka en olekkaan mikään Tod-2, liputan silti myötäkaarevuuden ja puoleen väliin nuoliuraa viritetyn jänteen puolesta. Ja kyllä, tämä ei ole edes mikään teoria - vaan yksi historiallisesti korrekti tapa - muiden historiallisesti korrektien tapojen joukossa.
Tulet sen kunniaksi!
