Kuvan perusteella alempi kaari on tilleröity, ylempi ei. Tilleröinti kuuluu jousentekijän perustaitoihin. Ei se ole mitään kevyiden lapojen hyödyntämistä, vaan sitä, että tilleröidään kaari taipumaan tasaisesti, jotta se kestäisi paremmin rasitukset.
2 tykkäystä
Siinä on 9 cm jänneväli. Oikeaa lapaa ehkä vähän ohennettava vielä.
Otan vetoa vähän pois, 19 cm saa riittää, haluan pari senttiä pois turvallisuuden takia. En ole ennen näin isoja paunoja liikutellut. Ja nahkaselystys kyllä tulee.
tämä siis vain jännetilleri, katson aina ennen varsinaista tilleröintiä…
en vaan ennen ymmärtänyt että myös myötikset on ohennettava lavoista.
Tasapaksu palikka taipuu lähinnä vain keskeltä, muu on sitten vain kuollutta painoa.
Koko kaari töihin niin saadaan energiat siirrettyä vasamaan eikä ylimääräisen kärkipainon heilutteluun.
Samalla saadaan kestävä ja ponnahdusvoimainen kaari kun rasitukset jakautuvat koko pituudelle, eikä vain lyhyelle pätkälle.
Sitä on tilleröinti.
1 tykkäys
Paljon sulla Juri on vetopituus omassa jalkajousessa?
Tuolla 19 vedolla itsellä olisi 220 paunaa.
Vetopituus on 24 cm, eli noin 9,5 tuumaa kaaren vatsasta mitattuna. 204 paunaa kun viimeksi mittasin. Jännekorkeus on 10,5 cm / 4,25 ”,
Ok. Tuollainen noin 20-25 cm näyttäisi olevan aika standardi vetopituus skandinaavisille teräskaarille. Toki paunat vaihtelevat virityslaitteiden välillä.
Puukaarien suhteen en ole vielä varma, toimiiko puukaari yleisesti ottaen aivan optimaalisesti vastaavalla lyhyellä vetopituudella. Toisaalta jos vetopituus on mitattu, niin uskoisin tällaisen 220lb kaaren toimivan ihan kohtuu hyvin myös 20 cm vedolla. Esimerkiksi tuon Glasgow:n vetopituus on 30cm, mutta kaarikin on tätä pidempi. Vaatii kokeilua eri kaarien pituuksilla ja materiaaleilla.
Hartoselta ostamani myötislylykataja käsittelyyn, 110lb 24cm veto. Jänne puoleen väliin nuoliuraa. En tiedä onko puu vielä täysin kuivaa ja kannattaako selystää.
Paunat nousevat kivasti jos kuivuu lisää.
Foorumilta bongattua: “Ja perimätiedon mukaan karjalaisten puiset jousenkaaret olivat joko tuomea tai katajaa.
(kaivakaa itse lähteet vanhalta foorumilta)”
Olisiko kenellään linkkiä vanhan foorumin tuohon ketjuun? Virepyörä vai tappilukko? Varmaan molempi käy. Esimerkiksi aika monessa saami-varsijousessa näyttää olevan virepyörä, mutta on tappilukkojakin.
Tällaisia tuli vastaan ulkomailta.
Toisessa hauska virityslaite ja ylemmässäkin sama tappi.
Virityslaitteen tarvitsee vasta paunoihin. Alle 150-200:n virittää vielä käsin.
Tuon lauseen muistan, mutta en kyllä jaksa ettiä kun vähän luulen sen olevan erään tyypin omasta fantasiastaan, mutta Tuukka voisi muistaa paremmin missä tuo oli.
Ja nuo linkkaamasi jouset on 1800-luvun lopun valaan pyynti jousia.
Eikun klo 9 pajalle ja nauhis vinkumaan. Tein tuollaisen bichleri tyylisen tappilukkotukin, 90 cm. Kaikki osat koivua, päälle pellavaöljyä. Hirvenluu nuolipidike. Voi vaihtaa myös vahvemman kaaren ja tehdä virityslaitteen jos niikseen haluaa.
1 tykkäys
Slow-motion. 
Jätin tapin hiukan alemmaksi että ei pompauta jännettä.
Kataja kuivumaan viikoksi varmuuden vuoksi ulkovarastoon.
Tein vielä nuoliuran alkuperäisen kaltaisesti, ohjaamaan nuolta nuolenpidikkeeseen.
Tulee pro-jälkeä kun on ammattitason puuntyöstökoneet.
Punamultaa kaksi kerrosta ja mehiläisvahaa avotulen kanssa.
Kaareksi tuo kataja. Kannattaisiko puukaari vahata vai öljytä?
Luut kannattaisi tosiaan kiinnittää vasta pintakäsittelyjen jälkeen, no saa tuon nuolenpidikkeen vielä hiomalla puhtaaksi.
Löytyy:
Mehiläisvaha
Pellavaöljy
tai siis… lylyjousen jos öljyäisi saisi hienosti sen lylyosan näkyviin…onnistuu tietysti myös vahalla.
Otathan huomioon että pellavaöljy ei kuivu. Säilyy tahmeana vielä vuosien jälkeen.
Ok.
Kataja tuntuu jo vahvemmalta kun vähän kuivunut. Katajalla tästä tulee light hunting bow.
Tarkoitukseni on tosiaan rakentaa karjalaisen varsijousen (löyhä) rekonstruktio, mutta valitettavasti tukkiin ei ole referenssiä kuin allaolevan kuvan osalta. Kyseinen kuva ei siltikään edusta kuin eurooppalaista mallia, eikä skandinaavisista varsijousista ennen komposiitti- ja teräskaarien aikaa ole oikein luotettavaa informaatiota.
Toisin sanoen ei voi väittää, että kyseisen kuvan kaltaista “Europeiska armbrost (eurooppalainen varsijousi)” oltaisiin käytetty Suomessa, jolloin joutuu vain tyytymään hypoteettiseen lopputulokseen - kuitenkin niin, että otetaan myös referenssiä.
Toisin sanoen kun katajani kuivuu, saan siitä Bichlerin kaltaisen myöhäiskeskiaikaisen mallin virityslaitteella. Erona Bichlerin jouseen itselläni on jänteen viritys puoleen väliin nuoliuraa, josta on evidenssiä. Emme siis voi ilman todistusaineistoa sanoa, onko karjalaisten jänteet viritetty puoleen väliin nuoliuraa vai ei. Suoran todistusaineiston puuttuessa voimme vain hypotisoida.
Kaksi tärkeää asiaa jotka pitäisi mielestäni aina ymmärtää erottaa varsijousia rakentaessa toisistaan:
-100 % suoran kopion tekeminen 100 % suoran todistusaineiston perusteella
-hypoteettinen versio suoran todistusaineiston puuttuessa
Syy miksi teen myös hypoteettisia versioita liittyy seikkaan, että niitä tekee myös esimerkiksi Tod. Ja Todikin on kohtalaisen korkealle arvostettu henkilö mitä tulee varsijousien rakentamiseen. Ei voi haukkua miestä.
Arkeologisesti puukaarien ongelma on se, että ne maatuvat kohtalaisen nopeasti. Tämän takia museoissa ei ole paljon puukaaria nykyään olemassa. Sama pätee myös komposiittikaariin.
Tuomi-LILLOHUS työn alle, vaikka Lillohus on Ruotsissa.
Löysin tuomimetsän. Skåne tappilukko on varhainen malli SAATTAA olla suomessa käytetty.
Tästä tulisi toinen mahdollisen karjalaisen varsijousen rekonstruktio tuon katajaprojektin lisäksi.
