Tekstien ja ruutujen (plus valkoinen yläviiva ja risti) uudelleenmaalaus kultaisiksi ja hopeisiksi onnistui täydellisesti. Kirjoitusmusteetkin meni vielä hopeiseksi, nyt ainoat feikit tässä tukissa on modernit kulta- ja hopeamaalit ja kaaren, alapeltien ja kylkilevyjen lyijymaalikompensaatiot. Liipaisimen musta osa poltettua öljyä.
Huippuviimeistelyt etenevät nyt niin, että lakkakerrosten kuivumisen välissä huippuviimeistelen eli lisään maalia tarvittaviin kohtiin. Lakka on vain, että koristemaalit pysyvät paremmin kiinni eikä käy niin kuin alkuperäisessä että alkaa kulumaan.
Minun kokemus on, että oikein käytettynä (ja oikein rakennettu) footti ei naarmuta lainkaan tukkia, muuten kuin härskisti väärinkäytettynä. Vuohenjalat liikkuvat aina vähän erillään tukista ja uskon että varsinkin arvoesineitä ei muutenkaan haluta pahemmin kolhia - ei ole kyllä varmasti tarkoituskaan kolhia.
Toinen kokemus on, että vuohenjalkaan saa huomattavasti enemmän voimaa jos käyttää jalkatukea samalla kun vuohenjalkaa vääntää. Kaikissa foottijousissa ei tosin ole jalkatukea.
Kolmas kokemukseni on että footti ottaa melko helposti ruostetta ja se kannattaisi pyyhkiä aina vesisateen tai maahan laiton jälkeen. Hiekka myös naarmuttaa joten ei kannattaisi tiputtaa maahan vaan monessa footissa on vyökoukku. Varsinkin tuollainen koristeltu footti lienee aikamoinen arvoesine.
Jotain tällaista hiontajärjestystä kokeilen:
pylväsporakone + hiomapaperi vaikeisiin kohtiin
kiilloitus nahalla ja hienolla hiekalla
Tarkoitus olisi vain saada ei-hiomapaperi tasoinen teräspinta aikaiseksi mikä vastaisi edes vähän enemmän historiallista hiontaa.
Vielä 10 lakkakerrosta, vuohenjalka, vuohenjalkatappi.
Mitenkähän näitä ylipitkiä vasamia on ennen ammuttu, vissiin peukalolla pidetty Suomessakin jos ei ole ollut bolt clippiä. Oravanmetsästys on yleensä varmaan aika lailla ylöspäin.
Spraylakkaa käytän, ehkäpä vähempikin määrä riittäisi tosiaan, muutama kerros. Jousessa on vielä paljon viimeistelyä niin kuin videolta näkyy, ainakin tuo tukin peräpää. Sitä pitää hioa ja maalailla tasaisemmaksi.
Minulla on sarveakin, siitä saakin leikattua palasen.
Tuollainen kahva, 10 mm lattaa. Ensin pitää niitata kahva, niin että laittaa vaikka kakkosnelosen pätkän footin väliin ettei niittaa yhteen mutta varovasti on silti niitattava. Ja että kahvan osa vähän väljä.
Nyt on muutama päivä huippuviimeistelty. Rajasin sivutekstien kultamaalia hopealla ja vähän jopa punaisella tussilla. Maalaus pensselillä ei ole helppoa niin pakko vähän rajata. Keksin myös laittaa valkoiset niitit koristeiksi, korreloi vähän alkuperäisiä.
Viimeistelyjä. Vieläkin olisi tekemistä mutta tämä on tällainen välimalli. Pitää viimeistellä joskus kun jaksaa.
Todin näkemys on että viimeistelyt pitäisi tehdä niin että ne näyttävät hyvältä 1-2 metrin päästä. Tästä voi varmaan vääntää peitseä että millainen on oikeasti hyvä viimeistely. Sellainen yksi metri on itselle ainakin sellainen mittari, sen alle ei pitäisi pahemmin kädenjälkeä näkyä.
Ei vaan tiukempi… Olen vain kaksi museon välinettä nähnyt ja ainakin neljä elävöittäjän vuohen jalkaa. Virittänyt ja ampunut niin Todin välineilla kuin muidenkin omilla. Rako tukin ja kammen jalkojen välissä max 3mm per puoli.
