Eli siis, mielestäni pitäisi pyöriä vapaasti.
1 tykkäys
Kun varsijousista näköjään niin ‘passionate’-keskustelua, niin tulis kysyttyä että minkälaista terästä käytettin noin 'bout 1450-1600 luvulla varsijousien teräskaarissa? Sillä moderni teräs, kun takomisesta on alkanu oppia niin on aika kaukana mitä saatettiin sanoa ‘teräkseks’. siihen aikaan. Joten rekonstruktioita on vähä vaikeampi moderneista tehdä, jos käytetään kunnon ‘jousiterästä’. Ja siitä että miten esim. Suomessa oli niihin varaa käyttää useiden metsästäjien käyttöön? Oon kuullut että miten yleiset varsijousen jouset, oli takoraudan ja teräs-mixi. Oisiko sama periaate kun lyly ja koivu-jousella, missä kovempi koivu on selkänä ja joustavampi lylymänty on vatsana? Että miten se takorauta ja teräsmixi oli taontahitsaamalla tehty kaari?
Velari en suosittele että teet itse teräskaarta. Ota yhteyttä Vallilan takomoon Helsingissä, he lähettävät sinulle murtoluujuudeltaan isoa ja valmiiksi lämpökäsiteltyä jousilattaa.
Toinen asia on jänne, se tulisi tehdä joko dacronista tai pellavasta. Itse aloin saamaan kestäviä pellavajänteitä vasta kun aloin tekemään niistä riittävän paksuja, lähelle 1 cm:iä. Itse en myy enää teräskaaria koska niissä jänteen pitkäaikainen kesto voi koitua asiakkaalle ongelmaksi.
Sinulta näyttäisi Velari löytyvän katajaa, kokeileppas siitä tehdä tehdä ensin puukaaria varsijouseen.
En sanois että ite olisin tekemässä varsijousta, mutta katajasta vois tehdä juu. Pellava tietty jänteeks.
Jalkatuen sovitusta. Tässä olisi tärkeää ettei jalkatuki (stirrup) pääsisi heilumaan mihinkään suuntaan kaarirautojen (bow irons) alla, niimpä teinkin sen alkuperäisen mallin mukaan koko kaarikolon kokoiseksi. Kaarirautojen oikeaoppinen kiristäminen kiiloilla kiinnittää kaaren ja jalkatuen liikkumattomaksi. Tässä edellytys on riittävän kova tukkipuu, ja itse käytänkin koivua. Kaari on myös mitattava keskelle ilman kiilojen niittaamista.
Ostin uudet tussit kun piti päästä viimeistelemään. Maalejahan nämä on alunperin ollut. Näitäkin pitää vielä viimeistellä ajan kanssa. Kaaressa liimattu suomivaakunat lakan alle. Tukkiin haluan vielä alkuperäisen kavennuksen.
edit., tuosta siis vähän mallattu.
Akseli kysymys.
Hahmottelin rautanaulaa virepyörän akseliksi, mutta jos sen niittaa niin voi mennä vinoon. Miten akseli kannattaisi niitata ettei kovakaan teräsakseli mene niitatessa vinoon? Aikaisemmin kun tein tiukkoja teräspyöriä niin tämä ei ollut ongelma.
Kannattaisiko ostaa ihan kunnon pyöröterästä? 2m kanki maksaa muutaman euron. Ja jos lähtee kylkilevyistä vetämään sivuun jo niitatessa, niin miten käy ampuessa. Liian ohuet kylkilevyt.
Tai sit menee wurdin pulttihyllyn eteen, ottaa sieltä sen yhden niitin ja menee kassan kautta ulos…
Ok hommaan niitin. Levyt ei liian ohuet kun akseli vaan pitää virepyörän paikallaan.
Muun muassa Puuilosta tai Ikh:lta saa pyöreää akselitankoa, eri kokoja, suoraan hyllystä. Niistä minä olen niittejä tehnyt.
Uutta koristeellisempaa foottia. Pitää kaivertaa dremelillä hionnan jälkeen. Jos footti on liian raskas virittää tämä kaari, rakennan cranequinin. Kaari on vain 180lb suora mutta olen ohentanut sen vain leveyssuunnassa, en paksuussuunnassa. Suunnaton alkujäykkyys.
Footilla 200lb ei pitäis tuntuu vielä missää. Ja 180lb menee käsin vaikka vatsaa vasten. Kuinka pitä veto sulla siinä on?
Hyvin menee footilla. Ja kun tarpeeksi kiskoo tulee tenniskyynärpää. Mutta se on ongelma vasta jos ammut sillä toistuvasti kymmeniä laukauksia päivässä.
