Luupöly ei tee hyvää keuhkoille…joku sanonut, että se jääkin sinne…huonoa tulemaan pois…
Köh köh! Minulla onkin onneksi ollut tapana käyttää imuria sekä hengityssuojainta luuta ja sarvea hioessa.
Vielä(kään) en ikävä kyllä ole päässyt niin pitkälle. Sain kuitenkin luut jo pois pakastimesta. Löin ne saaviin sulamaan kuuman veden ja tiskikoneen pesuaineen kanssa. Parin päivän kuluttua putsasin vielä minkä pystyin ja nyljin kalvoja pinnasta, ei mitenkään miellyttävää hommaa. Nyt ovat lionneet jo vähän yli viikon, vesi ja pesuaine vaihdettu parin päivän välein, rasvaa pukkaa yhä pintaan kellumaan.
Pisin luu on 32 senttinen. Hohkaluu pitäisi varmaan saada jotenkin pois.
Tässä koko satsi mitä minulla on, toivottavasti näistä on mihinkään.
Ajattelin vielä keittää näitä jonkun aikaa saadakseni loputkin rasvat pois. Kenties voisin myös hieman suoristaa ja poistaa propellikierteitä jos laitan heti kuumana muottiin puristukseen. Tietääkö kukaan onnistuuko?
Nyt on vihdoin luut keitetty ja nostettu pannuhuoneeseen kuivumaan.
Jarin sinistysallas sopi hommaan vallan mainiosti.
Kahden viikon pesuaineessa liottaminen ja harjailu ei selvästikään riitä rasvanpoistuksi, koska veden lämmetessä alkoi pinnalle kerääntyä kaikenlaista ällöä lierua. Rasvaa nousi kiehumisen alettua myös paljon.
Luiden taivuttaminen märkänä ja kuumana ei ikävä kyllä onnistu kuten sarvella. Saas nähdä tekeekö näillä mitään, määräkin on kahteen varsijouseen aika vähäinen. Halkeamaa, ryhmyä, propellikierrettä ja käyryyttä löytyy. Täytyy vaan toivoa että taipuvat hieman sitten mittoihinsa ohennettuna.
1 tykkäys
Nuo luuosathan tulee tukin läpi noilla rauta/teräsniiteillä kiinni. Voihan noita ainakin osittain ohuena höyrystää puristimilla ja sitten ne pultit junttaa suoraksi. Mutta voi olla, että kannattaisi jo valmiiksi etsiä suorempaa luuta.
Oletko muuten miettinyt mitään rahoitusta projektille? Mietin, että pystyisikö noita tilaamaan ulkomailtakin/netistä. Suosittelen, että jos kyseessä on ns. replican teko tai lähellekään replicaa (poislukien teräskaaren ominaisuudet), niin, että teet vimpan päälle. Varmaan kannattaa kysyä suoraan museolta, että mistä eläimestä nuo luut on niin helpottaisi luun etsintää ja ostovaatimuksena tietysti, että on suoraa ja kierteetöntä jo lähtökohtaisesti.
^ Lisähuomiona, että en ole luusta tehnyt kuin testi-virepyöriä, mutta tiedän, että luun hankinta ei ole ihan helpoimmasta päästä, kun puhutaan varsijousten teosta.
Me, jotka Juria tunnemme voimme vakuuttaa, että tässä projektissa tehdään kaikki vimpan päälle ja vähän ylikin. Jopa ne kohdat, joissa “oikaistaan” tai mennään helpoimman kautta tehdään takuulla vimpan päälle…
1 tykkäys
Mietin lähinnä viestissäni, että tuleeko tästä jousesta 100 % replica vai 50 % replica.
Prosenteista en osaa sanoa, emmekä ole kopioimassa yhtä yksittäistä museojousta. Mallia otetaan ketjun alussa olevista Sireliuksen piirroksista sekä museoiden varsijousista. Tästä pyritään tekemään niin pitkälle aikakautensa kaltainen kuin mihin omat taidot ja ymmärrys tekohetkellä riittävät. Kompromisseja on jo joutunut tekemään, kuten kaaren materiaali ja nokit, jännekin on tällä hetkellä dacronia. Tälläisessä projektissa ei kuitenkaan olisi mielestäni mitään kovin kiinnostavaa jollei pyrkisi tekemään huolella ja niin vimpan päälle autenttista kuin osaa.
Kansallismuseolla sen enempää kuin meilläkään ei ollut minkäänlaista faktatietoa siitä millä tukit olivat päällystetty. Oletus oli että hirvensarvella, mutta kovan kokeilemisen kautta tämä osoittautui vääräksi. Tukkien pinnat ovat päällystetty luulla, ei sarvella, tästä olen nyt aivan varma. Oletimme että hirven reisiluulla, mutta voi kai olla myös hevosen tai lehmän. Tämän enempää ei asiasta tiedä ilmeisesti kukaan.
Homma näyttää nyt ikävä kyllä pysähtyvän toistaiseksi tähän, jollemme saa jostain kelvollista luuta. Liottaminen ja keittäminen ei onnistunut kovin hyvin. Hohkaluuhun olikin jäänyt rasvaa joka alkaa pukkaamaan pintaan. Luut ovat kuivaneet pannuhuoneessa viikon.
Yksi ainoa muhkurainen luu on vielä käyttökelpoinen, sitä vaan ei saa riittämään edes yhteen tukkiin. Kaikissa muissa on joko halkeamia tai rasvaplänttejä. Pettymys on aika kova. 
Varmaan kannattaisi laittaa oikeanmuotoisesta ja kierteettömästä luusta tilaus esim. Ilkan seikulle ja/tai samalla katella ulkomaisia foorumeja esim. the arbalist guild. Periaatteessahan voisit tilata customkokoiset (jo valmiiksi) kaiverretut luuosat esim. tuolta Tod Todeschinilta. https://todsworkshop.com/ …jos vaan raha ei tule vastaan.
Joo, luulisin, että Ilkalta löytyy sopivaa luuta. Jos ei löydy, niin sitten ei löydy mistään.
Mulla on luita aika lailla, mutta ne ovat olleet umpinaisina ja osa loukuissa… Eli siis ytimen rasva on jo pilannut ne…tähän projektiin?? Onko näin.
Rasvan poisto on tosiaan vaikeaa, mutta miksi nuo luut olisivat pilalla niihin jääneen rasvan vuoksi? Eivät kai ne siitä miksikään happane? Pitää vaan keksiä konsti, jolla rasvan saa lopullisesti pois, jotta niitä pääsee käyttämään.
Jos katsoo noita viestin 52 kuvia vanhoista jousista ja niiden luukoristelevyistä, niin ajan tuoman patinan lisäksi ne näyttävät aika keltaisilta. Tokkopa niistä on rasvoja täydellisesti poistettu. Ja mitä sitten, jos luuhun jää jonkin verran rasvaa? Vaikka vähän härskiintyy, niin haittaako? Joka tapauksessa kaikkea mahdollista suojarasvataan.
Ei minua sellainen yleinen keltaisuus mitään haittaa, ajan mittaan muuttuu kuitenkin joka tapauksessa kellertäväksi. Rasvaiset läntit siellä täällä taas haittaavat, pitäisi sentään koristellakin ja kaikkea.
Täytyy varmaan veistellä lähemmäksi muotoaan ja sitten vaikka upottaa kuukaudeksi asetoniin. Vetyperoksidia, uuninpesuainetta, brakecleenia tai nitromorsea sitten, jos ei muu auta. Näitä varmaan käyttivät ahkerasti myös keskiajalla.
Luuta on jokatapauksessa liian vähän, joten varmasti ostan (maksaa mitä maksaa) jos joku vaan myy.
Itse en enää ala putsailemaan, kun en osaa.
Yks vaihtoehto ois tietysti tehdä nuo sarvista ja höyryttää muotoon, kun sitä saa helpommin.
Hah, en edes kehtaa paljastaa millainen järkyttävä määrä hyvää hirvensarvea tuli jo tähän tuhottua! Riittävän kokoiset lapiosarvet ja piikit ovat järjestään hyvin poimuisia, niitä ei pysty hiomaan vaadittuun muotoon ilman että hohkaista sasua pilkistää esiin sieltä täältä. Eli yritetty on.
Hirvensarvea voi muuten taivuttaa niin että ensin hioo hieman ulointa pintaa jotta vesi pääsee imeytymään sisään, sitten liotetaan vedessä pari päivää, lopuksi puristetaan muottia vasten ja annetaan kuivua. Liotettu sarvi on kuin märkää puuta, huokoisen pehmeää ja taipuisaa. Luu taas ei taivu keittämälläkään.
Meillä on pojalla joku pikku kemistin kirja tms, niin siinä oli ohje, että kanan luu viikon verran etikkaliemessä, niin se alkaa taipua. En muista, mitä ainetta se etikka siitä luusta irroitti, mutta näin myös tapahtui… Eli jollain aineella voisi luut saada taipumaan.
Veikkaan että happamassa luu ohenee. Luu on kalsiumfosfaattia (kalsiumhydroksidiapatiittina) ja se alkaa happamassa liueta. Niinkuin ne ksylitolipurkkamainokset mainostaa, pysäytä happohyökkäys ja pure jenkki!
Tämäpä kiinnostavaa! Täytyypä tehdä koe jollain haljenneella palalla.
ei ole mulla tietenkään yhtään lapaluuta nyt käsillä mutta mitenkähän mahtaisi aikuisen hirven lapaluulla mitat riittää tähän ? Miken mainitsema etusten reisiluu voisi tietenkin olla se oikea mutta ei siitäkään mitään mittoja ole olemassa. Syksyyn on vielä pitkä aika ennenkuin saa mitään konkreettista omalta osalta tietoon edes sen osalta otanko jahtiin osaa. Tosin palkinto yhden syksyn uhraamisen osalta toisi monen vuoden materiaalit varastoon…