Suomen Kansan Vanhat Runot
SKVR I 11. Kellovaara. Lönnrot A II 9, n. 12. - 24/4 1835. Miihkalińe Simana. - Mp. metsäpirtissä Tsirkkakemin ja Jyskyjärven välillä.
[…] Niin sano Pohj[an] po[ika]:
"Hoi emon[i] k[antajani],
Jo veän tulisen jo[usen],
Rautasella rauahuta[n],
15 Liivin liina jäntiöni,
Sorkkoan suoni selän,#2[…]
Harjula tutki julkaisuansa (kts. Sheaths, Scabbards and Grip Coverings) varten Turun Åbo Akademin tontilta löydettyjen keskiaikaisten puukon- ja miekantuppien ompelulankoja. Tunnistetuista langoista noin 75 % oli hamppua, 15 % nokkosta ja 10 % pellavaa.
Liina pellavana oli erään tutkimuksen mukaan Porvoosta Poriin linjan lounaispuolella eli suhteellisen pienellä alueella. Muualla pellava oli pellava johdoksineen. Vanhassa suomenkielessä ei ilmeisesti oikein ollut omaa nimeä hampulle tai sitten kuten yhdessä artikkelissa oletettiin pellava nimeä käytetyn (ilmeisesti kauan sitten) nokkoselle, pellavalle ja hampulle. Jossain oletettiin liinan käyttö hampusta olevan suhteellisen uusi laina.
Asialla ei käytön kannalta ole suurta merkitystä, tärkeää kielitieteilijöille.
Löytyi gradu, jossa oli kehitetty nokkosen tunnistamista mikroskoopilla ja sitten todettu usean aikaisemmin pellavaksi oletetun kansallismuseon kohteen olleenkin nokkosta.
Toisaalta pidän vahvana oletuksena, että jos joku oli todennut kuidun kestävän jänteenä niin hän tekisi myös jousen siteen siitä jos oli jäljellä.
Tuosta voisi kuvitella että hamppu on ollut hyvää ja edullista. Nokkonen taas ilmaista, mutta vaatii paljon vaivannäköä. Pellava puolestaan hienoa ja kallista.
…sisäspuoli teräksestä. Selkä eli koari pantihi remelillä (nahkalla) wartehe kiini ta pistettihi monikertasesta reikiin läpi. Sillä remelillä pantihi jalkaraua, lipo se rengas, johon jalka pistettihi, kiini…
Esimerkiksi tuon tekstin perusteella on melko todennäköisesti käytetty ainoastaan nahkaa yhden jalkiksen kiinnitykseen.
Väittäisin, että nahkaremmien käyttöön täytyy olla joku rationaalinen syy. Yksi syy voi olla pitkän ja painavan teräskaaren kiinnitys riittävän tukevasti tukkiin. Selviäisi varmaan aika helposti kokeilemalla.
Miksi et?
Vernissan huono puoli on se, että kuivuu pirun hitaasti. Joissain hommissa myös kellertävä väri voi olla haitta. Hyviä puolia ovat erittäin sään- ja kulutuksen kestävä pinta sekä perinteisyys.
Tähän kapineeseen sopii omasta mielestäni tosi hyvin.
Tässä punos on kuivunut ja kiristynyt yön yli. Pinnassa on myös tuoreet öljyt.
En ole aivan tyytyväinen raakanahan laatuun ja loppukireyteen, mutta olkoon siinä, ainakin kunnes löydän jotain parempaa.
Juuri noista syistä. Mää en muutenkaa käytä öljyjä.
Pähkinä öljyä mulla on sitten noihin puu astioihin erikseen.
Rasva ja vahat jousiin ja muihin välineisiin.
Öljy kovetti raakanahan kuivuessaan, eikä enää ole liian pehmeää.
En kuitenkaan tykkää punoksen tiskirättimäisestä ulkonäöstä, poikkeaa liikaa kaikesta muusta. Vaihdan sen vahvaan parkittuun nahkaremmiin, kunhan löydän vähintään kaksi metriä pitkän hihnan.
Tuollaisenaan on jo tosin aivan ampumakunnossa. Viritysvekara ja vasamat vielä puuttuvat.
Ei enää, pitäisi tehdä jo ennen kiinnitystä. On tuota kyllä vielä jäljellä.
Minua häiritsee värin lisäksi vielä karvainen ja rikkonainen pintarakenne.
Tuo on onneksi helppo leikata pois.
Ostin raakanahan toissa kesänä puolalaisilta kauppiailta Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilta.
En tiedä minkä eläimen nahkaa, myyjä ei puhunut englantia. Oli kuitenkin alunperin tarkoitettu viikinkikilpien reunoihin, buhurt-hommiin. Varmaan aivan kelvollista siihen tarkoitukseen.
Itselläni on varastossa paljon parempia paloja, muttei riittävän pitkiä.
Mulla oli parikin eri tyyppistä rullaa joista toisesta tuli uskomattoman sileä pinta karvapuolelle kun tein siitä jänteen ja loput meni punos aineeksi kaverille.
