On minulle suuri kunnia että joukossamme astelee todellinen, virheetön, henkilö. Tämä on suorastaan messiaaninen ilmestys.
7 tykkäystä
Joel: Tämä on Kaarle Knuutipojat ry:n foorumin varsijousiosaston Suomalainen varsijousi-projekti viestiketju, eikä esimerkiksi twitter, instagram tai facebook. Viestit jatkossa sen mukaan.
Popcornit haettu. Jännityksellä seuraan kenen kanssa Visa seuraavaksi väittelee jos ei saa itsestään vastusta.
2 tykkäystä
Kauhavalla Lankava näkyy myyvän hamppulankaa kilon puolissa. Ei sen kummempaa käsitystä tuotteesta, mutta koska näyttäisi olevan kudontaan tarkoitettu niin sen pitäisi olla varsin tasalaatuista.
Mutta kuten kuvista näkyy, niin aika karvaista ja löyhästi kehrättyä lankaa. Oletettavasti melko lyhytkuituista, ei lainkaan samankaltaista tavaraa kuin tiukat pellavalangat, kuten tuo Jurin käyttämä lanka. Hamppuhan on kuituna karkeampi kuin pellava, joten sopii paremmin hieman paksumpiin tuotteisiin, kuten köysiin verrattuna pellavaan. Lisäksi, jostain syystä hamppulankojen lujuudet ovat mitä ovat, sekä köysien myös. Esimerkiksi tämä hamppuköysi:
https://www.ikh.fi/fi/koysi-luonnon-hamppu-16mm-110m-tka8716r
Tuon lujuus sivun tietojen perusteella on noin 60 N/mm2, eli noin kymmenesosa kirjallisuudessa mainittuihin hyvän hamppukuidun lujuudesta. Jos tuosta tekisi halkaisijaltaan 2 millimetrin jänteen, sen vetolujuus olisi noin 190 N, eli reilu 19 kiloa. Ja Joe Gibbs on todistettavasti ampunut ohuemmalla jänteellä, jonka pitää kestää vähintään noin 1500–2000 newtonin jännitys.
Edelleen sanoisin, että jos pitää kaupallista tavaraa käyttää ja lujuus on olennainen asia, niin pellava on valinta.
1 tykkäys
Vähän näyttää vaan hassulta sekoittaa eri materiaaleja ja eri tyylejä tuolla tavalla päällekkäin. Tosin, onhan raakanahassa se etu, että märkänä jos tiukkaan punoo, niin se kiristyy kovaksi ja tiukaksi paketiksi kuivuessaan. Tulee varmasti tukeva kokonaisuus.
Juuri tuollainen Taihkin tai Joelin tyylinen pohdinta on mikä vähän ärsyttää, oikeasti. Heitellään tyhjiä kommentteja ilman mitään empiriaa saati todistusta asian toimivuudesta. Siitä ne turhat, tukkivat väittelyt sitten syntyykin. Mielestäni juuri joitain viitteitä saisi laittaa tai edes jotain dataa, että mikä toimii ja mikä ei. Toisinsanoen olisi hyvä, jos esimerkiksi olisi jo itse kokemusta hampusta, niin ei tarvitse siitä alkaa väittelemään, varsinkin jos kyseinen väittely ei oikein suoraan kuulu johonkin tiettyyn viestiketjuun. Minä nimenomaan koen, että ihminen kamppailee enemmän itsensä kanssa kuin toisten kanssa, eikä minulla ole Joelia tai muitakaan kohtaan mitään henkilökohtaista. Enhän ole kuin yksi varsijousen rakentaja toisten joukossa, jolla sattuu olemaan jo empiriaakin. Jos sitä ei toisilla ole, ei tarvitse suuttua - pikemminkin päinvastoin - tärkeämpää on oppiminen. Kyllä tässä jossain vaiheessa konsultoidaan Knuutinpoikien hallitusta, jos moinen epäkunnioittava asenne toisia kirjoittajia kohtaan ei lopu. Kiitos.
Tämä on käsittääkseni pitkälti prosessointikysymys. Kun aikanaan hampusta tehtiin paljon vaatteita niin vaatekuitu käsiteltiin osin erilailla kuin köyteen menevä.
Köyden lujuutta ei voi noin verrata kuidun lujuuteen, pinta-alat on määritelty eri lailla, köyden tiiviys vaikuttaa rajusti ja köyden kuiduilla on kulma vetoon.
Kuten sanoin en tiedä tuotteesta mitään, tuli vain esiin kun joku sanoi ettei Suomesta saa hamppulankaa.
Tuomo, tämä on varsin yleinen systeemi saman aikakauden eurooppalaisissa varsijousissa. Tosin vaikuttaa että käyttivät parkittua nahkaa, eikä raakanahkaa.
Suomalaisen perimätiedon mukaan taas kiinnitykset ovat olleet raakanahkaa. Tähän ”tietoon” en luottaisi liikaa, mutta voihan siinä olla jotain perääkin, ainakin osittain. Mitäpä jos muistoihin on jäänyt vain se päällimmäinen ja huomiota kiinnittävämpi punos?
Mielestäni pellavanyöri soveltuu kaaren kiinnityksessä tukkiin huomattavasti paremmin. Raakanahka taas voisi mielestäni toimia jalkaraudan ja kaaren yhdistämisessä jopa parkittua remmiä paremmin.
Eihän tässä auta kuin kokeilla!
1 tykkäys
Nimenomaan kokeilua tarvitaan tai muuta todistusaineistoa, ei asiaankuulumatonta väittelyä.
1 tykkäys
Kun tuota jousen kiinnitystä miettii niin näyttäisi, että jousta tukista irti vetävät voimat ovat suhteellisen pieniä, ollen maksimissaan nuolen irrottua ja jänteen suoristuttua, enempikin tuollainen tärähdys. Näin ollen ongelma voi todellakin olla jalustimen aiheuttama siteen hetkellinen löystyminen. Eikä siinä juuri muuta voi tapahtua kuin pahimmillaan jousi siirtyy sivusuunnassa hieman pois paikaltaan, voisi kuvitella, että jokin sopivan tahmea aine jousen ja tukin välissä saattaisi estää edes mahdollisuuden tällaiseen koska se estäisi sivuttaisen luistelun suurimmaksi osaksi kunhan virityksen veto vain on keskeinen.
1 tykkäys
Laitoin kaaren ja tukin väliin hieman kontaktiliimaa, että pysyisi sidonnan ajan sivusuunnassa paikoillaan. Saattoi siis olla Ihan hyvä siirto.
Kyllä kun esimerkiksi ylläolevaa kuvaa katsoo niin nahkaremmejä nuo ovat. Entäs jos riittävän kestävän hampun ja pellavan saanti on ongelma? Vai onko nahkaremmeihin joku myy, rationaalinen syy? Voihan olla myös, ettei ole edes välttämättä ymmärretty hyödyntää hamppua tai pellavaa. On vain päädytty nahkaremmiin nahan helpon saatavuuden takia.
Nahassahan on itsessään melko hyvin sellaista kitkaa. Lisäksi jos on käytetty kuvan kaltaisia leveitä nahkaremmejä, niin nämä saattaisivat aika täydellisesti estää kaaren liikkumisen eri suuntiin niin ammunnan aikana kuin virittäessä - jopa paremmin kuin hamppu- tai pellavapunokset.
Kiinnittäisin huomiota skandinaavisten kohtalaisen pitkiin teräskaariin. Lieneekö 90 cm painava teräskaari tukevampi kiinnittää leveillä nahkaremmeillä kuin yksittäisillä ohuilla pellava- tai hamppulangoilla - lisäksi kun selkeästi näiden skandinaavisten kaarikolo on yllättävän edessä - ei mielestäni kyllä edes sovellu täydellisesti kestäviin hamppu- tai pellavapunoksiin. Tämä ei mielestäni poista sitä, etteikö riittävän hyvin punotut pellava- tai hamppuköydet toimisi myös - mutta onko näiden punontaa välttämättä edes osattu pohjoismaissa aivan täydellisesti? Nahkaremmit saattanevat olla jonkinlainen kompromissi kaaren kiinnitykseen.
Olen nähnyt vastaavia nahkaremmejä Ruotsin ja Norjan museoiden vehkeissä, ei vaan tule mieleen yhtä mustanpuhuvaa nettisaittia.
Kaksi vaihtoehtoa:
a) nahka
b) hamppu/pellava
Kuvien perusteella järkeenkäypin olisi kyllä nahkapunokset. Euroopassa käyttivät kyllä paljon naruja kaaren kiinnityksiin. Välttämättä näin ei pohjoismaissa ole ollut. Itse käyttäisin hamppua jos kaarikolo olisi puolet taaempana, mutta noista kuvista huomaa että kolo onkin yllättävän edessä.
Rane: väittelen lähtökohtaisesti itseni kanssa. Tämä ei ole kilpailu.
Taitaa olla minun Kansallismuseossa ottamani kuva. Kyseiset nahkaremmit ovat aivan umpisurkeat, todella hätäisesti löyhälle kietaistut. Jousta siirrettäessä joutui kaarta kannattelemaan toisella kädellä ettei putoa. Eivät todellakaan ole alkuperäiset, kuten ei ole kaarikaan.
Tietoa löytyi lisää kun jaksoi vähän googlettaa.
Tuossa lukee käännettynä:
“Armborst av nordisk typ”
Båge av svärtat stål. Fästning: Snörning av hampa. Lås med nöt av ben och hävstångsavtryckare av stål (saknas), nöten fastbunden med smal läderrem. Stock av björk, främre delen belagd med benplattor, på ovansidan med graverade sicksackbårder. Kort pilränna på stockens framände. Framtill är i stocken fäst en ringformig fotbygel med rundat tvärsnitt och fotplatta framtill.
Musta teräsrunko. Kiinnitys: Hampun nyöritys. Lukko luumutterilla ja vipuvipu teräksestä (puuttuu), mutteri kiinnitetty kapealla nahkahihnalla. Koivutukkia, etuosa luulevyillä peitetty, päältä kaiverretut siksakireunukset. Lyhyt kouru tukin etuosassa. Edessä tukkiin on kiinnitetty rengasmainen jalkatuki, jonka poikkileikkaus on pyöristetty ja edessä oleva jalkalevy.
Ainakin tuossa olisi siis hamppupunos.
Tuossa taas toinen esimerkki:
“Armborst, nordisk s.k. dalbåge, troligen 1500-tal.”
Sivustolta googlen kääntäjällä:
"Vahva keula taottu teräksestä. Neljäpuolinen poikkileikkaus, kapeneva sivuille, joiden päät on muotoiltu “kielekkeiksi” ja nahkainen kengitys. Kiinnitä jalkatukin kanssa haavojen nahkahihnojen läpi, jotka on vedetty tukin reikien läpi. Kieleke kierretty useista punotuista pienemmistä hamppulangoista. (tässä kohtaa taitaa puhua jo jänteestä…). Päädyssä silmukat, poikittainen ulompi käämitys. Keskellä vasemmalla puolella on hiukan karkeampi haavalanka.
Varastossa vaaleanruskea koivu. Sivulta katsottuna melko suora, etuosa leveämpi, ulkonevat jalkalevyt muodostavat kaaren asennon. Leveä mutteriasento ylhäältä katsottuna. Puun poikkileikkaus on melkein kolmion muotoinen ja tasainen. Kolmen noin 50 mm leveän kentän kummallakin puolella musta rombikuvio. Niittaavat sarvelevyt pohjan ylä- ja alaosassa. Takana viimeistelty leikattu sarvetakki. Laatat ja takki leikatulla koristeella siksak-viivojen muodossa reunoilla, etulevyissä kaksirivisinä. Hirsiteräksen jalkatuen etureunassa, halkaisija 150 mm, pyöristetty taotulla soikealla jalkalevyllä. Hätäasento sivuilla, jotka on vahvistettu teräskaiteilla, l 280 mm, kiinnitetty neljällä niitillä. Luumutteri vahvistetulla teräksisellä liipaisukoukulla, nahkainen olkahihna sidottu tukin ympärille. Teräsliipaisin, l 260 mm, ulospäin kapeneva, poikkileikkaukseltaan kaksipuolinen. Mutterin akseliin sidottu nahkahihna pitää liipaisimen kireällä. Liipaisimen yläpuolella tukkiin kääritty teräskanta, joka ulkonee 15 mm."
Nahkaa ja/tai hamppua siis…olin oikeassa.
Avaatko vähän missä olit oikeassa?
Nuo linkit eivät johda mihinkään, joten on aika mahdotonta päätellä mistä ihmeestä on kysymys. Onko noista varsijousista kuvia vai löysitkö vain pelkkiä tekstejä ja mikä on jutun pointti?
Toisekseen, en näe että nuo nahkaremmitodistelut eikä nämäkään käännöskukkaset liittyisivät minun projektiini, joten näille saisi mieluummin avata aivan omat aiheensa.
Saatoit mutulla hyvinkin hoidella mahdollisen ongelman kokonaan pois . 
1 tykkäys
Kyseiselle sivustolle kohtaan “sök i samlingarna” hakusanaksi armborst.
http://emuseumplus.lsh.se/eMuseumPlus?service=StartPage
Löytyy kuvia ja tekstejä Armborst av nordisk typ-jousien mukana. Kyseessä on siis ruotsalaisia ja norjalaisia varsijousia 1500-1600-luvulta ja vastaavat ulkomuodoltaan ja profiileiltaan paljon suomalaista varsijousta. Tähän kun yhdistetään vielä, että varsijousi on tullut muista pohjoismaista Suomeen (oletettavasti Ruotsista), niin tästä voisi tehdä pikaisen johtopäätöksen että myös suomalaisissa olisi käytetty hamppu- ja nahkapunoksia. Omien päätelmien sijaan kyseessä on todistusaineisto hampun- ja nahan käytöstä skandinaavisten varsijousten kaarten kiinnitykseen. Varsijousi ei ole suomalainen keksintö. Tämän takia suomalaisten varsijousten suoran todistusaineiston puutteen vuoksi on tukeuduttava lähialueiden vastaaviin esimerkkeihin.
