Saanen jatkaa väittelyä kun empiriaa selvästi tarvitaan.
”Valitettava tosiasia on, että viritysvoimat edelleen ovat esitetyssä kiinnitysjärjestelyssä oikeastaan ainoa kaaren kiinnityspunosta venyttävä voima. Ei näköjään mahdu empiriaan.”
Kuinka monta oikeasti kestävää kaariköysillä kiinnitettyä teräskaarista varsijousta olet rakentanut ja testannut käytännössä? Itse olen rakentanut seitsemän (7), joista kaikissa olen oman kokemukseni kautta oppinut kiristämään kaariköydet riittävän tiukasti Jurin tyyliin ensin suoraa punosta, tämän jälkeen siksakkia. Ja olen käyttänyt vain riittävän kestävää materiaalia. Yksikään riittävän hyvin punottu ja tiukkaan vedetty kaariköysipunos ei ole kyllä löystynyt, vaikka olen vetänyt vekaralla ja koukkuvöillä ja ampunut yli sata laukausta jo ihan puhtaasti testimielessäkin. Fysiikkaan katsottuna nimenomaan riittävän vahvaan orgaaniseen naruun ei iskeydy punoksia heikentäviä voimia – pikemminkin päinvastoin – riittävän vahvoilla orgaanisilla naruilla saadaan aikaan KESTÄVÄ punos. Ei niitä kaariköysiä turhaan ennen käytetty vekaravöiden kera kuin muissakaan varsijousissa. Tämän voi jokainen varsijousista kiinnostunut ihminen oman kokemuksen kautta todentaa, mitä tarkoittaa a) kestävä kaariköysipunos b) ei kestävä-kaariköysipunos. Suosittelen kysymään asiaa esimerkiksi suoraan jo mainitsemaltani Andreas Bichleriltä. Kaariköydet vedetään niin tiukalle kuin mahdollista jo tuossa suoraa-punontaa-vaiheessa, minkä jälkeen vasta siksak-punoksella kiristetään äärimilleen. On jo päivänselvää, että monta sataa kiloinen kaari edellyttää vahvaa kiinnitystä. On vain ajatusharha, että kaariköydet olisivat oikein punottuina jotenkin ei-kestäviä. Seuraavat 7 varsijousta edessä.
”Jos tätä ilmiötä haluttaisiin minimoida niin on ainakin seuraavat mahdollisuudet:
eri punos kaarella ja jalustimella, voisi kuitenkin hyvin mennä saman reiän kautta tukissa.
jalustin kiinnitetty pelkästään kaareen jonkin tyyppisellä sidoksella/punoksella”
Ensimmäinen kohta pitää paikkansa. Toinenkin kohta pitää paikkansa. Mutta tarkoitus ei ole lähtökohtaisesti minimoida mitään, vaan maksimoida orgaanisten materiaalien kestävyys. Oletettavasti juuri skandinaavisissa varsijousissa on tämän takia käytetty nahkanyöriä kaarien kiinnitykseen.
Kaikki kuonnonmateriaaleista punotut köydet venyvä jonkun verran ja nahkaremmi se vasta venyykin. En oikein usko että köysiä pystyy kiskomaan kerralla niin tiukalle, ettei ajan mittaan jää enää mitään venymisen varaa. Toisaalta taas voi olla ettei tule ongelmia jos sidontamateriaalia on överisti enemmän kuin riittävästi.
Alkuperäisissä varsijousissa on paljon esimerkkejä joissa kaari ja jalkarauta on sidottu erikseen, sitten on myös niitä missä kaikki on sidottu kerralla samaan pakettiin.
Skandinaavisten varsijousien kiinnityksistä taas ei voi tehdä kuin olettamuksi, kun ilmeisesti yhtäkään ei ole säilynyt.
Useimmat kasvikuidut kutistuvat kastuessaan ja vastaavasti löystyvät kuivina, jotkut jopa huomattavasti. Kaaren kiristyksen voi siis tehdä vain kerran vuodessa helmikuussa täydenkuun aikaan.
Olisi pitänyt älytä säilyttää lankakerää pannuhuoneessa.
Upotin kyllä joka sentin narusta sulaan mehiläisvahaan, mitähän se vaikuttaa? Koteloituuko kosteus sisään, vai ajaako kuuma vaha sen ulos?
Vähän vaikea sanoa, arvauksena osa lähtee ja osa jää sisään. Kyllä vaha joka tapauksessa hidastaa kosteuden muutoksia paljon, joka lie alunperin vahaukseen on syynä ollutkin.
Jos narun haluaisi todella kuivaksi niin säilytys tiiviisti suljetussa astiassa silcagelin kanssa on helpoin tapa. Voisin kuitenkin kuvitella, että aivan rutikuiva ei ole tarpeen ja ehkä ei hyväksikään, vaan suomen “talvihuonekuiva” riittää.
Jos siis haluaisin tehdä mahdollisimman venymätöntä nyöriä 1. käyttäisin mieluummin hamppu- kuin pellavanarua (tästä en tosin ole aivan varma). 2. Säilyttäisin narun tavalla tai toisella kuivassa, 3. esivahaisin narun, 4. esivenyttäisin narun niin kireälle kuin uskaltaisin ja hankaisin samalla nahkalapulla vahan taas pehmeäksi, jotta kuidut jäisivät tähän asentoon.
Käytät mieluummin hamppua (koska tästä on enemmän historiallista todistetta…). Vedät narut tiukalle erillisellä pyöreällä puukalikalla (johon punot narun ympäri) etkä todellakaan vain näppivoimilla, tarvittaessa autat toista kaveria pitämään narun tiukalla samalla kun punot (varsijousethan oli usein vaiheistettu, eri tekijöille eri tekijät). Vahaus ehdoton. Teet jo alkuvaiheen suoraan-punokset niin tiukalle, että siksak-punonta tekee todella tiukkaa, ja nämä siksakit vielä vedät puukalikalla mahdollisimman tiukalle. Jos ei kestä olet punonut liian löysälle.
Teräskaarinen varsijousi on tosiaan sellainen ankkurimainen haittapuu, että olen vuosien mittaan hämmästellyt, miksi suomalaisetkin eräjermut hyväksyivät sellaisen pääheittoaseekseen.
Juu juu, varsijousella oli paljon helpompi osua sivutoimisena jousimiehenä oraviin, näätiin ja kanalintuihin puiden latvoissa, potku riitti hirveen asti, teräsjousi oli ns. ikuinen ja oli metsätkin vähemmän pusikkoisia kuin nykyään.
Olisi silti puistattava ajatus yrittää nykyisissä jahtimaastoissa metsästystä tuollainen karahka kannossa, kun on tottunut 300-grammaiseen puusuikulaan, joka kulkee mukana suunnilleen ajatuksen voimalla.
Liittyy Tuukka varmaan osittain varsijousen suurempaan osumatarkkuuteen ja myös siihen, että onko käsijousia treenattu Suomessa samalla lailla kuin Euroopassa. Ei niinkään jousenpainoon. Mutta jos käsijousia on treenattu, itsekin ihmettelen varsijousen suosiota metsästykseen. Lienee toki muitakin metsästyskeinoja ollut.
Nopealla ominaisuuksien läpikäynnillä paljastui: paperiarvoihin katsoen pellava on yhtä luja. mutta sitkeämpi kuin hamppu. Kummallakin prosessoinnin vaikutus lujuusominaisuuksiin on selvä. Toisaalta kummankin materiaalin lujuus on riittävä. Käytännön ominaisuuksiin kuten hankauksen kestoon ei oikein löytynyt vastausta, veden imeminen on kummallakin samaa luokkaa. Jotenkin jäi vaikutelma, että pellava olisi yleisiltä mekaanisilta ominaisuuksiltaan hieman parempi.
Mitä hamppua ja pellavaa nyt vertasit keskenään? Nyt kun vielä selvität, millaista hamppua ja pellavaa on alunperin esimerkiksi Suomessa ollut saatavilla ja millaista on saatu aikaan, voidaan tehdä varsinainen johtopäätös. Johtopäätös saattaa osua jopa nahkanyörien kohdalle, jos riittävän kestävää orgaanista materiaalia ei ollut saatavilla.
Niin kuuluukin, ei siinä ollutkaan epäselvää. Vaan siinä, että hamppua ja pellavaa on nykyään paljon erilaista eli on eri asia millaista ennen on saatu aikaan - kun puhutaan murtolujuudesta. Varsijousi kun ei ole suomalainen keksintö, saati edes ruotsalainen.
Ihan noin ohimennen, 200-paunainen traditionaalinen teräskaari ei kyllä ole vielä niin paljon, että sen virittäminen heikentäisi merkittävästi hyvin punottuja, tiukasti kiinnitettyjä kaariköysiä. Sitä paitsi vekaravyö ei heiluta kaarta sivulta toiselle, tämä on vain myytti. Joidenkin 1-koukkuvöiden kanssa tämä voi olla ongelma, mutta kaariköydet on näissäkin punottava vaan riittävän tiukasti.
Uskoisin ihan lonkalta heitettynä myös pelkästään nahkanyörien pitävän kaaren riittävän hyvin paikallaan.
Minä kun väitän, että kaariköysiä ei oltaisi ennen käytetty jos niitä ei olisi osattu punoa oikein ja kestävästi.
Nykyinen kuituhamppu on jalostettu ainakin kahden ominaisuuden suhteen, vähän THCtä ja vähän haarautumia. En muista lukeneeni sitä erityisesti jalostetun lujjuuden puolesta.
Pellavan jalostus on alkanut jo tuhansia vuosia sitten enkä usko nykyisten versioiden oleellisesti erovan vanhemmista.
Kumpaakin kasvia on viljelty niin kauan, että sekä tahallinen että tahaton jalostaminen oli aika pitkällä silloin kun niillä sidottiin kaaria.
a) asiasta on tieteellinen näyttö, että Suomessa oltaisiin käytetty hamppu tai pellavapunoksia varsijousten kaarten kiinnitykseen
b) joku todistaa empiirisesti, että riittävän tiukasti punotut nahkanyörit pitävät kaaren paikallaan
Siis, empiristin vingahteluista huolimatta nykyisistä kasvikuiduista pellava näyttäisi olevan ykkönen, joskin jonkin verran relevanttia dataa puuttuu.
Nahkaan verraten kaikki kasvikuidut ovat eri dekadilla vetolujuudessa, eli jos lujuudella on merkitystä niin kasvikuitunaru, joissakin tilanteissa sitten taas nahkan sitkeys voi olla eduksi kuten esim. estettäessä päreytynyttä kaarta lentelemästä ympäriinsä.
Entäs tämä kasvikuitujen kosteuseläminen? Jotenkin olen saanut sellaisen käsityksen että se olisi hampulla vähäisempää kuin pellavalla. Käsitykseni voi kuitenkin olla täysin väärä, tietoa ei minulla ole.
