Eipä ole tuo ylimääräinen vaha ennenkään joitain haitannu.

Kyllä se mielestäni punomisvaiheessa haittaa, kun lanka on sieltä täältä puolta paksumpi ja jäykempi.
Luulen että tuohon on vielä pensselillä levitetty lisää vahaa päälle. Ei varmaan huono idea.
Vähän kaarelle taivutettu paksureikäinen punontaneula (mistä naru mahtuu läpi) ja pihdit auttaa hurjasti, tukkia voi vielä suojata vaikka nahanpalalla punotessa. Moni varsijousenrakentaja käyttää tällaista. edit. Ja kaaren saa keskelle kun mittaa jänteen pituuden mittanauhalla ja jakaa kahdella. Vahaa voi laittaa jälkikäteenkin joo, tällöin tukki voi vahautua toki myös eli jos ei halua vahattua tukkia niin ei sitten. Tässä tapauksessa hamput taitanevat tosin jäädä nahkaremmien alle ainakin osittain?
Joo, nahkaremmipunos olisi vielä aikomus laittaa. Ei vielä hajuakaan kuinka se tehdään. Täytynee etsiä jotain sopivan kokoista hihnaa harjoitteluun.
Leikkasin viistoon ja kovetin liimalla tuon vahaamattoman jänteen päät. Ihan hyvin sai tuikattua menemään kun vähän raotti grillitikulla.
Neulan voi muuten myös tehdä itse kitaran kielestä tai pianolangasta. Kääntää ensin lenkiksi, kiertää varren jengalle ja lopuksi juottaa tinalla kiinni. Toimii myös nahan ompelussa.
Vieteri liipaisimen alle ehkäisemään vahinkolaukauksia. Liipaisin ei pääse laukeamaan omalla painollaan vaikka kääntäisi kapineen ylösalaisin. Kierrejousia ei tosin alkuperäisissä ollut…
Sitten vielä pari 0,4 mm prikkaa kittilastan terästä, virepyörän Kummallekin puolelle. Pitävät pyörän keskemmällä ja estävät hankaamasta sivurautoihin.
Lopuksi osat kiinni kupukantaniiteillä.
Tukki on nyt täten valmis.
Noi prikat voisi olla hyvä idea. Täytyypä kokeilla.
Hyviä kuvia, jykevän näköset on sivupellit.
Rane, oli mielestäni liian väljä sovitus. Luulen että vaikuttaa myös tarkkuuteen.
Jere, siinä Kansallismuseon jousessakin oli 5 mm sivuraudat.
@Juri Teet kato jousiteräksestä 1mm lankaa ja väännät sen silmukoille tangon ympärille ja lämpökäsittelet
Joel, pitäisi autenttisuuden vuoksi joku levyjousi, sellainen sormen tapainen, painamassa toiselta puolen akselia. Kai sellaisenkin voisi väsätä vaikka siklin terästä. Paitsi ettei ennen ollut jousiterästä, eikä juuri näissä malleissa ehkä ollut edes sellaisia.
Yrityksen, erehdyksen, kompromissin ja fuskun kautta mennään…
Ei varmaan mitään modernia spesiaali jousiterästä johon on sekoitettu kaikenlaista, mutta jotain 0,5-0,8 hiiliptoisuuden pyrkivää/omaavaa terästä mistä tehtiin kaaria ja miekkoja esim.
Totta onhan sellaisia V-mallisia jousia käytetty.
Sormet ja rystyset voidaan laittaa liipaisimen ja tukin väliin viritysvyötä käytettäessä. Mikäänhän ei ole ärsyttävämpää kuin että vyötä käytettäessä etureisillä vahingossa painaa liipaisinta jossain vaiheessa (tähän kun yhdistetään, että ollaan maastossa missä on kasvillisuutta ja oksaa yms). Samaa periaatetta käytetään useassa vyöllä vedettävässä komposiittikaaressa.
Jos jostain jousesta ei saada selvyyttä käytetään röntgenkuvausta läpivalaisuun. Tässä tulee huomioida, että ei voida aina tehdä yleistyksiä. Eli vaikka nykymuseoiden suomalaisissa varsijousissa ei olisi jousipalautuksia, emme voi tietää ilman suoraa todistusaineistoa ja mahdollista kytköstä muihin skandinaaviisin varsijousiin, onko esimerkiksi juuri Sireliuksen piirrustuksen kaltaisissa varsijousissa todella käytetty koskaan varsinaista jousipalautusta.
Jonkinlainen jousipalautus on kaikesta huolimatta hyödyllinen ominaisuus, koska jousi lataa suuremmalla todennäköisyydellä itsensä ja estää myös virhelaukauksia (jousipalautuksella liipaisimesta saadaan vaikka kuinka jäykkä tahansa). Ja ei tuosta kierrejousesta mitään varsinaista haittaakaan ole, piiloonhan se jää ja itse perustelen jousipalautuksen käyttöä turvallisuusasiana näytösammuntojen ja jousikilpailujen puolesta. Varsijousi on väärin käytettynä vaarallinen ase.
Kyllähän noissa historiallisissa lähteissä näkyy noita eri paikkoihin liipasinta painavia levyjousia. Niiden asentaminen ja tekeminen on aika haastavaa, minkä ei tietenkään pitäisi olla este sellaisen tekemiselle. Mutta päädyin itsekin tuohon kierrejouseen sen helppouden takia.
Jos käytetään elävöittäjien vanhaa tekosyytä, niin olisi ne kierrejousta käyttänee keskiajalla, jos sellainen olisi ollut tarjolla.
Liipasimen oma painokin toimii jo osin jousen korvikkeena.
Päätin matkia sinua ihan samoista syistä.
Liipaisimen oma paino voi myös laukaista jousen, esim. viritettäessä pystyasennossa tai tärähdyksestä.
Visa, varsijousi on vaarallinen ase myös oikein käytettynä.
Jousi itsessään on jo lehtijousi, ajatushyppäys käyttää sitä johonkin muuallekin ei ole iso.
Roomalaisilla oli jo kierrejouset viitan hakasissa. Bysanttien kellokoneistoissakin musitaakseni oli ihan kierre jousia käytössä jos en ihan väärin muista. Miten en toimi ja miten niitä käytettiin on ihan hepreaa minulle.
Normaali levy jouset ja jousipuikot ovat olleet siitä lähtien käytössä kun rautaa on valmistettu. Molempia on varsijousissakin käytetty ihan riittävästi.
Kierrejouset, lehtijouset, lattajouset, varsijouset ja vielä muinaiset roomalaiset! Tämä se vasta on jousikeskustelua!
Suosittelen myös kokeilemaan erillistä liipaisimen ja tukin väliin laitettavaa puupalikkaa. Toimii myös kätevänä jousen varmistimena, vaikka ei olisikaan historiallisesti korrekti.